Tässä joukko adjektiiveja jotka takaavat laadun nettideittailussa vai takaavatko?
Selvyyden vuoksi, en ole katkera iki-deittaaja olen jo kultani löytänyt. Toki 10 vuotta kerkesin notkumaan näissä deiteissä, joskus enemmän ja välillä vähemmän aktiivisena.
Aivan omana huomiona nämä sporttiset tasokasta seuraa etsivät ovat pääosin narsisteja. Tällaiselle ihmiselle toisen huomioon ottaminen on varsin vaikeaa, pidemmässä suhteessa lähes mahdotonta. Nyt kirjoitan ikäluokasta 40...70 -vuotiaat, en mistään lapsista enkä nuorista aikuisista. Nämä tasoa etsivät prinssit ja prinsessat ovat menossa liitoissaan jo toiselle tai kolmannelle kierrokselle tai parisuhde on ollut ikään kun pätkätyötä.
Toisaalta jos ei etsitä mitään vakisuhdetta vaan siistiä, sporttista vakipanoa, sen hetken kestää vaikka toinen olisi bodiaan ihaileva narsisti. Käsittääkseni suurin osa etsii vakisuhdetta, se onnistuu jos ehdokkaille ei laiteta kovin tiukkoja raameja. Jos deittaaja raamittaa em. perustein hakijat, hän jo noilla määritteillä aliarvio ja pitää kaikkia ehdokkaita tyhminä.
Olisi parempi antaa kaikille mahdollisuus ja katsoa kestävätkö he katsetta ja huolehtivatko he itsestään. Tietysti ensivaikutelma on tärkeä ja siihen vaikuttaa ulkonäkö sekä siisteys. Nämä eivät ole kuitenkaan mitään itseisarvoja joilla parisuhde onnistuu. Ulkonäkö ei takaa mitään - ehkä pahin asetelma on kahden narsistin kohtaaminen. Ihmisen äly ja enne kaikkea sosiaalinen äly, ovat sellaisia tekijöitä joita ei voi saada akateemisuudella. On tuhansia akateemisia jotka ovat ihmissuhteissa todella onnettomia tai suorastaan taukkeja. Hieman alaa tuntevana voin sanoa, että moni lääkäri on sanalla sanoen kokovartalomulkku.
Tällä peräänkuulutan sitä, että ihmisiä ei pidä aliarvioida ja karsinoida etukäteen. Parisuhteessa tärkeintä on se, että henkilökemiat toimii, näistä pääsee selvyyteen vain tutustumalla ilman ennakkoasenteita ihmisiin. Toisen ihmisen arvostus on tärkeää, ilman toisen arvostusta suhde ei elä pitkään. Ts. jos suhteessa koko ajan asetetaan toiselle tavoitteita joihin tämän pitäisi yltää ollaan jo kaltevalla pinnalla.
Rakkaus on voima joka irrottaa sen sohvaperunan siitä tutusta tuolistaan lenkkipolulle tai muuta vastaavaa. Kun ihmisillä muuten asiat toimii he voivat tehdä myönnytyksiä toisilleen, siis miellyttääkseen toistaan. Monilla on ero takana, leskeys tai muu yksinäisyys. Usein tällaiset ihmiset ovat masentuneita, eivät he jaksa puleerata itseään, heidät on petetty, jätetty tai ovat muuten vaan yksinäisiä ja masentuneita. Näistä löytyy juuri niitä hienoja, herkkiä, älykkäitä ja empaattisia ihmisiä.
Jokainen kokeilkoon onneaan tavallaan, esitin vain mielipiteeni aiheesta. Eli kannattaa katsella niitä deittaajia hieman pintaa syvemmältä. Viimeistään kirjoitus- ja puhetaito kielii siitä missä mennään, käytöstä unohtamatta, tässä karsiutuu viimeistään jyvät akanoista. Kun tälle tasolle on päästy loppu on tuuria ja henkilökemiaa.
Selvyyden vuoksi, en ole katkera iki-deittaaja olen jo kultani löytänyt. Toki 10 vuotta kerkesin notkumaan näissä deiteissä, joskus enemmän ja välillä vähemmän aktiivisena.
