Meille on tulossa yllätysero lähes 4 vuoden seurustelun jälkeen. Olemme olleet hyvin onnellisia, kunnes kaikki muuttui kuin iskusta.
Olemme asuneet omistamassani omakotitalossa, jonka kustannuksiin mies ei ole osallistunut työttömyytensä takia koko aikana. Ruokaa on ostanut silloin kun hänellä on ollut varaa, sekä remonttikustannuksiin on osallistunut (oli esim. vähän aikaa töissä keittiöliikkeessä, jonka kautta saimme halvalla materiaalit). Olen siis kantanut taloudellisen vastuun kokonaan itse. Miehellä on oma, huonokuntoinen vanha talo lähistöllä, josta on ollut hänelle kustannuksia (sähkö, lainat). Niitä hän on hoitanut vaihtelevasti.
Mies on nyt saanut maksuhäiriön maksamattomien jäännösverojen takia. Lisäksi sain selville, että hänellä on toinen nainen, jonka luona on nyt majaillut joulun jälkeen, välillä viikko kotona ja viikko naisen luona. Olen ollut siinä uskossa, että meillä on vain jokin kriisi, mutta nyt mies ilmoitti ettei rakasta minua enää, ja haluaa erota. Minä en haluaisi, mutta eipä minulta kysytä. Taloudellisista ongelmista huolimatta rakastan miestä kovasti, ja olisin valmis vielä yrittämään.
Kaiken lisäksi olen raskaana, ja mies ilmoitti ettei aio kantaa vastuuta lapsesta jota ei halunnut. Yritimme 3 vuotta lasta, ja nyt se sitten onnistui kun harrastimme seksiä viimeisen kerran jouluna!! Eikä mies siis enää haluakaan lasta. Olen siis jäämässä tulevan vauvan kanssa yksin.
Kysymys kuuluukin, mitä teen miehen asumisen suhteen? Hän ilmeisesti olettaa voivansa majailla talossamme edelleen siihen asti, kunnes saa töitä. Hänellä on poika, jolla on oma huone talossamme ja hän on viettänyt meillä paljon aikaa. Nyt olen kuitenkin loukattuna ja katkerana sanonut, että kaikki miehen tavarat ja pojan tavarat ja lelut on vietävä pois talosta. Miehellä ei ole paikkaa mihin mennä. Hänen oma talonsa on asumiskelvoton, ja tuo uusi nainen asuu 400km päässä, joten poikaansa ei halua jättää näin kauas.
Miehen mielestä olen kohtuuton, ja hän syytääkin nyt minua esim. siitä, ettei pysty viettämään hiihtolomaansa poikansa kanssa, kun ei ole paikkaa missä olla. Olen kiltti ihminen ja pian taipumassakin siihen että voisivat täällä olla loman. Mutta oma pääni ei kestä sitä, rakastan miestä edelleen ja on tuskaa tietää hänen lähtevän taas heti naisensa luo, kun poika lähtee.
Mitä minä teen? Vaikka eihän minun vastuullani ole kai tehdä mitään? Enkö voikin vain vaatia kamoja ulos ja miestä mäkelään, itehän se on soppansa keittäny?
Olemme asuneet omistamassani omakotitalossa, jonka kustannuksiin mies ei ole osallistunut työttömyytensä takia koko aikana. Ruokaa on ostanut silloin kun hänellä on ollut varaa, sekä remonttikustannuksiin on osallistunut (oli esim. vähän aikaa töissä keittiöliikkeessä, jonka kautta saimme halvalla materiaalit). Olen siis kantanut taloudellisen vastuun kokonaan itse. Miehellä on oma, huonokuntoinen vanha talo lähistöllä, josta on ollut hänelle kustannuksia (sähkö, lainat). Niitä hän on hoitanut vaihtelevasti.
Mies on nyt saanut maksuhäiriön maksamattomien jäännösverojen takia. Lisäksi sain selville, että hänellä on toinen nainen, jonka luona on nyt majaillut joulun jälkeen, välillä viikko kotona ja viikko naisen luona. Olen ollut siinä uskossa, että meillä on vain jokin kriisi, mutta nyt mies ilmoitti ettei rakasta minua enää, ja haluaa erota. Minä en haluaisi, mutta eipä minulta kysytä. Taloudellisista ongelmista huolimatta rakastan miestä kovasti, ja olisin valmis vielä yrittämään.
