Olen seurustellut kolmisen vuotta miehen kanssa,asumme yhdessä jota kestänyt vuoden verran. Minulla on lapsi, joka hyvää vauhtia on tulossa teini-ikään. Ongelma on se, että tämä mies on muuttunut täysin siitä millainen oli suhteemme alkuaikoina. Alkuaikoina hän oli ns unelmamies joka ylisti minua liikaakiin ja otti kaikessa huomioon. Ajattelin usein että tilanne oli liiankin hyvä ollakseen tosi. Nykyään suhde on muuttunut osittain välinptämättömäksi,osittain vikojen ja tilanteiden kyttäämiseksi miehen puolelta. Sellaisia tilanteita, jolloin hän on loukannut minua henkisesti pahastikin, on ollut jo useinkin. Lastani hän myös tarkkailee ja arvostelee,vaatii olemaan ikäänkuin täydellinen eikä ymmärrä murkkuiän koukeroita lainkaan. Miehen omat lapset ovat jo aikuisia.
Olen yrittänyt keskustella asiasta mutta milloin hänelle ei sovi ajankohta juttelemiseen tai sitten keskustelu on yksinpuhelua. Kaikki ihana lämpö on poissa suhteestamme.
Nyt pohdinkin jo omaa asumismuotoa ja katselen suhteen ulkopuolelle. En voi olla enää iloinen oma itseni suhteessa kun en pysty unohtamaan loukkauksia ja en voi hyväksyä miehen asennetta lastani kohtaan. Myöskään jollain intuitiivisella tasolla en osaa luottaa mieheen lainkaan. Toisinaan mielessäni on käynyt olenko eksynyt yhteen narsistisen persoonan kanssa;niin suuri muutos tässä on tapahtunut.! Tuntuu että ainoaksi vaihtoehdoksi jää oman uuden elämän aloittaminen ja pois muuttaminen. Kaipaan hurjasti sitä miestä johon suhteen alussa tutustuin mutta se lie turhaa:(
Olen yrittänyt keskustella asiasta mutta milloin hänelle ei sovi ajankohta juttelemiseen tai sitten keskustelu on yksinpuhelua. Kaikki ihana lämpö on poissa suhteestamme.
Nyt pohdinkin jo omaa asumismuotoa ja katselen suhteen ulkopuolelle. En voi olla enää iloinen oma itseni suhteessa kun en pysty unohtamaan loukkauksia ja en voi hyväksyä miehen asennetta lastani kohtaan. Myöskään jollain intuitiivisella tasolla en osaa luottaa mieheen lainkaan. Toisinaan mielessäni on käynyt olenko eksynyt yhteen narsistisen persoonan kanssa;niin suuri muutos tässä on tapahtunut.! Tuntuu että ainoaksi vaihtoehdoksi jää oman uuden elämän aloittaminen ja pois muuttaminen. Kaipaan hurjasti sitä miestä johon suhteen alussa tutustuin mutta se lie turhaa:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen myös seurustellut kolmisen vuotta upean miehen kanssa. Emme asu yhdessä ja kyseessä on muutenkin etäsuhde. On se niin ihmeellistä kun toinen muuttuu ja sille ei vaan tunnu voivan mitään. Miesystäväni on ollut kanssa unelmieni täyttymys, mutta nyt hänestä paljastuu arkisempi totuus. Ei vielä mitään ihmeempää, mutta välinpitämättömyyttä, laiskuutta koko suhteen kanssa, enkä edes tiedä missä oikein mennään.
Taitaa vaan olla niin, että kolmen-neljän vuoden jälkeen suhde arkipäiväistyy ja usein tulee ero. Itse toivoisn kovasti, että kun suhde on ollut alussa unelmaa, niin sen eteen tehtäisiin töitä arjen yllättäessä.
Aivan samaa mieltä olen tuosta että siitä ainutlaatuisesta hyvästä suhteesta tulisi pitää yhdessä hyvää huolta ja tehdä työtä rakkauden eteen. Kaikki arkipäiväistyy aikanaan ja olen toki omaltakin osaltani ollut etäisempi ja ikäänkuin tottunut toiseen. Mutta en ole loukannut arvostellen ja tarkkaillen toista koko ajan. Se vie energiaa ja asettaa väkisin eriarvoiseen asemaan tunnepuolella:(
Voimia sinullekin suhteenne jatkoon! Oman suhteeni jatkuvuutta rohkenen epäillä...
Mä vähän luulen että miehet yksinkertaisesti menettävät mielenkiintonsa tavalllíseen "kotielämään" ja vaikka seksiäkin olisi ja saisi haluttaessa niin sekään ei riitä... jos on riittävän narsistinen persoona niin eihän sille riitä koskaan mikään..hei jos miehellä alkaa olla ikää jo lähemmäs viisikymmentä eikä oikein ikinä ole ollut tyytyväinen ja haaveilee edelleen jostain ja on sitoutumiskammoinen..ja tahtoo uutta elämää muutaman vuoden välein, niin mitä sellaisella miehellä tekee...miks miehet valehtelee ja puhuu paskaa niin helvetin paljon...mä en kyllä tajuu...mikä siinä rehellisyydessä on vaikeaa...
Vieraskoreus karisee, kun vuodet vierii..
Niin se menee ja tympäisee, kun ne toisen lapset joutuu siitä kärsiin!
Lähde AP suhteesta lapsesi kanssa,teet hänelle palveluksen.
Kannattaisi aina kiinnittää huomio näihin ennentään eronneihin, miksi se ero on tullut?
Monesti samoihin ongelmiin kaatuu uusikin suhde, jos ei myönnä tämä eronnut niitä aikaisempiakaan mokiaan siinä entisessä liitossaan.
Vaan syyttelee exäänsä liiton kaatumisesta..
Miehet jaksaa aluksi mairitella ja mielistellä, kun sitä pillua eivät ole saaneet aikoihin ja sitten se alkaa maistua kaurapuurolle koko touhu, kun harvenee ja muuttuu enempi vonkailemiseksi..
Niin ja naisissahan ei ole koskaan mitään vikaa vai? Naisesta ei tule etäinen ja kylmä? Tai seksi loppuu mikä on suhteen kannalta pahinta. Ei ketään miestä kiinnosta naisten kaverien monimutkaiset ihmissuhde kuviot. Jos mies kokee ettei saa seksiä tai sellaista seksiä mitä haluaa hakee hän usein muualta. Sitten kovaan äänen ihmetellään maksullisen seksin suosiota ja halutaan kieltää koko toiminta ilman sen kummenmmin ajattelematta. Suomalainen nainen on niin kaksinaamainen toisaalta ollaan ihan hirveän helppoja kännissä ja baarissa suoranaisia lutkia suoraan sinkkuelämästä mutta omalle miehelle ei suoda mielihyvää vaikka itsekkin nauttisi. Ei kukaan mies halua mitään huoraa se on fakta useimmat naiset vaan ovat niitä.