Löytyykö muita jotka tunnustavat?
Olen luuseri
työtön ATM
18349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minkä ainakin tunnustan myös.
työtön ATM ei ole mikään luuseri!
Hän on mies joka sanoo asiat niin kuin ne ovat kuten esim. puheet
lutkista, yksinhuoltajista ja mamuista osoittavat.
Luuseri on se joka ei uskalla olla erimieltä vallitsevista käsitteistä kuten
esim. lutkailusta ja maahanmuuttaneista mutakuonoista.
työtön ATM, NOSTA LIPPU KORKEALLE!
Miauuuuu! Minä ainakin tykkään isistä.
"Hän on mies joka sanoo asiat niin kuin ne ovat kuten esim. puheet
lutkista, yksinhuoltajista ja mamuista osoittavat."
Sehän vain todistaa hänen olevan paitsi luuseri, myös häiriintynyt :D
työtön ATM EI OLE HÄIRIINTYNYT!
TÄMÄ SELVÄ!
Minä, ehkä,, mutta syy siihen miksi minut luotteaisiin atm-mieheksi on se, kun minulla on ollut aika raska elämä lapsuudesta asti, siinä on sen takia mennyt opiskelut ym aika penkin alle, vasta nyt alan päästä jaloilleni, mutta eipä ole tuota maallista mammonaa sitten kertynyt. Meinaa olla miinuksen puolella, eli velkaa on vähäisen.
-töissä olen, mutta palkkaa ei kehtaa ääneen sanoa, toisaalta parempi palkkaista työtä voisi löytyä kesällä. Auto on mutta vuosimallia ei kehtaa ääneen sanoa ja autokin on ruostunut, mielenkiintoa tuo se jotta paljonko autolla pystyy yleensä ajamaan, kohta on 500 000 km rikki.
.juon yksin kaljaa kämpässä, naista jota äsken yritin, sanoi jotta ei kehtaa pyytää kahveelle kun asunto niin sotkuinen (en usko).
kait olen atm-mies, joku voi ajatella jotta rankka lapsuus on vain selitys pelastaa itsetunto siltä jotta olen atm-mies, mutta jos joutuisi sen kaiken kokemaan minkä minä, ei ajattelisi noin.
mutta niin tai näin, kun unohdetaan selitykset, ei sellaiset kiinnosta seurustelu markkinoilla,,,, olen atm.
olen 33v
Et sä ole atm, vaan sä olet juoppo (juon yksin kaljaa kämpässä) joka vielä isona miehenäkin jaksaa syyttää muita ongelmistaan (kait olen atm-mies, joku voi ajatella jotta rankka lapsuus on vain selitys pelastaa itsetunto siltä jotta olen atm-mies, mutta jos joutuisi sen kaiken kokemaan minkä minä, ei ajattelisi noin.)
Ei sillä rahalla ole väliä, kyllä ihmisiä on vaikka kuinka paljon yhdessä pienituloisinakin: lopettakaa jo se selittely ja katsokaa ympärillenne. Rankkaa on ja silloin pitää hakea apua psykologista eikä kaljasta, että pääsee traumoistaan yli. Itsesääli ei vie mihinkään eikä auta, eikä riippuvuudet alkoholiin (tupakkaan ja huumeisiin) taatusti elämän laatua paranna: itseasiassa ne vaan masentavat lisää, niillä on tapana muuttaa aivokemiaa niin, että ne pahentavat passiivisuutta ja lamaannusta sekä lopulta masennusta.
- Hanki psykologista apua ja tukea
- Siivoa asunotosi mukavaksi ja pidä huolta myös kaikesta muusta hygieniasta, se auttaa tuntemaan itsensä hyväksi. Huolehdi siis itse itsestäsi paremmin.
- Ole onnellinen että töitä ylipäätään on!!!
- Jos auto kulkee paikasta a paikkaan b se on riittävä. Moni ajaa vanhoilla autoilla ihan koska auto on maailman typerin sijoituskohde.
- Rupea laittamaan ruokaa, äläkä aina juo sitä kaljaa.
- Opiskella voi vanhempanakin, joten ei sun aikas ole vielä sen takia ohi, mutta tulee olemaan kun nyt juot vielä lisää, säälit itseäsi ja annat tilaisuuksien mennä ohitsesi.
- Yksi tai kaksi naista, mitä sitten, niitä tulee ja menee ja sun pitää elää.
