Mieheni on lihonut viimeisen parin vuoden aikana yli 15kg. Mies ei harrasta liikuntaa, syö vaan koko ajan. Koskaan hän ei ole laiha ollut, mutta nykyinen ulkomuoto on suoraan sanoen vastenmielinen.
Seksiä en halua hänen kanssaan ollenkaan. Jos harrastamme seksiä, joudun olemaan silmät kiinni etten näe häntä. Samalla kuvittelen rakastelevani jonkun entisen poikaystäväni kanssa. Onneksi miestäni ei seksi kauheasti kiinnosta, ei taida läskikasa jaksaakaan.
Olen yrittänyt hienovaraisesti vihjata, että laihduttaminen olisi hyväksi. Ei auta. Pitääkö toiselle suoraan sanoa, että katso nyt hyvä ihminen peiliin ja sano rehellisesti että näyttääkö hyvältä?!
Jos mies jatkaa lihomistaan, jätän hänet.
Seksiä en halua hänen kanssaan ollenkaan. Jos harrastamme seksiä, joudun olemaan silmät kiinni etten näe häntä. Samalla kuvittelen rakastelevani jonkun entisen poikaystäväni kanssa. Onneksi miestäni ei seksi kauheasti kiinnosta, ei taida läskikasa jaksaakaan.
Olen yrittänyt hienovaraisesti vihjata, että laihduttaminen olisi hyväksi. Ei auta. Pitääkö toiselle suoraan sanoa, että katso nyt hyvä ihminen peiliin ja sano rehellisesti että näyttääkö hyvältä?!
Jos mies jatkaa lihomistaan, jätän hänet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lähtekää kävelylenkeille tai pyöräillen käymään jossain. Sanot että haluat hänet kaveriksi mukaan. Taitaa olla mies masentunut ja tuo sinun asenteesi ei kyllä auta asiaa.
Loistava provo :) Ja tulee varmasti saamaan reilun satsin kommendaarioo :)
Ei tämä mikään provo ole, purin vain v*tutustani. Helpotti hiukan :)
Minkä ikäinen olet? Onko lapsia?
Meinaan vaan, että koetko reiluksi sen että sinut jätetään jos (tai kun) lihot ajan myötä?
Eipä silti, saathan sinä miehesi jättää ihan mistä syystä itse haluat.
>Meinaan vaan, että koetko reiluksi sen että sinut jätetään jos (tai kun) lihot ajan myöt
Mistä tiedät jättääkö se akkansa, vaikka lihoiski kun ukko ei välitä omista läskeistäänkään. Itse taidat kuulua niihin ukkoihin jotka vaihtaa akkaansa milloin mistäkin syystä. Kaikki raukat kun eivät tiedä mitä on rakkaus.
Meillä on kuule kotona ihan sama homma kuin tuolla vaimolla, mies lihonut yhdessäoloaikana noin 20 kg (tosin itsekin tiedostaa tilanteen ja kovasti yrittää tehdä asialle jotain, mieli on vain niin heikko). Meillä lapsia on jo neljä eikä mulle ole jäänyt kiloakaan ylimääräistä - pikemminkin muutaman kilon vähemmän painan kuin ennen lastentekoa. Ja ikä on kolmenkympin kieppeillä (jos sillä nyt jotain merkitystä asiaan on?).
Itsellä oli jossain vaiheessa vähän samanlaiset fiilikset kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, mutta toisaalta, kun asiaa tarkemmin ajattelee - eihän mieskään tunne minua kuvottavaksi, vaikka rintani ovat lasten teon jäljiltä rupsahtaneet. Sitä ihmistähän minä rakastan enkä vain hänen ulkomuotoaan - toivottavasti puolisokin ajattelee minusta näin!
Nimimerkki avovaimo on oletettavasti nainen ja hän on jättämässä miehensä, siksi että hän (mies) on lihonnut.
Minä (mies) kysyinkin että onko tästä naisesta reilun tuntuinen ajatus että hänetkin joskus hylätään siksi että hän (nainen) on lihonnut.
Miten saat tuosta väännettyä minulle "akan vaihtajan" tittelin?!?!?
Vaimo on lihonnut tuon 20kg yhteisen matkan aikana, eikä ole kyllä aiheuttanut tarvetta harkita vaihtoa. Ihmettelenkin että miten ulkonäön muuttuminen voi muuttaa suhtautumista tuttuun ihmiseen, niin paljon että harkitsee eroa.
Ulkonäkö on tärkeä tekiä tutustumisvaiheessa, mutta vuosien yhteiselon jälkeen sillä ei juuri enään ole merkitystä.
Nimittäin satuttiin eilen katsomaan nelosen jotain painonpartio hommaa jossa ihmiset olivat melkoisia vuoria. Mieheni totesi että hyi kun isoja ihmisiä ja samaan hengenvetoon kysyi ettenhän minä päästä itseäni ikinä tuohon kuntoon? En tietenkään päästä koska eihän minulla itsellänikään olisi enää kivaa?
Ei olla enään mitään nuoria kumpikaan ja yhteistä taivalta on jo toistakymmentä vuotta. Kyllä ihmisen täytyy pitää pitää itsestään huoli ja toisen tsempata vierellä jos meinaa olla puhti pois.
idiootti!!
Mä olen onneksi aina ollut läski niin ei tarvitse kantaa huolta. Muija on mut 150-kilosena ottanut niin tuskin se mua enää heivaa uloskaan =). Mut oikeasti, onhan se tietysti ikävä juttu jos seksielämä kuolee lihomisen takia, mutta kyllä yhteiselämässä on kyse niin paljon muustakin kuin seksistä. Harva pari sitä enää vuosien jälkeen rakastelee yhtä usein kuin suhteen alussa, mutta se välittäminen, lohduttaminen, toisen tukeminen ja kaikki yhteiset muistot eivät ikinä häviä minnekään.