itellä on kyllä totaalinen asennevamma työntekoon. En usko että saan enää jatkoa työsoppariin, sitten alkaa taas uuden työn etsintä. Oon jopa kirjotellu blogia aiheesta (http://www.godihatemyjob.net). Tekstiä on suomeksi ja englanniksi, suomenkieliset on siellä alkupäässä.
potkut tulossa
potkuja odotellessa
5140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
luin tuota blogiasi ja haluaisin tietää,että missä ne suomenkieliset tekstit oikein on?En löytänyt niitä.
Löytyy helposti sieltä missä lukee "Archives" ja vuosilukuja kuten 2007.
Ymmärrän fiiliksesi olin muutama vuosi aikaisemmin samassa tilanteessa. Monta vuotta jaksoin kuunnella Nokian osakkeet sitä Nokian osakkeet tätä juttua. Ainakin joskus 2000 luvun alkupuolella oli ihan pikkujuppien vakio keskusteluaiheita, pidin pinnallisena.
Joskus aikoinaan kauan sitten TV:stä tuli se jenkki versio diili sarjasta, jossa oli tunnarina joku Money, Money, Money biisi ja seteleitä lensi taivaasta. Yhdellä työkaverillani oli aina tapana hyräillä sitä samalla kun hän kertoi ostaneensa uudet kaiuttimet 50 000€ kappale. Oli kuulemma pistänyt yli 200 000€ pelkkiin äänentoistolaitteisiinsa kullattuine kaapeleineen ja 5000€ miesten hajusteisiin. Höpisi myös jotain uudesta mersustaan.
Mitään yhtä syytä siihen, miksi menetin intoni työntekoon ei ole. Yksi syy oli se kun rupesin hahmottamaan, että on ihan arpajaisonnesta kiinni kuka menestyy ja kuka ei. Yhden nörtin vääntämän tuotteen arvo on nolla, vaikka se valmistuisi ajoissa, toisen vääntämän tuotteen arvo voi olla miljardi. Vaikka molemmat olisivat suurin piirtein yhtä päteviä ja yhtä työläitä asioita toteuttaa.
Lisää syytä vieroksua työtä, tuli kun rupesin hahmottamaan, että vanhan kansan viisaus siitä, että työ on kaikki kaikessa ei oikein päde. Mitä kovemmin pinnistelin edistääkseni uraani sitä kovemmin tuntui, että uppoan suohon. Mitä enemmän hamusin töitä itselleni sitä suuremmaksi kasvoi epävarmuus. Noppaonni ei myöskään suosinut niitä projekteja mitkä toteutin vaikka kaikki valmistuivat ajallaan ja virheettömästi. Suomalaisessa ilmapiirissä et ole enää mitään jos jäät tälle puolelle.
Ei ihme, että nuoret haluavat kaikkien tutkimusten mukaan valtiolle töihin selkeisiin työnkuviin eläkeikävirkoihin ilman tulosvastuuta. Muunlaisissa uravalinnoissa epäonnistumisen mahdollisuudet ovat aivan liian isot ja onnistuessakin tuloksen vetää suurella todenäkäisyydellä liiviinsä johto ja bisnesmiehet, jotka eivät sitä onnistumista ole tehneet tai suurinta riskiä kantaneet.
Kävin vähän aikaa sitten lääkärissä valittamassa lääkäri katsoi ihmeissään, koska sanoin, että en saa enää mitään irti työnteosta. Tyrkytti masennuslääkkeitä vaikka minulla on paljon syvemmät filosofiset syyt inhota työntekoa kuin pelkkä pahaolo.
Paripäivää voisin ehkä tehdä viikosta töitä ja elää vaatimattomasti, sekä loppuajan laiskotella ja elää kuin pellossa, mutta jos se ei järjestelmälle käy kuten epäilen voin käyttää kaikki vippaskonstit ja olla tekemättä mitäänkin jatkossa.
Näinhän se valitettavasti on, mulla on ihan samat fiilikset ku sulla. Jos kiinnostaa niin voisin kääntää tuon tarinasi englanniksi ja laittaa sen blogiini nimimerkilläsi? Olis kiva kysellä ulkomaalaisilta (lähinnä amerikkalaisilta) lukijoilta että onko heillä samanlaisia tuntemuksia.. Vastaavia tarinoitahan kuulu sieltä päin mm. GM:n kaatuessa. Huijattu olo taitaa olla itse kullakin.
Se sopii kyllä, voin kirjoitella lisääkin. Minulla on samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Minulle oikeasti riittäisi ehkä 500-1000€ ehkä vähempikin ja vaatimaton elämä. Pelkään, että tämän unelmat toteuttaminen on vaikeaa, koska kapitalistinen järjestelmä pitää meitä työntekijöitä narussa ovelasti. Elämisen hinta nostetaan aina sellaiselle tasolle, että suurin osa ihmisistä ei pärjää kuin täysipäiväisellä työskentelyllä. Kun katsoo asumiskustannusten ja hintojen nousua Suomessa kehitys on hyvässä vauhdissa täälläkin. Järjestelmä pitää huolen siitä, että työntekoa ei voi vähentää vaikka palkat nousivatkin.
Jenkkejä (siis tavallisia ihmisiä) käy eniten sääliksi onkohan tavallisen työntekijän reaaliansiot noussut pitkään aikaan ja säästämisaste on maailman alhaisimpia ja tämä ei johdu laiskuudesta vaan siitä, että elinkustannukset syövät tavallisen amerikkalaisen palkan kokonaan. Surullisinta mitä olen kuullut, että miljoonat amerikkalaiset joutuvat tekemään jopa kahta työtä ja sitten kun voimat loppuu kadulle saman tien, koska säästäminen tehdään elinkustannuksia nostamalla lähes mahdottomaksi. Jos rahaa jää säästöön, markkinoinnin keinoilla manipuloidaan ihmisiltä viimeisetkin rahat hyväksikäyttämällä ihmisen alitajunnan heikkouksia. Erityisesti nuoret ja vähänkoulutetut ovat alttiita taitavalle manipuloinnille sen takia, niin moni nuori masentuu ja ahdistuu ja kaikki on ihan laillista ja sallittua, jopa hyveeksi kutsuttua.
Joskus olin suoraan sanottuna aivan perkeleen ahdistunut kun aloin tajuta näitä juttuja kunnes tajusin erästä tunnettua veneläistä kirjailijaa mukaillen, että "turhista asioista ei kannata huolehtia". Minulla meni useampi vuosi ennenkuin tajusin mitä se tarkoitti eli, että pahiten orjuutettuja ovat he, jotka eivät tajua olevansa orjia ja tämä kuuluu turhiin asioihin kuten kaikki sellaiset asiat, joille ei voi mitään ovat niitä "turhia asioita". Ketään ei voi pelastaa, jokaisen on itse löydettävä totuus ja otettava oma vapautensa jollakin keinolla järjestelmä ei sitä vapaaehtoisesti anna. Surullisinta on jos se tapahtuu vasta sairasvuoteella vanhana ja hylättynä vaikka on antanut elämänsä, terveytensä ja työpanoksensa muiden hyväksi vain huomatakseen, että ei olekaan enää mitään ja se ainoa elämäkin meni ilman todellista vapautta.