Tulin käyneeksi suihkussa aamulla ja vaihtaneeksi vahingossa puhtaat vaatteet päälle, ja päätin sitten käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä kaupungilla syömässä ja elokuvissa.
Muistelisin, että olen joskus marissut tästä täälläkin, tai ainakin aikonut tehdä niin, mutta jotenkin elokuvissakäynti on aina masentavaa. Noin 100-120 hengen sali ei ollut ihan täynnä, mutta melkein kuitenkin. Arvatkaa, monta naista siellä oli yksin? Vastaus on: yksi. Sellainen ehkä 45-vuotias, minua leveämpi ja pyöreämpi nainen, jonka hiukset olivat ohuet ja rasvaiset. Ilman miestä salissa oli, mikäli jotain ei mennyt ohi, yhteensä kolme naista, eli edellämainitun leidin lisäksi kaksi vanhempaa naista, joista toinen ehkä 60-vuotias ja toinen vähintään 70, tulivat kahdestaan. Miehiä kyllä oli yksin tai miespareissa - sivumennen sanoen minäkin yritin saada seuraa mukaan, mutta miespuolinen tuttavani joutui kieltäytymään, joten menin normaalisti yksin istumaan nurkkapaikalleni.
Toiveet ehtivät kyllä nousta pariinkin kertaan. Salin avautumista odotellessani lähellä istui yksi, arviolta ehkä ikäiseni nainen. Alle kolmekymppinen nyt ainakin. Näytti vielä vähän silleen aavistuksen leffanörtiltä. Hän oli ainakin 5 minuuttia jo yksin, ja olin melkein luopumassa ajatuksesta, että heti kotiinpalattuani kirjoitan tänne jonkun katkeran tilityksen. Sitten nahkatakkikorsto ilmestyi, kouraisi naisen popkorniastiasta itselleen, ja he alkoivat puhumaan jostain, huomioni kiinnittyi takaisin kirjaan (luin Houellebecq'n Alkeishiukkasia).
Salissa, kymmenisen minuuttia elokuvan alkamisen jälkeen saliin astui siluetin perusteella nuori ja kaunis nainen. Hän istui minun ja jonkun pariskunnan väliin. Välikössä oli kahden paikan hajurako, ja tietysti hän asettautui pariskunnan viereen. Viisi minuuttia myöhemmin ihmettelin jo, että olisiko siinä kuitenkin elokuvan takia yksin tullut nainen, ja vieläpä luultavasti varsin hyvännäköinen. Hyvännäköisellä tarkoitan sitä, että valtaenemmistön mielestä hyvännäköinen, ei välttämättä minun makuuni - enhän edes nähnyt kunnolla kyseistä naista, mutta kun oli hoikka, pitkä ja hiukset laitetun muotoiset ainakin, vaatteet vaikuttivat muodikkailta. Ja sitten siihenkin tuli kalju korsto. Ei sentään nahkatakissa, mutta silti. Ja sitten ne omivat vielä ne penkkien väleissä olevat pullojenpidikkeet itselleen, niin että minun oli pakko pidellä omaa limsapulloa sylissäni. Perkeleen YT-väki!
Nyt voi taas linnoittautua hikikomeroon.
Muistelisin, että olen joskus marissut tästä täälläkin, tai ainakin aikonut tehdä niin, mutta jotenkin elokuvissakäynti on aina masentavaa. Noin 100-120 hengen sali ei ollut ihan täynnä, mutta melkein kuitenkin. Arvatkaa, monta naista siellä oli yksin? Vastaus on: yksi. Sellainen ehkä 45-vuotias, minua leveämpi ja pyöreämpi nainen, jonka hiukset olivat ohuet ja rasvaiset. Ilman miestä salissa oli, mikäli jotain ei mennyt ohi, yhteensä kolme naista, eli edellämainitun leidin lisäksi kaksi vanhempaa naista, joista toinen ehkä 60-vuotias ja toinen vähintään 70, tulivat kahdestaan. Miehiä kyllä oli yksin tai miespareissa - sivumennen sanoen minäkin yritin saada seuraa mukaan, mutta miespuolinen tuttavani joutui kieltäytymään, joten menin normaalisti yksin istumaan nurkkapaikalleni.
Toiveet ehtivät kyllä nousta pariinkin kertaan. Salin avautumista odotellessani lähellä istui yksi, arviolta ehkä ikäiseni nainen. Alle kolmekymppinen nyt ainakin. Näytti vielä vähän silleen aavistuksen leffanörtiltä. Hän oli ainakin 5 minuuttia jo yksin, ja olin melkein luopumassa ajatuksesta, että heti kotiinpalattuani kirjoitan tänne jonkun katkeran tilityksen. Sitten nahkatakkikorsto ilmestyi, kouraisi naisen popkorniastiasta itselleen, ja he alkoivat puhumaan jostain, huomioni kiinnittyi takaisin kirjaan (luin Houellebecq'n Alkeishiukkasia).
