Mikäpä muu on yhtä ihanaa kuin se, että tietää saavansa ja vielä milloin saa. Ja kaikki tämä ilman parisuhteen rasittavuutta. Ei pakollisia sukujuhlia, ei elämän muutoksia, ei riitoja, eikä lapsia, kun pitää ehkäisystä huolen.
Mikä saa sitten ihmiset turvautumaan panosuhteeseen. Onko kyse pelkästä seksistä vai halusta ottaa parisuhteen hyvät puolet ja jättää huonot muille. Mutta kuka ihan oikeasti haluaa niitä huonoja puolia? En minä. En ole millään tavalla kykenevä keskustelemaan vakavasti sängyn ostamisesta, yhteisistä astioista, saatikka häistä. Se on niin rasittavaa ja pelottavaa.
Pelottavinta on ajatus, jossa joutuisi olemaan toisen kanssa koko ajan tai toinen ainakin asuisi ajatuksissa 24/7. Ei voisi pitää hauskaa, koska toinen pyörii mielessä ja kotiin täytyisi mennä tekemään sitä, tätä ja tuota.
Lisäksi parisuhteeseen liittyy ikäviä velvollisuuksia, enkä puhu makuukammaritouhuista. Sitoutuminen (pieni hetki, kiljun ja juoksen karkuun). Pitäisi mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Siis aloittaa sellainen projekti joka kestää tosi monta vuotta, eikä vain tiettyä määräaikaa. Aika pelottavaa. Vastuunottaminen. Joutuisi vastuuseen teoistaan jollekin toiselle ja joutuisi ajattelemaan tekojen seurauksia. Tai joutuuhan niitä nytkin ajattelemaan, mutta voi tehdä paljon enemmän, kun ei ole parisuhdetta.
Mikä saa sitten kaltaiseni pysyvästi sitoutumiskammoisen luopumaan panosuhteesta ja aloittamaan oikean suhteen? En tiedä. Kertokaa minulle.
Mikä saa sitten ihmiset turvautumaan panosuhteeseen. Onko kyse pelkästä seksistä vai halusta ottaa parisuhteen hyvät puolet ja jättää huonot muille. Mutta kuka ihan oikeasti haluaa niitä huonoja puolia? En minä. En ole millään tavalla kykenevä keskustelemaan vakavasti sängyn ostamisesta, yhteisistä astioista, saatikka häistä. Se on niin rasittavaa ja pelottavaa.
Pelottavinta on ajatus, jossa joutuisi olemaan toisen kanssa koko ajan tai toinen ainakin asuisi ajatuksissa 24/7. Ei voisi pitää hauskaa, koska toinen pyörii mielessä ja kotiin täytyisi mennä tekemään sitä, tätä ja tuota.
Lisäksi parisuhteeseen liittyy ikäviä velvollisuuksia, enkä puhu makuukammaritouhuista. Sitoutuminen (pieni hetki, kiljun ja juoksen karkuun). Pitäisi mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Siis aloittaa sellainen projekti joka kestää tosi monta vuotta, eikä vain tiettyä määräaikaa. Aika pelottavaa. Vastuunottaminen. Joutuisi vastuuseen teoistaan jollekin toiselle ja joutuisi ajattelemaan tekojen seurauksia. Tai joutuuhan niitä nytkin ajattelemaan, mutta voi tehdä paljon enemmän, kun ei ole parisuhdetta.
Mikä saa sitten kaltaiseni pysyvästi sitoutumiskammoisen luopumaan panosuhteesta ja aloittamaan oikean suhteen? En tiedä. Kertokaa minulle.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Mikä saa sitten kaltaiseni pysyvästi sitoutumiskammoisen luopumaan panosuhteesta ja aloittamaan oikean suhteen?"
Rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne? Halu rakentaa jotain pysyvämpää yhdessä?
"että tietää saavansa ja vielä milloin saa"
Hahaa, nainen ehkä tietääkin. Miehellä on vain erilaisia saamisen todennäköisyyksiä.
haluta, mutta nainen joka ei halua parisuhdetta ja perhettä on jotenkin epänaisellinen ja arveluttava.
