Mitä mieltä olette noista HSS-stratoista, joissa tallamikkinä on humbucker? Onko niistä mihinkään? Ensin innostuin niistä ja olin jo ostamassa mallia joissa on vielä coil-tap siinä hupparissa. Ajattelin että saan SSS:n ja siihen päälle vielä humbuckerin, mutta nyt olen alkanut empimään. Vähän sekavaa tietoa on liikkeellä.
Ensinnäkin, toimiiko coil-tap miten hyvin? Jotkut on sitä mieltä että coil-tapatun humbuckerin soundi on "tuhnu" ja siinä ei ole hyvää single-coil ääntä.
Onko coil-tap sellainen missä mikin outputtia vaan pienennetään niin että se kuulostaa single coililta? coil-split taas on kuulemma sellainen, jossa toinen kela otetaan pois käytöstä ja soundi on aidompi?
Jotkut taas sanoo että HSS:t on aloittelijoiden kitaroita ja jos oikeesti tarvii humbuckeria se straton tallahumppari ei yksin anna kunnon humbucker soundia.
Yksi kitaristi sanoi eilen että osta ensin hyvä SSS niin saat kunnon strato-soundit ja ala sitten säästämään sitä les paulia varten. Tarvitaan kuulemma kaksi eri kitaraa jos haluaa kahta eri tyyppistä soundia. Välimallit menee aina vaihtoon. Makes sense, tavallaan.
Ensinnäkin, toimiiko coil-tap miten hyvin? Jotkut on sitä mieltä että coil-tapatun humbuckerin soundi on "tuhnu" ja siinä ei ole hyvää single-coil ääntä.
Onko coil-tap sellainen missä mikin outputtia vaan pienennetään niin että se kuulostaa single coililta? coil-split taas on kuulemma sellainen, jossa toinen kela otetaan pois käytöstä ja soundi on aidompi?
Jotkut taas sanoo että HSS:t on aloittelijoiden kitaroita ja jos oikeesti tarvii humbuckeria se straton tallahumppari ei yksin anna kunnon humbucker soundia.
Yksi kitaristi sanoi eilen että osta ensin hyvä SSS niin saat kunnon strato-soundit ja ala sitten säästämään sitä les paulia varten. Tarvitaan kuulemma kaksi eri kitaraa jos haluaa kahta eri tyyppistä soundia. Välimallit menee aina vaihtoon. Makes sense, tavallaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No aitous on katsojan silmässä;-). Kyllä kaksikelaisen saundi on ihan oikea ja aito, vaikka se olisikin ruuvattu straton tallamikiksi. Se LesPaul soundaa vähän omaltaan ja siinä ei ole kyse pelkästään mikrofonista, vaan muistakin kitaran rakenteellisista ratkaisuista. HSS strato siis ei kuulosta LesPaulilta eikä ennen kaikkea tunnu siltä, vaan se strato on ihan oma juttunsa. Täytyy myös huomata, että LesPauliastakin on erilaisia mikkivaihtoehtoja. Sun pitää vaan päättää mitä haluat. Minun mielestä HSS tai HSH strato on ihan aito asia yhtä aito kuin mikä tahansa muukin, mutta vain omanlaisensa.
Mulla ei ole kokemusta noista mikinpuolituksista, mutta sen tiedän että mikeissä on eroja eikä yksikelaisetkaan kuulosta kaikki samalta. Eivätkä tietenkään kaksikelaisetkaan. Kysehän on pitkälti siitä mitä itse haluat. Jos haluat perinnehenkistä meininkiä, niin hommaat perinnehenkiset vehkeet ja jos haluat modernia meininkiä niin hankit modernit vehkeet. Jos haluat soittaa, niin hankit semmoiset kamppeet jotka tuntuu kotoisilta ja joita viitsit hypistellä päivittäin.
Mun mielestä kaverisi on pitkälti oikeassa siinä, että jokaisessa kitarassa on oma sointinsa, mutta minusta HSS starto ei ole mikään välimalli vaan ihan oma mallinsa. Se ei ole mikään lespaulin ja straton sekoitus, vaan sillä on oma soundinsa. Menet musakauppaan ja soitat sellaista, niin sitten tiedät tykkäätkö siitä.
Soundihan lähtee kuitenkin soittajasta.
