Tänään tuli lopullinen ero, ja olin tiukkana kannassani, etten suostunut enää tapaamaan miestä kasvokkain. Viikko sitten hän pahoinpiteli minua. Emme onneksi ehtineet vielä muuttaa yhteen, seurustelua oli melkein vuosi. Tämän viikon ajan olimme tekstiviestiyhteydessä käytännön asioista, mutta nyt olen lopullisesti katkaissut siteeni häneen, ja hänkin tuntuu uskovan, etten halua häntä nähdä, ja luulisin hänen jättävän minut rauhaan nyt. Syy siihen, miksi pysyin näin vahvana kannassani on se, että minulla on kokemusta aiemmasta väkivaltaisesta suhteesta ja siitä mitä käy kun antaa anteeksi ja ottaa miehen takaisin. Siinä pikkuhiljaa menettää itsekunnioituksensa, anteeksianto on vain lupa väkivaltaiselle ihmiselle kävellä toisen yli, ja väkivalta raaistuu kerta kerralta. Aikaisemmassa suhteessa mies oli persoonallisuushäiriöinen ja väkivaltainen myös selvinpäin, tämä nykyinen oli väkivaltainen vain humalassa, mutta silti tämänkin suhteen väkivalta noudatti samaa pikkuhiljaa pahenevaa kaavaa. Ensin huorittelua, sitten itsetunnon lyttäämistä, sitten tönimistä ja läpsimistä, viikko sitten tuli nyrkistä, ja vihelsin pelin lopullisesti poikki.
Nyt jäljellä ovat vain tyhjyys ja suru. Harmittaa niin paljon, että mies ei lopettanut juomista ja hakenut apua vielä silloin kun mitään hirvittävää ei ollut ehtinyt tapahtua, tiedosti kyllä ongelman. Tämä mies on niin ihana selvinpäin, mutta kännissä hänestä tulee kuin toinen ihminen.
Miten pääsen hänestä yli? Rakastan häntä hirveän paljon, ja hänkin minua, eikä itsekään ymmärrä miksi tekee sellaista humalassa, ja hän on hirveän pahoillaan. En tietenkään ole niin naivi että uskoisin parannuspuheisiin ja ottaisin hänet takaisin, ei hän sellaista ole yrittänytkään, hän tiedostaa ongelmansa eikä halua minua enää sotkea niihin. Mutta siis, en tietenkään ota häntä takaisin nyt, ei hän muuten motivoituisi koskaan lopettamaan juomista jos antaisin kaiken anteeksi.
Tiedän, ettei hän juuri tällä hetkellä sormia napsauttamalla pysty hoitamaan itseään kuntoon, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin eroaminen. Sattuu vaan niin paljon, ajattelen häntä koko ajan, rakastan ja kaipaan. Kysynkin neuvoa teiltä, kuinka pystyn unohtamaan hänet? Miten voin keskittyä mihinkään muuhun? En voi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa, en halua ketään muuta. Tunteeni häntä kohtaan ovat niin voimakkaat. Voi rakas, miksi teit meille näin...?:(
Nyt jäljellä ovat vain tyhjyys ja suru. Harmittaa niin paljon, että mies ei lopettanut juomista ja hakenut apua vielä silloin kun mitään hirvittävää ei ollut ehtinyt tapahtua, tiedosti kyllä ongelman. Tämä mies on niin ihana selvinpäin, mutta kännissä hänestä tulee kuin toinen ihminen.
Miten pääsen hänestä yli? Rakastan häntä hirveän paljon, ja hänkin minua, eikä itsekään ymmärrä miksi tekee sellaista humalassa, ja hän on hirveän pahoillaan. En tietenkään ole niin naivi että uskoisin parannuspuheisiin ja ottaisin hänet takaisin, ei hän sellaista ole yrittänytkään, hän tiedostaa ongelmansa eikä halua minua enää sotkea niihin. Mutta siis, en tietenkään ota häntä takaisin nyt, ei hän muuten motivoituisi koskaan lopettamaan juomista jos antaisin kaiken anteeksi.
Tiedän, ettei hän juuri tällä hetkellä sormia napsauttamalla pysty hoitamaan itseään kuntoon, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin eroaminen. Sattuu vaan niin paljon, ajattelen häntä koko ajan, rakastan ja kaipaan. Kysynkin neuvoa teiltä, kuinka pystyn unohtamaan hänet? Miten voin keskittyä mihinkään muuhun? En voi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa, en halua ketään muuta. Tunteeni häntä kohtaan ovat niin voimakkaat. Voi rakas, miksi teit meille näin...?:(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.