Olemme mieheni kanssa n. 20 vuotiaita, minä opiskelija, mies suorittamassa asepalvelusta. Itse asun omassa asunnossa, mies kotonansa vielä asepalveluksen ajan. Ongelmana on miehen äiti, joka on viime aikoina antanu ilmoille yhtä jos toista merkkiä hulluudesta.
Anoppi on aina ollu hössöttävä tapaus, joka ei osaa hetkeäkään olla hiljaa ja ruokkii maanisesti kaikkia, itse seurustelumme alkuaikoina lihoin 5 kiloa, kun kiltisti söin kaiken mikä tarjottiin, nykyään laitan hyvin hanakastakkin vastaan silloin, kun siellä joudun käymään, yritän kuitenkin välttää viimeiseen asti.
Mieheni astuessa asepalvelukseen asiat ovat käyneet entistä pahemmiksi. Miehen tullessa lomille anoppi alkaa mm. purkamaan miehen kassia, alkaa syöttään, kun poika on laihtunut niin alipainoiseksi (Todellisuus on, ettei mies ole laihtunut, vaan rasvan tilalle on tullut lihasmassaa) ja hän myönti ihan että hän syöttämällä syöttää häntä vaikka pikkuhiljaa väkisin, jotta lihoaisi! Aikuista miestä. Mieheni viettää lomansa melko pitkältä minun luona, mutta varjopuolena on, että lähes joka aamu tiettyyn kellon aikaan puhelin soi ja anoppi soittaa, että ruoka olisi pöydässä. Arvatkaa vaan sitä marttyyrimäisyyttä kun mies ilmoittaa, että emme nyt kyllä tule, kun omatkin ruuat on tuossa kattilassa kiehumassa, hänen kun on niin paljon parempaa ruokaa kuin minun. Ihan hyvä muuten, mutta itse en viikonloppuisin tee ruokaa, koska mieheni haluaa välttämättä tehdä sen ja hemmotella minua. Myös aina anoppilassa käydessäni alkaa anoppi täyttämään omasta jääkaapistaan minulle ruokakassia ja vaikak yritän selittää, etten syö kakkuja, pullaa tai valmisruokaa ja oma jääkaappinikin on kyllä täynnä ruokaa. Ja se syötön määrä siis minulle että miehelleni on jatkuvaa, puolen tunnin välein hän yrittää "Miten olisi pihvi, entä hedelemä, ota nyt edes jogurtti tai edes suolakeksi." Ei- sanaa hän ei ymmärrä.
Armeijan myötä hän myös on alkanut hössöttään enemmän, mieheni kun ei jaksa edes soittaa kotiinsa joka päivä, koska ei jaksa kuunnella, niin anoppi sitten kyselee minulta, miten hänellä menee ja onko hän SYÖNYT. Mistäs minä sen voin tietää, onko se mies siel syönny. Muutenkin hän olettaa, että tiedän, onko mieheni syönyt mitä ja monesti päivässä, onko oksentanut tai ollut kipeenä. En minäkään hänestä joka päivä kuule, eikä ymmärrä sitäkään vaan silti jatkaa kyselyjään. Myös aina lomitla paluu kasarmii on hyvin mielenkiintoinen show seurata kun anoppi pakkaa mieheni kassia, on ostanut evääksi mm. hapankorppuja, meetwurstia päälle, pillimehuja ja suklaata. Ja yrittää tunkea mukaan kaikki mitä käteensä vaan saa, viimeksi mm. kenkälankkiin tarkoitettua spaattelia, millä sitä kaapia. O_o Viimeksi mieheni oli tämän anopin hössötyksen takia myöhästyä linja-autosta, joten huolestunut äiti laittoi pojalleen kaksi tekstiviestiä, että ehtikö hän bussiin ja vielä soitti sitten, että olihan hän varmasti päässyt sinne. Kun ei vielä kolmannestakaan ymmärtänyt kysyi hän asiaa vielä minulta.
Mieheni on ärähtänyt äidilleen hyvinkin kovasanaisesti, että hän isona miehenä syö itse kun on nälkä, hän itse purkaa ja pakkaa kassinsa ja ostaa matkalle eväät, jos kokee niitä tarvitsevansa, mut hän ei kuuntele, hetki ku silmä välttää niin kuulen kun anoppi on purkamassa/pakkaamassa sitä laukkua ja mutisee, että jos hän nyt vähän avittaa, ostaa muovikassillisen niitä matkaeväitä, vaikka mieheni sanoo, ettei halua, eikä hän voi kuljettaa sellaista määrää. Mut ymmärrystä sieltä korvien välistä ei löydy, ihan kiehuttaa tuollainen !
