OLISKO NEUVOJA SÄRKYNEEN SYDÄMMEN KORJAAMISEEN? :( Poikaystävästäni jätti minut pari viikkoa sitten. Olimme kaukosuhteessa ( välimatka n. 150km ) 1 v 7kk. Suhde sisälsi toki riitansa, mutta kyllä ne onnelliset asiat kaiken pahan voitti.. ainakin ennen.
Suhteen alussa puhuttiin monia kertoja päivässä puhelimessa, nähtiin lähes joka viikonloppu, mutta lähiaikoina poikaystävälläni oli monia viikkoja "parempaa tekemistä" kuin tulla luokseni. Aina kun yritin kysellä asiasta, alkoi mykkäkoulu hänen osaltaan.
Riitoja alkoi olla joka päivä, turhia syytöksiä & haukkumisia sai kuunnella jokaisessa puhelussa. Kaiken lisäksi olen masentunut, eikä poikaystäväni pitänyt normaalina sitä että saatoin itkeä joka päivä, ilman syytä. Tottakai sitä ihmettelee, kun ei ole ennen kokenut rakkaallaan semmosta. Hän jopa sanoi, ettei poikaystävän tehtäviin kuulu tukea/auttaa. Mitähän se poikaystävä sitten hänen maailmassaan tarkottaa?
Btw, hänen mielestään ero oli ainut vaihtoehto. Poikaystäväni väitti, ettei hän enää "jaksa" olla suhteessa, eikä aika riitä. Eron hetkellä hän vain tylysti ilmoitti sen kaiken olevan ohi, eihän se hänestä tuntunut miltään. Sen sijaan itse purskahdin itkuun, jonka jälkeen olenkin itkenyt joka päivä suruani.
Puhumme edelleen puhelimessa sillon tällön, hän kysyy kuulumiset ja kun on saanut kuulla ne, painaa punaista. Häntä ei kiinnosta, vaikka itselläni olisi asiaa. Jos soitan sanoakseni asiani, hänellä ei ole aikaa puhua vaikka aijemmassa puhelussa olisikin sanonut ettei ole mitään tekemistä. Hän pitää jokapäiväistä itkemistäni outona, vaikka mielestäni sureminen on normaalia, JOS OIKEASTI RAKASTAA. :( Itsemurhakin käynyt mielessä monia kertoja, kuvittelen ettei se veitsen uppoaminen sydämmeen sattuisi olleenkaan, kunhan vain tästä tuskasta pääsisi.
Vaikka te ajattelettekin varmaan, että noin lyhyt suhde ei tunnu missään niin kyllä se vain tuntuu. Sydämmeni on lopullisesti särkynyt...........
Suhteen alussa puhuttiin monia kertoja päivässä puhelimessa, nähtiin lähes joka viikonloppu, mutta lähiaikoina poikaystävälläni oli monia viikkoja "parempaa tekemistä" kuin tulla luokseni. Aina kun yritin kysellä asiasta, alkoi mykkäkoulu hänen osaltaan.
Riitoja alkoi olla joka päivä, turhia syytöksiä & haukkumisia sai kuunnella jokaisessa puhelussa. Kaiken lisäksi olen masentunut, eikä poikaystäväni pitänyt normaalina sitä että saatoin itkeä joka päivä, ilman syytä. Tottakai sitä ihmettelee, kun ei ole ennen kokenut rakkaallaan semmosta. Hän jopa sanoi, ettei poikaystävän tehtäviin kuulu tukea/auttaa. Mitähän se poikaystävä sitten hänen maailmassaan tarkottaa?
Btw, hänen mielestään ero oli ainut vaihtoehto. Poikaystäväni väitti, ettei hän enää "jaksa" olla suhteessa, eikä aika riitä. Eron hetkellä hän vain tylysti ilmoitti sen kaiken olevan ohi, eihän se hänestä tuntunut miltään. Sen sijaan itse purskahdin itkuun, jonka jälkeen olenkin itkenyt joka päivä suruani.
Puhumme edelleen puhelimessa sillon tällön, hän kysyy kuulumiset ja kun on saanut kuulla ne, painaa punaista. Häntä ei kiinnosta, vaikka itselläni olisi asiaa. Jos soitan sanoakseni asiani, hänellä ei ole aikaa puhua vaikka aijemmassa puhelussa olisikin sanonut ettei ole mitään tekemistä. Hän pitää jokapäiväistä itkemistäni outona, vaikka mielestäni sureminen on normaalia, JOS OIKEASTI RAKASTAA. :( Itsemurhakin käynyt mielessä monia kertoja, kuvittelen ettei se veitsen uppoaminen sydämmeen sattuisi olleenkaan, kunhan vain tästä tuskasta pääsisi.
Vaikka te ajattelettekin varmaan, että noin lyhyt suhde ei tunnu missään niin kyllä se vain tuntuu. Sydämmeni on lopullisesti särkynyt...........
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama tääl.. poikaystäväni jätti mut eilen ja ollaan seurusteltu jo yli 2 vuotta ja ero on kolmas ja nähtävästi viimeinen... en vaa oikeesti tiiä mitä tehä ja se kaikki tapahtu niin äkkiä ja vaan sen takii että olin hieman huonolla päällä ja halusin että hän olisi mun tukena ku perheessä oli ongelmia ja ne painoivat mua JA
hän tiesi että hän on ainoo jolle puhun tälläsii ja olen myös menettäny
suuuuuren osan kavereistani ja hän ties mitä mulle käy kun hän jättää mut hän
teki sen kuitenkin...
