Persaukisen kanssa eläminen

No jos sulla on hyvin fyrkkaa ja kämppäki tiedossa, nii etkös voi sitten vähän tätä sieluntoveria jeesata. Onko sulle tärkempää raha vai onni?

Tai tekiskö sut onnellisemmaks joku rikas paskapää.

Luuletko, että ämmä on kanssasi saavuttaakseen paremman elintason? Jos näin epäilet, anna ämmälle kenkää. Voit vaikka leikata elintasoanne reilusti ja katsoa, alkaako ämmä kitistä.

Vitutus? Siis miksi?

Yleensä ne naiset, jotka ovat tottuneet siihen, ettei ole paljon rahaa osaavat käyttää sitä harkitummin ja ovat vähempään tyytyväisiä kuin ne naiset, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa.

Sanoisin, että on todellakin riski sitoutua vähän niinkusta "alemmissa" sosiaalipiireissä pyörivän kanssa. Ja tämä on muuten ihan tutkittua-hutkittua faktaa, suomalaiset pariutuvat, ja menestyvät parhaiten kaltaistensa kanssa.

Mutta ei se sitä sano, etteikö sulla natsaisi. Sinänsä epäilen, että jos sinua jo nyt vituttaa muijasi persaukisuus, ei se kyllä helpota myöhemminkään...ja se väite, että köyhät naiset osaavat käsitellä rahaa, tarkoittaa kyllä, että MUITTEN rahaa.

Toisaalta voisi sanoa että maalla asuvilla ja lähiön yksinhuoltaja perheestä tulevalla voi olla hieman erilaiset elämän arvot.

Samoi koulutustausta voi aiheuttaa yllättäviäkin eroja elämänarvoissa.

Rahan käyttökin voi olla täysin erilaista. Toinen saattaa tulla mustasukkaiseksi jos sinulla on parempi palkka ja laitat rahaa itseesi.

Kai se rakkauden takia mun kanssa on, siis meillä oikeesti synkkaa pirun hyvin. Mutta VAIN SILLOIN, kun raha ei ole millään lailla kuvioissa.

Me asutaan jo mun kämpässä, ja tuntuma on se, ettei muijaa ole napannut duunin tekeminenkään, kun mun kautta saa asiat helpomminkin. Jättäytyi osa-aika työhön muutettuaan mun kanssa yhteen jne...

Itse se ei myönnä tuota, mutta älykkäänä ihmisenä tiedostan, että ei sillä olis omillaan varaa elää noilla palkoilla. Joten kyllä se musta johtuu, että se on alkanut löysäilemään.

Nyt pitäis taas lähteä reissuun, ja arvatkaa kenen rahoilla...

Miksi helvetissä et puhu asiasta naisellesi?

Miksi naisen selän takana täällä puida asiaa?

Suu auki vain:

"- Hei, mulla olisi vähän asiaa.
- No?
- Olen tässä miettinyt, että olisi kivaa, jos säkin menisit kokopäiväduuniin. En tarkoita tällä mitään pahaa, mutta ymmärrät varmaan, mistä tulen. Rakastan sua hurjasti, mutta olisi kiva, jos osallistuisit enemmän meidän menoihin. Voitaisiinko jutella tästä enemmän hyvässä hengessä?"

Tietysti se on selvä asia mun mielestä, että parisuhteessa jos toinen tienaa enemmän, niin sitten hän myös maksaa vähän enemmän laskuja jne. Se nyt vain kuuluu parisuhteeseen. Tai ainakin avioliittoon. Mutta tietty rajansa kaikella.

On siitä puhuttu. Hän vaan ottaa marttyyriasenteen ja yrittää kierrellä. Se on tosiaan ihan selkee homma, että on ruvennut ottamaan iisisti ja elelemään kaikessa rauhassa mun siivellä. Pikkuisen hirvittää ajatella, mitä koko ihmiselle kävisi jos eroaisimme. Kun on tottunut olemaan vapaamatkustajana.

Se, että maksan enemmän laskuja ei ole ongelma. Ongelma on se, että kaikki on niin mun varassa. Tuntuu siltä, kuin olisin tavallaan yksin, ja toinen vaan roikkuis painavana apinana selässä.

Mikä on ongelma? Jos olet tosissasi sen naisen kanssa niin asian ei pitäisi kiusata sinua laisinkaan? Eihän omien tai toisten varallisuuksien tai niiden puutteen pitäisi hetkauttaa suuntaan eikä toiseen jos on löytänyt kumppanin jonka kansaa natsaa? Kiusaako asia naista?

Mutta koska materia tai sen puute sinua kiusaa niin olet aika pahasti jumissa sen oman omaisuutesi kanssa. Arvoremontti taitaisa olla paikallaan. Nimittäin jossain vaiheessa asia voi lämähtää arvaamattomasti nurkan takaa silmille - tavalla tai toisella, ja silloin eukkosi pistää sinut puntariin ja katsoo kumpi painaa sinulla enemmän; sielu vai kukkaro.

Ei kiusaa todellakaan sitä. Sehän on päässyt hyvään veneeseen.

No en mä naimisiin tuon kanssa mene ikinä. Mitään sellaista riskiä en ikimaailmassa ottaisi. Joten joo, kai se kukkaro on mulle tärkein. Mitähän tässä tekisi. Mulle raha ja omaisuus on aina merkannut turvaa ennen kaikkea, tuon kanssa sitä turvallisuuden tunnetta ei tule koskaan.

Ei se mihinkään puntariin ketään pane. Kunhan hissuttelee kaikessa rauhassa mun omaisuudella, niin kauan kuin annan.

Älä men koskaan naimisiin tai jos meet niin täysin sulkeva avioehto niin nainen ei pääse rahastamaan jos 20 v jälkeen tulee ero niin ei tartte turhasta maksaa.
Yksi hyvä avioehto on että vain yhdessa maksettu ja omistettu omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin. teet niin kuin itse parhaiksi näät.

Laitat naisesi maksamaan omat kulut uja maksat vain jos sinua huvittaa ja jos matkustelette niin naisesi maksaa oman osansa ja vaadi ottamaan kokopäivätyä ja asumisesta maksaa puolet ja niin edelleen ja pidä pintasi.

Itse olen täysin miinuksella koko mies, vaikka ikääkin jo 33v ja palkka on tällähetkellä niin huono ettei voi ääneen sanoa.

-Mutta vaikka sinulla on rahaa ja omaisuutta, tuskinpa nyt suurta luksuselämää vietät, ja kyllähän se omaisuus säilyy, jos olet löytänyt hyvän naisen, minusta sen takia ei kannata antaa kenkää ettei toisella ole omaisuutta.

Ja eikö sekin vaikuta minkälaiset ovat naisen työhalut, käykö töissä, yrittääkö eteenpäin elämässä, jos taasen jättäytyy pois töistä, ja alkaisi elämään sinun siivellä, se olisi jo pahempi

Tulevaisuutta ajatellen jos avioliittoon menette, niin tee avioehtosopimus.

On kyllä vaikea ajatella toisinpäin, jotta löytäisin jonkun rikaan naisen jonka kanssa laittaisin hynttyyt yhteen, tuskinpa sellaista naista kiinnostaisi tälläinen köyhä mies. :)

Yhdellä kaverillani on päinvastainen tilanne: naisella on omaisuutta, miehellä ei mitään. Suhteen alussa mies oli osakkaana yhdessä firmassa, oli arvoasunto hyvällä paikalla jne. Sitten mies myi asuntonsa ja lähti firmasta lätkimään perustaakseen oman bisneksen. Pari muutti yhdessä naisen omistamaan asuntoon. Meni vuosia, ja mies ei ilmeisest päässyt firmansa kanssa alkua pidemmälle. Alkoi hirveä kusetus siitä, miten hyvin bisnekset luistavat ja kauppa käy. Koskaan ei kuitenkaan näkynyt mitään konkreettista todistetta siitä, että mitään bisnestä edes olisi muuten kuin paperilla.

Lopputulos: mies on pennitön, "pyörittää" pöytälaatikkofirmaa ja valehtelee siitä, että sillä mukamas olisi liikevaihto kasvussa jne. Mies ei osallistu mitenkään mihinkään elämisen kustannuksiin vaan elää ja matkustaa naisen siivellä. Miehellä ei ole varaa ruokaan, asumiseen, vaatteisiin eikä mihinkään. Hän ei omista mitään ja käyttää salaa naisen luottokorttia. Kiinni jäätyään valehtee myös siitä.

Tiedättekö, mitä nainen sanoo? "Parisuhteessa pitää olla sekä hyvinä että huonoina aikoina. Nyt on ilmeisesti ne huonot ajat. Kuitenkaan rakkaus ja intohimo eivät ole mihinkään kadonneet."

Siinä sinulle mietittävää.

No voin sanoa tuollaisiin esimerkkeihin ihan suoraan, että en tosiaan ole sitä tyyppiä, joka lopettaisi duunit jonkun loppuun asti suunnittelemattoman liikeidean takia tai myisi omaisuutta noin vaan. Tuollaisia idiootteja toki löytyy mielin määrin, ja lopputulos onkin yleensä vastaavanlainen. Kun on oikeasti halu pärjätä ja pitkäjänteisyyttä, niin tuollaiset virheet kyllä välttää.

