Missäköhän mahtaa olla vika, mutta siis... mulla on raudanpuutosanemia ja oon ollut kipeenä jo pari kuukautta. Monta yötä on tullut myös valvottua sairastumisen takia. Vieläkään ei ole varmaa mikä on vialla tuon raudanpuutoksen lisäksi ja olen kärsinyt kovista kivuista.
Olen nuori 22v. ja naimissa. Mieheni ei näytä ymmärtävän että olen oikeasti kipeä. Hän valittaa kuinka valvotin häntä ja sanoo että olen laiska, että hän käy töissä ja minä en edes voi häntä ruokita. Olen monta kertaa sanonut että olen niin uupunut, kaikki energia poissa. Tarvitsisin hänen tukea ja lähellä oloa, mutta hän ei viimeaikoina ole puhunut mitenkään kauniisti minulle. Hän komentelee, syyttää minua omista virheistään, ja luulee että keksin kaiken ihan hänen kiusakseen että hänen tulisi tehdä kaikki kotihommat sun muut.
En tiiä mitä täs tekisi. Mikä tässä mättää? En kertakaikkisesti voi sille mitään että en ole 100% terve. Pyykkikonekin meni rikki ja hän käskee minun pestä vaatteet käsin, minulla ei yksinkertasesti riitä voimat, mutta hän ei jotenkin tajua sitä.
Ehkä hänellä on jonkinnäköistä stressiä joka selittää käytöksen? Mutta hän on tuntunut tosi välinpitämättömältä, että tuntuu että ei välitä vaikka pyörtyisin kesken hommia. Tunnen olevani yksin. Hän ei kuuntele kun yritän pyytää apua ja kysyn että mitä pitäisi tehdä jos ei olo parane. Olen kysynyt että voisinko mennä yksityiselle lääkärille kun ei nuo terkkarilääkärit mitään tiedä, yksityisethän maksaa enemmän mutta sanoo että ei. Kyllä hänellä rahaa riittää mm. pelien osteluun ja muuhun turhuuksiin mutta ei terveyden hoitamiseen sitten. Hän on siis tällähetkellä ainoa tienaaja, mutta luulisi että jos apua häneltä pyydän ja muutenkin jos on järkeä niin pitäisi itse tajuta mitä tehdä. Vai onko sitten mussa joku vika?
Hän ei ollenkaan kysy miten voin, ei kysele että onko vointi parempaan suuntaan vai miten. Mina yritän näillä voimilla antaa selkähierontaa, kokata, pestä lattioita, tiskata, käydä kaupassa, sun muuta. Tuntuu että voisin luuhistua lattialle milloin tahansa.
Olen nuori 22v. ja naimissa. Mieheni ei näytä ymmärtävän että olen oikeasti kipeä. Hän valittaa kuinka valvotin häntä ja sanoo että olen laiska, että hän käy töissä ja minä en edes voi häntä ruokita. Olen monta kertaa sanonut että olen niin uupunut, kaikki energia poissa. Tarvitsisin hänen tukea ja lähellä oloa, mutta hän ei viimeaikoina ole puhunut mitenkään kauniisti minulle. Hän komentelee, syyttää minua omista virheistään, ja luulee että keksin kaiken ihan hänen kiusakseen että hänen tulisi tehdä kaikki kotihommat sun muut.
En tiiä mitä täs tekisi. Mikä tässä mättää? En kertakaikkisesti voi sille mitään että en ole 100% terve. Pyykkikonekin meni rikki ja hän käskee minun pestä vaatteet käsin, minulla ei yksinkertasesti riitä voimat, mutta hän ei jotenkin tajua sitä.
Ehkä hänellä on jonkinnäköistä stressiä joka selittää käytöksen? Mutta hän on tuntunut tosi välinpitämättömältä, että tuntuu että ei välitä vaikka pyörtyisin kesken hommia. Tunnen olevani yksin. Hän ei kuuntele kun yritän pyytää apua ja kysyn että mitä pitäisi tehdä jos ei olo parane. Olen kysynyt että voisinko mennä yksityiselle lääkärille kun ei nuo terkkarilääkärit mitään tiedä, yksityisethän maksaa enemmän mutta sanoo että ei. Kyllä hänellä rahaa riittää mm. pelien osteluun ja muuhun turhuuksiin mutta ei terveyden hoitamiseen sitten. Hän on siis tällähetkellä ainoa tienaaja, mutta luulisi että jos apua häneltä pyydän ja muutenkin jos on järkeä niin pitäisi itse tajuta mitä tehdä. Vai onko sitten mussa joku vika?
Hän ei ollenkaan kysy miten voin, ei kysele että onko vointi parempaan suuntaan vai miten. Mina yritän näillä voimilla antaa selkähierontaa, kokata, pestä lattioita, tiskata, käydä kaupassa, sun muuta. Tuntuu että voisin luuhistua lattialle milloin tahansa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oma terveys on tärkeintä. Pyydä lähete kunnon tutkimuksiin, varmaan vanhempasi auttavat sinua rahallisesti. Tai appivanhempasi.
