Miehet valittavat, etteivät saa seksiä. Mistä se johtuu? Naiset eivät miestä haluakaan mihinkään muuhun kuin korkeintaan lasten isäksi ja elättäjäksi. Karrikoidusti. Miksi näin on?
Itse olen aina ihmetellyt niitä naisia, jotka olisivat valmiita lasten hankintaan ilman miestä. Nyt, vuosia seurusteltuani, olen alkanut ymmärtää. Itselläkin on välillä sellainen ajatus, että teen vain ne lapset miehen kanssa enkä muusta välitä. Tähän on johtanut yksinkertaisesti luottamuksen puute. Vaikka mies ei ole pettänyt (vielä), en voi millään luottaa hänen rakkauteensa. Miehen ja naisen rakkaus on niin erilaista. Mies on niin viriili ja seksin perässä, ja vaikka ystävyyskin välillämme on todella vahvaa ja antoisaa, olen varma että ennen pitkää, vuosien saatossa, hän kyllästyy minuun, kukapa jaksaisi himoita samaa ihmistä vuosikymmeniä. Vaikka hän ei alunperin aikoisikaan erota, salarakkaan löydettyään hän rakastuu siihen uuteen naiseen. Miehen rakkaus on niin fyysisyydestä kiinni. Seksi = rakkaus. Ennen pitkää hän vaihtaa nuorempaan. Ja mitä jää: unelmien koti, lasten koti, johon ei yksin ole varaa, joudutaan myymään. Lasten kanssa jää yksin. Koko elämä menee uusiksi.
Miksi tämä on mielessäni väistämätön tulevaisuudenkuva? Aina on joku kauniimpi, kurvikkaampi, seksikkäämpi, olipa itse kuinka kaunis hyvänsä, aina löytyy kauniimpi. Kun arki iskee, toisen tuntee niin läpikotaisin ettei enää mitään jännittävää ole eikä tule, houkutus käy ylivoimaiseksi. Tilaisuus tekee varkaan, ja nykyään tilaisuuksista ei ole puutetta. Netistä löytyy salarakasehdokkaita pilvin pimein, kännykällä voi helposti pitää yhteyttä puoliskon tietämättä. Ei netittömänä lankapuhelinten aikana niin vain testattu omaa markkina-arvoa yhtä turvallisesti, piti todella haluta omastaan eroon että sille tielle lähti. Nykyään pieni houkutus riittää.
Kauniita naisia syydetään joka tuutista, lehdissä, tv:ssä, netissä. Arvostelu on kovaa. Kuinka sitä voisi kuvittellakaan, että itse riittää? Vaikka seurustelun alkuaikoina tai naimisiinmennessä olisikin vannottu, että perhe-elämä on se mitä halutaan ja tahtoa löytyy rakastaa, silti vuosikymmenien aikana oma muuttuu tylsäksi kun joka puolella näkyy toinen toistaan kauniimpia naisia ja houkutus käy liian kovaksi.
Joku voi ajatella, että siellä joku lahna-pihtari kirjoittelee. Se on ihan totta, mutta se ei aina ole ollut niin. Jotenkin tuntuu, että seksissä se vertailu korostuu, aina löytyy joku seksikkäämpi, innokkaampi. Miksi edes yrittäisin? En onnistu kuitenkaan, joka tapauksessa jää jumbosijoille kun mies ennen ja jälkeen seksin katselee Kim Kardashianin kuvia kännykästä ja niitä varmasti muistelee sen aikanakin. Ja jos Kim sattuisi tulemaan vastaan ja vieläpä miehellä olisi häneen mahdollisuus, varmasti lentäisi itse romukoppaan, olipa kyseisen julkimon luenne mitä hyvänsä. Miehen vietit kun on mitä on, niitä ei mikään järkiajattelu voita. Ja jos joku heittää, ettei se Kim ihan keskivertosuomalaisen matkaan lähtisi, niin siitähän tässä ei ole kysymys. Miten itse voi ketään rajattomasti rakastaa, jos tietää että heti tilaisuuden tullen mies vaihtaisi parempaan? En ihmettelisi yhtään, jos muiden naisten haluttomuuden taustalta löytyisi vastaavia mietteitä.