Se, joutuuko niihin toisen ihmisen mokailun takia, onkin sitten eri juttu...

Käsittämätön "ongelma" sulla. Jo elämää nähneenä neuvoisin pitämään visusti kiinni ns. sielunkuppanistasi.Jos kippaat tytön noinkin vähäpätöisestä syystä, tulet aivan varmasti katumaan loppuelämäsi ja tuskin saat enää ikinä onneasi takaisin.Moni ei koskaan kohtaa sielunkuppaniaan ja etsii sitä vimmatusti läpi elämänsä.Kasva jo aikuiseksi, hemmoteltu nulikka.Niinkin voi käydä, että tyttö kyllästyy ja lähtee omille teilleen, jos huomaa sun ajatukset.

Olisitko kuitenkin sellaiseen tilanteeseen tyytyväinen, että nainen maksaisi suunnilleen omat matkat, illalliset, vaateostokset, ja osallistuisi ruoka- ja asumiskustannuksiin. Vaikka periaatteessa olisi persaukinen ilman omaisuutta. Asuisitte sinun omistamassa asunnossa, ja nainen maksaisi muutaman satasen kuussa vuokraa asumisesta, kai tälläiseen järjestelyyn on työssäkäyvällä mahdollisuus.

Olen miettinyt asiaa niinkin päin, että mä olen tehnyt sille hallaa elintasosta ja -oloista huolimatta. Yleensä elämänsä nollasta aloittavalle ihmiselle tekee hyvää joutua raatamaan itse onnensa eteen. Siihen ne kasvatetaankin.

Mutta se saikin mun kautta yhtäkkiä helposti asioita, joita ei itse olisi kyennyt koskaan tekemään. Tämän seurauksena se on alkanut lipsumaan ja tuntemaan olonsa liian hyväksi. Että nyt ei enää ollakaan tiukoilla, ukko hoitaa ja kissanpäivät.

Jos se olisi vaan pysynyt omassa vuokrakämpässään, tilanne olis varmaan se, että sillä olis ihan eri tulot kuin nyt, ja pärjäisi paremmin. Omillaan.

Hmmm...hauskaa, että tyyppi, joka on saanut rahaa tekemättä yhtään mitään sen eteen, on arvostelemassa sellaista, jolla ei ole rahaa.. :))
Ymmärtäisin, jos olisit kunnon työmies, joka on ansainnut rahansa, mutta sä olet vain saanut rahat syntymällä sellaiseen perheeseen..
Itse en ottaisi tuollaista vauvaa miehekseni..Osaatko tehdä yhtään mitään?
Kuka siivoo? Tekee kotihommat? Osaatko edes rapata autoa kuntoon?
Itse olen seurustellut kaltaisesi tyhjän pään kanssa ja täytyy sanoa, että se, mikä löytyi kukkarosta, oli älystä pois.
Pelkkää vetelää laiskimusta typerine mielipiteineen, ilman minkäänlaista
kokemusta oikeista elämän ongelmista, kun "pappa betalar alla..."
Kaikenhuippu oli, että se "rikas"alkoi loisimaan mun viihtyisässä huushollissa passauttaen itseään. Ei kiitos! Sai lähteä!
Luulenpa sunkin olevan sellainen, ettei edes yhtään "ystävää" olisi ilman tuota papan kukkaroa....

Jos nyt jo nyppii, niin vihellä homma poikki. Tosin minäkin olin ihan tyhjätasku kun olin 23, mutta silloinkin elätin itseni ja maksoin opintoni. Nyt nelikymppisenä omistan pääkaupungista mukavan isohkon rivarihuoneiston ja auton ja ihan omilla tuloilla ansaitun.. vaikka olen elättänyt ja kasvattanut yksin kolme lasta. Kuis vaan, valinta on kuitenkin sinun, Mutta mieti oletko rehellinen siitä mitä toinen saa sinulta vai elättääkö itsensä.

"yleensä nollasta aloittavalle ihmiselle tekee hyvää joutua raatamaan itse oman onnensa eteen.."

KYLLÄ, asia on juuri näin. Nauratti se sua tahi ei. Koska jos nollasta lähtevä ei raada, se ei tod. näk. saa kasaan yhtään mitään! Ansiotulo on kullanarvoista köyhälle!

En nyt sentään 23-vuotias ole. Pelottaa että joku tunnistaa minut, niin kehitin tämän hassun nimimerkin.

Naurettavimpia on nimenomaan tällaiset "tartu lapioon" tai "muista elämän realiteetit"-kommentit. Ilman sen kummempaa perustelua, tietenkin joidenkin duunarien suusta.

Ne realiteetit on kuulkaas toisilla hieman toiset...

Kusipäähän en koskaan kieltänyt olevani.

Voit olla rikas, mutta ainakaan et ole kovin älykäs. Luepa muuten uudelleen nuo tekstisi. Et kovin kauniisti avovaimostasi puhu, joten tuskinpa häntä rakastat. Miksi sitten olet hänen kanssaan?

No piirakan ja kodinhoidon takia tietysti. Tyhmiä kyselet?

Mikäli naisesi on harkiten vähentänyt tyomääräänsä (puoliaikatyo) saadessaan sinun rahavarat käyttoonsä se ei todista oikein hyvää.

Jos taas naisesi olisi tehnyt ylitoitä tavattuaan sinut, voidakseen enemmän osallistua yhteisiin harrastuksiinne (matkustelut, teatterit, konsertit tai mitä tahaansa euroja nieleviä ne ovatkaan) se olisi aivan toinen asia.
Silloin ei epäilyttäisi lainkaan sinun ajatella tuota ihmistä pitkällä tähtäimellä - puhaltaisittehan te yhteiseen hiileen, kumpikin omien voimavarojen mukaan.
Mutta koska hän haluaa livistää aidan ali matalimmasta kohdasta, se ei todista rehellistä yhteistyokumppania.

Kyllä sinä sen "paita ja perse"-kumppanin loydät ahkerimmistakin tytoistä. Siivelläeläjät tekevät hetkessä itsestään sielunkumppanin.

"Heti kun, heti kun joku kustantaa - kyllä ystäviä silloin saa! Hei hei Tämä poika kustantaa!!"

Mistään leuhottamisesta ole kyse. te köyhät kadehditte niin helposti, että aina kun joku ilmaisee omaavansa jotain, se on teidän mielestä jotain leuhottamista.

Ainoa syy, miksi ilmaisin omaisuuteni, on se että se on konkreettinen tässä ongelmassani, josta keskustelun aloitin.

Believe it or not, mutta oli tässä joskus sellaisiakin aikoja ettei sillä ollut mitään väliä. Mutta silloin ei eletty saman katon alla...

Tyhmyys on epäonnistumista. Ei ole lainkaan sanottu, että kaikkien ihmisten tarvitsisi KOSKAAN nöyrtyä tai kokea kolhuja. Olen perfektionisti.

Hah no saan kanssa varmaan aika paljon miinuksia tällä kommentilla. Asun kanssa mukavasti omakotitalossa kahden koiran kanssa, opiskelen ja käyn kylläkin myös töissä. Paljon töitä olen tämän eteen tehny, mutta tietty en kaikkea vielä itse tähän ikään nähden ole saanut aikaan. Kuitenkin osaan arvostaa vanhempieni tekemää työtä.

En voisi kuvitellakaan seurustelevani edes miehen kanssa joka ei tulisi edes kohtuullisesti toimeen omillaan. Raha on minulle tärkeää, mutta oikeastaankin juuri kuten aloittajan mainitseman tulevaisuuden turvaamisen takia.

En usko että toi sun tunne häviää. Lopeta ennen kun joudut katumaan myöhemmin jonkun elättämistä. Ihmistyyppikin on tietynlainen, millainen on ihminen pohjimmiltaan jos haluaa elää toisen rahoilla jo nyt, seurusteluvaiheessa??

Ja voin kuvitella että joku luulee mua kamalaksi ja kylmäksi ihmiseksi. Tosiasiassa olen kovettanut itseni kaikilta niiltä ihmisiltä ketkä hamuaa vain rahaa. Tottakai joskus tulevan poikaystäväni kanssa tukisin häntä vaikka rahallisestikin, mutta lähtötilanne ei saa olla se että toinen ei tee tarpeeksi elämänsä eteen. Elämästä kuuluu nauttia ja elää se juuri kuin itse haluaa, kerran täällä vain ollaan. Ja kateellisia ovat panettelijat ;)

Mihin sinä tarvitset naisesi rahaa, kun itselläsi on yllin kyllin? Luulisi että sinun varoistasi riittäisi myös kivuttomasti yhteisiin menoihinne, ilman että tarvitsee edes laskea mikä on sinun rahallinen osuutesi yhteiselämässä. Perinteisesti mies on yleensä llut perheen elättäjä, mutta sinä nähtävästi haluaisit aina vaan lisää rahaa itsellesi.
Naisesi olisi paljon onnellisempi ilman sinua.

Miksi ihmeessä kumppanillasi pitäisi olla rahaa?

