Missä menee raja?Minun miniäni olettaa että miehensä eli minun poikani hoitaa lapsia kun rouva on itse zumbaamassa ja ties missä. Kyllä sillon 70-luvulla kun meidänkin Jukka oli pieni,niin ei tarvinnut isien hoitaa lapsia.Se oli ihan äidin velvollisuus.Voisinkohan jotenkin puuttua tuohon tilanteeseen?Kirjoittaa ehkä kirjeen miniälle tai jotain?Minäkään en voi olla pois töistä hoitamassa lapsia.Ja nyt se miniän retale on kehdannut vielä ehdottaa,että poikani jäisi hoitamaan lapsia kotiin kun rouva lähtisi itse töihin(on kuulema parempi palkka)ANTAKAA IHMISET MIELIPITEITÄ!!
70-luku
@
331018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Eiköhän se ole pariskunnan oma asia. Turha varmaan enää 2010-luvulla vedota, että kun "sillon 70-luvulla". Oliko tämä joku provo???
ei ollut provo...
No tämähän oli nyt niin provo kuin olla vain voi! Valitettavasti vaan niin selvä ja huumorilla heitetty, että en edes vaivaudu vastaamaan. Joka on toki sääli, kun perusteet väittämälle olivat niin huonot ja ne olisi niin helposti voinut kumota. :(
Ei jaksa oikein enää nauraa näitä ... @kirjoittaja on päättänyt viikonvaihteen iloksi nostaa seinälle teesin "Lapsenhoito on ihan äidin asia".
Olen liki seitsenkymppinen nainen. Olen virkaeläkkeellä monikymmenvuotisesta työstäni. Olen eläkkeellä ollessani aloittanut kokonaan uuden uran toisella työuralla. SEN LISÄKSI minulla on neljä lasta, saman verran miniöitä ja vävyjä ja kymmenen lapsenlasta.
Olen syntynyt 1941, äitini 1911, hänen äitinsä 1877. Ei kukaan meistä ole jäänyt kotiin hoitamaan lapsia - yksinomaan. Jokaisen lapsia on aikanaan hoitanut meidän työssä käyvien naisten lisäksi kotiapulainen, päiväapulainen, perhepäivähoitaja, naapurin täti ja setä, koko kylä, vanhemmat lapset, kynnelle kykenevät sukulaissedät ja -tädit.
Kaikki minun lapseni ja heidän puolisonsa jatkavat samaa kaavaa. Se hoitaa lapsia, jolla on aikaa, jos sovitaan niin. Kaikki tämän 60-70-luvulla syntyneiden pariskuntien äidit ja isät ovat meidän muiden sukulaisten lisäksi vaihdelleet lastenhoidossa julkisen päikyn lisäksi.
Edelleen mieheni ja minä hoitelemme taaperoita, jos lasten isä tai äiti ei voi jäädä pois työstä tai jos heidän on matkustettava muutamaksi päiväksi työasioissa muualle. Nytkin ollaan vaarin kanssa kolmen lapsen hoitajina viikonvaihde.
Erittäin korkesti koulutetut isät jäävät ilman muuta nykyisin kotiin lapsen sairastuessa, lapsen ollessa vauvaikäinen tai esim. äidin opiskelun tai harrastusten takia.
Miehet osaavat hoitaa (omia) lapsia siinä kuin naisetkin.
Teepä nimimerkki aikamatka tähän päivään, edes.
Minulla on kaksi lasta ja koska tämä maapallo ei kestä enää kauaa, kun ilmastonmuutos siitä tekee lopun, niin on todella edesvastuutonta kehua palstalla kymmenestä lapsenlapsesta ja mielestäni jo kahden lapsen jälkeen saa pistää piuhat poikki, jos ei itse halua, niin pakosta.
No, saavathan ne teidänkin taaperot sitten nähdä tämän maailmanlopun ja
"Fukusimat".
Tää pallo on tosi pieni, kun myrkkykylvö jatkuu.
On minullakin kaksi ammattia, vaikka olen saanut lapseni aikuisiksi ja
hoitanut IHAN ITSE JA ÄITINI JOSKUS rakkaudella ja hellyydellä.
