Olen kohta kirjoittava abiturientti ja tuntenut saman ikäisen poikaystäväni kolmisen vuotta, seurustellut vajaa kaksi. Tämä on kummallekin ensimmäinen suhde ja siksi edennyt aika lailla pikkuhiljaa. Koulu ja ylppärit ovat pitäneet hermoni aika lailla pinnassa nyt lähiaikoina ja olen toisinaan jossain määrin äksy ja hermostunut, mutta uskon sen katoan kokeiden jälkeen, aivan kuten syksylläkin kävi. Siitä huolimatta minusta tuntui, että meillä meni ihan hyvin ja mikään ei olisi ollut pielessä.
Sain kuitenkin äskettäin vahingossa selville, että kultani alkaa menettää kiinnostustaan minuun. Sen sijaan hänen mielessään pyörii enemmän yhteinen ystävämme, mutta en tiedä onko kyseessä ihan vain vahvan kaveripohjan halu. Hän ei kuitenkaan halua ilmeisesti murtaa minua tässä elämänvaiheessa, eikä itsekään ole aivan varma mitä haluaa, jos ja kun kummankin mieliala ja aikataulut normalisoituvat kokeiden jälkeen. Minulle ero vastaisi maailman murtumista ympäriltä, en todellakaan ollut huomannut suhteessa ongelmia haasteellisen aikataulun lisäksi. Päinvastoin, odotin innolla kirjoitusten päättymistä vajaan kuukauden päästä, jotta voisimme olla enemmän yhdessä. Kaiken lisäksi olemme edenneet suhteessa ensimmäisen kerran kynnykselle, jonka kumpikin olisi valmis ylittämään. Nyt en kuitenkaan ole aivan varma, mikäli suhde kestää vain hetken kunnes hän raaskii katkaista sen. Tunnen myös huonoa omaatuntoa siitä, että kultani joutuu väkisin roikkumaan minussa, vaikka on rajalla suhteen mielekkyyden kanssa.
Lyhyesti, olen sekaisin tilanteesta ja en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Toisaalta haluaisin puhua asian auki, mutta nyt ei ole siihen otollinen aika eikä paikka. Ja eromme sotkisi myös aika hienosti yhteisen ystäväpiirimme hetkeksi, tilanne kun ei ole vain takaisin ystävyyteen palaaminen. En tiedä, mitä täällä kysyminen voi antaa, mutta ainakin se voi vähän avata päätäni.
Sain kuitenkin äskettäin vahingossa selville, että kultani alkaa menettää kiinnostustaan minuun. Sen sijaan hänen mielessään pyörii enemmän yhteinen ystävämme, mutta en tiedä onko kyseessä ihan vain vahvan kaveripohjan halu. Hän ei kuitenkaan halua ilmeisesti murtaa minua tässä elämänvaiheessa, eikä itsekään ole aivan varma mitä haluaa, jos ja kun kummankin mieliala ja aikataulut normalisoituvat kokeiden jälkeen. Minulle ero vastaisi maailman murtumista ympäriltä, en todellakaan ollut huomannut suhteessa ongelmia haasteellisen aikataulun lisäksi. Päinvastoin, odotin innolla kirjoitusten päättymistä vajaan kuukauden päästä, jotta voisimme olla enemmän yhdessä. Kaiken lisäksi olemme edenneet suhteessa ensimmäisen kerran kynnykselle, jonka kumpikin olisi valmis ylittämään. Nyt en kuitenkaan ole aivan varma, mikäli suhde kestää vain hetken kunnes hän raaskii katkaista sen. Tunnen myös huonoa omaatuntoa siitä, että kultani joutuu väkisin roikkumaan minussa, vaikka on rajalla suhteen mielekkyyden kanssa.
Lyhyesti, olen sekaisin tilanteesta ja en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Toisaalta haluaisin puhua asian auki, mutta nyt ei ole siihen otollinen aika eikä paikka. Ja eromme sotkisi myös aika hienosti yhteisen ystäväpiirimme hetkeksi, tilanne kun ei ole vain takaisin ystävyyteen palaaminen. En tiedä, mitä täällä kysyminen voi antaa, mutta ainakin se voi vähän avata päätäni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.