sattuu,sattuu

Älä ole yksin! Juttele tuntemuksistasi jollekin, johon voit luottaa. Kun maailma on yhtäkkiä ylösalaisin, pitää hakea apua, vaikka se tuntuis kuinka vaikeelta. Yksin tuollaisen kelaaminen ei todellakaan ole terveellistä.
Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi ja anna itsellesi aikaa eheytyä ennen kuin päätät yhtään mitään parisuhteesi suhteen.
Tämä tila EI ole oivallinen minkäänlaisten päätösten tekemiseen.
Voimia sulle! Kyllä se elämä siitä vielä tasaantuu kunhan pahin tunneryöppy on käsitelty.

Samat tuntemukset helmikuulta. Tuska laantuu vähitellen. Olen itse mennyt mielenterveystoimistoon keskustelemaan samoin kuin miehenikin. Vaikka voit tuntea itsesi huonoksi ja mitättömäksi, älä anna sille tunteelle valtaa. Säilytä itsekunnioituksesi.
Keskustele miehesi kanssa, onko muutos ja anteeksianto kuitenkin mahdollinen, jo lastenkin takia.
Itketään ja toivutaan vähitellen. Minä olen oppinut antamaan anteeksi, mikä ei tarkoita sitä että olisin asian hyväksynyt.

Uskottomuus haavoittaa aina tosi paljon. Olin itse samassa tilanteessa vuosi sitten ja tein nopean ratkaisun. Se oli helppoa, koska olen aina itse ollut 100% uskollinen ja tehnyt sen itselleni ja myös exälleni aikoinaan selväksi, että uskottomuutta en tule koskaan hyväksymään. Se on kerrasta poikki. Jonkinalaista epäilyä minulla asiasta oli jo aiemmin ja kyllähän exäni myönsi ihastuksensa työkaveriin. Vakuutti kuitenkin, että mitään ei ole tapahtunut. Kun hän sitten oli yön poissa kotoa ja myönsi olleensa tämän naisen luona, en enää kysellyt mitään. Lähdin lasten kanssa kylään ja käskin hänen sillä välin kerätä kamppeensa. Niinhän tuo teki.

Olen ollut tosi tyytyväinen ratkaisuuni, koska tiedän, etten voisi elää epäluotettavan miehen kanssa. Olen myös läheltä seurannut montaa surkeaa juttua, joissa mies on pettänyt ja vaimo antanut anteeksi - lopputulos on sama eli erohan siitä on ennen pitkää tullut ja monien kärsimysten kautta. Minun mielestäni "parempi kertarytinä kuin jatkuva kitinä". Se joka kerran pettää, tekee sen varmasti uudestaankin oli sitten kyse miehestä tai naisesta.

Se myönnettäköön, että minun tilanteeni on ollut siinä mielessä hyvä, että lapset ovat jo aika isoja. Myös taloudellinen tilanteeni on sellainen, ettei se ollut riippuvainen kahden ihmisen tuloista. Lisäksi olin jo jollain tavalla kasvanut ulos suhteestani...voihan se olla, että exäni lähti sen vuoksi uutta hakemaan.

Olen tyytyväinen elämääni, enkä haikaile parisuhteen - en entisen enkä uuden perään.

Voimia sinulle - kyllä sinä selviät - omalla tavallasi.