Salissa, kymmenisen minuuttia elokuvan alkamisen jälkeen saliin astui siluetin perusteella nuori ja kaunis nainen. Hän istui minun ja jonkun pariskunnan väliin. Välikössä oli kahden paikan hajurako, ja tietysti hän asettautui pariskunnan viereen. Viisi minuuttia myöhemmin ihmettelin jo, että olisiko siinä kuitenkin elokuvan takia yksin tullut nainen, ja vieläpä luultavasti varsin hyvännäköinen. Hyvännäköisellä tarkoitan sitä, että valtaenemmistön mielestä hyvännäköinen, ei välttämättä minun makuuni - enhän edes nähnyt kunnolla kyseistä naista, mutta kun oli hoikka, pitkä ja hiukset laitetun muotoiset ainakin, vaatteet vaikuttivat muodikkailta. Ja sitten siihenkin tuli kalju korsto. Ei sentään nahkatakissa, mutta silti. Ja sitten ne omivat vielä ne penkkien väleissä olevat pullojenpidikkeet itselleen, niin että minun oli pakko pidellä omaa limsapulloa sylissäni. Perkeleen YT-väki!
Nyt voi taas linnoittautua hikikomeroon.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kevät tulee, kaivankin rotsini kaapista.....tänään taas lähti loput hiuksenikin vaikka hiukan viileää on ulkona. Noh joku lätsä päähän jos ei tarkene.
Toi leffailu on kivaa. JOs joku nainen tulee liian lähelle istumaan voiskin huikata kohta "oon friikki varo mua-siirry tonne" :D
Onhan leffailu mukavaa, ei siinä mitään. Paitsi nuo häiriötekijät vähän nyppii, mutta kyllähän elokuva saa olla todella mitäänsanomaton tai kuhertelu aidosti häiritsevää, että menisi kokemus itseltä pilalle. Paljon helpommin leffailu menee metsään, jos sali on täynnä teinejä huutamassa ja kikattelemassa joka kerta kun leffassa lausutaan hassu sana. Muutenkin nauravat aina väärissä kohdissa, mokomat!
Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset haluavat käydä elokuvissa kaverin kanssa. Se on omituista, "lähdetkö mun kanssa istumaan hiljaa pimeään saliin?" Mihin siinä seuraa tarvitaan, kun keskitytään elokuvaan.
Ymmärrän asian niin, että elokuvasta on usein mukava jutella kaverin kanssa, kun molemmat ovat sen juuri nähneet. Tosin vuoden 2010 treffeilläni yritin, eikä se oikein toiminut.
Mutta välillä tuntuu kuin naiset eivät kertakaikkiaan voi mennä elokuviin, paitsi jonkun poikaystävän kanssa, tai vähintäänkin tyttöporukassa. Minulle ja monille miestutuilleni ei ole ongelma ei mikään käydä yksin elokuvissa. Parisuhteissakin olevat jättävät tyttöystävät tekemään muuta, jos elokuva on sellainen, joka ei kumppania kiinnosta mutta miestä kiinnostaa.
Naiset ovat laumaeläimiä, he eivät voi tehdä oikein mitään muutakaan yksin. Ravintolan vessaankin pitää saada aina kaveri mukaan. (mielikuva: toinen katsoo vieressä kun toinen ähkii pytyllä ja haisee)
Sosiaalista kanssakäymistä. Ennen elokuvaa ja sen jälkeen on hyvä jutella.
Aivan. Autossa vai ihanko menet kahvilaan aina jutustelemaan. Tai ruokaostosten lomassa...
Itse olen kanssa harrastanut tätä yksin leffassa käyntiä. Etenkin päivänäytöksissä on tosi paljon yksinäisiä ja he ovat lähes kaikki miehiä. Pimeässä salissa yksin olo ei haittaa mitään mutta tilanne on toinen vaikkapa urheilutapahtumissa jossa muiden ihmisten olo seurueissa pistää silmään koko ajan.
En ole päivänäytöksissä juurikaan käynyt - paitsi tietysti juuri viikonloppuisin. Olen kuvitellut, että arkisin päivänäytöksissä käyvät koululintsarit, eläkeläismummot ja äitiyslomalaiset (jos elokuva on tarpeeksi lälly). Täytyy hiihtolomalla käydä tarkistamassa tilanne.
Mitäs menisit katsomaan? Mikä kiinnostaa?