Ei hyvä suhde rahaa tarvitse. Jos haluat tehdä hänen kanssaan jotain (matkustaa tms) sinä olet maksumiehenä, eihän siinä sen kummempaa.

En oikein ymmärrä, mikä ongelmasi on.

Ihan vaan vinkkinä, että ei kannata uskoa ihan kaikkia mielikuvia mitä media syöttää.

Suurin osa Suomessa 1900-luvulla vaurastuneista ei ole mitään ruotsalaissukujen Von Jyllendorffeja tai vastaavia, vaan ihan perusperttejä joilla on ollut hyvä bisnes.

Bisneksestä ne rahat tulee. Joku salkkumikromies voi tienata hyvin, mutta joku kielitaidoton ja täysin sivistymätön maajussi saattaa hyvinkin tehdä enemmän rahaa, jos on oma liiketoimi. Ei yrittäminen mitään tähtitiedettä ole - ei siinä maisterintutkintoa tarvita.

Ja narsisti olen ehkä, mutta se on kivaa! Tykkään katsella itseäni peilistä.

neiti.21, meidän pitäisi varmaan tutustua toisiimme. :D

Niin teidän todellakin pitäisi.
Kaksi tomppelia tyhmät naamat vastakkain...
Älkää tehkö niitä lapsia kuiteskaan..
Ihraisia, läskejä, tyhjäkatseisia ja tyhmiä, kuten vanhempansakkin. :)))

Mä en vaan ymmärrä tätä, vetääkö ihmiset sitten niin paljon laiskojen ja vähemmän ansaitsevien puolta ettei millään voi asettua aloittajan saappaisiin.

Näköjään aika moni kommentoijista olisi valmis elämään toisen siivellä. Minua nolottaa jo kaverin kyydissä autossa välillä olla, jos en tyyliin kahveja tarjoa tai vuorostani seuraavalla kerralla tarjoa kyytiä. Ja onneksi en ole niin kiltti ja sinisilmäinen kuten ennen, ihmisiä osaan lukea aika hyvin.

En ole kuitenkaan pihi, mutta en halua että rahani menevät ns. "hukkaan".

En ole myöskään tyhmä, enkä läski tai ruma, toki jokaisella on oikeus omaan mielipiteensä ;)

Toivon että ehkä joskus myöhemmin saan ihania kauniita lapsia joiden kanssa voin sitten nauttia elämästä ilman sen suurempia huolia, niin rahallisia että muitakin.

Joshua23, nautitaan elämästä, mä ainakin näiden kommenttien jälkeen entistä enemmän :D

Painu sä horo jakaan sitä pilluus, kukaan tuollaista ota vakavasti!
Toivottavasti siitä äijästä kohta henki lähtee, pääsee äijät juomaan sun rahas.

Ei välitetä noista persaukisista! Ei ne mitään tajua, kun ovat köyhiä.
Nautitaan me rikkaat vaan tästä ylellisyydestä, köyhät kyykkyyn!

Neiti21, mites on tuon seksimieltymykses kanssa?
Tykkäätkö sitomisleikeistä?
Entäs alistamisesta?

Mulla kun on tuota joutilasta aikaa, niin aattelin, että voitaisiin pitää
sellaiset sessiot piiskan ja korkokenkien kanssa..?
Kiinnostasko.. pyllyreikä leikkejä??
Meidän rikkaitten piireissä on totuttu harrastaan tämmöisiä, mites sulla?
Annatko jonku osoitteen, ilmoitan sinne paikan?

Vittu, rupes seisoon, kun pelkästään aattelin sua haarat levällään ja
reva pullottaen, oota, meen runkkaan...tuun kohta takasin...

Hei Joshua (ja muutama muu). En jaksanut KOKO ketjua loppuun lukea, sen verran kiihkeästi keskustelua oli herännyt. Olen reilu parikymppinen nainen, joka on varakas (ja tulee olemaan varakkaampi tulevaisuudessa kun sukulaisista aika jättää). En ole koskaan silti osannut ajatella olevani jotenkin rahakas, elän melko normaalia elämää eikä ulospäin erityisemmin näy "varakkuuteni". On osittain kyllä rankkaa elää kun täytyy valehdella omaisuudestaan, en vain halua kertoa millä rahoilla asuntoni yms. on rahoitettu. Ajatelkoot mitä haluavat. Olen nöyrä ja kyllä hieman pihikin. On tärkeää, että omat arvot on kunnossa ja ei hae ulkoisista asioista/omaisuudesta sitä onnea.

Niin itse asiaan, seurustelen miehen kanssa, jonka lähtökohdat ovat huonot. Eronneet vanhemmat, jotka ovat veloissaan olleet aina. Mieheni on sydämellinen, mutta jotenkin hänestä paistaa tietty egoistisuus mikä varmasti juontaa juurensa siitä että on aina tarvinnut selviytyä. Hän käy töissä, mutta sellainen intohimo ja tavoitteet puuttuvat. Hän on velkaantunut ja tuntuu ettei rahankäyttö ihan ole hallussa. Tuntuu pahalta kun itse pystyy ostamaan melkein mitä vain ja hän ei voi. En ole lähtenyt hänen elämäänsä mitenkään rahoittamaan, lainaan tarvittaessa jos on tiukkaa mutta ne hän maksaa takaisin aina. Tuollainen riippuvuus ei ole hyväksi parisuhteelle, tee sille loppu heti.

Tässä on sukupuolen ero siinä mielessä, että naiselle on jotenkin enemmän ok elää siivellä. yksikään poikaystävistäni ei ole mielellään minulta rahaa ottanut vaan on ollut kovin tarkka lainaamisista. Käyköhän se miehen egon päälle? Yksi mies halusi jopa erota, koska asuin hienostoaluella hienossa asunnossa. Ei vain kestänyt että olin varakas. Näin hän itse sanoi.

Tuntuu pahalta jos ihmiset suhtautuvat varallisuuteen jotenkin. Poikaystäväni ei ole minuun ihastuessa tiennyt mitään raha-asioistani, mutta nykyään on hirveän hankala pitää asioita salassa. En kerro vieläkään kaikkea ja vähättelen paljon omaisuuttani. Valehtelen, että asuntoni on lainarahalla ostettu vaikka oikeasti sen olen omalla rahalla maksanut.

Haluaisin tietää, mikä teidän suhteessa on SE suuri liimaava tekijä? miten olette henkisesti toisillenne sopivat? arvioi se ja kerro niin voidaan miettiä tarkemmin. Mikä naisessa on SE miksi kestät tuollaista tunnetta. Olet selvästi antanut naiselle mahdollisuuden elää siivelläsi, itse en siihen lähtisi mutta olenkin nainen. Jokaisen pitää pärjätä omillaan, toki voi auttaa/lainata jos tarve on. Tukea ja kannustaa toista. Mutta jos kumppani kestää olla suhteessa ihmisen kanssa joka syö vieressä kultalusikalla on sen oltava rakkautta?

Edellinen minun nimissä kirjoitettu viesti ei ollut omani.

Kyllä se on liikuttavaa, miten ihmisten on vaikeaa suhtautua siihen että toisilla on rahaa ja omaisuutta. :-)

Ei tarvitse kuin keskustella siitä, kuinka köyhän kanssa eläminen rasittaa, niin jo ollaan tappamassa, hakkaamassa, haukkumassa ja teurastamassa maan rakoon. :D

Miettikää vähän oikeasti. Minun asenteeni tähän koko keskusteluun oli se, että purin tuntojani ja pyysin kannanottoja/vinkkejä. Lopputulos: suomalaiset ovat niin kateellisia, että loanheitoksi menee samantien.

Kultalusikkanaisen viestin luettuani lisättäköön vielä, että en TODELLAKAAN huutele kaduilla tai bileissä omaisuudestani. Itsekin valehtelen muille asuvani omalla asuntolainalla. Jo pelkästään tämä keskustelu on oiva esimerkki siitä, miksi katson linjani olevan aivan oikea.

Kuvittelen voivani keskustella asioista suoraan ja varauksetta edes netissä nimimerkillä, mutta jos sekin menee tällaiseksi, niin kuinka vaarallista olisikaan kertoa tällaisia kavereille.... huh huh.

Aika paljon persaukisia kommentoijia tässä ketjussa.

Ei kannata jatkaa. Ei toimi sellainen et tulot on ihan erilaiset. Tai ehkä sitten toimii jos molemmat haluaa elää vaatimattomasti. Muutes tulee kok aika riitaa rahasta ja siitä mitä voi tehdä vapaa-aikana.

En ole varma, mitkä viestit siis ovat oikeasti omiasi, aika lailla idioottimaisia ja arvoköyhästä päästä kertovia oli osa: siitä ei pelasta rahakaan.
Siis, jos olisit sellainen, olisit köyhä.

Mutta elämäsi nainen? Mitä tarkoittaa sielun kumppani? Niinpä. Sinä olet aina päässyt helpolla, ja klassinen esimerkki siitä, että et oikein osaa ajatella. Itse en huoli ihmisiä, jotka on päässeet helpolla. He eivät osaa käyttää aivojaan. Tarkoitan, että parisuhteessa ja elämässä, ei ratkaise raha, vaan arvot. Kasvat siihen kyllä, ehkä, mutta et tiedä mikä on sielun kumppanisi, joten miten osaisitkaan päättää tuollaista asiaa?