Ihmisiä elää sodassa ja kurjuudessa, nälässä ja hädässä, ja elämä voittaa aina. Ihmiset taistelee oikeuksistaan maissa, missä niitä ei ole, ja kaikkea mahdollista on sodista, nälänhädästä ja kidutuksista, henkiseen väkivaltaan ja riistoon, terrorisointiin. Suomessakin asuu osa kadulla, on syrjäytynyt kun ei ole mitään töitä, mmielenterveyspotilaita, suomessakin on paljon kärsiviä kohtalotovereita: et sä ole yksin etkä ainoa, kyllä moni muukin on kärsinyt ja jopa saanut apua!!
Mutta jos sä jätät itsesi uhrin osaan, pelkäksi objektiksi omassa elämässä, joka ei vaan mahda millekään mitään ja kaikki ois jo ton ikäsenä mennyt, niin minkä sille sitten voi? Sulla on paljon mahdollisuuksia, usko siihen ja etsi niitä, kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin: olethan sä nyt jo onnistunut saamaan töitä, pääsemään kauhuista pois, pikkuhiljaa parantamaan asioita jne. Jatka, niin kyllä se siitä!
Minä ainakaan ole. En vain ole löytänyt sitä mitä etsin. Miksi tyytyisi vähempään.
Haluat kuitenkin oikeasti työtöntä ATM:ää, mutta et rumana naisena kelpaa hänelle ja sekös harmittaa.
Miksi sä olet luuseri? Mä en kyllä laittaisi tuollaista leimaa kenellekään enkä itselleni, se voi olla aika tuhoisaa. Kannattaisi ennemmin kyllä ajatella muuten , pyrkiä muuhun, vaikka pieninkin askelin sitten.
http://www.youtube.com/watch?v=qmxg0JnQX8U
Mä olen luuseri.
Ehkä vielä... Puolitoista vuotta takaperin olisin ollut käpälä pystyssä... En enää. Luuseriuskin on katoavaista.
Miten sun luuseriutes katsosi?
No. Mä katoin että suurimmat syyt mun luuseri tuntemuksiin on mun kroppa ja se fakta että olin elänyt sossun rahoilla 18v lähtien... Eikä ollu ammattia sun muuta. Join ja silloin kun en ollut kännissä uppouduin WoWiin niin syvälle, että ei tarvinut todellisuutta ajatella.
No. Lopetin juomisen, lähinnä lisäämällä pelaamista, mutta sekin jäi sitten pikku hiljaa. Aloitin kuntoilun. Lopetin röökin polttamisen. Lähdin ammattikouluun...
No nyt en juo. Fysiikka on ihan ryhdikäs. Röökaamisen aloitin koulun aikana uudestaan, kun kävi rankaksi. Valmistuin ammattiin. Mulla on nyt töitä.
Eli, katoin mikä kusee ja aloin muuttamaan niitä epäkohtia.
Ihanko oikeesti? Mikä sai sut tekemään päätöksen ryhdistäytymisestä? Oliko se tietoinen päätös?
Mä aloin pelkäämään, kun ajattelin että mitä se oikeasti on mitä mä haluan. Ja mä tiesin että mä en ole menossa mitään haluamaani kohti. Mä ajattelin, että jos tää jatkuu enää vähän aikaa pidempään, niin tulee jokin point of no return vastaan... Ja sit päädyn sillan alle tai tapan itteni ennen 30v täyttymistä...
Pelko... Se on se selitys.
Koulun aikana teki mieli hetkittäin lyödä hanskat tiskiin, mutta mä tunsin, että se oli mun tasan viimeinen mahdollisuus... Joten verenmaku suussa hetkittäin se meni läpi.
Valmistuin viime syksynä ja elämä näyttää nyt aika erilaiselta.
Tämä palstakin on ihan atm:kokonaan, ei tässä voi osoittaa enää vastausta tietylle kirjoittajalle,masentaa ku tämäkin on pilattu.
mutta tuolle "9yiugj" mikä vastasi minulle,,,, käyn tällä hetkellä psykoterapiassa, ja sitä ennen kävin monta vuotta terapiassa, jotta kyllä tässä on yritetty, ei se siitä ole kiinni, ja kaljan juontikin, sekin niin vähäistä, just itseasiassa loppu, enkä mene baariin.
eihän se itkeminen mitään auta ja asioita eteenpäni vie, kyllä se nyt on huomattu, mutta kyllä joskus ottaa niin päästä ettei sitä kukaan tajua.
Opiskelua olenkin ajatellut mutta se on vaikeaa kun velkaakin on, mutta olen kyllä samaa mieltä kun sinä, mitä jo sanoin, itkeminen ei auta...