Lasten kaipuu on kova, mutta mitä voi tehdä, kun perheen rikkoutuminen ja sydämen rikki repivät surut pelottavat jo vuosia, ellei vuosikymmeniä etukäteen. Kuinka voi sitoutua ja rakentaa elämää yhdessä, jos jo alkuaan tietää sen ennenaikaisesti päättyvän niin kamalalla tavalla? Siispä olen ajatellut, että jos tekisi ne lapset eikä välittäisi muusta. Mies menee kun tilaisuus kauniimpaan tulee kohdalle, yrittipä siitä pitää kiinni tahi ei. Sydänsurujen suhteen vain pääsee helpommalla, jos ei rakennakaan rakkaussuhdetta vaan suhde on ainoastaan perheen perustamista varten.
Vai voisikohan sitä ottaa aseksuaalimiehen? Ystävyys, kumppanuus ja lapset, yhteinen koti. Ei pelkoa, että mies lähtee nuoremman matkaan heti kun omat tissit imetysten ja iän karttumisen myötä alkaa roikkua.
Noh, sekavaa varmaankin, tämä oli vain yksinäisen, epätoivoisen ja surullisen tytön pohdintoja. Mitä tuumaatte? Onko joku muu nainen miettinyt koskaan samoja asioita? Kommentoikaa jos herätti ajatuksia, miehinen näkökanta tällaiseen ajatustenjuoksuun kiinnostaa myös...
Itse olen aina ihmetellyt niitä naisia, jotka olisivat valmiita lasten hankintaan ilman miestä. Nyt, vuosia seurusteltuani, olen alkanut ymmärtää. Itselläkin on välillä sellainen ajatus, että teen vain ne lapset miehen kanssa enkä muusta välitä. Tähän on johtanut yksinkertaisesti luottamuksen puute. Vaikka mies ei ole pettänyt (vielä), en voi millään luottaa hänen rakkauteensa. Miehen ja naisen rakkaus on niin erilaista. Mies on niin viriili ja seksin perässä, ja vaikka ystävyyskin välillämme on todella vahvaa ja antoisaa, olen varma että ennen pitkää, vuosien saatossa, hän kyllästyy minuun, kukapa jaksaisi himoita samaa ihmistä vuosikymmeniä. Vaikka hän ei alunperin aikoisikaan erota, salarakkaan löydettyään hän rakastuu siihen uuteen naiseen. Miehen rakkaus on niin fyysisyydestä kiinni. Seksi = rakkaus. Ennen pitkää hän vaihtaa nuorempaan. Ja mitä jää: unelmien koti, lasten koti, johon ei yksin ole varaa, joudutaan myymään. Lasten kanssa jää yksin. Koko elämä menee uusiksi.
Miksi tämä on mielessäni väistämätön tulevaisuudenkuva? Aina on joku kauniimpi, kurvikkaampi, seksikkäämpi, olipa itse kuinka kaunis hyvänsä, aina löytyy kauniimpi. Kun arki iskee, toisen tuntee niin läpikotaisin ettei enää mitään jännittävää ole eikä tule, houkutus käy ylivoimaiseksi. Tilaisuus tekee varkaan, ja nykyään tilaisuuksista ei ole puutetta. Netistä löytyy salarakasehdokkaita pilvin pimein, kännykällä voi helposti pitää yhteyttä puoliskon tietämättä. Ei netittömänä lankapuhelinten aikana niin vain testattu omaa markkina-arvoa yhtä turvallisesti, piti todella haluta omastaan eroon että sille tielle lähti. Nykyään pieni houkutus riittää.
Kauniita naisia syydetään joka tuutista, lehdissä, tv:ssä, netissä. Arvostelu on kovaa. Kuinka sitä voisi kuvittellakaan, että itse riittää? Vaikka seurustelun alkuaikoina tai naimisiinmennessä olisikin vannottu, että perhe-elämä on se mitä halutaan ja tahtoa löytyy rakastaa, silti vuosikymmenien aikana oma muuttuu tylsäksi kun joka puolella näkyy toinen toistaan kauniimpia naisia ja houkutus käy liian kovaksi.