En huolisi puolisoa, joka ei tee mitään. En myöskään suorittajaa. En huolisi kultalusikkalasta, joka ei ole testannut koskaan rajojaan, enkä tarkoita auton suorituskyvyllä, vaan että on kehittänyt myötätuntokykyään ja omaisi arvoja. En huolisi pullamössöä. En huolisi ihmistä joka ruikuttaa osastaan ja löhöää sohvalla syöden ranskalaisia, koskei halua tehdä mitään. En huolisi ajatusköyhää ja myötätuntokyvytöntä ihmistä. Sillä tulee hetkiä, oli rikas tai köyhä, että raha ei auta. Ja silloin tarvitsee jotain muuta. Ja niin edelleen.

Olen elänyt köyhästi ja nähnyt nälkää. Olen toteuttanut haaveitani ja elänyt rikkaasti. Minulla on kokemusta. Sielun kumppanini kanssa asun vaikka katuojassa, tai linnassa. Sillä kun katson häntä silmiin näen kaiken mitä ME olemme ja mitä meillä on. Täydellisyyden tavoittelu on kehittymättömyyttä ja lapsellisuutta, ei muuta. Kaikki pullat ei tule koskaan olemaan uunissa ja jos odottaa sitä hetkeä, kun elämässä kaikki on hyvin eikä ole "mitään", ei sitä hetkeä vaan tule koskaan, koska aina on "jotain".

Mutta molempien pitää olla yhdessä. Samassa veneessä. Ja molempien pitää käsittää elämän arpajaiset. Sinun se, että sinä et ole ansainnut mitään, minun se, että minäkään en ole ansainnut mitään, hänen se, että hän ei ole ansainnut mitään. Sillä tavalla, meistä kaikki voi ansaita sen mitä saa.

Tee mitä lystäät, metsästä uusi, ole vanhan kanssa, niin kauan kun et käsitä, et käsitä. Elä siis kuten elät, rauhassa, tee miten hyvältä tuntuu, ja kun alkaa tuntua riittävän pahalta, alat löytää jotain. Muista vain se, että sinä et ansaitse täällä mitään, sinä et tiedä täällä mitään, sinä et ole kukaan. En tarkoita sitä pahalla, vaan hyvällä. Kun tökkäät sormesi vesilasiin, ei veteen jää kuoppaa: olet korvattavissa, pelkkä yksi, uusiutuva luonnon vara. Joten relaa, sinulla ei ole merkitystä. Ymmärrätkö?

Ihan kiva kirjoitus, mutta sinun ongelmasi on selvästikin se, ettet pysty hyväksymään sitä, että KAIKKI arvot on tarvittaessa uudelleenarvioitavissa. Hyvin suuren osan sinunkin arvoistasi näköjään määrittää ihmiskunnan historian kulku, ei oma pääsi. Kultalusikalla on se etu, että kun hän pääsee helposti pelaamaan kaikilla asioilla, hän oppii sen ettei mitään systeemiä olekaan, ellei siitä tule liian tietoiseksi (=joudu alistumaan sille).

Ihmisten nykyinen käsitys henkisyydestä ei välttämättä ole ainoa oikea.

Oikea se on ehdottomasti siihen, että köyhät säilyttävät jonkinlaisen motivaation elää. Sitä en kiistä. No, taisi tästäkin tulla kusipäisen kuuloinen kommentti.

Perfektionismin suhteen olet oikeassa, muttei sitä silti pidä torjuakaan. En kuvittele, että onnistumiseni esim. työssä olisivat ns. täydellisiä ja parantamattomia, mutta tiedän että täydellisyyden tavoitteluni ajaa minut itseäni tyydyttävään tulokseen. Jos siihen pääsemiseksi vaaditaan hieman suuruudenhullutta, niin so be it.

Köyhä, tuloton, korkeasti koulutettu, monia "paska"- ja vähemmän paska-duuneja tehnyt, elämää ja rakkautta kokenut ja nähnyt, (sitomisleikeistä pitävä-miten tämä tähän liittyykään) masentunut, väsynyt, nuori nainen kirjoittaa tässä.

Jätin juuri minua kiihkeästi ja hellyyttävän poikamaisesti ja suurella tuntella rakastaneen nuoren miehen. Tai ehkä hän jätti minut, henkisesti, jo aikoja sitten. Mutta minä tässä olen se karmea julmuri olevinaan.

Hänellä oli rahaa, turvattu talous, lähtökohtaisesti. Ei mitenkään ihan kullassa kai kylpenyt, ei selvinnyt minulle tarkkaan, mutta kuitenkin, eli omistusasunnossa, pystyi matkustelemaan, autoilemaan, ja pähkäilemään rauhassa, mitä seuraavaksi tekisi, jos tekisi..

Minulla ei ole rahaa. Otin häneen heti aluksi sen suhtautumisen, että pyrin maksamaan tietysti kaiken omani itse. Sillä ymmärsin, että tuossa tilanteessa voi tulla hyväksikäytetyksi, lähtien jo ystävien taholta. Mutta- tapailumme oli minulle yksinkertaisesti liian kallista. Ulkona syöminen, ym... Hän ei todellakaan tarjonnut minulle mitään. Köyhyys söi ja stressasi minua.

On vaikea jaksaa vääntää keskusteluita todellisuuden perimmäisestä olemuksesta, ja olla viehettävä ja vapautunut kun mielessä pyörii maksamattomat laskut, -ja vielä tieto siitä, että tuo - joka on saanut rahansa ilman mitään, ja joka ei ilmeisesti rahoistaan kovin perusta - voisi auttaa minua hyvin vähällä, ja vapauttaa energiaani suhteeseen. Vähillä, tai no - olemattomilla rahoillani kuitenkin elin niinkuin rakastunut nainen elää..Ostaa nättejä polvisukkia ja alusvaatteita, kauneudenhoitotuotteita...ym. Koska seksuaalisuus ja rakkaus ovat niin tärkeitä, että menevät kaiken yli.

Mutta yrittikö hän ymmärtää minun tilannetta ? Edes hieman..?
Ei. Hän jumaloi minua, kun oli hyvinvoiva (tehnyt vitusti hommia, että jaksaisin ja voisin hänet tavata-hyväntuulisena, kauniina..), hän ihasteli minua, rakasti minua. Mutta ei ymmärtänyt. Ei halunnut myöskään nähdä heikkoutta. Eikä halunnut kohdata omaa raha-vammaansa. Häneltä lipsahteli välillä keskusteluissa "ostin", kun oli kyse jostain ihan muusta.. hän koki ostaneensa ystävien huomiota ym..

Kysymys on ihmisyydestä, ja siitä alennummeko rahalle. Jos ihmissuhde todella kaatuu rahaan, KUMPIKIN osapuoli alistuu-rakenteille, joita hän ei (vaikka monet kovasti haluavat uskoa) itse ole kokonaan luonut. Rahan väkivalta- voittaa rakkauden, erotiikan, läheisyyden, älyn, inhimillisyyden.

KOMMUNIKAATIO olis taas yksi avain tähän juttuun. Mikäli ette halua ALISTUA rahan takia -menettää ihmissuhteita - ja köyhtyä henkisesti ihmisenä- valita helpointa vaihtoehtoa. Siinähän juuri menee riman ali, helpoimman kautta-kun lopettaa jonkin ihmissuhteen, jo syntyneen yhteyden talousasioiden takia.

Tosin niin mä tein. Vaikka aluksi yritin. Yritin, ja mielestäni ymmärsin, mutta hän ei, ei ymmärtänyt minusta mitään, jumaloi vain pintaa ja jotain mikä on täysin käytännön elämästä erillään. Koin tulleeni jätetyksi yksin. Pienillä teoilla hän olisi voinut osoittaa, että välittää, ja että kyllä tästä selvitään, rahatta tai rahoilla. Minua ei ole haitannut olla toisen köyhyyttä kokeneen kanssa suhteessa. Ei ole kyse siitä, että arvostaisin köyhyyttä, tai viihtyisin siinä, mutta kyse on pohjimmiltaan kyvystä ymmärtää- erilaisia tilanteita ja kuinka syvälle ne ihmiseen vaikuttavat.

Mutta, koska ikinä ei voi tietää missä kukin on muutaman vuoden päästä, ja mihin karma kuljettaa, ollaanko sitä kädet sidottuina ruoskaa saamassa vai antamassa, ei kannattaisi toimia ihmisenä vain rahan ohjaamana.

Onko ihmisen sisin metallista taottu ja leimattu numerosarjalla?

Omanarvontunto ei pitäisi olla riippuvainen rahasta.

Miten on mahdollista, että joku käyttää nimimerkkiäni?

Nuo 2 peppuleikkeihin viittaavaa viestiä on kirjoittanut joku muu.

Palstan ylläpitäjäkö?

Jos itse yritän samaa, sanoo vain "nimimerkki on käytössä" tms...

Ei sillä, noin huonoja vitsejä ei kukaan uskokaan, joten jatka vaan, olet verbaalisesti liian huono tuohon hommaan. :(

Ei kannata ehkä riehua ja etsiä uutta muijaa, rahalla ei saa ostettua rakkautta eikä onnellisuutta...

