Minun mielestäni se, että antaa pettäjälle samalla mitalla takaisin eli pettää kostoksi ei ole mitenkään väärin. Sitä moralisoidaan ihan turhaan. Myönnän, että on onhan kostosyrjähyppy pinnallisesti katsoen aika lapsellista, mutta monille se on myös ainoa keino päästä kumppanin pettämisestä yli. Ja pettäjällekin tekee ihan terää maistaa vähän omaa lääkettään ja kokea, miltä se petetyksi tuleminen tuntuu. Jos mietin tuttavapiiriäni, niin kaikkein nopeimmin ovat kumppanin uskottomuudesta toipuneet ne, jotka ovat antaneet kumppanille samalla mitalla takaisin. Jostain kumman syystä se vain helpottaa omaa oloa.
Ne jotka sanovat ettei pidä kostaa koska se vaan pahentaa tilannetta ovat mielestäni väärässä. Petetyn on päinvastoin helpompi antaa pettäjälle anteeksi kun ei ole itsekään enää puhdas pulmunen ja pettäjäkin ymmärtää petettyä ihan eri tavalla, kun joutuu itse kokemaan saman. Älkää käsittäkö väärin. En kehota tai käske ketään petettyä kostamaan, mutta sanonpa vaan, että joskus se ihan oikeasti helpottaa omaa oloa ja antaa kokemuksen, että nyt ollaan sujut. Tämä tosiasia pitää vaan uskaltaa sanoa ääneen.
Ne jotka sanovat ettei pidä kostaa koska se vaan pahentaa tilannetta ovat mielestäni väärässä. Petetyn on päinvastoin helpompi antaa pettäjälle anteeksi kun ei ole itsekään enää puhdas pulmunen ja pettäjäkin ymmärtää petettyä ihan eri tavalla, kun joutuu itse kokemaan saman. Älkää käsittäkö väärin. En kehota tai käske ketään petettyä kostamaan, mutta sanonpa vaan, että joskus se ihan oikeasti helpottaa omaa oloa ja antaa kokemuksen, että nyt ollaan sujut. Tämä tosiasia pitää vaan uskaltaa sanoa ääneen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa. Jospa oloni helpottuisi, jos tekisin itsekin saman. Ehkä asiaan saisi myös tarvittavaa etäisyyttä sillä tavalla. Voi kuulostaa omituiselta, että miten muka saa etäisyyttä kun menee mukaan, mutta tarkoitan sitä oman pettymyksen ja loukatuksi tulemisen tunteesta eroon pääsemistä, siitä erottautumista. Pettämisen yläpuolelle pääsemistä. Eihän mieskään voi siitä loukkaantua enää, koska itse on päätänyt sääntömme muuttaa. Jos hän ei kestä minun elämistäni, hän saa luvan lähteä. Aika hyvä testi parisuhteen kannalta. Että onko mies tosissaan kun väittää itkien haluavansa jatkaa kanssani. En ehkä kertoisi käyneeni vieraissa. Luulen että se riittää minulle.
Minua naisena tyydytti se kun menin ja tein sen. Kysymyksessä oli vuosien kuluttua miehen kestopettämisestä tapahtunut oma pettäminen ja tietoisesti. Sen jälkeen olen jopa ymmärtänyt miestäkin. Paljon olen miettinyt ja tullut lopputulokseen, ettei pettäminen ole maata kaatava rikos. Omaa itsetuntemustani tapahtumaketju on lisännyt. Eikä edes tunnu pahalta. Sattumalta löysin myös ymmärtävän uuden ystävän, jota voin lämmöllä muistella.
Se on kieltämättä hyvä testi, miten vakavissaan pettäjä katuu ja haluaako tosissaan jatkaa liittoa. Jos katumus on aitoa, niin kyllä pettäjä antaa silloin petetynkin syrjähypyn anteeksi ja ymmärtää, että on itse kerjännyt sitä. Mutta jos pettäjä loukkaantuu niin ettei halua enää jatkaa liittoa on se merkki siitä että hän sallii itselleen vapauksia joita ei kuitenkaan salli kumppanilleen eikä sellainen liitto tulisi jatkossa kuitenkaan onnistumaan.
Tietääkö miehesikin, että petit häntä? Miten reagoi?
