Päätin postata tämän tällekin palstalle, jotta saisin vastauksia.
Viimeisen vuoden aikana olen tuottanut tuskaa kolmelle miehelle ja särkenyt heidän sydämensä.
Olen suhteellisen nuori (17 vuotias), ja minulla on ongelmia läheisyyden (lähelle päästämisen) ja luottamuksen kanssa. Jostain syystä kaikki menee hyvin niin kauan, kunnes jompi kumpi osapuoli tekee siirron ja peliin tulee mukaan fyysistä läheisyyttä. Jos mies olisi enemmänkin "toverillinen", reipas, rauhallinen ja hyvän itsetunnon omaava, niin minua ei ehkä ahdistaisi niin paljon. Mutta toisen hermostuneisuus ja varsinkin kommentit, kuten "olet tosi ihana" ja kasvoihin koskeminen saa minut ahdistumaan. Sen tiedostaminen, että toinen ajattelee minua, on keskittänyt koko huomionsa minuun (tilanteessa, jossa hän haluaa suudella minua tms.) saa minut menemään pois tolaltani: Vaivun todella ahdistuneeseen tilaan, katson jonnekin kauas, olen etäinen ja vastaan parilla sanalla. Mielessäni toivon, että olisin yksinäni ja rauhassa jossain kaukana, jossain muualla. Loppujen lopuksi joudun päättämään "suhteen" sanomalla, että "emme voi enää jatkaa näin, koska tämä ei onnistu minulta". Olen joutunut tekemään tuon jo kolmelle ihmiselle, jotka olivat (ja ovat edelleen) syvästi kiintyneitä minuun, ja vaikka välitänkin heistä, niin en pysty olemaan lähellä ketään heistä. On ikävää särkeä toisen sydän, kun tiedän hyvin, kuinka pahalta "satutetusta" tuntuu. Pahinta on se, etten tiedä mikä minun varsinainen ongelmani on, ja miten voisin korjata sen/päästä eroon siitä. Tiedän, että minulla on jokin trauma, muisto, fobia tms. mutta en kykene tiedostamaan, että mikä se on.
Viimeisen vuoden aikana olen tuottanut tuskaa kolmelle miehelle ja särkenyt heidän sydämensä.
Olen suhteellisen nuori (17 vuotias), ja minulla on ongelmia läheisyyden (lähelle päästämisen) ja luottamuksen kanssa. Jostain syystä kaikki menee hyvin niin kauan, kunnes jompi kumpi osapuoli tekee siirron ja peliin tulee mukaan fyysistä läheisyyttä. Jos mies olisi enemmänkin "toverillinen", reipas, rauhallinen ja hyvän itsetunnon omaava, niin minua ei ehkä ahdistaisi niin paljon. Mutta toisen hermostuneisuus ja varsinkin kommentit, kuten "olet tosi ihana" ja kasvoihin koskeminen saa minut ahdistumaan. Sen tiedostaminen, että toinen ajattelee minua, on keskittänyt koko huomionsa minuun (tilanteessa, jossa hän haluaa suudella minua tms.) saa minut menemään pois tolaltani: Vaivun todella ahdistuneeseen tilaan, katson jonnekin kauas, olen etäinen ja vastaan parilla sanalla. Mielessäni toivon, että olisin yksinäni ja rauhassa jossain kaukana, jossain muualla. Loppujen lopuksi joudun päättämään "suhteen" sanomalla, että "emme voi enää jatkaa näin, koska tämä ei onnistu minulta". Olen joutunut tekemään tuon jo kolmelle ihmiselle, jotka olivat (ja ovat edelleen) syvästi kiintyneitä minuun, ja vaikka välitänkin heistä, niin en pysty olemaan lähellä ketään heistä. On ikävää särkeä toisen sydän, kun tiedän hyvin, kuinka pahalta "satutetusta" tuntuu. Pahinta on se, etten tiedä mikä minun varsinainen ongelmani on, ja miten voisin korjata sen/päästä eroon siitä. Tiedän, että minulla on jokin trauma, muisto, fobia tms. mutta en kykene tiedostamaan, että mikä se on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.