Sitten niitä epänaisellisia on paljon.
Ehkä voisit ottaa rahaa niin ei menisi lahjat hukkaan?
Täytyy olla jotenkin tunnevammainen ihminen, jos parisuhteessa ei ole mitään muuta hyvää kuin paneminen. Jos ajatusmaailma on sellainen että parisuhteessa on vain tylsyyttä ja ikäviä velvollisuuksia, niin ei ihme jos se ahdistaa.
Valtaosa pareista on kuitenkin yhdessä siksi että haluavat olla, eivätkä siksi että olisi pakko, tai niin "kuuluu" tehdä.
Ehkä sinäkin vielä joskus löydät miehen, josta välität aidosti, etkä ajattele pelkkää nussimista. Ehkä et, olethan sä kuitenkin jo tänä vuonna 30-vuotias, joten pelkästä kypsymättömyydestä ei ole kyse.
Kuka muuten sanoo, että on pakko mennä naimisiin tai hankkia lapsia? Sehän on jokaisen parin itse päätettävissä.
Tämä teksti voisi olla mun kirjoittamani ja olen sua 10 vuotta vanhempi. En kuitenkaan kammoa sitoutumista, en vain halua sitä. Mulla on parisuhteen hyvät puolet ilman sitä puuduttavaa arkea ja väksinkin tulevia riitoja, sukujuhlista nyt puhumattakaan...
Miksi sinun pitäisi sitoutua? Elä elämääsi kuten itsellesi katsot parhaaksi ja tee omat valintasi.
En ole sitoutumiskammoinen. Minulla panosuhteet ovat liittyneet puhtaasti seksiin. Sitten kun tapaan sopivan naisen haluan kyllä sitoutua. Olen aina halunnut ja sitoutunut kun sopiva on saapunut elämään. Väitän siis ettet ole tavannut sopivaa miestä.
mitään muita asioita kuin paneminen?
On. Tänään olen seurannut Japanin tilannetta aika aktiivisesti, aamulla kylläkin naisseurassa.
vaikutat pahasti tunnevammaiselta naiselta
En tee naisella mitään jolle mies on vain panokone.
Minä en näe omalla kohdallani seksisuhdetta pelkkänä seksuaalisen tarpeen tyydytyksenä. Lähes aina asiaan (ainakin omalla kohdalla) liittyy muita tunteita, enkä tarkoita rakastumista ja ihastumista. On mukavaa, kun on joku johon pitää yhteyttä, joku jota kiinnostaa asiani ja saan itselleni seuraa ja juttukaverin. Minulle seksisuhde ei ole ollut koskaan pelkkää seksiä ilman että vaihtaisimme sanaakaan keskenämme. Aina on tehty jotain muutakin; laitettu ruokaa, katsottu elokuvaa, käyty jossakin jne.
Minulle seksisuhde on tilapäisratkaisu paremman puutteessa. Kun kunnollista parisuhdetta ja itselle sopivaa miestä ei löydy, seksisuhde tai "kevyt suhde" on tilapäisratkaisu, johon turvaudun satunnaisesti kun parisuhteen puuttuminen ottaa kovimmille. Aina en kuitenkaan koe tarvetta olla tällaisessa kevyessä suhteessa. Monesti olen ihan tyytyväinen yksin, kevyeeseen suhteeseenkin voi olla myös tyytyväinen.
Ei parisuhteessa ole pakko hankkia lapsia, senhän päättävät asianosaiset itse. Tietysti jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, on vähän niin ja näin kannattaako suhdetta jatkaa. Mielestäni ajatukseen vanhemmuudesta kypsytään pikkuhiljaa elämän aikana, ja lopullisesti siihen kasvetaan kun päätös yhteisestä lapsesta tehdään ja lapsi syntyy. Eihän kukaan odota että lapsia pitäisi heti hankkia, jokaisella parilla on aikaa ja oikeus tutustua toisiinsa.