Enpä tiedä tietääkö mies, aavistaa todennäköisesti. Avioliitto on siirtynyt kahden aikuisen kumppanuudeksi, jossa minä olen varmasti vähemmän riippuvainen. Onko rakkautta - ehkei ole. On paljon yhteistä ja kiintymystä. Eipä täällä voi seistä kuin omilla jaloillaan, elää omaa elämäänsä ja yrittää olla lähimmäinen. Olen sitä mieltä , ettemme osaa hoitaa pitkää parisuhdetta. Pettämisen määrä on niin suurta, että sanoiosin prosenttiluvuksi 90.
saattaa vaatia pettämisen koston pettämisellä. Saman itse kokeneena ja tehneenä voin todeta ettei ole oikotie onneen ja luottamukseen. Pettämisessä kun se "jännä-kiva" puuhastella toisen tietämättä on yksi elementti ja siihen jää helposti nageliin. Ensimmäisessä liitossa siitä syntyi koston kierre. Ei parisuhde ole hyvällä pohjalla ensinkään jos sen koossa pitävä voima on pettäminen, läheisyys ja asioista keskenään puhuminen sen sijaan saattaa liiton koossa pitää. Kaksi liittoa takana ja parin vuoden suhde menossa totean ettei pettäminen kostoksi toiminut kohdallani. Kun sen pettämisen jalon taidon on kerran oppinut niin tietää kuinka helppoa siihen on uudestaan sortua.
Ikää keränneenä on tullut siihen lopputulokseen että alle 45-vuotiailta pitää kieltää avioliitot kokonaan, saman katon alla yhteiseloa harjoiteilleillekin antaa lupa lastetekoon vain poikkeusluvalla ja muutenkin tarkastella koko yhteiskuntarakennetta uudestaan:). Oli kuten oli, jokainen valitsee taakkansa. Aika hauska yhteensattuma, että petetyt kokevat äärimmäisenä loukkauksena sen pettämisen eivätkä sitä hyväksy, sallivat tilanteen yllätettyä itselleen pettämisen ja pettäjät puolestaan monasti edellyttävät puolisolta uskollisuutta sallien itselleen vapauksia. Toisaalta kaikki etsivät puolisoa johon luottaa kaikessa ja kuitenkin sallitaan oma epärehellisyys??? Ihminen on itsekeskeinen, muuhun tulokseen ei voi tulla.
ei. Mikä toimii kelläkin.
Pettäminen kostoksi tuntuu tietysti vähän kypsymättömältä, mutta sekin on totta että se on monesti ainoa keino joka saa pettäjän ajattelemaan, kun saa käydä itse saman tulikasteen läpi. Konkretia on usein paras opettaja.
kuitenkaan? Kyllä semmonen pettävä turvautuu petetyn asemaan joutuessaan siihen sairaaseen ajatukseen, että ehtipähän ensin kun kerran kaverikin on petollinen. Ei pettävä ajattele toisen kärsimyksiä pettäessään, vai oma etu on mikä merkitsee. Jos kosto toimii, niin onnea ja pitkää yhdessäoloa, toivon kaikesta sydämmestäni ettette muita touhuillanne enää häiritse:).
Parisuhde perustuu luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen, ei salpanoihin eikä niiden kostamiseen. Aika ikävän kuuloinen tilanne jos pettämisestä ja sen kostamisesta tulee ykkösulkoilumuoto suhteessa.
Ei tarvitse olla kyse kostosta. Pettäminen voi olla keino löytää kadotettu itsensä arvostus takaisin. Miksi en kelvannut kumppanilleni? Kelpaanko enää muillekaan? Kokee tulevansa hyväksytyksi ja halutuksi. Kun on joutunut petetyksi, itsetunto on pohjamudissa. Sieltä on vaikea nousta, ja jos jokin keino on sitä ehkä kannattaa käyttää. Ei sovi kaikille.
Kannattaako pettäjäpuolisolle sitten kertoa käyneensä vieraissa? Ei taida kannattaa. Minä myhäilisin itsekseni koska minulla on jotain mitä kumppani ei tiedä... Jollei ole mitään menetettävää enää, kaikki on saatavia.
vaan itsetunto-ongelma.
Saattaa se pettäminen herättää kysymyksen miksi en kelvannut ja kelpaanko muillekkaan, mutta se ei ole "terveellä" itsetunnolla varustetulle isokaan ongelma. Tuo että pettää löytääkseen itsensä on kuin pissaisi kovassa vastatuulessa itseään silmille. Se pettämisen yhteydessä halutuksi ja hyväksytyksi tulemisen tunne on itselle valehtelua ja pohjaa pitkälti ihmisen primitiivisyyteen, seksin tarpeeseen. Kukapa ei osaa olla uuden partnerin kanssa hellä, puhua kivoja asioita ja saada tuo tuntemaan itsensä himoituksi ja ihmiseksi jota ymmärretään ja kuunnellaan? Kaikkihan tuon taitavat. Ne jotka sen taidon saman ihmisen kanssa hallitsevat vielä vuosienkin perästä eivät sumuta itseään, eikä siihen tule tarvetta. Melko ohut on itsetunnon lanka jos se vaatii valhetta ja salailua tuekseen, jotain mitä kumppani ei tiedä, kuten asian ilmaiset.