En olisi vienyt lapsiani tarhakarsinoihin kärsimään aamulla aikaisin säkkipimeässä hirvittävässä lumisateessa kovalla pakkasella.
Minun lapseni saivat nukkua niin kauan kuin unta riitti.
Ovat molemmat akateemisia, mutta eivät kaikki akateemisetkaan osaa ajatella järkevästi eli, että niitä kakaroita pitäisi hommata kuin kaniineita.
Ajat ovat muuttuneet ja arvostan tervehenkisiä ihmisiä, en kaniiniemoja ja niiden mummeleita enkä vaareja, jotka leuhkivat typeryyttään.
Hei Pokaaliakka. Minne se kolmas lapsesi jai? Nyt on muka vaan kaksi. Sullahan oli kaksi poikaa ja tytar. No, sinahan olet oikeasti joku mielenterveyspalveluja tarvitseva sekopaa......
Mikä kolmas lapsi,eikös a.p kirjottajalla ollu 2 lastenlasta???? Ja yksi poika.Ei se ainakaan oo puhunu ku yhdestä lapsesta
Oma isäni hoiti minua jo 70-luvulla. Ja suhde isään on pysynyt edelleen lämpöisenä. On hellyyttävää kuulla kuinka hän aina huolehti meistä siskoni kanssa. Kauheaa jos joku ottaisi tämän kokemuksen ja sitä kautta arvostukseni isääni kohtaan pois sillä, että sanoisi isäni olleen väärässä roolissa.
ap.kirjottajan teksti on ihan kun minun anoppini kirjottama!!!!puuttu vaan että mieheni oli työttömänä ja vein lapseni hoitoon päiväkotiin
Olen iäkkäiden vanhempien lapsi. he olivat 1910 luvulla syntyneitä ja minä 1950 luvun lopulla syntynyt. Meitä oli yhteeensä kolme lasta. Molemmat vanhemmat kävivät töissä ja molemmat hoitivat meitä. Äitini oli korkeammin koulutettu, isäni tavallinen duunari. Välillä isä oli pitemmänkin ajan keskenään lasten kanssa kun äiti oli koulutuksessa.
Sama systeemo jatkui omassa perheessni ja toivottavasti lasteni perheessä
Ai, kenen lapsia?
Eikö heillä ole omaa isää?
hih, kirjoita mulle vaan kirje, vaikka tiedän mä muutenkin mitä sä meidän perhe-elämästä ajattelet...
t. miniäsi
Mitä siinä kirjeessä haluat kirjoittaa. Kerro se meille!
Jukkarukka kotona kurjissa oloissa ilman työtä, ja hyvää palkkaa saavan vaimon antamin talousrahojen turvin.
Tekee ruokaa, hoitaa lapsia, ei pääse minnekään, kun vaimo menee suoraan töistä zumbaamaan ja salille, tulee yömyöhällä kotiin ja sanoo, että rahat ovat nyt vähissä, kun zumbaus on niin kallista, ja ANTEEKSI vaan, mutta kenen rahoja nämä siis ovat.
Ole sinä Jukka nyt vaan hiljakseen ja tee ruokaa kersoille jääkaapin sisällön mukaan. Äläkä valita mutsillesi joka asiasta.
Onko monelle tuttua? 70-luvulla tuollaista oli monessa kodissa, paitsi että silloin kotona oli Jutta, ja Jukkapoika meni töihin hyvinpalkattuun toimeensa aamulla. Nyt, aloittajan tiedon mukaan, ovat osat vaihtuneet.
Muuten tilanne on edelleen sama kuin 40 v. sitten. Kenelle olisi kannattanut kirjoittaa silloin kirjeitä?
Jolla rahat sillä valta.
Lasten hoitaminen on ala-arvoista naisten työtä. Senhän jokainen meistä tietää.
Aloittaja on sen kokenut omassa elämässään ja haluaisi, että miniä oppisi saman. Pahus sentään, että Jukkapoika viihtyy kotona.
