isoveljeni nukkui pois, v.2007.
ensimmäiset kuukaudet, vai pitäisikö sanoa , ensimmäinen vuosi meni kuin sumussa. kun ahdistunut olotila tulee, minä vain lyyhistyn ja itken hysteerisesti.
en ole osannut käsitellä asiaa, enkä ole päässyt yli.
isoveljeni oli minulle kaikkein läheisin perheestäni, ja luonnollisesti rakastin/
rakastan häntä todella paljon.
nyt kysyisinkin , löytyisikö ketään, vertaistueksi,
joka on lähes samassa tilanteessa kanssani.
olen v.86 syntynyt nainen, isoveljeni kuoli äkkiarvaamatta.
vaihtaisin mielelläni esim, sähköpostiosoitteita/ meseosoitteita tms.
t: a
ensimmäiset kuukaudet, vai pitäisikö sanoa , ensimmäinen vuosi meni kuin sumussa. kun ahdistunut olotila tulee, minä vain lyyhistyn ja itken hysteerisesti.
en ole osannut käsitellä asiaa, enkä ole päässyt yli.
isoveljeni oli minulle kaikkein läheisin perheestäni, ja luonnollisesti rakastin/
rakastan häntä todella paljon.
nyt kysyisinkin , löytyisikö ketään, vertaistueksi,
joka on lähes samassa tilanteessa kanssani.
olen v.86 syntynyt nainen, isoveljeni kuoli äkkiarvaamatta.
vaihtaisin mielelläni esim, sähköpostiosoitteita/ meseosoitteita tms.
t: a
Vastaukset 2
Vanhimmat
Osanottoni suureen suruusi.
Meitä sisaren/veljen menettäneitä on paljon :(
Oletko Facebookissa? Jos olet, tule ryhmään Sisaruksen suru.
kiitos.
lähetin jäsenyyspyynnön ryhmään.