Joku voi ajatella, että siellä joku lahna-pihtari kirjoittelee. Se on ihan totta, mutta se ei aina ole ollut niin. Jotenkin tuntuu, että seksissä se vertailu korostuu, aina löytyy joku seksikkäämpi, innokkaampi. Miksi edes yrittäisin? En onnistu kuitenkaan, joka tapauksessa jää jumbosijoille kun mies ennen ja jälkeen seksin katselee Kim Kardashianin kuvia kännykästä ja niitä varmasti muistelee sen aikanakin. Ja jos Kim sattuisi tulemaan vastaan ja vieläpä miehellä olisi häneen mahdollisuus, varmasti lentäisi itse romukoppaan, olipa kyseisen julkimon luenne mitä hyvänsä. Miehen vietit kun on mitä on, niitä ei mikään järkiajattelu voita. Ja jos joku heittää, ettei se Kim ihan keskivertosuomalaisen matkaan lähtisi, niin siitähän tässä ei ole kysymys. Miten itse voi ketään rajattomasti rakastaa, jos tietää että heti tilaisuuden tullen mies vaihtaisi parempaan? En ihmettelisi yhtään, jos muiden naisten haluttomuuden taustalta löytyisi vastaavia mietteitä.
Lasten kaipuu on kova, mutta mitä voi tehdä, kun perheen rikkoutuminen ja sydämen rikki repivät surut pelottavat jo vuosia, ellei vuosikymmeniä etukäteen. Kuinka voi sitoutua ja rakentaa elämää yhdessä, jos jo alkuaan tietää sen ennenaikaisesti päättyvän niin kamalalla tavalla? Siispä olen ajatellut, että jos tekisi ne lapset eikä välittäisi muusta. Mies menee kun tilaisuus kauniimpaan tulee kohdalle, yrittipä siitä pitää kiinni tahi ei. Sydänsurujen suhteen vain pääsee helpommalla, jos ei rakennakaan rakkaussuhdetta vaan suhde on ainoastaan perheen perustamista varten.
Vai voisikohan sitä ottaa aseksuaalimiehen? Ystävyys, kumppanuus ja lapset, yhteinen koti. Ei pelkoa, että mies lähtee nuoremman matkaan heti kun omat tissit imetysten ja iän karttumisen myötä alkaa roikkua.
Noh, sekavaa varmaankin, tämä oli vain yksinäisen, epätoivoisen ja surullisen tytön pohdintoja. Mitä tuumaatte? Onko joku muu nainen miettinyt koskaan samoja asioita? Kommentoikaa jos herätti ajatuksia, miehinen näkökanta tällaiseen ajatustenjuoksuun kiinnostaa myös...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noinhan se menee. Onneksi olen itse vapaaehtoisesti lapseton nainen, joten lapsiongelmaa ei ole eikä tule. Von sanoa, että se on helpottanut tätä asiaa paljon, ei tarvitse miettiä miehiä isäehdokkaina ja jos (ja kun) mies lähtee jonkun toisen perään, niin eipä tarvitse miettiä jälkikasvua, senkus nousen ylös, nuolen haavat ja jatkan eteenpäin.
Niitä lapsia ei ole mikään pakko tehdä. Kannattaa pohtia, onko se sen arvoista.
Se on suominaiselle voi voi! Kun esimerkiksi seksikkäämmille, kauniimmille, naisellisimmille, kiltimille ja ystävällisimmille thaikuille ja philippiinoille teillä ei ole mitään jakoa! No, oma vikanne, kuka käski olla läski.
Hienoa että olet löytänyt itsellesi hyvän tavan selvitä jotenkin järjellisenä. Itselle vain ei vapaaehtoinen lapsettomuus tulisi koskaan kyseeseen, olen kasvanut hyvin lapsirikkaassa ja -rakkaassa ympäristössä ja haaveillut niistä omista lapsista jo pikkutytöstä asti. Toisten lapsia ei vaan koskaan saa rakastaa ja helliä tarpeeksi!