Kaiken lisäksi olen raskaana, ja mies ilmoitti ettei aio kantaa vastuuta lapsesta jota ei halunnut. Yritimme 3 vuotta lasta, ja nyt se sitten onnistui kun harrastimme seksiä viimeisen kerran jouluna!! Eikä mies siis enää haluakaan lasta. Olen siis jäämässä tulevan vauvan kanssa yksin.
Kysymys kuuluukin, mitä teen miehen asumisen suhteen? Hän ilmeisesti olettaa voivansa majailla talossamme edelleen siihen asti, kunnes saa töitä. Hänellä on poika, jolla on oma huone talossamme ja hän on viettänyt meillä paljon aikaa. Nyt olen kuitenkin loukattuna ja katkerana sanonut, että kaikki miehen tavarat ja pojan tavarat ja lelut on vietävä pois talosta. Miehellä ei ole paikkaa mihin mennä. Hänen oma talonsa on asumiskelvoton, ja tuo uusi nainen asuu 400km päässä, joten poikaansa ei halua jättää näin kauas.
Miehen mielestä olen kohtuuton, ja hän syytääkin nyt minua esim. siitä, ettei pysty viettämään hiihtolomaansa poikansa kanssa, kun ei ole paikkaa missä olla. Olen kiltti ihminen ja pian taipumassakin siihen että voisivat täällä olla loman. Mutta oma pääni ei kestä sitä, rakastan miestä edelleen ja on tuskaa tietää hänen lähtevän taas heti naisensa luo, kun poika lähtee.
Mitä minä teen? Vaikka eihän minun vastuullani ole kai tehdä mitään? Enkö voikin vain vaatia kamoja ulos ja miestä mäkelään, itehän se on soppansa keittäny?
Vastaukset 8
Vanhimmat
mee läski huora ittees , vitun suomi läski!! omg et mä vihaan tollasia urpoja, "mitä teen"
Ohho taas unohtu ne mielisauraus pillerit!
Ei kai sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin tarjota ovea.
Miksi sinun pitäisi sääliä miestä joka on aikonut mennä naisensa luo heti kun loma on ohi. ja koska häne ei aijo huolehtia lapsestakaan.
Kylmänviileästi laittaa mies pihalle. ja onhan hänellä se talo ja lienee sellä vuokrakämppiä. Miksi, kysyn MIKSI???, sinun pitäisi hyysätä häntä enää. Toivotko hänen muuttavan mielensä jos vielä viikon tai kuukauden hyysäät häntä. Mies taas menettää hyvän kotiapulaisen ja kokin jos joutuu muuttamaan vuokrakämppään. mutta koska vaikuttaa että on ratkaisunsa tehnyt. Meinaatko todellakin palvella häntä että siihen asti että hän pääsee naisensa luo??
Voimia sinulle ratkaisusi kanssa mitä sitten päätätkin. Voithan kysyä mieheltä mitä SINÄ tekisit jos minä(tarkoitan aloittajaa) kulkisin vieraissa ja toivoisin vielä voivan asua talossa, miten mies siihen suhtautuisi. katsoisi vain sivusta??
Ihana, kiitos suorasta viestistä :)
Juuri tällaista paukuttamista tarvitsenkin! Ärsyttää, että olen vielä niin täynnä tunteita häntä kohtaan, että voisin taipua hänen edessään. Mutta pakko pysyä lujana, ihan itteni takia. Tiedän, että mies ei muuta mieltään, hän on päättänyt erota. Ja eihän tämä enää edes toimisi, luottamus on varmasti mennyt kokonaan.
Miehen äiti pitää minua kylmänä, koska haluan lapsen ulos talostamme. Mutta ei kai se ole minun ongelma enää, mieshän nämä ratkaisut on halunnut tehdä.
Kiitos vielä :)
Miten oksettava mies! Tuollainen roikale joka sittää lapsia sinne tänne. Ja aina on naisia jotka levittävät polvensa tuollaisille saastakasoille.
Jos sinulla on yhtä ainutta tervettä aivomolekyyliä jäljellä, varmistat että tuo retku hoitaa ainakin taloudellisesti oman osansa lapsen kasvattamiseen liittyvistä kuluista. Se retku EI saa päästä taas kuin koira veräjästä. Kohta se siittää tuolle uudelle naisellekin lapsen ja tietysti jättää hänetkin.