Tämä kyllä tuntuu niin uskomattomalta että ajattelin että on provo, mutta jos nyt kuitenkin uskotaan että kirjoittaja olisi tosissaan, niin vastaanpa minäkin. Siis lapsethan on sekä äidin että isän lapsia, miksi olisi isälle huono asia hoitaa omia lapsiaan? Entä miksi lasten isoäidin pitäisi puuttua tilanteeseen??
Asiahan ei kuulu kellekään muulle kuin lasten vanhemmille itselleen. He päättävät ihan omin päin, miten haluavat järjestää elämänsä ja lastenhoidon. Anopin ei tarvitse ollenkaan rasittua heidän asioistaan. Jos Jukka ei halua hoitaa lapsia, heidän täytyy neuvotella asia keskenään ja etsiä itselleen (ei anopille) sopiva ratkaisu.
Jos toinen hoitaa kotona lapsia, ratkaisu riippuu siitä, kumman tuloilla perhe elää paremmin tai kumman urakehitykselle on tärkeää olla töissä. Tai siitä, kumpi mieluummin haluaa hoitaa lapsia. Se voi olla joko äiti tai isä. Lasten kannalta on ihanaa jos jompikumpi vanhemmista on kotona, mutta toinen vaihtoehto on viedä lapset päivähoitoon ja molemmat vanhemmat töihin.
Kyllä on monet kyyneleet vuodatettu asiasta,eikä täältäkään näköjään tule ymmärrystä asiaan... Ja tiedoksi kaikille,niin saatte lisää naurun aihetta.Miniä lähti töihin ja poikani jäi vastoin tahtoaan kotiin(olen kysynyt asiasta häneltä,ja hän myönsi sen)kiitos ja kumarrus
Siis lähti töihin, eikä jäänyt hoitamaan lasta kotiin? Minkäikäisistä lapsista on oikein kyse?
Kyllä äidilläkin on oikeus jatkaa elämäänsä muualla kuin kotona. Mies voi vuorostaan jäädä kotiin.
Millä vuosisadalla elät?
Misei laita lapsia päiväkotiin niin pääsee itse töihin ja miehesi taitaa olla tossun alla kun noin vanhana muijaansa tottelee.
Missä maailmankolkassa ei lapsia saa päivähoitoon?
Ymmärrän hyvin, että poika ei mielellään jäänyt kotiin pehettä hoitaman. Aloittajakin tietää, että sen on raskasta hommaa.
Mutta ei auta itku markkinoilla. Itkevä isä ei ole hyvä esimerkki lapsille.
5 ja 6 vuotiaat
Voi kamalaa! Siis viisi- ja kuusivuotiaan äiti ja vallan töihin haluaa mennä. Kylläpä vaan on karmiva nainen kun ei ymmärrä asemaansa niinkuin sinä.
Ihan täys PROVO oli aloitus tai täystyhjäpäinen avaus.
Tämä on sitä nykyaikaa ja kun oma lapsini oli pieni niin miehenä ajoin naiseni harastamaan ettei jämähdä kotiin ja niin edelleen. Töihin menosta sen verran että sen vanhemman kannattaa olla töissä jolla on parempi palkka ja se jonka palkka on pienempi niin on vanhempainvapaalla kotona ja nettoansiot ovat suuremmat. Kun kaikki rahavapaat on käytetty niin sitten lapsi tarhaan ja kumpikin töihin niin hyvä tulee ja kyllä äideilläkin on oikeus harrastaa vaikka on lapsia. Monet naiset saavat lapsia ja sitten ei jakseta hoitaa ja olla niitten kanssa ja anna poikasi tehdä itse omat päätöksensä vaimonsa kanssa niin hyvä tulee.
pakko vielä vastata, vaikka aloituksesta on jo aikaa, mutta on sen verran kummallinen ajatusmaailma aloituksessa. Olet siis isoäiti? Isoäidin mielestä lapsenlapset ovat yleensä maailman ihanin ja kaunein asia, elämän paras sisältö. Mutta sun mielestä ilmeisesti ei näin ole, koska koet, että lasten kanssa oleminen on pojallesi jonkin sortin kärsimys ja rangaistus? Eli "Jukka" saa olla omien lastensa kanssa, mutta sekä poikasi itse, että sinä isoäitinä koette, että se on jonkinlainen alennustila... hmm...olette outoja!