Olen siinä mielessä sopeutuvainen ja toisaalta omaa etuani ajatteleva, että katson aina miehen mukaan minkälaiseen suhteeseen hänen kanssaan lähden. Jos mies on sellainen, ettei tee esim. kotitöitä, en muuta hänen kanssaan yhteen tai perusta perhettä vaan seurustelen etäisesti omista asunnoista käsin. Jos mies on naissankari, harrastan hänen kanssaan vain seksiä mutta en ala seurustella. Ylläpidän ehkä kevyttä suhdetta. Alan kunnolliseen parisuhteeseen, jossa muutetaan yhteen ja mahdollisesti perustetaan perhe vain miehen kanssa, joka osallistuu kotona ja on harrastanut naissuhteita kohtuudella. Lasten hankinta ei ole itselleni onneksi välttämätöntä.
Oikein fiksulta kuulostaa. Hienoa, että on omat rajat ja oma tunne-elämä noin hanskassa.
En ymmärrä miksi aloittajan pitäisi parisuhteeseen mennä, jos panosuhteet toimii paremmin. Kukin tyylillään, kun ihmisillä on erilaiset oman tilan tarpeet.
Minäkin olen ollut kevytsuhteessa jo vuosia. Järjestely toimii melko hyvin. Olemme hyvät ystävät ja siis monella tapaa toistemme tukijoita. Kyse ei ole pelkästä seksistä. Myös toisella osapuolella on omat syynsä suhteeseemme.
En ole luonteeltani emokana, joka tykkää siivota, ruokkia ja hoivata jotain äijää. Sellaisessa en näe mitään mieltä. Koska en ole koskaan halunnut lapsia, en ole tarvinnut ns. omaa miestä perheen perustamista varten. Nykyisestä elämäntapaani muuttaisin varmasti suuren rakkauden vuoksi, mutta silloinkin tarvitsisin paljon yksinoloa ja tilaa ympärilleni. Jatkuva yhdessäolo ei vaan ole minun juttuni.
Itse olen ollut ns. panosuhteissa vain sellaisten naisten kanssa, joista aidosti pidän ihmisinä, mutta aina jokin juttu on estänyt tiiviimmän parisuhteen. Nykyinen (ainut) panosuhtteni on aivan ihana nainen, jonka voisin haluta vaomokseni, mutta meidän molempien elämäntilanne on sellainen, että tämä ratkaisu on paras. Teemme aivan samoja juttuja yhdessä kuin paritkin, mutta kuitenkin elämme molemmat omaa arkeamme. Emme edes tähtää parisuhteeseen, mutta emme voi välttyä ajatukselta, että olisimme loistokumppaneita toisillemme.
Kuka määrittelee ns. oikean suhteen. Eikös se ole pari itse, joka päättää kuinka paljon asioita jaetaan.
Etsi mies joka on ikisinkku niinkuin sinäkin ja joka ajattelee samalla tavalla parisuhteista, eli ei sukulaistapaamisia, eikä yhteistä kotia jne. Voittehan olla hyvät kaverit ja harrastella yhdessä muutakin kuin seksiä.
Onko sulla ikinä ollut miehiä keverina?
Olen ollut kolme vuotta ns. panosuhteessa ja asumme kummatkin erillämme ja homma toimii..nyt on alkanut tuntua siltä ,että tunteet ovat tulleet peliin ja se ikävä on suuri kun lähtee toisen luota. Kumppani ei halua seurustella eikä naimisiin näillä mennään.
Naiset yrittää tärvellä panosuhteetkin jollain light-suhteilla.
Panosuhde on vittu panosuhde, ei siihen kuulu muuta kuin paneminen.
Mitä useammin olen sitoutunut sitä enemmän kammoan sitä. Pelkkä paneminen pitää homman yksinkertaisena ja yksinkertaiset asiat ovat usein niitä toimivimpia.
Pelkkä paneminen on äärimmäisen kylmää touhua. Siitä ei saa muuta kuin huonon olon ja rikkinäisen mielen.
Onhan niitä muitakin suhteita jos panosuhde ei vastaa tarpeita.
Saa siinä läheisyyttä ja laatuorgasmeja kumppanin kanssa jonka tavat tietää. Lisäksi kun lataus on yksinomaan seksuaalista ja seksuaalisuuteen perustuvaa niin siihen sitten myös panostaa.
Nautinto ei ole rikos.