Jos kuitenkin pidät siitä tyttelistä paljonkin, niin pidä vaan se..

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, joten en tiedä onko tätä kysymystä jo esitetty.

Onko sinulle tullut mieleesi, että ehkä sinä itse olet lellinyt naisesi tuollaiseksi? Miten hän eli ENNEN teidän suhdettanne? Jotenkin ilmeisesti, jos vielä elää.

Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, paitsi että olen nainen. Isäni omistaa muutaman suuren yrityksen, taloja jne ja rahaa mulla on aina ollut ja tulee aina olemaan. Viikkoraha oli pikkulikkana jo sellasia summia että kyllä ala-asteen opettajiaki hirvitti. Autot, kämpät, kaikki saatu tekemättä mitään. Aloin seurustelemaan, ja tottakai jaon tätä mun rikkautta tälle miehelle, ajattelin tod näk "en mäkään oo tehny omaisuuteni eteen mitään, niin ei hänenkään tarvitse". Vasta kun mun oma faija veti raha-hanat kiinni, tajusin, kuin pahasti asiat ovat. Olen siis kylläkin töissä, ja ihan aikuinen ihminen, mutta isi nyt on antanut aina vähän extraa ja jeesiä. Mies ei käynyt töissä, ja alkoi kiukuttelemaan, jos ei saanut jotain. Kaikki oli niin itsestään selvää hänelle. Että maksan laskut, ruuan, asumisen, kaiken. Ei hänen ollut tarvinnut tehdä sitä 1,5 vuoteen. Eli ihan ITSE lellin hänet pilalle, kuin VANHEMMAT OMAN LAPSENSA.

Eli lopetappas sinä se paskan puhuminen naisestasi, ja mene hetkeksi itseesi ja mieti oletko sinäkin mahdollisesti tehnyt jotain väärää. Minä olin ihan samallainen "minä en tee koskaan virheitä"-tyyppi, niinkuin ilmeisesti sinäkin, ennenkuin isi avasi mun silmät, näytti ja kertoi että vika voi olla mussa.

Hyvää jatkoa teille, toivottavasti teidän asiat ei mee yhtä rumaksi kun mun ja kys miehen kanssa.

Ehkä kaikki nyt ajattelee, että mulla ei ole tarpeeksi elämänkokemusta kommentoida tähän, mutta teen sen kuitenkin teidän kiusaksenne :D

Jos sun tyttöystävä oikeasti rakastaa sua niin se on valmis todistamaan, ettei ole kanssasi vain rahasta :) Ja oletteko te sitten oikeasti sielunsisaruksia, jos olette tästä asiasta näinkin erimieltä?

Mutta mitä nyt näitä juttuja luin niin mun mielestä kuulostaa kyllä siltä että se on sun kanssa ainakin osittain rahan takia :( koska mä en ainakaan IKINÄ suostuisi että mun poikaystävä maksaisi molempien ulkomaan matkan!!! Ellei sitten oo jostain viron risteilystä kyse, hinta 2 erkkiä :D

ja kannattaa tehdä tunnukset tänne Suomi24:ään niin voi käyttää aina samaa nimimerkkiä :D

toivottavasti kaikki selviää :--------)

no niin leikki leikkinä
-oikeasti rikas mies pitää kotirouvaa jonka ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua. Se on vaan yksi tapa rikkaalle miehelle ilmaista mahtavuutensa.

En jaksan kaikkea lukea. Mut joshua23, ei kukaan haluu tollast miestä joka on noin itteesä täynnä. sikarikas aivan oikeessa asioista.

Itselläni tälläinen tilanne. Mut on opetettu pienestä asti tekemään töitä rahan eteen ja siks oon hyvin tienaava nainen, teen paljon asioitten eteen, en kerskuile ja elän hyvin pihisti, pidän muutenkin rahan säästössä ihan tulevaisuutta varten, kun ei voi tietää millon elämä kääntyis alamäkeen. Oon avoliitossa työttömänkaa, joka ei saa mitään rahaa, mä siis elätän, kyrpii välillä siis todella paljon, mies on pitkittäny asioitten hoitamista. Mut tiiän et sil on paha olla, sen takii kun nainen elättää. Mut rakastan mun miestä yli kaiken kaikesta huolimatta. Liian myöhään vaan alkan tajuu tekee asioille jotain, onneks ees nyt alkan skarppaa. Mut kovasti yritän kannustaa, auttanut paljolti asioit ja sanonut hälle et tää on vaan väliaikaista, et joskus kaikki voi kääntyy toisin päin et hän joutuis elättää.Mä kummiskin yritän ymmärtää.

Et kehottaisin sua nyt joshua23 kannustamaan, jos sä oikeesti välität siit sun naisestas ja ajattelemaan asioit toisenkii kantilta, joskus sitä on vaan niin vaikee skarpata, varsinkii jos alkaa tottuu siihen mitä on.

Ymmärrän täysin miten ajattelet, tiedän, että moni täällä pitää sinua kusipäänä ja sydämettömänä, koska Suomessa ei saisi sanoa että menee hyvin taloudellisesti, varsinkin jos omaisuus on perittyä. Olen myös syntynyt jos ei nyt kultalusikka suussa niin ainakin hopealusikka, olen myös perinyt sijoitusasunnon, hulppean huvilan meren rannalla, metsää ja rahaa. Asun hienosti ja olen myös hyvännäköinen. Tämä on jo liikaa, pitäisi olla niin vaatimaton. En tosin ikinä tosielämässä kerro näistä seikosta, täällä niistä on
helppo puhua kun sen voi tehdä nimettömänä.
En minäkään väitä, että raha on rakkautta tärkeämpi, mutta jos toinen selvästi haluaa elää siivellä, en hyväksyisi sitä. Ehkä lähtökohtana sittenkin on, että kummallakin on suurinpiirein samanlaiset taustat, elämä on silloin niin paljon
helpompaa, se ei tarkoita, että toinen olisi tarvinnut syntya kultalusikka suussa, mutta en usko, että liian erilainen tausta on hyväksi. Voihan se onnistua, mutta luultavasti tulee paljon enemmän riitoja ja erimielisyyksiä.
Seurustelin jonkun aikaa miehen kanssa joka on onnistunut työelämässä hyvin, mutta meidän lähtökohdat olivat hyvin erilaiset. Huomasin usein, että mies jollakin lailla kadehtii minua mutta samalla halveksui varallisuuttani.
Ehkä se on miehelle vaikeampaa jos se on nainen joka on varakas, ainakin tässä tapauksessa mies ei pitänyt siitä, että varallisuuteni toi minulle vapauden, koin, että hän olisi halunnut että olisin ollut riippuvampi hänestä,
no tämä ei tietysti ollut ihan tervettä, miehellä oli erittäin huono itsetunto.
Sanot jossain, että et ikinä menisi hänen kanssaan naimisiin, se jo kertoo, että hän ei ole sinulle se oikea. Miksi turhaan hukkaat aikaasi, kun tiedät jo että suhteella ei ole tulevaisuutta, ei sinun tarvitse metsästää muijaa jolla on raha-asiat kunnossa, mutta metsästä nainen joka on eteenpäin pyrkivä ja joka haluaa onnistua elämässä, sekä työelämässä että rakkaudessa.
Pidä lippu korkealla.

Vaikka olenkin yli 100 kilonen, se ei oikeuta pilkkamaan kilojani!
Kyllä mä silti jaksan ulkomailla muuallakin kulkea, kuin uima-altaalle asti!
Ainakin sinne baariin..
Ja nuo nahkavaatteet ja muut killuttimet, ne kuuluu mun imagoon, eikä kuulu muille!
Miksi sä et vastaa mulle neiti21?
Et sitten ollutkaan oikeasti rikas, vai?
Mä oon kuule tottunut saamaan kaikki, mitä mä haluun, ettäs tiedät!
Ala vastailla mulle ja tehdään ne treffit, mulla tulee kuuma yksin näissä nahkavaatteissa sua odotelessa ja persettäkin jo kutittaa!

THE REAL Joshua is back!

Ajattelin laittaa tilannepäivitystä.

Parisuhde ok, reissut heitetty mun rahoilla eikä vituta.

Se on vaan se naurettava rahankeruupeikko, joka kuiskailee mielessä ja puhuu sellaista paskaa, että tulee kirjoiteltua tällaisia ketjunavauksia.

Helpompaa sinänsä olisi olla köyhä. Raha rauhoittaa, mutta tuo myös sen tietyn veemäisen ahneuden ja omaisuudenhoito-moodin itselle päälle.

Toisaalta, jos ei sitä moodia olisi lainkaan niin ties mihin sitä kaiken humputtelisi. Ihan hyvä näinkin, onhan meillä kaikilla omat demonimme.

Hyvä, että tilanne selvisi ainakin toistaiseksi. Kyllä nuo sosiaaliluokkajutut on tärkeitä parisuhteessa. Ehkä naiselle on helpompi hyväksyä olevansa miehen elätettävänä, mutta toisinpäin koen tilanteen vaikeaksi.