Aivan omana huomiona nämä sporttiset tasokasta seuraa etsivät ovat pääosin narsisteja. Tällaiselle ihmiselle toisen huomioon ottaminen on varsin vaikeaa, pidemmässä suhteessa lähes mahdotonta. Nyt kirjoitan ikäluokasta 40...70 -vuotiaat, en mistään lapsista enkä nuorista aikuisista. Nämä tasoa etsivät prinssit ja prinsessat ovat menossa liitoissaan jo toiselle tai kolmannelle kierrokselle tai parisuhde on ollut ikään kun pätkätyötä.
Toisaalta jos ei etsitä mitään vakisuhdetta vaan siistiä, sporttista vakipanoa, sen hetken kestää vaikka toinen olisi bodiaan ihaileva narsisti. Käsittääkseni suurin osa etsii vakisuhdetta, se onnistuu jos ehdokkaille ei laiteta kovin tiukkoja raameja. Jos deittaaja raamittaa em. perustein hakijat, hän jo noilla määritteillä aliarvio ja pitää kaikkia ehdokkaita tyhminä.
Olisi parempi antaa kaikille mahdollisuus ja katsoa kestävätkö he katsetta ja huolehtivatko he itsestään. Tietysti ensivaikutelma on tärkeä ja siihen vaikuttaa ulkonäkö sekä siisteys. Nämä eivät ole kuitenkaan mitään itseisarvoja joilla parisuhde onnistuu. Ulkonäkö ei takaa mitään - ehkä pahin asetelma on kahden narsistin kohtaaminen. Ihmisen äly ja enne kaikkea sosiaalinen äly, ovat sellaisia tekijöitä joita ei voi saada akateemisuudella. On tuhansia akateemisia jotka ovat ihmissuhteissa todella onnettomia tai suorastaan taukkeja. Hieman alaa tuntevana voin sanoa, että moni lääkäri on sanalla sanoen kokovartalomulkku.
Tällä peräänkuulutan sitä, että ihmisiä ei pidä aliarvioida ja karsinoida etukäteen. Parisuhteessa tärkeintä on se, että henkilökemiat toimii, näistä pääsee selvyyteen vain tutustumalla ilman ennakkoasenteita ihmisiin. Toisen ihmisen arvostus on tärkeää, ilman toisen arvostusta suhde ei elä pitkään. Ts. jos suhteessa koko ajan asetetaan toiselle tavoitteita joihin tämän pitäisi yltää ollaan jo kaltevalla pinnalla.
Rakkaus on voima joka irrottaa sen sohvaperunan siitä tutusta tuolistaan lenkkipolulle tai muuta vastaavaa. Kun ihmisillä muuten asiat toimii he voivat tehdä myönnytyksiä toisilleen, siis miellyttääkseen toistaan. Monilla on ero takana, leskeys tai muu yksinäisyys. Usein tällaiset ihmiset ovat masentuneita, eivät he jaksa puleerata itseään, heidät on petetty, jätetty tai ovat muuten vaan yksinäisiä ja masentuneita. Näistä löytyy juuri niitä hienoja, herkkiä, älykkäitä ja empaattisia ihmisiä.
Jokainen kokeilkoon onneaan tavallaan, esitin vain mielipiteeni aiheesta. Eli kannattaa katsella niitä deittaajia hieman pintaa syvemmältä. Viimeistään kirjoitus- ja puhetaito kielii siitä missä mennään, käytöstä unohtamatta, tässä karsiutuu viimeistään jyvät akanoista. Kun tälle tasolle on päästy loppu on tuuria ja henkilökemiaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, olen törmännyt samanlaisiin tapauksiin. Esim. mies määrittelee, että naisen pitäisi käyttää korkeita korkoja. Saattaa olla vaatimukset hiusten väristä ja pituudestakin. Itselleni ovat ihan muut asiat tärkeitä.
Samaa mieltä, hyvä kirjoitus !Olen kirjoittanut tälle palstalle epäonnistuneista treffeistä.Itse en ole aina edes kuvaa nähnyt treffikaveristani, olen päätelmät tehnyt keskusteluista ja kirjoituksista...silti ei ole napannut. En ole tosiaankaan aliarvioinut ja karsinoinut ketään ennen tapaamista, mutta ilmeisesti on ollut sitten huonoa tuuria kun en ole elämäni miestä deittipalstalta löytänyt.
Peräänkuulutan myös sitä henkilökemiaa, siihen eivät ulkoiset seikat välttämättä vaikuta, sitä joko on tai ei.
