Miksi te satutatte toista ihmistä yhden illan jutuillanne? ja mitä saatte siitä itsellenne? En ole ikinä ymmärtänyt miten fyysinen halu menee järjen edelle. Kauniina, fiksuna ja hymyileväisenä (iloinen perusluonne), olen saanut elämäni aikana aika pirun monta yhden illan jutun ehdotusta. Arvatkaas miten on miehen naama vääntynyt kun olen hymyillen sanonut että halveksin sellaista toimintaa? En ole uskovainen mutta moraali minulla on. Olen intohimoinen mutta himoni pystyn pitämään kurissa. Takana 2 pitkää seurustelusuhdetta ja nyt avioliitto :))
Huono itsekuri?
Onko teillä
71412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ymmärrä, mistä ihmeen satuttamisesta puhut? Harvalla yhden illan jutussa tunteet ovat pelissä, yhden illan jutussa kaksi aikuista harrastaa seksiä keskenään ja siinä se.
satuttamisella sitä toista osapuolta, jota ON PETETTY. Moraalia yhden illan juttuja harrastavalla tuskin on, vain himoja.
..silloin sattuu, jos kukaan ei tiedä? Sitäpaitsi yhden illan juttuja voi olla myös sinkkujen kesken. Tosipaikan tullen kyllä himo useinkin järjen voittaa...
tietoon tulee, jos toista pettää. Ihmetyttää tällainen nykyaikainen meininki, petetään ja salataan asia; se on väärin, silloin rikotaan toisen luottamus ja osoitetaan, ettei kunnioiteta sitä petettyä osapuolta.
Ja kyllä sen aina huomaa, jos toinen on pettänyt. Käyttäytyminen muuttuu ja tulee salaisuuksia; ei olla enää avoimia ja rehellisiä, jos ennen on oltu.
N43: lopeta pettäminen, se voi osua omalle kohdallesi! Ja mieti sitä, tuntuuko silloin kivalta, kun itse olet petetty.
...mieheni kertoi mulle tehneensä jotain pahaa, josta tietenkin arvasin, mistä on kyse. Hän on työskennellyt 2 vuotta, eli koko tyttäremme eliniän sellaisessa työpaikassa, että oli vain viikonloput kotona. Koko kaksi vuotta pelkäsin tällaista tapahtuvan ja nyt viimeinen työmaa oli niin kaukana, että hänen piti olla siellä kaksi viikkoa putkeen. Hän oli irtisanonut itsensä ennen kyseistä työmaata ja minä tietenkin huokaisin helpotuksesta. Arvelin ettei sellaista enää sattuisi. Kuinkas kävikään. Olivat menneet perjantaina työkavereiden kanssa ravintolaan ja juottaneet mieheni känniin ja niin hän lähti toisen naisen matkaan hetken juteltuaan. Mä en voi uskoa sitä! Mun maailma romahti täysin ja uskoni ja luottamukseni miestäni kohtaan mureni kokonaan. Miehen käytöksestä päättelin, että hän katuu sitä ihan tosissaan ja niin hän on myös sanonut ja aneli meitä (minua ja tytärtämme) jäämään. Positiivisena asiana katsoin sen, että hän kertoi asiasta minulle ja näen hänestä, että hän todella katuu tekoaan, mutta ei se mun oloa paranna. Humalaakaan ei voi syyksi laittaa. Alentaahan se toki estoja, mutta mitä ei tekisi selvinpäinkään, ei tekisi humalassakaan. Syytä tähän en vieläkään tiedä, kun ei tiedä miehenikään. Osittain se saattaa johtua siitä, että olimme nuoria aloittaessamme suhteemme, eikä kummallakaan ollut muita kokemuksia. Mä en tiedä voinko ikinä luottaa enää mieheeni, mutta annoin kuitenkin toisen mahdollisuuden. Niin kovasti hän yrittää hyvittää asian mulle. Sänkyhommista ei tule pitkään aikaan mitään, kun näen silmissäni mieheni pökkimässä pylly paljaana toista naista. Himoahan se vain oli, mutta onko miesten itsekuri tosiaan niin alhainen, ettei siinä tilanteessa tule kotona lapsen kanssa miestä kotiin odottava vaimo mieleen? Eikö kahta viikkoa pysty housuja jalassa pitämään? Pussit niin täynnä, että täytyy päästä panemaan jotakuta? Ja samalla riskeerata meidänkin tapauksessa 7 vuoden yhteiselo ja perheonni. Kyselin häneltä, että mitä hän ajatteli meidän suhteesta ennen kyseistä tapausta ja hän sanoi, että meillä meni hyvin. Minunkin mielestäni meillä meni paremmin kuin koskaan, mutta tämä on vissiin se paljon puhuttu seitsemän vuoden kompastuskivi. Mun kohdalla se vaan sattuu olemaan samaa kokoluokkaa kuin K2. Mä en tiedä pystynkö mä koskaan antamaan anteeks sitä, mutta sen mä tiedän, että koskaan en unohda! Tulen epäilemään miestäni joka kerta, kun hän johonkin lähtee kaveriporukassa. Mies kovin lupailee ja vannoo, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, eikä ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta pitikö sekin sitten oppia kantapään kautta?!?!?!? Mä en tuu koskaan ymmärtämään sitä?
En minäkään pystyisi harrastaan*pelkkää tunteetonta seksiä* ihmisen kanssa jota en rakasta. Seksi ei yksinkertaisesti onnistu miehen kanssa jota kohtaan ei minulla ole tunteita.
Jos nii haluttaa, että on saatava se iso O niin voinhan aina tehdä sen itse ja lopputulos on sama kuin jonku kanssa josta ei välitä.
Pitää olla muutakin kuin kylmää suorituskeskeistä seksiä. Miehen kanssa jota haluaa ja rakastaa, rakastelu on intohimoista ihanaa rakastelua ja voi nähdä taivaan kynttilät, sen tuntee alapään lisäksi myös yläpäässä ja sydämessään.
seksiä voi harrastaa ilman mitään rakkaustunteita.Puhuu naimisissaoleva nainen.En minä mene miehen kanssa sänkyyn joka ei vetoaisi minuun.Kyllä siinä seksuaalisuus herää kun tapaa jonkun kiinnostavan miehen joka on sekä fyysisesti että henkisesti viehättävä.Eikä se ole läheltäkään sama tyydyttää itsensä kuin että harrastaa seksiä jonkun ihanan miehen kanssa.Ja kyllä siitä nauttii kun on itsensä kanssa sinut seksuaalisesti.Molemmat tietävät missä mennään kun yhden-illan juttuja vietetään.Eli sitä antautuu täysillä mukaan siihen nautintoon,koska seksi on ihmisten perustarpeita.Nautimme siitä nyt ja tässä,eikä vaadita toisiltaan mitään huomenna...Kun on ollut monta vuotta saman ihmisen kanssa ja on tullut kokeiltua monenlaista viritystä ja vaihtelua kotona,kyllä se seksi toisen miehen kanssa tuntuu todella intohimoiselta.