En tiedä. Mitähän siellä menee? Kinopalatsin puolella ainakin päiväsaikaan menee mielestäni ihan hyviäkin Tennispalatsin ja muiden ohjelmistosta poisjääneitä elokuvia, jotka ovat minulta jääneet näkemättä. Ainakin joskus on viikonloppuna keskipäivänäytöksissä pyörinyt ihan vakavasti otettavia elokuvia (Harry Brownia olin katsomassa keskellä kirkasta päivää kerran), eikä ainoastaan lasten elokuvia tai typerimpiä Hollywood-komedioita, joissa joku halvatun Jack Black tai Ashton Kutcher huutaa, että "Dude! That's awesome!".
Kävin elokuvissa eilen ystävättäreni kanssa. Suuri sali oli lähes täynnä, ja yleisö koostui pääosin nuorista naisista. Joskin minulle yleisössä on tärkeintä, että pitävät turpansa tukossa filmin ajan eivätkä maiskuta, muuten heidän ikärakenteensa ja sukupuolensa ovat yhdentekeviä. Jos vaivaudun elokuviin vaivaudun sinne filmin vuoksi.
No mutta tämä aloitus auttoi minua ymmärtämään monta asiaa, joihin olen törmännyt yksin elokuvissa käydessäni....
Vähän kyllä ihmettelen mikä pointti tässä oli. Nuo miehet saattoivat olla jopa noiden naisten veljiä, jos mitään kiehnäämistä ei ollut.
Ei naisia isketä elokuvateattereissa eivätkä naisetkaan tule siellä juttelemaan vaan sitä varten pitää mennä baariin tai vähintään johonkin paikkaan jossa voi luontevasti jutella. Sikäli samanlaisen marinan olisi voinut kirjoittaa kaupassa asioimisestakin. Ei siellä ole tarkoituskaan tutustua uusiin ihmisiin.
Joo, eipä tuolla leffateatterissa paljoa yksinäisiä naisia näe, yleensä ovat joko miehen tai jonkin kaverinsa seurassa. Yksinäisiä miehiä näkyy olevan kaikista ikäluokista.
Mutta eihän tuo leffateatteri nyt mikään iskupaikka ole, vaan sinne tullaan katsomaan leffaa. Toki sitä saisi olla aktiivisempi naisten iskemisen suhteen kaikkialla ja myös tuolla leffateatterissa pitäisi uskaltaa yrittää, mutta minusta se on vähän liian päällekäyvää ja hyvin outoa jos siellä alkaisi kesken leffan jonkin naisen viereen hiipimään ja juttua vääntämään. Itse en moisesta häiriköinnistä pitäisi, joten en sitä myöskään tuolla harrasta.
Toki kivahan sitä olisi löytää seuraa jostain, eikä sillä paikalla olisi nyt niin väliä onko se yökerho vai hämyinen leffateatteri jos henkilökemiat kohtaa ja siitä kömpelöstä iskuyrityksestä jotain vakavampaakin seuraa. Ja totta kai olisihan se kivaa edes joskus jonkun kanssa jutella leffan jälkeen siitä mitä tuli nähtyä, mutta ennemmin minä kyllä yritän iskeä naisen vaikka bussipysäkiltä tai metrosta kuin leffateatterista.
John Irving, Garpin maailma - loistava kuvaus, miten voi käydä mikäli lähtee elokuvissa käpälöimään väärää tyyppiä :D
En tarkoittanutkaan sitä, että haluaisin iskeä - tai edes uskotella iskeväni - leffateatterista itselleni morsmaikkua. Tarkoitin, että olisi ylipäätään virkistävää nähdä, että on olemassa myös sellaisia naisia, jotka ovat:
- sinkkuja (tätähän ei voi päätellä suoraan, mutta jos nyt voisi edes kuvitella niin, sen sijaan että se vierellä oleva korsto lyttäisi kuvitelmat)
- samaa ikäluokkaa kuin minä
- jossain mielessä ehkä samanhenkisiä, kun kerta käyvät katsomassa samoja elokuvia.
Varmaan jotkut näkevät maailman toisinkin, mutta minun näkökulmastani jokseenkin kaikki naiset ovat kertakaikkiaan varattuja. Muita ei tunnu olevan olemassakaan, ja jos onkin sinkkunaisia, niin he ovat joko liian nuoria tai liian vanhoja, tai sitten jotenkin muuten "sopimattomia", ja se on vähän masentavaa. Toivoa ei toki ole joka tapauksessakaan, mutta jos nyt edes pienen pilkahduksen näkisi välillä; että voisi edes välillä ajatella hetken, että jossain on ehkä sittenkin olemassa joku. Mutta ei.