Anoppi on aina ollu hössöttävä tapaus, joka ei osaa hetkeäkään olla hiljaa ja ruokkii maanisesti kaikkia, itse seurustelumme alkuaikoina lihoin 5 kiloa, kun kiltisti söin kaiken mikä tarjottiin, nykyään laitan hyvin hanakastakkin vastaan silloin, kun siellä joudun käymään, yritän kuitenkin välttää viimeiseen asti.
Mieheni astuessa asepalvelukseen asiat ovat käyneet entistä pahemmiksi. Miehen tullessa lomille anoppi alkaa mm. purkamaan miehen kassia, alkaa syöttään, kun poika on laihtunut niin alipainoiseksi (Todellisuus on, ettei mies ole laihtunut, vaan rasvan tilalle on tullut lihasmassaa) ja hän myönti ihan että hän syöttämällä syöttää häntä vaikka pikkuhiljaa väkisin, jotta lihoaisi! Aikuista miestä. Mieheni viettää lomansa melko pitkältä minun luona, mutta varjopuolena on, että lähes joka aamu tiettyyn kellon aikaan puhelin soi ja anoppi soittaa, että ruoka olisi pöydässä. Arvatkaa vaan sitä marttyyrimäisyyttä kun mies ilmoittaa, että emme nyt kyllä tule, kun omatkin ruuat on tuossa kattilassa kiehumassa, hänen kun on niin paljon parempaa ruokaa kuin minun. Ihan hyvä muuten, mutta itse en viikonloppuisin tee ruokaa, koska mieheni haluaa välttämättä tehdä sen ja hemmotella minua. Myös aina anoppilassa käydessäni alkaa anoppi täyttämään omasta jääkaapistaan minulle ruokakassia ja vaikak yritän selittää, etten syö kakkuja, pullaa tai valmisruokaa ja oma jääkaappinikin on kyllä täynnä ruokaa. Ja se syötön määrä siis minulle että miehelleni on jatkuvaa, puolen tunnin välein hän yrittää "Miten olisi pihvi, entä hedelemä, ota nyt edes jogurtti tai edes suolakeksi." Ei- sanaa hän ei ymmärrä.
Armeijan myötä hän myös on alkanut hössöttään enemmän, mieheni kun ei jaksa edes soittaa kotiinsa joka päivä, koska ei jaksa kuunnella, niin anoppi sitten kyselee minulta, miten hänellä menee ja onko hän SYÖNYT. Mistäs minä sen voin tietää, onko se mies siel syönny. Muutenkin hän olettaa, että tiedän, onko mieheni syönyt mitä ja monesti päivässä, onko oksentanut tai ollut kipeenä. En minäkään hänestä joka päivä kuule, eikä ymmärrä sitäkään vaan silti jatkaa kyselyjään. Myös aina lomitla paluu kasarmii on hyvin mielenkiintoinen show seurata kun anoppi pakkaa mieheni kassia, on ostanut evääksi mm. hapankorppuja, meetwurstia päälle, pillimehuja ja suklaata. Ja yrittää tunkea mukaan kaikki mitä käteensä vaan saa, viimeksi mm. kenkälankkiin tarkoitettua spaattelia, millä sitä kaapia. O_o Viimeksi mieheni oli tämän anopin hössötyksen takia myöhästyä linja-autosta, joten huolestunut äiti laittoi pojalleen kaksi tekstiviestiä, että ehtikö hän bussiin ja vielä soitti sitten, että olihan hän varmasti päässyt sinne. Kun ei vielä kolmannestakaan ymmärtänyt kysyi hän asiaa vielä minulta.
Mieheni on ärähtänyt äidilleen hyvinkin kovasanaisesti, että hän isona miehenä syö itse kun on nälkä, hän itse purkaa ja pakkaa kassinsa ja ostaa matkalle eväät, jos kokee niitä tarvitsevansa, mut hän ei kuuntele, hetki ku silmä välttää niin kuulen kun anoppi on purkamassa/pakkaamassa sitä laukkua ja mutisee, että jos hän nyt vähän avittaa, ostaa muovikassillisen niitä matkaeväitä, vaikka mieheni sanoo, ettei halua, eikä hän voi kuljettaa sellaista määrää. Mut ymmärrystä sieltä korvien välistä ei löydy, ihan kiehuttaa tuollainen !