Tapailin vajaa vuosisitten keskituloisena miehenä kultalusikkanaista. Hänellä oli varakkaat vanhemman ja isän kuoltua myös melkoisesti perintöjä. Hänellä oli oma yritys, jota kautta nelinkertaiset kuukausitulot omiini verrattuna osinkotuloista puhumattakaan. Ihmisenä hän vaikutti todellakin parisielultani ja ihastuin häneen aika välittömästi, kun oli vielä kauniskin.

Mieltäni alkoi kuitenkin kaihertaa hänen elintasonsa. Ei se päällepäin näkynyt kuin ehkä talossa ja sisustuksessa. Hän ajeli kuitenkin aika vaatimattomalla autolla, ettei herättäisi kateutta. En millään pystysi omilla tuloillani pitämään yllä sellaista elintasoa, johon hän on tottunut. Hän käy mm. monta kertaa vuodessa luksuslomilla. Minulla ei ole sellaiseen mahdollisuutta edes ajankäytön suhteen, saati rahallisesti. Mitään ei jäisi säästöön, jos yrittäisin edes jollakin tavalla roikkua mukana ja siipiveikoksi en voi alentua. Sitä ei miehinen itsetuntoni kestäisi. Olen ihan tyytyväinen elintasooni. Minulla on kaikkea, mitä tarvitsen, mutta ongelmia tulee, jos kumppani on tottunut enempään.

En voinut muuta, kuin pistää poikki tippa linssissä. Nainen ei sitä uskonut eikä meinannut hyväksyä, ennenkuin valehtelin olevani rakastunut toiseen. Kuin kohtalun oikusta tapasin aika pian toisenkin rikkaan naisen, mutta en halunnut lähteä edes tutustumaan paremmin, kun tiesin realiteettini. Erityisesti naisilla liika omaisuus ja korkea elintaso on ongelma kumppanin löytämisessä. Tokihan he saisivat siipiveikkoja, mutta eivät menestyvät. kauniit naiset sellaisista ole kiinnostuneita.

Kiitä onneasi, että olet mies! Noin päin se vielä toimii, jos vaan itse hyväksyt roolisi taloudellisesti antavana osapuolena. Koeta kannustaa naistasi positiivisesti ottamaan koppia raha-asioista. Voithan myös auttaa häntä etenemään urallaan.

voiko muuta todeta, kuin että ääliö mies. Saanut kaiken mitä rahalla voi, ja jopa vielä rakkautta. Ja ei riitä, ei riitä, voiko mies enää muuta toivoa? Arvaa haluaisko suurin osa tän maailman ihmisistä sun tilallesi, mut sä vain valitat. MItä sä naisen rahoilla tekisit, voisi kuvitella, että tulisit toimeen omillasi.

Okei, minä en ole kultalusikka suussa syntynyt mutta kokemusta on tavallaan toisen elättämisestä. Nimittäin exäni oli sillä haavaa opiskelija ja minä työssäkäyvä. Mies tuli asumaan luokseni, juuri ja juuri maksoi puolet vuokrasta mutta esim. ruokaostokset, sähkö ja nettilaskut sain maksaa yksinäni vaikka mies niitä enemmän käyttikin. Hän totesi vain, et sunhan netti se on, sä maksat. Itse toki iskin takaisin että eipäs tartte käytellä sitä sitten enää jos ei aleta laskuja maksamaan käytöstä. Kenkää sai se mies..

Kotoani lähdettyäni olen sellainen ollut etten kenenkään siivillä suostu elämään enkä niin ole tehnytkään. Vaikka välissä olisi työtön niin en ruinaa rahaa nykyiseltä mieheltäni enkä myöskään sukulaisiltani vaikka rahallista apua ovatkin tarjonneet. En kertakaikkiaan pysty ottamaan rahallista apua läheisiltäni vastaan ja useasti rahattomina kausina on saattanut mennä päiviäkin syömättä.

Jos naisesi on se lypsävä osapuoli niin kannattaa ehkä jättää sikseen tai sitten kannustaa hankkimaan työtä, jos hän on sinulle tärkeä ja hän ei ole vain rahan perässä.

Siinä se nyt taas jälleen tulee todistetuksi. Ei se sun maallinen mammona ja materia ole kasvattanut sun henkeä ja mielen puolta ensimmäistäkään senttiä. Sinähän teet sielunkumppanista rikkaan, jos henkinen kanttisi kestää. Mutta ei taida, asenteesi ällöttää.

Mikään helvetin rikashan en ole koskaan väittänytkään olevani. Jos rahaa olisi esim. 100 miljoonaa, niin ketä silloin mitkään menot kiinnostaisi? Silloinhan voisi ostaa kavereille Ferrarit ja järjestää kokoontumisajot. Heh!

Yksi auttava tekijä oli sekin, että muija eteni urallaan ja alkoi keskittyä siihen enemmän. Loppui se entinen asetelma. Ja vaikka moni onkin nyt päättänyt että mä olen kylmäkiskoinen paska, niin voin sanoa suoraan että en sitä ole ja naisenikin ON NYT TILANTEEN MUUTUTTUA TAJUNNUT SEN, ETTÄ KUN TALOUDELLISESTI EI OLE MITÄÄN HAMPAANKOLOSSA, VOIMME OLLA OMIA ITSEJÄMME JA UNOHTAA TÄLLAISET ASIAT KOKONAAN TAUSTALLE!

Mielestäni olin alun alkaenkin oikeassa. Jos muija olisi jäänyt elätiksi, en mä ole sitä tyyppiä ihmisenä että paskaa haistelen ja leikin että kaikki on ok. Me saatiin asiat kuntoon ja nyt nämä murheet on poissa mielestä. Nimenomaan sen takia sitä tulee pingotettua, että voisi olla tyytyväinen oikeasti siihen miten nämäkin asiat on, ja sitä kautta keskittyä parempiin juttuihin.

Mahdoton yhtälö!

Äveriäs ja persaukinainen virallistetussa parisuhteessa!

Emme missään vaiheessa edes ajatelleet mokomaa.
Tosin pariutuessamme olimme molemmat persaukinaisia mutta alusta alkaen minä olen käytännössä elättänyt perheeni.

Ehdottomasti kannattaa hankkia sellainen muija millä on vähän rahaakin. Ei köyhien kanssa vaan kykene elämään sellaista elämää kuin haluaisi.

Olet kyllä oikeassa tuon raha-asian suhteen. Vaikka kuinka rakkaudesta ja tunteista puhuttaisiinkin, niin raha-asian kyrsivät todella pahasti suhdetta. Köyhempi osapuoli usein tuntee itsensä jotenkin huonommaksi ihmiseksi kuin se rikkaampi osapuoli. Myös ainaiset kulutusajattelut, kuten autokulut, asumiskulut, yms. aika tehokkaasti aiheuttavat lisää ikävyyksiä suhteeseen.

Minusta on paljon helpompaa, kun molemmilla on omat autot ja asumiskulut jaetaan puoliksi. Tällöin ei tarvitse miettiä erotilanteessa, kuka mitäkin on maksanut ja miten rahat jaetaan.En tarkoita joka sentistä nipottamista, mutta kunhan tulot ja varallisuus ovat edes jotenkin samaa tasoa, niin on elämä helpompaa.

Minua kyrsisi aivan suunnattomasti, jos joku juippi asuisi minun asunnossani ja käyttäisi minun autoani, sekä mökkiäni, mutta sitten ottaisi vain ja lähtisi omille teilleen. Minulla olisi myös alemuuden tunne, jos joutuisin joka kerta rikkaalta puolisolta kysyä lupaa auton ja muun omaisuuden käyttämiseen. Entäpä, jos puolison lapset kyläilessä piirtelevät minun taloni seinille tai koira kusiskelee ympäriinsä? Kaikki tämä tuottaa ylimääräistä kulutusta asuntoon ja laskee sen arvoa.

^^Lisäilen vielä edelliseen viestiini. Moni kommentoi sinulle, että olet huonompi ihminen, asennevammainen, pinnallinen, yms. Veikkaan, että suurin osa näistä kommentoijista on itsekin keskituloisia tai vähätuloisia.

Ajatelkaa nyt itsekin. Jos teillä olisi omaisuutta ihan kunnolla, kuten auto, omakotitalo, mökki, yms. Näitä kun jakelee kaikille kumppaneilleen ja heidän lapsilleen, koirilleen, kavereilleen, yma., niin kohta löytää itsensä jostain yksiöstä Perähikijältä. Jos omaisuutta on, niin sen kulutusta on aivan pakko pitää silmällä, koska muuten se riistäytyy käsistä.

Ehdottomasti kannatan avioehtoa, jos naimisiin on kiire mennä tai avoliitossa osoitteen muuttamista noin neljän vuoden välein pois yhteisestä asunnosta, ettei puolisolle synny mitään oikeutta sellaiseen omaisuuteen, jonka sinä itse olet omalla työlläsi ansainnut. Puolisoiden tulee jakaa kaikki yhteiset kulut puoliksi riippumatta toisen varallisuustasosta. Itse en ainakaan jaksaisi kuunnella kitinää siitä kuinka köyhä puoliso on ja kulujaon vuoksi hänelle jää liian vähän rahaa omiin menoihin.

