jumissa!

Jos paino ei inahdakaan, eli on pysynyt vuoden verran samana, on tuo ehkä juuri sinulle sopivin paino? Onnittelut kymmenen kilon pudotuksesta normaalipainon sisällä - onneksi on pysynyt poissa, eikö niin?

Mikä olisi toisin juuri tuon neljä kiloa kevyempänä?


Lenkkeillä voi pian enemmän, kun kelit lämpenee ja paranee. Juoksu ja jalkakyykyt auttaa reisiin, ja juoksu ja hiihto (kuluttava ja kokonaisvaltainen liikunta) tutkitusti myös kuluttaa juuri keskivartalon rasvoja.

Kiloklubissa on keskustelua normaalipainon sisällä keventämisestä, saatat löytää sieltä paremmin neuvoja ja tukea.

LAINATTUA:
"todellakaan tietää, mistä puhut. Jokaisella ihmisellä on oma BIOLOGINEN PAINO =(biologinen normaalipaino eli se paino, jossa keho yrittää pitäytyä, ja paino, jossa keho toimii moitteettomasti). Eli samalla periaattella kuin pituus tai jalan koko, painokin määräytyy tietyllä tavalla, johon ei itse voi periaatteessa vaikuttaa. On eri juttu, jos ihminen ei liiku ja syö epäterveellisesti - silloinhan lihoaa totta kai, mutta jos puhutaankin sellaisesta ihmisestä, joka liikkuu säännöllisesti, syö tavallista ruokaa ja herkkujakin silloin tällöin jne...

Esimerkki: ystäväni on 167cm pitkä ja painaa 53 kiloa. Tyttö näyttää terveeltä, toki hoikalta, mutta terveeltä ja hyvältä! Ja tyttö myös voi hyvin, elimistö toimii kuten pitääkin ja hänen on henkisestikin hyvä olla. Voidaan siis kaikki tässä todeta, että ystäväni on omassa biologisessa painossaan. Biologisen painon tunnistaa myös siitä, että siinä painossa olessa voi syödä suuriakin määriä lihomatta. Itse painoin vuosi sitten 51 kiloa ja olen 168cm pitkä. Olin HYVIN LAIHA. pelkkää luuta ja nahkaa, näytin väsyneeltä, kuukautiset loppuivat, olin masentunut jne. Ja tämä siksi, koska minun biologinen painoni on 60 kilon paikkeilla. Se on näin eikä siitä pääse mihinkään. Nyt painan taas _itseni_ verran. Ja näytän hyvältä ja voin hyvin. Näytämme ystäväni kanssa kasvoista ihan yhtä hoikilta. Mulla on ehkä vähän isommat tissit ja paksummat reidet, mutta muuten näytämme samankokoisilta.

On siis idioottimaista väittää, että koko 36 ei voi mahtua ketjun aloittajalle, että sinulle. Vielä idioottimaisempaa on väittää, että BMI 24 olisi liikaa joillekin. Ei se ole. Ihan yhtä hyvin voisin väittää, että kengän koko 41 on liian iso koko naisille, eihän se nyt ole mahdollista, että jollain naisella on niin iso räpylä. ohhoh... just joo...

Ei aloittajan tarvitse laihduttaa 10 kiloa ollakseen bikinikunnossa. Luulen, että siinä kävisi sitä paitsi samalla tavalla kuin mulla. Eli ei näytäkään enää niin hyvältä, tai vaikka näyttäisi niin ei ole ainakaan yhtään onnellisempi, koska aivot eivät toimi enää samalla tavalla kuin siinä painossa, joka on omalle keholle se oikea. Ei paino kerro sitä, kuinka hyvältä näyttää. Tarkoitan, että miksi automaattisesti oletetaan, että 56 kiloinen, 168 senttinen nainen näyttäisi paremmalta kuin 66 kiloinen.

kisu_87, jos haluat kiinteämmän kropan niin kannattaa panostaa salitreeniin, pyydä, että ohjaaja tekee sulle sopivan ohjelman. ja tee vaikka pari kertaa viikossa myös jotain aerobistaliikuntaa kuten uintia joku 30-60min kerralla, se muokkaa kroppaa hyvin. kannattaa myös vähentää pikkuisen hiilareiden saantia, ei kuitenkaan liikaa, koska kroppa tarvitsee kaikkea, jotta se voi toimia kunnolla. Jos tulee kauhea herkkuhimo, niin huomaa että on vähentänyt liikaa hiilareita...taikka rasvaa. Silloin kun alkaa tehdä mieli esim. suklaata, pitsaa, munkkeja, keksejä yms. niin kroppa huutaa sitä, mitä siltä puuttuu. Kun saa kaikkea sopivasti niin ei tule ahmittua liikoja määriä ja sitten ei tule morkkista ja painonpudotus edistyy paremmin ja niin edespäin.:))

toivottavasti kommentistani saa jotain selvää. kirjoitin tämän niin tulistuneena, kun en voi käsittää joidenkin ihmisen ajatusmaailmaa. argh!!!

toivottavasti sinä missimittainen 45-vuotias et ole sanonut tyttärellesi mitään typerää (jos tyttärellä sinua on siis siunattu). Helposti luot tuollaisella soopalla paineita nuorille, ja sitä kautta nuoren onkin helppo ajautua syömishäiriöön. Aivan niinkuin ketjun aloittajakin jo epäili olevansa liian isokokoinen tai jotenkin pöyreä.

Olen itse pian 19 vuotias ja olen sairastanut anoreksian. Siksi tämä aihe sai mut suuttumaan aika paljon! Mainitsin sairastamiseni siksi, että mä oikeasti tiedän mistä puhun. Olen lukenut ja kuullut niin paljon painoon, ravitsemukseen ja muuhun samaan aihepiiriin kuuluvaa asiaa. Mun paino on siis alimmillaan alimmillaan 46 kiloa ja lähes 62 kiloisena voin sanoa, että näin on paljon parempi olla!"

meniköhän väärään ketjuun=)