Kunhan tervehdyt niin ota ero pössimiehestäsi.
.
Tuohan on ihan tyypillinen mies.. Niin kauan kun palvelupelaa kaiki oh hyvin , kun loppuu niin.. Narina alkaa !
Mutta ensiksi mene terveyskeskukseen lääkärille, sieltä ohjataan eteenpäin, jos olet opiskelija ei se edes maksa.
Raudanpuute aiheuttaa väsymystä, huimausta, mutta ei siinä särkyä ole.
Itse olen oppinut sen huomaamaan juuri heikosta olosta ja pyörrytyksestä ja yleensä keväisin, että on aika hommata rautakuuri apteekista ja alkaa syödä appelsiineja.
D-vitamiinitkin ovat hyväksi.
Kokeileppa ja jos et virkisty, ei muutakuin sinne terveyskeskukseen.
En ymmärrä, miksi ylenkatsot sitä?
Soita aamulla heti 8lta aika, niin ei tarvitse päivystykseen mennä jonottamaan.
Itse olen ollut aivan tyytyväinen terveyskeskukseen.
Ei siellä se odotteluaika nyt maailmoja kaada ja ihan koulutuksen saaneet lääkärit siellä on vastassa. Ja sinullahan on tuota aikaa :)
Harva mies on mikään hoivaihminen, joten juuri tuollalailla ne reagoi,
ja varmaan rahat ovat teilläkin vähissä toisen yksin tienatessa, joten ymmärrän miestäsi, ettei ole kalliille yksityiselle sinua maksamassa.
Ei muutakuin terveyttä purkista ja hedelmistä, kevätväsymys ja masennus on yleistä, mutta voitettavissa.
Onneksi teillä ei vissiin ole lapsia?
Menehän töihin, kun olo kohenee, niin mieskään ei pidä sinua pelkkänä elätettävänä siinä.
Noinhan siinä yleensä käy. Ja te olette nuoria, silloin on vielä mahdottomampaa käsittää ja ymmärtää, mitä sairaus tarkoittaa, kun se ottaa koville vanhempaakin väkeä.
Miehesi ei jaksa hyväksyä sairauttasi syystä tai toisesta mutta luultavasti keskenkasvuisuuttaan. Jos hän on ikäisesi, häntä ei voi siitä edes moittia, koska vakavat sairastelut vaativat paljon sellaisia henkisiä voimavaroja, joita nuorilla ei vielä ole, kun elämänkokemusta ja -näkemystäkään ei ole.
Tärkein asia on, että sinä selvität kipujesi syyn. Käsitän kirjoituksestasi, että raudanpuutos on jo hoidossa. Jos ei, niin sekin tulee pikapikaa panna kuntoon. Pillerien lisäksi tulee ruveta syömään oikein, niin, että saat ravinnosta varmasti kaikki tarvitsemasi vitamiini-, hiven-, kivennäisaineet, yms., joita ihminen tarvitsee terveenä pysyäkseen. Senhän oletkin jo selvittänyt, mitä raudanpuutosanemiaa potevan täytyy syödä, eikö ?
Juttusi on kyllä aika ristiriitainen: jos sulla on anemia ja sairasteletkin, niin kyllä sinun tulee jo olla lääkärin hoidossa. Vai etkö hoida anemiaa mitenkään ? Hmmm, stressi taitaakin olla sinulla. Pistäpä flikka ittes kondikseen, terveelliset elämäntavat auttavat siinä, jaksaa olla reipas, tehdä ja touhuta.
Epäilen, että miehesi pitää sairasteluasi luulotautina niin kauan, kunnes saat lääkäriltä täsmädiagnoosin.Miehesi on joka tapauksessa itsekäs ja sadistinen luonne.
Onko sinulla muita tukijoukkoja, jotka huolehtisivat siitä, että pääset asianmukaisiin tutkimuksiin? Onko sinulla kenties vanhempiisi sellainen suhde, että voisit käydä heillä muutaman päivän lepäämässä ja päästä pois miehen simputuksesta? Pahoin pelkään, että miehen töykeys saa sinut sairastumaan entistä pahemmin.
Kyllä asia on kuitenkin niin, että kun toinen ihminen ei voi tietää, millainen olo kaverilla on, niin itse se pitää jokaisen käsittää, milloin tila on sellainen, että tarvitsee oikeasti lääkärin apua. Kielii aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta, henksien kantin puuttetta tjs., jos ei saa hoidettua omaa terveydentilaansa kuntoon, ei kukaan toinen voi asialle juurikaan mitään. Ei edes antaa tukea, jos on yhtä kehittymätön.
Sitten on olemassa vielä se joukko, joka omilla väärillä, epäterveillä elämäntavoillaan pistää terveytensä piloille, ja sekin on vissiin muitten syy, kuinkas muuten. Kaikki eivät snaijaa, että omat elämäntapavalinnat ovat ne, joilla pysytään terveenä, vain ja ainoastaan.