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei poikaystäväsi äiti mitenkään seonneelta vaikuta. Sen sijaan ihmettelen hiukan sinua. Nuorimies on ehkä ensi kertaa asumassa kodin ulkopuolella. Ja vielä oudossa tilanteessa, armeijassa. Te ette ole vielä edes av(i)opari, olette seurustelevia nuoria. Selvästi seurustelukummpanillasi on ahdasta kahden naisen välissä. Hän on tulevaisuudessa eroamassa lapsuuskodistaan. Liekö koskaan edes vielä asunut ja elänyt omillaan? Anna miehen ihan itse hoitaa loma- ja ruokailuasiansa. Älä sinä sekaannu asiaan.
Sain lähinnä sellaisen vaikutelman, että armeijassa oleva mies on hämmentynyt, hänellä on outo vaihe elämässä. Sinä sekaannut ja säädät liikaa kahden muun elämässä. Rauhoitu.
"Anna miehen ihan itse hoitaa loma- ja ruokailuasiansa. Älä sinä sekaannu asiaan."
HALOO!!! Se on nuoren miehen äiti joka sekaantuu ruoka ym. asioihin eikä ap!
Järkyttävä nainen! Ei todellakaan normaalia käytöstä. Huh huh on siinä sinulla ja miehelläsi kestämistä. Jos saatte lapsia joskus, niin ei tule olemaan helppoa mummolassa vierailut. Onneksi miehesi ei vaikuta mammanpojalta ja uskaltaa sanoa vastaan äidilleen. Ei näytä kyllä tehoavan...
Mummeli on jämähtänyt poikansa vauva-aikaan (silloinhan poika oli hänestä täysin riippuvainen), Ei todellakaan ole täysjärkisen ihmisen käytöstä tuo höösääminen! Oma anoppini kohtelee poikaansa ihan samalla tavalla ja poika on sentään 56-vuotias!
Eli repäiskää hyvät nuoret itsenne irti tuosta painajaisesta! Kerranhan se vaan kirpaisee ja välit voivat sitten myöhemmin olla ihan hyvät. Jättäkää vaan ne ylimääräiset ruokakassit siihen mummelin eteiseen tms. , pojan kassiin ehdottomasti lukko, ettei sinne pääse kaivelemaan.
Tämä kaikki ihan ystävällisesti ja päättäväisesti ilman huutoa ja rähinää. Kyllä se mummeli tajuaa ennenpitkää, että hänen lapsensa vauva-aika on ohi...Tsemppiä:-)
te puhutte mummeleista ja 56-vuotiaista setämiehistä.
ap. puhuu parikymppisistä seurustelevista nuorista. Liekö nuorenmiehen äitee vielä edes paljon nelikymppistä vanhempi?
Tärkein pojo täs kai oli se, että nuori neito arvostelee itselleen vierasta toista naista. Ja se toinen nainen on tuntenut miehen parikytä vuotta, kauanko tämä neito?
Ihan ystävällisesti, armeijamiehellä on ihan tarpeeksi tekemistä armeijassaankin.
Ja kyllä vain monet äiti-ihmiset jaksavat huolehtia eli hoosata omien sukulaistensa, varsinkin lastensa kanssa.
No, onko se nuori mies asunut kertaakaan omassa asunnossaan vielä vai onko loisinut lähinnä äiteen huomassa?
Älä nyt pahastu, mutta olisi ihanaa, jos minullakin olisi vielä hösäävä anoppi elossa ja tuuppaamassa ruokakassia mieheni matkaan. Anoppi oli tosi hyvä kokki.
Mutta asiaan! Sillä on normaalia teidän iässä närkästyäkin ja olisin todella ihmeissän, jos teistä olisi kivaa luuhata anopin nurkissa ja elää hänen kustannuksellaan. Osoitatte molemmat erínomaista itsenäistymisen tahtoa ja jos yhtään lohduttaa, niin mieskaverisi osaa sanoa ei. Sinulla ei sen vuoksi ole yhtään hätä ja voit ehkä hiukan miettiä, mistä se miehesi sen ein on oppinut. Ehkäpä hösäävä anoppisi on siltikin osannut miehellesi vastuuntuntoa ja aikuistumista neuvoakin?
Totta kai anopillasi on vielä hetki äidin oikeus huolehtia pojastaan, siis jopa aikamiespojastaan. Hän ei kuitenkaan tuuppaa teille kutsumatta kylään ja pysyttelee kännyn päässä kuin kohtelee sinua mitä ilmeisemmin hyväntahtoisesti kirjoittamasi perusteella. Ja usko pois, niin kyllä anoppisi siitä rauhoittuu. Otat vain pikkasen kärsivällisyyttä peliin ja toteat muutamassa vuodessa anopin hyväksyneen elämänmuutoksen= pojan lähtemisen pois lapsuudenkodistaan.
Tällä menolla saaatte erinomaisen vahdin lapsillenne :)