Naiset ovat sidotut lapseen seuraavat vähintään 18 vuotta. Mies vain yksinkertaisesti häipyy kuvioista: "mies ilmoitti ettei aio kantaa vastuuta lapsesta jota ei halunnut. hahahahahahahaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!! Sinun on lain kautta vaadittava mies kantamaan vastuu lapsestaan. Se on vähintä mitä voit tehdv lapsesi puolesta. Se on yksinkertaisesti sinun velvollisuutesi.
Niin kauan kun sinunlaisesi naiset haalivat tuollaisia täysin ala-arvoisia retkuja koteihinsa, niin kaun nuo retkut käyttävät teitä naisia hyväkseen.
Potkaise tuo retku heti kodistasi ulos ja sen rojut roskapussissa perässä. Ja sitten marssit lakitoimistoon vaatimaan oikeutta itselllesi ja lapsellesi.
Ihan selkeästi käyttää sua hyväkseen. Selkärangaton retku, heitä mäkeen heti. Eihän ole sinun vastuullasi miten aikuinen mies asiansa hoitaa?? Äkkiä mäkeen tuo mies, ja edellistä kommentoijaa kompaten miehelle pitää myös näyttää että asioita pitää kantaa vastuuta!!! ARGH!! Ite olisin jo varmaan puukottanut tollasen retkun ja paloitellut ruumiin:D
Mutta hei nyt voimia sulle, tiedän että ei ole helppoa, mutta voin luvata että tunnet olosi paljon paremmaksi kun pidät puolesi!!
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, tosin hieman lievemmässä. Mies ei jaksanut käydä töissä kuin kääntymässä ja omaa tyhmyyttäni ja sokeuttani hyysäsin tätä liian kauan. Nykyään ihmettelen miten saatoin olla niin tyhmä. Onneksi pidin pääni jättäessäni hänet, puoli vuotta ryvin syyllisyydessä kun jätin hänet "oman onnen nojaan" ja aneli minua takaisin. Tajusi että olin tosissani. Nykyään tunnen itseni tyhmäksi ja hölmöksi kun annoin parasta aikaa elämästäni niin monta vuotta ja menetin rahaa ja paljon. Mutta oppinut olen ja en ehkä olisi nykyinen minä ilman tätä kokemusta.
Joten kun teet päätöksen, pysy siinä. Sinulla on vain yksi elämä elettävänä, ja mieheltä jolta et saa yhtä paljon kuin annat (toivottavasti ymmärrät tarkoittamani), ei tule luultavasti olemaan tasapainoinen suhde. Voit hyvinkin katua miehen katsomista noinkin pitkään. Mutta senkin voi kääntää voitoksi, etpähän enää tee samanlaista virhettä :)
Keskityt nyt itseesi ja lapseesi ja hoidat teille asiat kuntoon. Toivottavasti sinulla on muita tärkeitä ihmisiä elämässäsi tukemassa sinua :)
Äläkä välitä mistään syyllistyksistä tai syytöksistä sinua kohtaan. Tottakai mies on katkera ja ilmeisesti kehtaa olla tuollainen kusipää. Noin ei kuitenkaan kuulu käyttäytyä, ei todellakaan ole suotavaa. Joten nyt selätät sen väsymyksen ja katkeruudenkin ja nautit elämästä! Toivottavasti saat vähän edes tsemppiä tästä.
Olin ja tein lapsen samallalailla kuin sinä nyt ja voin sanoa että ei ole ollut yksinhuoltajuus hauskaa. Sun mies ei ikinä muutu koska sinä annat hänen käyttäytyä niinkuin se haluaa. Hän on käyttänyt sua hyväkseen ja sinä vielä jahtaat että voi sitä parkaa kun ei oo minnekkään mennä jne...Sun pitää nyt tehä päätös ja ottaa ittees niskasta kiinni, heivaa se pihalle ja poikansa kamat kanssa valitettavasti, hänen ongelmansa minne menee ei sun. Menköön sen toisen muijan luo. Sulle tulee todella vaikeeta raskauden kanssa ja sitten vauvan ja rahakin on semmonen aika tärkee juttu että sun pitää nyt ajatella tosi tarkasti mitä haluat elämästä, haluatko tommoisen miehen lapsen?Lupaan että siitä ei oo mitään apua sulle lapsen kanssa ja lapsen tulossa ei ole mitään romanttista eli älä luule että hän rupee sua rakastamaan sen takia että synnytät sen lapsen, aika varmasti katkeroituu siitä.