Se on silviissiin että se sun Jukka-poikas ei ehkä ala rouvaansa kauaa nykypäivänä katselemaan jos raskauskilot ei häippäse ja perse alkaa leviämään ja yhtään rahaakaan ei perheeseen tuo vaan kotona vain makaa. Sellaista se tuppa olemaan nykyään, se on pikkupakko lähteä zumbailemaan! Vai oletko kasvattanut Jukkasi arvostamaan sitä sellaista pyöreähköä pullantuoksuista äitihahmoa jota tässä nyt haet? Kysäiseppäs pojaltasi miten siellä makuuhuoneessa sujuu ja minkälainen kroppa naisessa yleensäottaen kiinnostaa! ;-D
Uskon kyllä, että vaikka elämme kolmatta vuosituhatta äiti jää kotiin, äitiyslomaksi ehkä myös hoitovapaan ajaksi.
Äiti myös luopuu harrastuksistaan ja menoistaan on syy sitten lastenhoito tai kutistuneet tulot...
Vahinko, jos kyse avoliitosta, koska silloin äiti menettää myös tulevaa eläkettään..
Miniä/äiti jolla esimerkkinä oma äiti, joka tehnyt elämätyönsä koti äitinä/puolisona, menettää leskeneläke oikeuden joka on miehen työeläkkeeseen aviopuolisolla.
Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Huh huh!
Onneksi et oo mun anoppi!
Lasten hoitaminen on vanhempien asia. Vanhempien pitää olla aikuisia, jotka ymmärtävät, että lasten hoitaminen ei ole mikään riita-asia, vaan kummankin on joustettava omissa menoissaan. Jo zumba-iltana on toisella esim tärkeä kokous, pitäisi jokaisen äly jo sanoa, kumpi näistä on tärkeämpi.
Harrastukset tulevat vasta kodin ja työn jälkeen.
Tämänkin surinan, että mies ei hoida täytyy kyllä yksinkertaisesti loppua ja naisten täytyy ymmärtää, että ei aina voi vaatia. Asioiden tärkeys järjelliseen jäejestykseen ja oikeastaan perheen pitäisi olla yhdessä, eli niitä lapsia hoidetaan yhdessä mahdollisimman paljon. Yksi harrastus viikossa lapsiperheessä on riittävä ja siitäkin pitää voida joustaa jos perheen etu sen tarvitsee.
Järkevöitykää, älkää taistelko leikistä, kumpi voittaa.
En ymmärrä miksi nykyiset nuoret ihmiset ovat kuin pahaisia kakaroita, kyllä perhe perustetaan, mutta ei osata kuitenkaan elää ja arvostaa.
Lapselle on aina parempi olla kotona RAKASTAVAN vanhemman (oli se isä tai äiti) hoidossa, kuin esim. päiväkodissa. Kyllä lapselle kavereita löytyy muualtakin, eiväthän kaverit voi olla mitään kasvattajia. Onhan monissa tutkimuksissakin todettu kuinka suurta stressiä esim.alle vuoden ikäiselle lapselle aiheuttaa kun hänet "hylätään" päiväkotiin, sillä juuri hylkäämiseltä se lapsesta tuntuu. Monet vanhemmat ovat nykyään niin kovasydämisiä, etteivät osaa samaistua lapseen. Mistä muuten luulette johtuvan pitkät jonot lasten ja nuorten mielenterv.palveluihin, ja syyt nuorten aikuisten pahaan oloon ja levottomuuteen, jotka ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet päiväkotisukupolven keskuudessa - noin yleensä ottaen. Anopin tai apen ei myöskään pitäisi puuttua lastensa perhe-elämään.
Kummallisesti tämäkin viestiketju vääntyy kohta kinaamiseksi siitä, pitääkö lapsi hoitaa kotona vai saako hänet viedä päiväkotiin.
Ja aina tämä sama perustelukin: RAKASTAVA vanhempi on aina paras hoitaja.