Siinä mielessä nuo HSS stratot on hyviä että ne ehkä ovat juuri niitä monipuolisempia kitaroita mitä löytyy. Voi soittaa kaikkea bluesista, jazziin ja humpparin avulla heavyyn saakka. Niillä on kiva leikki ja kokeilla. Parhaat ovat hyviä ammattitason soittimia. Oma kokemukseni rajoittuu Yamahan Pacificaan joka on HSS tyylin strato. Erinomainen kitara, mutta sen huonoin puoli on ehkä se että se on vähän keskiverto joka suhteessa. Kaikki käy, mutta ei loista missään. Ilkeä sanoisi että se on vähän tylsä kitara. Ystävällinen taas että se on hauskan monipuolinen...
Oli miten oli, minulta se meni jossain välissä vaihtoon ja nykyään kotoa löytyy vain yksi hyvä kitara joka sopii minun tyyliin. En sano onko se F vai G. Silti joskus voisi taas ostaa myös HSS:n kun se oli niin hauska :-)
Kyllä mun käsityksen mukaan on olemassa vaan mahdollisuus humpparin puolittamisesta, eli kuten sanoit...kaksikelaisen toinen kela kytketään pois käytöstä.
Sen verran voin sanoo, että ei humpparista saa yksikelaisen kuulosta pelkästään outputtia vähentämällä.
Puolituksella päästään kompromissiratkaisuun, mutta mun mielestä ei pärjää ihan kunnon yksikelaiselle?!
Omassa HSS -kitarassani humppari puolittuu ainoastaan silloin, kun se soi keskimikin kanssa yhtäaikaa.
"Ongelma" itselläni on edellä mainitun kitaran kanssa, että mikkien ulostulojen tasoero(yksikelainen vs. humppari), on melko suuri.
Tykkään säätää vahvistimen sillain, että se on aivan säröytymisen rajamailla, mutta säröytyy vaan silloin, kun pikkaa tanakammin...niin kuiteskin se menee "murolle" koko alueelta, kun vaihtaa yksikelaiselta kaksikelaiselle.
Voihan sitä tietysti ajatella, ett se on jopa hyvä asia, mutt ite tykkäsin enempi, että pysyis samanlaisena kautta linjan?! Mulla on myös SSS-strato ja siinä ei tota "ongelmaa" ole.
Kyllä niistä on ja tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseen eikä mutuun.
Ainakin minun strato-humpparit on korviani tyydyttäneet niin single- kuin humpparina ollessaan ei ei valittamista.
Jos joku sanoo, että HSS on aloittelijoiden kitara ja straton tallahumppari yksin ei anna kunnon humbucker soundia niin minun vastaukseni on, että olen asiasta eri mieltä. Ensinnäkin kitaran mikityksellä ja ominaissoundilla ei ratkaista kuka on aloittelija ja kuka kokenu veteraani virtuoosi, sen ratkaisee soittotaidot.
Toiseksi, mulla on tällä hetkelläkin pari stratoa joissa on puolitettavat humpparit tallassa ja joista lähtee helvatan hyvät soundit niin singlenä kuin humpparina.
Tärkeintä on se oma tarve eli lyhyesti vinkkinä:
- Soundit on jokaisen omissa korvissa, eli kuuntele omaa ääntäsi tässä asiassa
- Meinaatko soittaa vain ja ainoastaan singlecoililla tallassa? jos vastaus kyllä niin se on sitten valintasi mutta jos haluat variaatiota soundiin ja tuhtiutta lisäksi niin vastaus on ehdottomasti tallahumppari, jolla voi vetää ns. ohkaisempaa singleääntä tai tuhdimpaa humpparimurinaa ulos.
Tuo, että straton humppari ei antaisi kunnon humbucker soundia on ihan jokaisen oma mielipide, johon kuittaan lyhyesti, että mulla ei ole kovinkaan moni moittinut metallimusiikkia soittaessani, että straton humppari olis jotekin munaton vaan päin vastoin.
Ennenkuin haukkuu jonkun mikin munattomaksi tuhnuksi tai muuta vastaavaa niin kandee myös miettiä, että siihen soundiin vaikuttaa kitaran lisäksi vahvistin, efektit, kaapit ym. mikä siinä soundin ketjussa on ja missä järjestyksessä nämä asiat ovat ja myöskin se kitaristin taito joka sormista lähtee ja tietysti se mitenkä noita vehkeitään osaa säätää.
Toivottavasti tästä oli apuja sinulle :-)
Jos joku hakee Les Paulimaista paksua ja tanakkaa soundia, niin silloin straton tallahumppari saattaa olla ns. köyhän miehen ratkaisu, koska LP -soundin tanakkuus ja lämpö tulee pitkälti kyseisen kitaran rakenteesta ja materiaaleista.