Rakkaus on kaiken perusta, mutta "maallisella mammonalla" ei sen kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Onko pakko kaiken jakaa puolisonsa kanssa? Ei tietenkään, koska rakkaus perustuu henkiseen suhteeseen. Rahallisella suhteella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Joshua,

ongelma nyt ei koskaan tainnut olla itse rahankäyttö ja kuka maksaa mitäkin laskuja, vaan ennemminkin se, ettei naisystäväsi ollut oikein kiinnostunut työnteosta ja siitä miten tärkeä osa sekin on elämää.

Sellainen henkilö, joka tekee töitään mielellään ja pitää siitä ja haluaa kehittyä siinä, osoittaa ainakin minulle niitä arvoja joita itsellänikin on ja en voisi kuvitellakaan eläväni miehen kanssa, jota työnteko ei yksinkertaisesti huvittaisi. Olisi hän kuinka rikas tai köyhä tahansa.

Puhut Joshua asiaa. Raha-asiat OVAT tärkeitä. Jos toinen siipeilee tms, rakkaus ei tule kestämään..näin se vaan on. Ikävä kyllä kokemusta on.

Hienoa kuulla, että asiat ovat teillä muuttuneet. Onnellista tulevaisuutta.

Joku täällä reposteli, että sai nimenikin selville.

Oikeastaan: HALUAISIN että hän kertoo sen kaikille.

Onko munaa?

Oiskohan tässä semmonen juttu että teissä on viat jotka korvaavat toisiaan. Sä olet kusipää mulkku jota kukaan muu ei koskaan rakastais ja naisesi vika taas on se ettei tee turhanpäiten töitä jos olette rikkaita jo valmiiksi.

Akka muuttui vuosien 2013-2014 aikana vitun tylsäksi ja halusi vain pitää kädestä kotona.

Dumppasin sen vuodenvaihteessa 2014-2015 ja lähdin Miamiin nussimaan Kuubalaisia huoria. Elämäni paras päätös.

MINÄ OLEN OMAN ELÄMÄNI KEISARI JA TEEN KAIKKEA. JOS ET JÄÄ HISTORIAAN, NIIN VITTUAKO MINULLE PUHUT. KUKA TAHANSA VOI KÄYDÄ TÖISSÄ JA ELELLÄ JONKUN TYLSÄN PELLEN KANSSA.

Minä teen minä haluan, minä menen minne haluan.

Kun tuossa joku kirjoitti, että kumpiko on tärkeämpi raha vai onni:
No rahaa tarvitsemme kaikki ja olisi kiva jos sitä olisi niin, että eihän joka kerta tarvitsisi ajatella, voinko tehdä tai ostaa eli toteuttaa mielitekojani. Siis joltensakin tärkeää.

Onni onkin sitten käsite, jota tuskin kukaan pystyy sanomaan, mitä kätkee sisälleen ja on myös katoavaista. Onnen kyllä tulevat mukaan myös raha ja menestyminen elämässä. Siis ihminen joka elää elämää turvallisesti, elättäen itsensä.
Joten yksin onnen kanssa ei onni jaksa kestää, tarvitaan siis sitä rahaakin, tästä päättelisin rahan nousevan ylemmäksi, sen avulla voisi onnikin kestää, kun siitä ei tarvitse riidellä. Tosin sellainen tuskin onnistuu, että toinen todella perintöjen kautta saanut pääoman elämään, yleensä tämä henkilö on myös koulutettu ammattilainen ja saa omankin palkan, jos rakastuu sitten ihmiseen, joka on elänyt elämäänsä kuin viimeistä päivää ja tuhlannut kaiken heti saatuaan ja saattaa olla ulosottojakin ja perintätoimintaa. Tämän henkilön kanssa voi olla hetken hauskaa, mutta tuskin jatkuu.

Sitä vastoin henkilö joka omalla työllään elättää itsensä, tuskin niitä perintöjä luetaan on vakaa ihminen ja onni pysyy paremmin mukana, kun kumpikin tekee työtä eli hankkii elantoa ja elää tasapainoista elämää ja osaa ymmärtää sen, että ensin ollaan lapsia, sitten murkkuja , teinejä, nuoria sinkkuja ja sitten perustetaan perhe, jokainen osa-alue eletään ja siirrytään seuraavaan eli ei haikailla noihin menneisiin ajanjaksoihin vaan osataan elää muutos aikuismaisesti ottaen vastuu.

Tässä ketjussa tulee erinomaisesti esiin suomalaisten perisynti, kateus. Aivan sama mikä aihe loppujen lopuksi oli niin rikas on automaattisesti kusipää jota vihataan ja kadehditaan. Ei ihme ettei maa lähde nousuun.

Luin suurin piirtein koko viestiketjun. Huh, huh.. olipa siinä kerrassaan näkökulmia joka suunnasta ja voimakkaita tunteita. Raha on asia, joka on hyvin voimallinen asia tässä maailmassa ja herättää monenlaisia tunteita.

Kerronpa oman tarinani. Olin 32 vuotias, kun tapasin nykyisen mieheni. Ennen häntä olin seurustellut useita kertoja, mutta kenenkään kanssa en ollut asunut. Olin opiskellut monenlaista. Olin ollut töissä todella monessa paikassa. Olin asunut yksin lähes 16 vuotta. Kasvoin hyvin isossa perheessä ja jäin olin todella laiminlyöty lapsi. Lapsuus aiheutti aikuisuuteni ongelmat. En kyennyt sitoutumaan ihmisiin, enkä työpaikkoihin. Henkisen tutkistelun aloitin jo 20 vuotiaana. Etsin vastausta ongelmiini henkisen kasvun kirjoista, erilaisista kursseista ja terapioista. Kävin läpi todella raskaita prosesseja ymmärtääkseni itseäni ja löytääkseni arvoni ihmisenä.

Pahin ja raskain aika elämässäni ajoittui ennen ja jälkeen 30 ikävuoden. Minulla oli vuoden kestävä äärimmäisen raskas tunnekriisi, jolloin kävin läpi helvetillisen raskaita tunteita ja mietin tosissani elämäni päättämistä. Olin käynyt treffeillä yli 100 miehen kanssa ja "seurustellut" vajaan kymmenen kanssa. Kun viimeinen 3,5 vuoden suhde päättyi, että minut jätettiin. Olin tullut siihen pisteeseen, etten enää jaksanut yhtään uutta ihmissuhdetta ja pettymystä.

Sitten menikin melkein vuosi yksin, kunnes laitoin ilmoituksen nettiin ja hän nykyinen mieheni vastasi siihen. Minun profiilini oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen. Hän sanoi, että jos tämä nainen on totta, niin hän haluaa ehdottomasti tutustua tähän naiseen.

Kun tapasimme, meillä oli heti hyvin voimakas henkinen yhteys. Me puhuimme ekoilla treffeillä 10 tuntia. Tuntui kuin kummankin meidän sisällä olisi avautunut joku ovi ja aivan kuin olisimme jotenkin tuttuja jostain aiemmasta, vaikka emme tietenkään olleet. Mieheni sanoi, että hänellä tuli kyyneleet silmiin kun hän näki kuvani. Minusta kuulemma näki, että olin kuulemma kaunis kuin enkeli, jonka silmistä ja olemuksesta huokui pelkoa ja haavoittuneisuutta.

Rakastuimme nopeasti ja voimakkaasti. Olimme olleet yhdessä parisen kuukautta, kun mieheni kertoi omaisuudestaan, jonka arvo oli reilu 3 miljoonaa euroa. Tiesin, että hän oli yrittäjä, mutta ollut ajatellut asiaa sen tarkemmin. Minun näkökulmastani monet yrittäjät eivät olleet varakkaita, vaan jopa elivät kädestä suuhun.

Hänen varakkuutensa ei ollut aluksi mikään ongelmaton asia. Minussa heräsi hyvin ristiriitaiset tunteet. Pelotti olla rakastunut rikkaaseen mieheen. Mietin, että saattaisiko hän käyttää rahaa vallanvälineenä. Mietin erilaisia käytännön ongelmia mitä varallisuus ero voisi suhteeseemme tuoda.

Hän halusi muuttaa yhteen kanssani. Minä sanoin, että en ole valmis siihen vielä pitkään aikaan. Sanoin, että haluan puhua selväksi kaikki rahaan liittyvät asiat ja selvittää, että voimmeko elää ja olla yhdessä varallisuus eroista riippumatta.

Mieheni mielestä ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Mieheni sanoi, että hän haluaa maksaa kaikki elämiseen liittyvät kulut ( muun muassa sähkö, ruoka, kodinkoneet ) Hän halusi maksaa myös, jos käymme yhdessä syömässä, elokuvissa tai kotimaan reissuilla esim. laskettelemassa. Olin aika ihmeissäni tämmöisestä anteliaisuudesta. En oikein tiennyt mitä sanoa. Mieheni sanoi, että hän tienaa reilu 200 000 euroa vuodessa, joten ei tämmöiset asiat maksa hänelle mitään.