Täh??
Pelkkiä huoriahan ne on aasianartut. ;)))))
Tyhmä olet, jos luulet, että sua muuta kuin kusevat silmään, pöhkö!
niinpä kun näillä thai tyttö rievuilla ei ole mahdollisuutta valita, on pakko rahasta
jakaa oli ihana suomi mies vaikka kuinka läski ja sika mieheksi huh,huh:)
Tosi asiahan on että suomi mies ei hyväksy meitä suomi naisia tasavertaisina
kumppaneina haluaa edelleen sen muijan sinne nyrkin ja hellan väliin alistettuun asemaan , josta voi kontrolloida joka askelta.
Auta armias jos siihen et sitten alakkaan olet omahyväinen ja itserakas , miehellehän asia on aivan eri hänellähän on valta rahan muodossa(ollut ennen) nykyinen suoni nainen on yleensä kaunis, viehättävä ja älykäs ja tienaa rahat kotiin siinä missä mieskin ei tarvitse välttämättä sitä elättäjää!
Itse erosin vähän yli nelikymppisenä ja asustelen lapseni kanssa vuokra kolmiota. Asunto on iso kahdelle ja sitä on moni kadehtinutkin ja vuokra kallis,
mutta nämähän ovat vain valintoja mitä toinen tohtii tehdä ja toinen jää siihen huonoon suhteeseen miehen elätettäväksi
Itse valitsin näin koska en jaksanut katsella miehen jatkuvaa juomista ja kuunnella toisen pilkkaa ja haukkumista 25 vuotta riitti siihen!
Kaikkein hauskinta on kun tullaan kyselemään että miten sinä pärjäät rahallisesti, kun ei sulla raukalla ole nyt sitä elättäjää;)
itse vakitöissä olen ja pärjään kyllä ihan hyvin, sen elättäjän tilallle on tullut monta hyvää ystävyys suhdetta ja ne riittää minulle ihan hyvin tällä hetkellä;)
Hauskaa kevään jatkoa sinulle;) ja nauti elämästä;)
Jep!
Ja itse ainakin tiedän paljon kauniita suomalaisia naisia,
tuolle yhdelle ukolle näyttää vaan kaikki läskit osuvan aina kohdalle ;))))
...taitaa olla juoppoja "Elluja" tuolta baareista....
"Vaikka mies ei ole pettänyt (vielä), en voi millään luottaa hänen rakkauteensa. Miehen ja naisen rakkaus on niin erilaista. [...] Seksi = rakkaus. Ennen pitkää hän vaihtaa nuorempaan."
On totta, että miehelle seksi on iso asia ja usein ainoa asia, jota hän naiseltaan haluaa. Mutta eivät kaikki miehet suinkaan petä naistaan. Maalaat piruja seinille, ikään kuin syyttäisit haluttomuudestasi miehen tulevia, kuviteltuja rikkomuksia.
"Mies menee kun tilaisuus kauniimpaan tulee kohdalle"
Täysi harhaluulo. Mies menee, jos on mennäkseen, vaikka tulisi tilaisuus rumempaan. Kukaan nainen ei ole niin kaunis, nuori tai seksikäs, että pystyisi keskittämään miehen halun itseensä. Mies pysyy uskollisena naiselleen, koska hän pitää halunsa kurissa.
Sen sijaan ongelma on se, että mies haluaa seksiä halukkaan naisen kanssa. Ja valitettavasti olet tullut huomaamaan, että moni nainen haluaa seksiä vain rakastumisvaiheessa. Naisen vaihtamisen kiusaus on suuri; uusi suhdehan tarkoittaa parhaassa tapauksessa rakastunutta naista.
Mutta kaikki miehet eivät suinkaan lankea kiusaukseen vaan alistuvat seksin vähenemiseen ja lakkaamiseen osana elämän normaalia kaarta.
