Mozartin lapsinerous on kirvoittanut Mozart-persoonallisuustutkimusta. On selvää, että Mozartin musiikin retoriikka ja katarsistinen vaikutus on harjoitus-riippuvainen, mutta miten armoton musiikkikoulu sen sijaan vaikutti Mozartin identiteettiin?
Ajatellaan esimerkiksi uhmaikää: senaikainen kysymys lapsen mielessä on "Mitä tahdon?". Mozartille jäi mahdollisesti hyvin vähän aikaa miettiä moisia, kun musiikki oli talossa yksinvaltijatar, despootti. Mozartin vanhemmat osasivat hyödyntää Mozartin musiikki-intohimoja kasvatuksessa; cembalon kannen sulkeminen oli tehokas sanktio.
Entä sanotaan vaikka nuoruuden seestymisvaihe, jolloin identiteetti alkaa olla muodostunut? Tuolloin teini-ikää ei ollut, mutta jollain tavalla identiteetti rakentui ja tasautui Mozartillakin. Ovatko henkevät viulukonsertot Mozartin seestymisen tuotteet?
Aivan varhaislapsuus on kaikista kiinnostavin: oliko Mozartin symbioosi äidin ohella musiikki? Ainakaan hän ei ollut ns. susilapsi. :D
Ja oliko nuotit ja musiikki eräänlainen siirtymäobjekti Mozartille?
No, Mozart harjoitteli ja opiskeli syväsuuntautuneesti pitkään ja hartaasti. Mozartin taiteesta tuli elähdyttävää taideterapeuttien suosikkikäyttömusiikkia, joka on muutenkin terveydellisesti pragmaattista. Unohtamatta tietysti sitä että sen melodiaprimaarisuus on eräänlainen mentaalinen polygrafi: valheenpaljastin musiikin tuodessa tunteemme esiin ja saadessa meidät ajattelemaan.
Mozartin musiikki ei ole naturalistista eli täydelliseen totuuteen pyrkivää kumminkaan. Se on monessa mielessä hyvin taivaallista tavaraa, eikä sen vapauttavaa vaikutusta varsinkaan livenä kuultuna ole helppo Mozartiin hunajaan kiinni päässeiden vähätellä, jos ei halua että mikroilmeet paljastavat todellisen kannan "en tykkää" -shown takaa.
Ja mikroilmeitähän Mozartin kauneudessakin on; rumuuden, kuoleman ja vihan synkeät sävyt iskevät kuin salamat kauneuden sisältä!
Mozart on taiteen eräs suuri ja merkittävä klassikko, josta keskustellessa noussee esiin tiedepiireissä monia muita säveltäjiä enemmän tuo ns. "nature-nurture"-kysymys. Vaikuttiko Mozartiin perimä vai ympäristö enemmän?
Myös Maslown tarvehierarkia on hyvä soveltaa Mozartiin: Mozartin (etenkin tarujen mukaan) oli laiha, nälkäinen ja köyhä mies, joka teki musiikkia täydestä sydämestä.
Mutta onko Mozart suositumpi kuin aikamme laulelmaviihde? Jos tehtäisiin kenttätutkimus aiheesta, otaksun että mielipidemittaukset todentaisivat että harva meistä kuuntelee Mozartia.
Johtuuko se siitä, että miehen orientaation on väitetty olleen homoeroottinen tai muuten vain erikoinen? Voi näitä ennakkoluuloisia nykyihmisiä!
Ajatellaan esimerkiksi uhmaikää: senaikainen kysymys lapsen mielessä on "Mitä tahdon?". Mozartille jäi mahdollisesti hyvin vähän aikaa miettiä moisia, kun musiikki oli talossa yksinvaltijatar, despootti. Mozartin vanhemmat osasivat hyödyntää Mozartin musiikki-intohimoja kasvatuksessa; cembalon kannen sulkeminen oli tehokas sanktio.
Entä sanotaan vaikka nuoruuden seestymisvaihe, jolloin identiteetti alkaa olla muodostunut? Tuolloin teini-ikää ei ollut, mutta jollain tavalla identiteetti rakentui ja tasautui Mozartillakin. Ovatko henkevät viulukonsertot Mozartin seestymisen tuotteet?
Aivan varhaislapsuus on kaikista kiinnostavin: oliko Mozartin symbioosi äidin ohella musiikki? Ainakaan hän ei ollut ns. susilapsi. :D
Ja oliko nuotit ja musiikki eräänlainen siirtymäobjekti Mozartille?
No, Mozart harjoitteli ja opiskeli syväsuuntautuneesti pitkään ja hartaasti. Mozartin taiteesta tuli elähdyttävää taideterapeuttien suosikkikäyttömusiikkia, joka on muutenkin terveydellisesti pragmaattista. Unohtamatta tietysti sitä että sen melodiaprimaarisuus on eräänlainen mentaalinen polygrafi: valheenpaljastin musiikin tuodessa tunteemme esiin ja saadessa meidät ajattelemaan.
Mozartin musiikki ei ole naturalistista eli täydelliseen totuuteen pyrkivää kumminkaan. Se on monessa mielessä hyvin taivaallista tavaraa, eikä sen vapauttavaa vaikutusta varsinkaan livenä kuultuna ole helppo Mozartiin hunajaan kiinni päässeiden vähätellä, jos ei halua että mikroilmeet paljastavat todellisen kannan "en tykkää" -shown takaa.
Ja mikroilmeitähän Mozartin kauneudessakin on; rumuuden, kuoleman ja vihan synkeät sävyt iskevät kuin salamat kauneuden sisältä!
Mozart on taiteen eräs suuri ja merkittävä klassikko, josta keskustellessa noussee esiin tiedepiireissä monia muita säveltäjiä enemmän tuo ns. "nature-nurture"-kysymys. Vaikuttiko Mozartiin perimä vai ympäristö enemmän?
Myös Maslown tarvehierarkia on hyvä soveltaa Mozartiin: Mozartin (etenkin tarujen mukaan) oli laiha, nälkäinen ja köyhä mies, joka teki musiikkia täydestä sydämestä.
Mutta onko Mozart suositumpi kuin aikamme laulelmaviihde? Jos tehtäisiin kenttätutkimus aiheesta, otaksun että mielipidemittaukset todentaisivat että harva meistä kuuntelee Mozartia.
Johtuuko se siitä, että miehen orientaation on väitetty olleen homoeroottinen tai muuten vain erikoinen? Voi näitä ennakkoluuloisia nykyihmisiä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.