Miten luulet arvon Luottamuspula sen itsetunnon käyvän kun siitä mitä kumppani ei tiedä käykin vanhanaikaisesti ja käryää? Ei taida olla hyvännäköistä katsottavaa peilissä? Taannoin lähietäisyydeltä seuranneena kykenen yhtymään kommenttiisi; ei tosiaan sovi kaikille, sillä lisällä etten suosittele edes koettamaan. Kevyempi on kiittää seurasta ja sulkea ovi takanaan.
Kuinkahan monella on oikeasti terve itsetunto? Kuinka moni meistä on täydellinen? Hienoa että sinä olet, mutta älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle.
Petetyksi tuleminen ei kohenna sinunkaan itsetuntoasi, jos olet muuten mieleltäsi terve.
Takaan, ettei toimintani ole sinulta pois millään tavalla.
Jos kärähdän, kuten jo aikaisemmin kirjoitin, silloin punnitaan miehen todellinen halu jatkaa suhdetta kanssani. Jos minä annan anteeksi ja hyväksyn miehen sellaisena kuin hän on, niin vaadin sitä samaa myös mieheltä.
Olet ilmeisesti mies, ja tottunut selvittämään ongelmasi väkivallalla. Mieheni ei sentään toimi niin. Jos toimisi, hän olisi ollut jo aikaa sitten ex.
Toistan taas itseäni: jollei ole enää mitään menetettävää, kaikki on saatavia.
on samaa sarjaa kuin tohusi miehesi selän takana, rumaa.
Lapsellinen.
Anteeksianto jos kaverikin antaa ja pettäminen koska kaverikin on pettänyt.
Toista vaan itseäsi:(((((((((((((((((((((((((((((((((( Olet täydellinen.
Eikö olekkin hienoa että pitää moralisoida niitä jotka eivät tavallasi kostaa pettämistä pettämisellä, heti ollaan nostamassa jalustalle. Ei petetyksi tuleminen mieltä ylennä, mutta miksi tehdä toiselle jotain mitä ei itselleenkään olisi suomassa? Luulisi että petetty tietää miltä petetyksi tuleminen tuntuu. Toistan itseäni; lapsellista.
Kirjoituksesi oli aika lapsellinen.
Joopa. Pettämisellä ja kostolla pilaat vai oman itsesi.
Ole nainen ja rakastele vain miehen kanssa tunteella.
Monille kosto antaan yksinkertaisesti paremman olon. Jokainen meistä kokee asiat eri tavalla. Se mikä sopii itselle ei sovi toiselle. Ja voihan siinä kostossakin olla tunteet mukana. Itse ainakin nautin tilanteesta, kun annoin miehelleni samalla mitalla takaisin, enkä ole hetkeäkään katunut.
No kenen oloa se helpottaa? Ehkä alkuun tuntuu mukavalta mutta ajan myötä kaduttaa.
Siitä on aikaa jo kahdeksan vuotta, enkä kadu vieläkään. Olen edelleen sitä mieltä että mieheni sai mitä kerjäsikin.
No ehkä sitä ei turhaan moralisoida, mutta voi olla että on tilanteita, joissa se toimii.
Pettämiseen voi liittyä jonkin asteista kateutta siitä, että toinen on saanut kokea jotain mitä itse ei. On vaikeaa päättää onko se jotain hyvää vai jonninjoutavaa. Aiempia kokemuksia ei ole tai ne ovat vähäisiä. Silloin ymmärrettävästi tulee olo, että haluaa tasata tilanteen – päästä samalle viivalle?
Jotenkin sen loukkauksen yläpuolelle haluaa päästä ja yleensä mahdollisimman suoraa reittiä. Toisaalta se voi sisältää tilanteen jossa ollaan kuin sisarukset, jos kerran sinä niin kyllä minäkin. Jos itse kerran kykenee samaan, niin sen jälkeen ei voi enää tuomita siitä toista. Eikä arvotella hänen toimintaansa.
Se mitä toinen ei tiedä, on oikeastaan sitä vallan käyttöä. Tilanne on ajautunut siihen, että katsotaan, kummalla on enemmän valtaa. Esimerkiksi nyt sinä tiedät että sinulla on ase, jolla voit lyödä kumppaniasi jos tarve vaatii.
Tasaveroisessa suhteessa tuo valta puretaan niin, että molemmat tietävät missä mennään. Kumpikin tietää ja ymmärtää sen että toisella on jotain sellaista mitä itsellä ei ole. Ellei sitä voi hyväksyä, ei voida puhua tasaveroisesta suhteesta!