Tottakai efektit ja vahvistimet ym. vaikuttaa lopputulokseen, mutta kyllähän kitaran perussointi lähtee sieltä kitarasta itsestään. Eli jos kitara on huonosti tehty/huonolaatuinen tai mikit on lussut, niin kyllä se kitaran huono perussoundi sieltä tahtoo paistaa. Oli minkälaisia vahvistimia tai laitteita tahansa...
No kyllä sitä paksua ja tanakkaa soundia lähtee ihan strato-tyylisistäkin sähkiksistä, ei se Les Paul nyt yksinomaan ole ainoa josta lähtee tanakkaa ja tuhtia paksua soundia tallahumpparista.
Siksi tuon viestini aloittajalle laitoin koska näköjään hänelle on viestitetty ettei straton humppareista ole juuri mihinkään ja näin asia ei suinkaan ole.
Mulla on muutama strato ja niissä tosiaan humppari tallassa ja voin väittää että niistä lähtee kyllä pirun möräkät äänet verrattuna Les Pauleihin. Olkoonkin sitten että Les Paulin bodyä pidetään oikein sustainikkaana jne. mutta niin kuin joskus aikaisemminkin oli puhetta niin stratoja löytyy toki liimakaulalla ja ei edes tarvi liimakaulasta kun lähtee pörinät straton humpparista.
Toki osassa stratoja on ns. lussut mikit niin kaulalla, keskellä kuin tallassakin ja kyllä näitä lussuja mikkejä löytyy aivan yhtä ns. Les Pauli mallisistakin, olkoonkin että kyseessä on vielä humppari yleensä.
Ja eri toten aloittajan kannattaa luottaa siihen omaan korvaansa eikä mennä sen mukaan mitä me täällä sanotaan tai muut puhuu ja tämä selviää hyvin kun kitaroita itse kokeilee ja mullahan on periaatteena se, että yhtään en netistä osta vaan kaikki kokeilen itse.
Ainoa tapa mun mielestä on ihan siis itse kokeilla vaikka jotain Epiphonen Les Paulia tai vaikkapa humppari stratoa ja sitten tehdä päätöstä.
Tottahan toki kitaran perussoundi on mitä on eli voi olla huono tai hyvä, mutta ns. heikkotehoisenkin mikin soundia voi hyvinkin vahvistaa muilla keinoin ja siksi puhuin noista muistakin vehkeistä.
Stratoon saa aika kivoja humppareita tänä päivänä mm. Dimarziolla on iha kivoja pörinätuuttaajia tallahumppariksi jos pörinää haluaa.
Mä en oikein edes ole varma ollaanko eri mieltä, vissiin puhutaan hieman eri kuvakulmasta ;-)
Meillä on edelleenkin selkeä näkemysero tuosta määritelmästä "stratocaster / strato"?
Liimakaula ja läpirungon versioisia stratocastereita on varmaan jotain versioita jossain vaiheessa valmistettu, mutta lähes poikkeuksettahan ne on pulttikaulaisia ja leppä/saarni -runkoisia siitä yksinkertaisesta syystä, että kitaristi, joka haluaa stratocasterin, haluaa sen yleensä "stratoklangin" takia ja nuo tekijät on oleellinen osa tätä stratoklangia.
...ja nyt en puhu mistään eri kitaranvalmistajien straton bodymuotoa jäljittelevistä, liimakaula/läpirungonkaula -"omista"kitaramalleista, joita ei muodosta huolimatta voi minun mielestä sanoa stratocastereiksi.
Kyllä se kitaran oma perussointi sieltä aina vaan tahtoo paistaa, vaikka minkälaiset mikit pistäs. Kun ne mikit ei vaan yksinkertaisesti vaikuta kielen värähtelyominaisuuksiin;D
Siksi stratocasterista on ehkä turha lähteä hakemaan Les Paulista tuttua tummaan, lämmintä soundia...jos tyydy jonkunasteiseen kompromissiin!
No se Tanakka oli pikkaisen huono sanavalinta, sillä kyllähän se mikrofoni paljolti vaikuttaa sen soundin tanakkuuteen, mutta kun puhutaan LP soundin lämmöstä ja sustainista...
Minä pidän enemmän stratocasterin soinnista ja strato on minun mielestä paljon monipuolisempi kitara!
Les Paulissa on se lämpönsä, mutta muuten minun mielestä LPstä on pirun vaikea saada mitään irti, koska soundi on niin tasapaksu.
Tottakai se joku suurella säröllä vinguttaminen käy sillä helposti, kun se soi lähes itsestään, mutta kun puhutaan soundista noin niinkun "leveämmällä perspektiivillä".