Olin elänyt 16 vuotta yksin. Olin lähtenyt kotoa ollessani vielä lähes lapsi. Olin joutunut huolehtimaan kaikista asioista yksin. Olin ottanut lainaa, jotta pystyin opiskelemaan. Olin ollut tiukoilla. Olin tehnyt töitä. Olin maksanut lainat pois. Minulla oli ollut rajuja ongelmia, joiden takia olin monta vuotta poissa töistä. Olin käynyt läpi paljon pettymystä, surua ja tuskaa. Ja nyt edessäni oli prinssi, joka tarjosi minulle kaiken. En voinut kuin itkeä.. en vain tiedä mitä.. sitäkö, että vihdoinkin elämässäni oli ihminen, joka oikeasti rakasti minua vai oliko se menneisyyden tuskaa ja kuormaa, jonka olin padonnut sisälleni, kun elämä oli ollut liian rankkaa jo varhaisesta lapsuudestani asti.

Seurustelimme melkein kaksi vuotta ja sitten muutimme yhteen. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja olemme oikeastaan vuosi vuodelta onnellisempia :):) Teen nykyään töitä miehelleni. Me teemme töitä 20-30 tuntia viikossa ja meillä on lomaa vuodessa noin 3 kuukautta. Työmme on sellaista, että voimme viettää lomamme melkein koska tahansa. Elämämme on hyvin riippumatonta ja vapaata. Me matkustelemme ja teemme kaikkea mitä haluamme.

Voin rehellisesti myöntää, että ilman miestäni minulla olisi tuskin ollut koskaan mahdollisuutta elää tallaista elämää mitä nyt elän. Olen hänelle hyvin kiitollinen kaikesta. Mutta totuus minun kohdallani on myös se, etten koskaan jäisi mihinkään suhteeseen taloudellisen turvan takia. Mieheni tietää tämän.

Jatkuu..

Miten minä vastaan mieheni toiveisiin? Hän kokee, että olen henkisesti ja fyysisesti sellainen nainen, jota hän on elämäänsä toivonut. Minä edustan niitä arvoja, jotka ovat miehelleni tärkeitä. Olen rehellinen, luotettava, avoin, aito, syvällinen, voimakas tunteinen, rakastava, empaattinen, sinnikäs, ja jne. Minulla on terveet elämäntavat. Olen liikunnallinen ja hyväkuntoinen. Olen hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan. Minulla on hyvä maku sisustuksen suhteen ja olen hyvä pitämään kodin siistinä ja järjestyksessä. Olen taitava sosiaalisissa tilanteissa. Minussa on myös syvää läsnäolon kykyä ja rauhaa. Minä kuulemma tuon syvemmän elämisen tunteen myös hänen kokemuksiinsa. Hän on myös minun kauttani löytänyt enemmän yhteyttä omiin tunteisiin ja löytänyt elämään syvemmän tarkoituksen.

Että tämmöinen on suhteemme.. :)

Estonia on uponnut

Joo. Joshua23 tässä. 10 vuotta on kulunut ja faktat on yhä faktoja. Ja köyhiä vituttaa.

Jos olet niin saakelin hyvätuloinen, ja rakastat tuota ihmistä niin annat omistasi hieman. Jos hän on esim. Ylivelkaantunut tai ulosoton asiakas, ja summa on sinulle pikkurahaa, maksa velkansa pois, jos siis todellakin rakastatte toisianne.
Ihmettelen vain suuresti, onko sinun rakkautesi aitoa jos määrittelet teidät eri kastiin jo tässä vaiheessa.
Ei raha- asioilla saisi olla merkitystä rakkauden edessä.

Jos se on niin iso asia että kumppani on pa.
Niin luulenpa että et oikeasti ole syvällisesti rakastunut siihen kumppaniisi.
Kyllä se vaan niin on että, jos oikeasti rakastat jotain ihmistä.
Niin hänen syntymäpaikka sekä aika, perhe ja ennenkaikkea tausta.
Ei ole sellainen häiritsevä tekijä..
Myöskään se että onko ko.henkilö rikas köyhä yms.
Tällä ei pitäisi olla väliä..
Ainoita rakkauden välisiä syitä joita tulee pohtia on esim.
Rakkauden kohde on väkivaltainen tai rikollinen yms tälläset seikat.
Mutta jos mietit että kun olet rikas niin, kehtaatko ottaa puolisoksi köyhän?
Tällöin olet joko liian vähän rakastunut ko. henkilöön.
Tai Joo olet narsisti. Tai muuten vaan oman maineen tärkeilijä yns..
Ja ennen kuin mietit tälläisiä asioita niin mietipä asiaa tältä kantilta.
Millaisen kuvan annat itsestäsi jos palavasti rakastat ihmistä joka on köyhä. Mutta et voi aloittaa suhdetta ko.henkilöön, koska itse olet rikas..
Ajattele ensin sitä mielikuvaa millaiselta ihmiseltä vaikutat tällöin..
Kyllä se vaan niin on että jos ihminen rakastuu toiseen. Sekä se toinen osapuoli rakastuu myös.
Tällöin kahden ihmisen välillä vallitsee syvä rakkaus..
Silloin ei ole väliä.
Iällä, sukupuolella, etnisellä taustalla, asumispaikassa, maassa, ei millään ole väliä..
Mikään näistä syistä ei oikeasti voi olla este parisuhteelle silloin..
Mikäli näin on..
Voidaan silloin olettaa että rakkaus on liian pinnallista..
...
Minä olen 40vuotias mies jolla on pankkitilin saldo 7numeroinen. Se on se raha omalla raskaalla työllä ansaittu.
Olen ollut naimisissa 17 vuotta naisen kanssa joka on köyhempi kun se kuuluisa kirkon rotta.
Oleeesani jo rikas tapasin tämän köyhän naisen.
Kaikki ystäväni jotka tulivat arvostelemaan parisuhdetta aikoinaan olivat arvostelun jälkeen ex ystäviäni.
Kyllä jos ystäväsi ovat oikeasti ystäviä he kyllä pysyvät rinnallasi vaikka tapahtuisi mitä..
Sen verta täytyypä sanoa liitostani että.
Ensimmäisen 8 vuoden aikana puolisoni luki avustuksellani itselleen ammatin yms. Pääsi ns. Jaloilleen.. Ja nyt työskentelemme molemmat omistamassani yrityksessä.
Että jos lähtö tilanne on kuin mangeetin toisiaan hylkivät puolet.
Niin voi siitä parisuhteesta silti kehittyä rakkauden avulla tulevaisuudessa ihan jotain muuta kuin alku on.
Pari suhteissa ja sitten avio tai avoliitossa on syytä katsoa tulevaisuuteen. Ei siihen syntyhetkeen yms.
Kenellekään ei mielestäni pitäisi olla aihetta mielistellä ympärillään oleville ihmisille jopa niin pitkälle menevillä asioilla kuin kumppanin valinnalla.

Minulla on samanlainen tilanne perintöjen kautta että varallisuutta on mutta siinä eri ettei ole kumppania.Kuusissa kymmenissä olen et peli on aika pelattu jo tältä ukolta.

Kun oikea ihminen tulee vastaan, siinä ei titteleitä eikä varallisuutta mietitä, ei alkuun eikä jatkossa. Harvalla meistä on onni löytää itselleen täydellinen puolisko tässä elämässä.

Itselläni on talous paremmalla tolalla kuin tyttöystävälläni ja autan häntä tarvittaessa kaikintavoin. Raha on välttämätön paha ja toki on ihan kiva, että sitä on se verran, että joskus on varaa laittaa vaikka yhteiseen lomaan. Rahalla saa etuja, resursseja ja tavaraa. Raha ei lohduta, ole läsnä tai rakasta aidosti. Aitoa rakkautta ei saa kuin todella hyvällä onnella, jos sellaisen ihmisen onnistuu elämänvirrasta itselleen löytämään, jossa merkitsee vain se toinen ihminen, ei ne ulkoiset puitteet.

Jos pitäisi valita raha tai rakkaus, valitsisin aina rakkauden. Kun elon taival päättyy, rahalla ei ole merkitystä, vaan sillä ketä sinua oikeasti rakastaa ja muistaa.

Itsehän juuri kehuit fyrkillasi. Jos sulle ei riitä tämä, niin kohta ei riitä tuo.

No, niinhän tässä kävi että lopulta tuli pää vetävän käteen: löysin maailman ääristä "elämäni naisen", joka paljastuikin lopulta persoonallisuushäiriöiseksi huoraksi. No, ei se nyt omaisuutta lopulta vie kuitenkaan, jos siihen tullaan niin tapan sen ennemmin ja istun pari vuotta hätäisesti tehdystä taposta. Mutta joo. Ei ole helppoa olla rikas ja täydellinen.

Jos sinulla on rahapuoli hyvässä kunnossa, niin mitä väliä toisen tuloilla on? Minä (nainen) en ainakaan nöe siibä mitään ongelmaa, että maksan puolisonikin menoja. Ei hän ole itse valinnut perhettä johon on syntynyt. Tietysti tilanne on eri, jos toinen on yletön tuhlaaja, joka pistäisi kaiken surutta menemään. Kumppanini on kuitenkin hyvin asiallinen rahan käyttäjä, joten tuollaista ongelmaa ei ole.