Tein reilut viisi vuotta ns. jatkuvia määräaikaisia työsuhteita saman työnantajan alaisuudessa (äitiysloma, hoitovapaa, jne). Noin vuosi sitten työnantaja ilmoitti, ettei hänellä ole tarjota koulutustani vastaavaa työtä minulle viimeiseksi sijaistamani hlön saapuessa töihin. Jäin sitten työttömäksi. Nyt olen elellyt ansiosidonnaisella ja säästöillä yli yhdeksän kuukautta ja tämä on ollut elämäni parasta aikaa! Lapsi on eskarissa lyhyen päivän, sen jälkeen touhuillaan yhdessä, kyläillään minun iäkkäiden isovanhempieni luona, käydään luistelemassa, luontoretkillä jne. Tänään oltiin iltapäivällä pilkillä :) Opiskelen hiukan sivutoimisesti samalla (ettei ole ihan tyhjänpanttimainen olo), olen mukana yhdistystoiminnassa ja aamupäivisin hoidan kuntoa, siivoskelen ja otan rennosti. Minulla ei todellakaan ole mikään kiire töihin, vaan on ihanaa kun saa viettää aikaa lapsensa kanssa ilman iänikuista kiirettä ja häsää. Vaan onkohan muita samoin eläviä/kokevia? Aurinkoista kevättä kaikille ja nauttikaahan työttömät työttömyydestänne! Niin minä ainakin teen :))
Onnellinen työtön :)
Sibou
3123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onneksi olkoon !
Itse samassatilanteessa, etäisä, ja tuet juoksee.
Antaa työnarkomaanien tehdä töitä,ja rahanahneiden !
Kohta kateelliset mussuttaa, kato vaan... =)
Me nautitaan keväästä =)
Olen ollut 10 kk työtön ja täytyy sanoa että olen pääsääntöisesdti ollut myös onnellinen vaikka töitä kaipaankin. Toisin oli 20 vuotta sitten kun poikasmiehenä tipuin peruspäivärahalle ja varaa ei ollut mihinkään muuhun kun nyhjöttää yksin 23 m2 yksiössä. Äkkihän siinä erakoitui.Toisin tällä kertaa. Oma rivari joka kohta maksettu. Vaimo hyväpalkkaisessa työssä sekä 9 vuotias poika ja 2 vuotias koira joka antaa virikettä arjelle. Viime kesänä oli mahtavaa asustella asuntovaunussa järven rannalla missä meillä myös pari pikkuvenettä. Tulipahan kalastelua ja välillä tehtyä moottoripyäräretkiä pojan kanssa. Vaimokin kävi seltä töissä. Korvasi hieman ne kolme edellistä kesää jolloin työpaikkavaihdosten takia ei juuri
lomia ollut. Loppukesästä alkoi ansiosidonnainenkin pyörimään joten eipä juuri hätää. Täytyy sanoa että viime ajat olleet todella antoisia. Saannut viettää aikaa kotona ja perheen kanssa. Tulihan 15 vuotta pyörittyä liikemiehenä ympäri maailmaa ja paljon poissa kotoa. Olen paljon harrastellut pojan kanssa. Osallistunut hänen harrastuksiin,rakenneltu lennokkeja etc.. Tuntuu että ollaan tultu paljon läheisemmiksi työttömyyden aikana. Häntä odottaa joka päivä lämmin ruoka kun tulee koulusta ja syödään yhdessä. Vaimo ei toistaiseksi ole merkittävästi puhunut työttömyydestäni koska tietää että olen viime kuukausina ollut haussa todella aktiivinen ja sen myötä 1-2 haastattelua viikossa. Työstä sekin käy:) He, TE-toimisto uhkaa tehdä tästä mukavasta ajasta lopun ainakin hetkellisesti. Tuli eilen kirje missä osoitus työvoimapoliitteseen koulutukseen.Pienellä vihjeellä että menetän pv rahani mikäli mikäli en onnistu. No mikäs siinä muuta kuin viettämään 4 viikkoa koulunpenkille opiskelemaan työnhakua etc. Aika hassu sattuma että minut pyydettiin jo vuodenvaihteessa tulemaan pitämään samaan (Amiedu)rakennukseen päivän mittaiset luennot työttömille ammatinvaihtajille jotka ovat uudelleen koulutuksessa. Ei meinannut TE-toimiston virkailija sitä uskoa kun tänään soitin. Lähetin kopion kutsusta ja sain luvan sinä päivänä luennoida ja sen jälkeen siirtyä takaisin oppilaaksi:) No voi olla että saan töitä ennenkuin koko koulutus alkaa. Tänään tuli aikaisempien haastattelujen perusteella kaksi yhteydenottoa jatkohaastatteluihin ensi viikoksi. Sikäli hienoa että molemmat työtehtävät kiinnostavat todella paljon.
Minua valtasi tässä iltapäivällä hieman ristiriitaiset tunteet. Nautin todella paljon nykytilanteesta ja mahdollisuudesta viettää paljon aikaa perheelle ja kotona mutta samalla kaipaan työntekoa ja perheelle tarvittavat tulot. Kun ne päivärahat eivät juokse ikuisesti. Ja veikkaustoimisto kun nyt ei näytä osoittavan minulle sitä miljoonapottia. No ensi viikolla selviää parin työhaun kohtalo joskin en nyt masennu vaikkei tärppäisikään. Onhan keväöt tulossa vauhdilla ja kohta kaivankin moottoripyörän taas esille.:)
itse sain töitä 2kk:n työttömyysjakson jälkeen ja nyt taas haikailen takaisin työttömäksi.Olen kateellinen äidilleni,joka pääsi tammikuun lopussa eläkkeelle.Minun pitäisi jaksaa vielä 40-vuotta työelämässä ja suoraan sanottuna en yhtään tiedä miten jaksaisin niin kauan työelämässä!Olen sentään vasta 25-vuotias.