K.I.V.E.S -tarina:
Ystäväni tuli mustasukkaiseksi uudesta tyttöystävästäni, eikä halua jakaa onneani. Lapsellista tuollainen mököttäminen, mutta toisaalta harmittaa, jos hyvä ystävyys menee pilalle vain seurustelun takia. Miksei ystävät voisi olla vain iloisia, kun toisella menee hyvin? Pitääkö toinen aina vaan yrittää omistaa?
Ystäväni tuli mustasukkaiseksi uudesta tyttöystävästäni, eikä halua jakaa onneani. Lapsellista tuollainen mököttäminen, mutta toisaalta harmittaa, jos hyvä ystävyys menee pilalle vain seurustelun takia. Miksei ystävät voisi olla vain iloisia, kun toisella menee hyvin? Pitääkö toinen aina vaan yrittää omistaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, tunnen yhtäläisyytä omaan tarinaan kateuden muodossa. Ystäväni osottautui todella kademieliseksi, söi ja joi, käytti kaikella tapaa hyväksi minkä pystyi, nautti minkä minusta irti sai hyvksi käyttäen ja minkä säälistä irti sai. Takasin kännyliittymänkin säälistä, mutta heti kun minulle tuli huono aika, alkoi syyttely ja välinpitämättömyys. Kaveruus kaikkosi. Kun kohtasin vaikeusia ja niistä seurasi tyyntä myrskyyn; pääsin kurjasta asunnosta kaupungin asuntoon, leimahti armoton kateuas ja katkeruus minua kohtaan. Tuolloin olin ollut toivoton ja väsynyt pitkään ja myöntänyt sen hänelle sanomalla, että olen estynyt auttamaan henkisistä, taloudellisista ja fyysisitä syistä. Hän rupesi "syömään" minua kaikin tavoin, teki lukuisia häiriösoittoja päivin ja öinkin, haukkui ja muunteli totuutta vieläpä uskottavasti. Suurin kosto häneltä oli jättää puhelinlasku maksamatta, jota oli tosin maksanut jo puolet, mutta minun maksettavaksi jäi 850 euroa. Kornia tässä on sekin, että olin ostanut hänelle kännykänkin, ja sillä hän sai monenlaista mielipahaa aikaiseksi.
Juonitteluillaan hän yritti muunnella äitini sanomisia ja rikkoa välini vanhempiini. Joten en jaksa enää uskoa, että hyvillä teoilla saa kiitosta, saati ystäviä! Kateus ja julmuus ovat maailman palkka! Minulla ei saisi mennä hyvin!