Mukava oli lukea aloituskirjoitus, täyttä asiaa.
Kuten "Kumman Kaa" -sarja tytöt asian kaikessa valaistuneisuudessaan kiteyttivät, vain yhdellä asialla on todellisuudessa merkitystä: "Panisin, tai ehkä en."
Tämä kaikenkattava seikka taas selviää vasta kahvikupin äärellä (noin muutamassa sekunnissa), joten itse kannustisi ihmisiä kahvittelemaan mahdollisimman laajan kirjon kanssa.
Olen samaa mieltä kirjoituksestasi.
Luulen, että sattumasta (kohtalosta) on monesti paljon kiinni, tapaat sitten hänet nettipalstalla, kaupassa, junassa, tanssimassa tai missä tahansa. Pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa; itse vastaanottavaisella tuulella, molempien elämäntilanne sellaisessa vaiheessa, että on valmis uuteen suhteeseen.
Unohtaa ei pidä, että jotkut eivät välttämättä pääse koskaan kipeästä suhteesta, eivätkä uskalla riskeerata joutua satutetuksi uudestaan, vaan valitsevat yksinolon.
Syvällinen ja viisas avaus!
Esimerkiksi yksinhuoltajien, ylipainoisten. lyhyiden, työttömien jne on vain syytä iloita siitä, että tietynlaiset eivät heistä kiinnostu. Näin he säästyvät paljolta, kun voivat keskittyä niihin harvempiin ja elämän sekä ihmissuhteet syvemmin hahmottaviin.
Tuon aloittajan kirjoituksen olisi meidän jokaisen deittailijan syytä ajatuksella lukea.
Todella hyvä avaus.
Hmm joo. En ole tiedostanut että nämä olisivat narsisteja, mutta jos profiilissa lukee että pitäisi olla katseenkestävä ja nainen harrastaa sitä sun tätä urheilulajia, ja vielä matkustelee, niin profiili vaihtuu heti toiseksi. Vaihtuu yleensä herkemminkin. En tiedä edes mitä katseenkestävä tarkoittaa täsmälleen.
Toisaalta lääkäreitä olen aina oppinut karttamaan kuin ruottoa, en halua mitään "Jehovan todistajat" tyyppisiä fanaatikkoja. Ihan tärähtäneitä ne lääkäritkin ovat pääsääntöisesti. Sopisi heille paremmin kaupallinen ala, missä myydään vaikka jääkaappeja eskimoille, taitaisi olla yhtä hyödyllistä.
Tuo sinun ajatuksesi ei kai tule toteutumaan; ainakin miesten puolella 30 ryhmässä löytyy paljon akateemisia miehiä, jotka haluaisivat jonkun älykkään ja rauhallisen naisen, mutta naisten puolelta taas löytyy juuri noita bodypump, spinning, whatever, "minä matkustelen", löytyiskö "jotakin katseenkestävää" tyyppiä. Eli kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan nyt tässä tapauksessa.
Kiitos ajatuksia herättävästä avauksesta!
Aivan! Syvempi kohtaaminen edellyttää aivan muita asioita kuin tiettyjä mittoja tai ulkonäöllisiä piirteitä. Itse haen sisäisesti kaunista ja komeaa miestä ja uskon rakkauden kehittymiseen vaikuttavan aivan muun kuin vartalotyyppinsä, kampauksensa tms.
Sosiaalinen äly ja sydämellisyys paljastuu pitkälti jo kirjoitteluvaiheessa. Moni lupaavasti alkanut avaus on kuihtunut siihen, kun mies tuputtaa omaa erinomaisuuttaan eikä hallitse peruskäytöstapoja. Tietenkin näin voi käydä sukupuoleen katsomatta, en sano, että se olisi sinänsä miehinen piirre.
Vielä kun deittipalstan massasta saisi jotenkin esille ne sosiaalisesti älykkäät ja sielukkaat tapaukset! Pituuksia jne on helppo hakukriteereissä ruksia, mutta mitens nämä asiat... Toki lukemalla ensialkuun vaikka reilu tuhat ilmoitusta...
Onko kokemusta, että onko joillain muilla deittipalstoilla paremmin haettavissa/enemmän ilmoja juurikin niihin syvällisempää suhdetta arvistaviin? Täällä tuntuu olevan pintaliitäjät ja häiriintyneet enempi esillä...