Niinpä kyllä. Mutta kun äitejä ja isiä on moneen junaan. On kai vaikea myöntää, että kaikki isät ja äidit eivät ole erityisen rakastavia vanhempia. Miettikää vaikka avioerojen määrää.
Vanhemmat ovat yhtä kovasydämisiä ja yhtä lapsiaan rakastavia kuin keskimäärin vanhemmat jonain muunakin aikana.
Mutta mikäs se olikaan tämän ketjun varsinainen aihe?
Millähän 70 luvulla olet elänyt?
Vähän provolta tämä vaikuttaa, mutta menköön…
Naisia on tarvittu työelämässä kaiken tämän hyvinvoinnin luomiseen aina sodasta saakka. Harvalla miehellä on ollut niin kovapalkkainen työ, että on voinut elättää kotirouvia. Nämä kotiäidit ovat olleet kehnossa asemassa kun lapset ovat lähteet, ei ammattia, ei tuloja. Kun sitten eläkeikään on kitkutellut, vaivan palkkaa on ollut kehno eläke.
Kyllä minua opettivat vanhemmat naiset, että naisenkin tulee ottaa vastuu perheen elatuksesta. No, vähän sellainen ikävä piirre siinä on ollut, että miesten rahankäyttöön ei ole luotettu. Tuleehan se tietysti pikkutyttömäinen olo kun mieheltään pummaa viikkorahaa.
Miehet eivät saaneet hoitaa lapsiaan, asia jota moni mies sitten ukkina on ottanut takaisin hoitamalla lapsenlapsia. Kun omat lapset vieraantuvat isästään, on se etenkin poikalapsille pahaksi. Kyllä onneksi isäni hoiti meitä kun olimme vähän kasvaneet. Siitä olen hyvin kiitollinen tänä päivänä. Me kuljimme metsässä ja matkailimme lähiseudulla, opin historiaa ja yhteiskuntatieteitä yms. hänen kanssaan olleessa kotona. Hän opetti myös monenlaiseen työntekoon, vaikka tyttölapsi olinkin.
No, itsekin olet työssä joten miksi et antaisi miniäsi sitä samaa tehdä? Onko hänellä ehkä kovapalkkaisempi työ tai parempi asema kuin sinulla?
Miksi poikasi ei ole itse työssä? Mistä vakituisesta työpaikasta saa vapaata jos lapsetkin ovat jo noin isoja? Ettet vain ole kasvattanut poikaasi niin, ettei hän arvosta omia lapsiaan ja pitää lastenhoitoa tylsänä ja arvottomana työnä – vähän niin kuin wc pytyn pesemistä? Kyllä tuon ikäiset lapset jo tarvitsevat muiden kavereiden seuraa, jotta oppivat elämään muiden kanssa.
70-luvulla ei muistaakseni kukaan hoitanut lapsia silloin kun äiti oli jumppaamassa. Pihalle jäätiin leikkimään naapurin lasten kanssa siksi aikaa.
Pihalle jäätiin leikkimään kyllä, mutta 70-luvun ilmapiiri oli erilainen. Naapurit, koko kylä, koko kortteli tai kerrostalon asukkaat hoitivat pihalla telmivää kakaralaumaa.
Yhteisyys ja solidaarisuus olivat päivän trendi silloin. Ihan pienten lasten kanssa kyllä joku istui hiekkalaatikon reunalla tai pihalle nostetulla penkillä. Lapset leikkivät yhdessä, heitä oli yleensä talossa/ kylässä paljon ja lastenvahdinnassa vuoroteltiin.
Olen itse elänyt tuolloin nuorena äitinä Jyväskylän keskustassa. Ja olin siis työssäkäyvä äiti.
Älkää nyt herräisä vastailko tollaseen vielpä aikas tylsään provoon.
Ohittakaa tämä ketju hei.
No eipä tuo asia kuulu aloittajalle mitenkään. Poika ja miniä hoitavat itse omat asiansa ja päättävät itse perheensä toimintatavat ja työnjaon. Sinun ei tarvitse eikä pidä puuttua asiaan.