Harhainen kirjoitus..Kirjoittajana nainen joka ei tiedä oikeasta rakkaudesta mitään.
Olen itse valinnut itsenäisen/yksinäisen elämän. Lapsi onneksi on, nyt jo täysi-ikäinen, mutta parisuhdekilpailuun en enää jaksa lähteä. Elämä on hyvää näinkin. On hyvä työ, ihana aikuinen lapsi, ystäviä, harrastuksia, mahdollisuus matkustella, toinen tutkinto tekeillä.. ei todellakaan ole vapaa-ajan ongelmia.
Toinen vaihtoehto, jos olisin nyt perheenperustamisiässä, olisi hyväksyä "ranskalainen elämäntapa". Yhdessä perustetaan perhe ja jaetaan arki, mutta molemmilla on sivusuhteita jotka hoidetaan huomaamattomasti ja toista loukkaamatta.
"Miehet valittavat, etteivät saa seksiä. Mistä se johtuu?"
- Siitä, että he eivät saa seksiä tarpeeksi. Näin selkeitä miehet ovat.
Naiset eivät miestä haluakaan mihinkään muuhun kuin korkeintaan lasten isäksi ja elättäjäksi. Karrikoidusti. Miksi näin on?
- Puhut itsestäsi. Tarvitsetko oikeasti elämääsi ylipäätään yhtään ketään ihmistä? Spermapankkiin vaan ja elätät ittes työnteolla. Lisäksi tietysti muutama kaveri niin eikö elämä olis ihan jees. :) (meneeköhän se nyt ihan näin sunkaan kohdalla?)
Seurustelusuhde ilman seksiä , hellyyttää yms. olisi mulle yhtä kuin normaali kaverisuhde. Seksi on yksi niistä asioista mitä ei saa kavereilta. Kavereiden (miesten) kanssa oleilu on ylesiesti paljon rennompaa kuin naisten seura. Naiset valittavat tai käyvät muuten vaan ärsyttäviksi. Luulen, että olisi paljon helpompaa asua ja perustaa perhe toisen miehen kanssa. Naiset kun joutuvat tunneryöppyjen valtaan ja ovat välillä suorastaan epäloogisia.
En tiedä mitkä asiat naisilla sitten erottaa kaverisuhteen ja seurustelusuhteen toisistaan. Tietävätkö naiset itsekään? Eikö suhteita luoda sen takia, että täytämme tarpeitamme. Niin kauan kun tarpeet täyttyvät, suhteessa pysytään. Näistä tarpeista on syytä keskustella yhdessä.
Hmmm...
No on kyllä AP.llä omituinen ajatusmalli..
Ensinnäkin elämme elämää.
Toiseksi se eletään elämällä, ei olematta elämättä.
Kolmanneksi on olemassa miehiä, joille ei riitä mikään seksi
ja miehiä, joille riittää se yksi nainen ja perhe ja seksi silloin tällöin.
Sama koskee naisiakin.
Neljänneksi: lapset...
Niitä tehdään, kun halutaan lapsia
ja lapset jää, vaikka mies siitä lähtisikin.
Rakkaus lapsiin ei katoa ja he ovat siinä vielä, kun sinä olet vanha.
Viidenneksi, taloon ei saa KOSKAAN rakastua.
Taloja tehdään ja niitä puretaan, ne palaa ja ne lahoaa.
Ihmisiä rakastetaan, ei tavaraa..
Itselläni on kolme lasta, yksi aikaisemmasta liitosta, kaksi tästä nykyisestä.
Mieheni on ollut minulla uskollinen jo 20 vuotta ja minä hänelle.
Suhde pysyy kunnossa, kun sitä hoidetaan.
Lapset ovat maailman paras asia, parasta mitä olen koskaan tehnyt!!
Lapsia tekevät vain lapsirakkaat naiset.
Ainakaan muiden ei niitä todellakaan kannattaisi tehdä.
Kuule AP, kannattaako koko elämää ollenkaan elää, kun kuollaan kuitenkin?