Hänki sanoi että "ei jaksa tätä" ja jos oikein tajusin hän ei vaan jaksa olla mun tukena ja kannustaa mua jossain koska jos hän ei tee niin, niin ei kukaan tee niin... ja silloin se on sama ku olla yksin..
voin vaa todeta että miehet eivät osaa aina olla tukena ja sit ku ne tajuu sen niin ne vaa luovuttaa...
Eilinen ero kesti noin 3 tuntia koska mä en vaa halunnu päästää ja halusin ymmärtää.. ja koko sen ajan aikana hän oli tylysti istunu siinä välillä sanonu jtn ja katsonu ku mä tukehdun kyyneliin... voi että ku se sattu kattoo ku se hymyillen kattoo mua ku olen ns. kuolemaisillaan...
Ainoa kysymys mikä mun päässä pyörii on se että, soittaako/txtaako hän mulle viel? ja mitä asiaa sillä on sitten, kysyykö se kuulumisii vai sanoo heittävänsä tavarani roskiin.. tai siis onko se edes huolissaan musta ku musta ei kuulu yhtään mitään vai meneekö se nussimaan kaikkee mitä liikkuu surusta..
never know..
mut siis pointti on se että mulla on paljon parempia syitä jättää se ku sillä,
hän on pettäny mua kaksi kertaa, uhkanu tappaa, (lähel oli) satuttanu henkisesti siiis niiiin saatanasti ku olla ja vaa voi...
joku varmaa ihmettelee ett miks mä olin ees sellasen kanssa..
vastaus on rakkaus ja rakkaus on yleensä sokea.
JA siis KAIKKEN vituttavinta ON se että jos olisin antanu olla mun pienen vitutuksen ja oltais alettu kattoo sitä vitun leffaa niin oltais oltu onnellisii ja
mä en ois ollu täs nyt kirjoittamassa tätä vai hänen kainalos heräilemäs...
siis että ku sattuu... tänään kaveri vie mut elokuvaa ja se on keskustassa se paikka ja kaikkein paskinta on se että ollaan vietetty niiiiiin helvetin monia päiviä siellä kuljeskelemassa käsi kädes ja puhumassa eri jutuista...
Ja nyt mä oon ihan yksin... yksin.
Viestin aloitelija: Yritä unohtaa hänet. Älä vastaa hänelle,jos häntä ei enää kiinnosta.
Itse seurustelin entisen mieheni kanssa 1v7kk,olimme kihloissa 1v7kk ja asuimme yhdessä 1v6kk ajan. Olimme jopa suunnitelleet häitä,joita olisi ollut tarkoitus viettää 2012,mutta erosimme.
Entinen mieheni alkoi toisen naisen kanssa.
Olin aluksi entiseni nykyisen naisen kanssa kavereita,koska halusin kuulla koirani kuulumiaia,jonka entinen mieheni vei. Sekä yritin udella,että miksi entinen mieheni teki minulle näin.
Olimme entisen mieheni nykyisen vaimon kanssa väleissä muutamia kuukausia,mutta katkaisin välit,koska en jaksanut kuulla koko ajan entisen mieheni kuulumisia,joita sen nykyinen vaimo jatkuvati kertoi.
Miettiin myös sitä,että kestänkö kuulla entisen koirani kuulumisia ja mietittyäni tulin siihen lopputulokseen,että en kestänyt,joten lopetin yhteyden pidon siihen.
Erosta on nyt 1v6kk aikaa.
Yli pääsin 1kk eromme jälkeen.
Kysymyksiä tms.. saa lähettää s-postilla: [email protected]
Korjaan: Erosta on nyt 2v6kk aikaa
Kiitos vastauksista ja pahoittelut myöhäisestä vastaamisesta ! Ei varmasti tarvitse lisäillä enempää kirjoitukseeni, sillä ensimmäisen vastaajan kertoma pätee omaani aikalailla nappiin. ( Tottakai pieniä eroja, mutta silti samanlaiset )
Itse saatan alkaa itkeä paikoissa, jossa kävelin ex-poikaystäväni kanssa käsi kädessä ja jos olen kavereiden seurassa, he alkavat "ilkkumaan". Tuntuu niin pahalta kaikki ne muistot. :(
Omasta mielestäni lahjoja ei pitäisi heittää pois, vaikka ne olisi exältä jos on oikeasti niistä välittänyt. Ex-poikaystäväni antoi minulle hopeisen kaulakorun, jossa on pinkki sydän. Pidän sitä edelleen, laitan kaulaani joka aamu ja otan pois joka ilta. En pystyisi IKINÄ heittämään niin ihanaa muistoa pois, sen sijaan ex sanoi että heittää kaikki antamani lahjat pois. :( En meinaa että se olisi sama asia kun rahaa polttaisi, mutta ne on rakkaudella annettu.
Onnittelut niille joille erosta yli pääseminen on helppoa ja tsemppiä niille, joille ero tuottaa suurempaa tuskaa & surua.
Kiitos toiselle vastaajalle neuvoistasi, yritän hyödyntää ne omalla tavallani. Luulen tietäväni nyt, miten pääsisin tämän hässäkän yli. :))
Poikaystävällä ja raitiovaunulla on yhteistä se, että jos yksi jättää, niin seuraava tulee viiden minuutin päästä. Yhdenkään raitiovaunun tai poikaystävän perään ei kannata juosta.
Ja miehet ovat kuin parkkipaikat: parhaat on varattuja ja vapaat ovat vammaisille........Nimimerkki melkein kohta jätetty