Onko niin että ainoa yhdessäolemisen muoto on kädestäpitely-seurustelu ja kokoajan yhdessä kyhnääminen? Miksei se riitä jos tapaillaan silloin tällöin, laitetaan ruokaa, katsotaan elokuva ja nautitaan seksistä, käydään rannalla ja retkellä? Heti kohta naiset aloittavat "missä mennään" kiukuttelun ja syyllistämisen ja koko juttu menee pilalle. Kun kuitenkin oli mukavaa miksei se riittänyt? Hei älä sano että vain prosentti nykyajan naisista on kuvaukseni mukaisia ja että sitoutumiskammoisiakin naisia on olemassa. Kaikki miehet tietää ettei se pidä paikkaansa paitsi tietenkin sellaiset jotka tarvitsevat äidin pesemään pyykkiä ja herättämään aamulla kun täytyy lähteä suunnittelemaan atk-järjestelmiä.
Miksi naiset "pommittaa"?
Aidol
275334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Usein tytöt haluaa turvallisuuden tunnetta, että olet aina tukena ja sinulle voi puhua kaikesta. Jos et ole tosissas miten sinuun voi luottaa näin paljon? Voiko luottaa että haluat olla juuri hänen kanssa ja et etsi seuraavaa heti? Siksi usein tulee se "missä mennään" keskustelu.
Et ole aikuinen mies jos et osaa tehdä alussa/ajoissa selväksi mitä haluat ja mitä et ja nainen joutuu kysymään.
Vinkki: nörttinaiset pesevät pyykit itse, mutta eivät tartte apua koneiden kans ;)
naiset, vaan miehet jotka tarvitsevat äidin he eivät ymmärrä että voi ahdistaa niin kovin kun nainen painostaa, sitä tarkoitin.
Kyllä ihmiseen voi tutustua ja jokaisessa lienee senverran myöskin ihmistuntemusta että huomaa toisesta voiko kertoa syvimpiään. Naiset ja miehet on rakennettu jotenkin eritavalla tässä asiassa, on niin vaikeaa vaan päättää että nyt ollaan sitten yhdessä kun ei pysty tietämään onko tunteet kyllin oikeanlaiset, eikä ole oikein kiva sanoa toiselle että onhan se kiva panna sua silloin tällöin.
koska he haluavat sitoutua, mutta kaltaisesi sitoutumiskammoiset äijät vaan pelleilee toisten tunteilla. Sun pitää ottaa munasi käteen, ja heti ensi tapaamisesta tehdä selväksi sen suhteen säännöt, mitä sinä haluat. Jos näin ei ole tapahtunut, niin turhaan täällä itket. Tuo jos mikä on naisen kusettamista, jos hänestä halutaan vain pelkkää vakipanoa, ei sen enempää. Ole sinä mies, ja tee asiat selviksi. Se on sit eriasia, että ymmärtääkö toinen asian pointin. Ja voin kyl kertoa, että menee se homma myös toisin päin. Ei ne ole pelkästään naiset jotka pommittaa. Miehillä vaan tuntuu olevan älyssä enemmän vikaa, kun ei mun toiveeni tunnu ikinä menevän perille.
Kiitoksia vaan mutta kuka on puhunut tunteettomuudesta tai vakipanosta? Siis jos ei aleta suunnittelemaan häitä ja lapsia heti niin pelleillään ja leikitään toisen tunteilla? Kyse oli siitä että miksi asiat eivät saa mennä omalla painollaan vaan aletaan painostamaan toista? Kyllä sitä helpommallakin sitoutumiskammoiseksi tulee jos joka kerran kun ihastuu ja yrittää edetä varovasti alkaa toinen hakkaamaan päälle. Miten voit tehdä ensitapaamisella selväksi säännöt? Tiedätkö sitten heti baaritiskillä mitä tahdot toisesta? Eikö tutustumiselle täydy antaa aikaa jotta voi tietää onko toinen oikea? Ai niin naisilla se on niin helppoa koska lapsihan se on mitä ne tahtoo. Naisilla ne putkiaivot todellisuudessa on eikä miehillä!
Se, että nainen haluaa tietää tarkemmin suhteen laadusta, ei tarkoita välttämättä sitä, että olisi hääsuunnitelmat tehtynä ja lapsenteko "aikataulutettuna". Varmasti tuollaisiakin tapauksia on, ja vastaavasti olen törmännyt miehen taholta juuri tuohon luuloon, että jos haluan tietää "missä mennään", hän on luullut että mulla on suurinpiirtein jo sormukset valittuna yms..Ihannehan suhteessa mielestäni olisi se, että antaisi mennä asioiden omalla painollaan..Mutta, valittettavasti jossain vaiheessa nainen alkaa kaipaamaan "turvallisuuden tunnetta" ja varmuutta, siis sitä että haluaa tietää toisen olevan olemassa "vain ja ainoastaan minulle" (toista ihmistä ei kylläkään voi omistaa). Siis sitoutumista, jolla ei välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä häiden ja lasten kanssa.
Ihan näin asian ulkopuolelta kommentoida :
Sattuipa taannoin että kysäisin erästä tuntemaani naisihmistä syömään. Hän suostui.
Seuraavana päivänä hän soitti ja sopersi puhelimeen vartin verran sekavuuksia siitä, että mitä minä hänestä haluan, ja että hän ei tiedä onko hän valmis tähän kaikkeen ja että häntä ahdistaa.
Tämä on valitettavasti tositapahtuma, mutta kelvannee kärjistetystä esimerkistä.
Pointti? Ihmisillä on oma henkilökohtainen alue jonka sisään ei saa mennä, ennen kuin lupa on annettu. Sitä lupaa ei saa mielestäni tivata suutuspäissään, vaan toiselle on annettava vapaus valita itse mitä tehdään ja millä tempolla.
Se, että pelottaa, että toinenkin voisi tästä ihmisestä kiinnostua, ei anna hyväksyttävää syytä jyrätä toisen yksityisyyttä. Ei naisilla sen paremmin kuin miehilläkään ole oikeutta vaatia ikuista rakkautta toiselta siinä vaiheessa kun ollaa vasta tutustumassa.
Ei kukaan pommita kun selvästi sanot, että haluat vain omat seksuaaliset tarpeesi tyydytetyksi just silloin kun sua haluttaa ja että haluat pikkuyhteisiä hetkiä just kun sun aikatauluusi mahtuu etkä ymmärrä tunteiden maailmasta mitään. Onhan se kamalaa kun todellinen läheisyys ja välittäminen kammoksuttaa. Kasva ensi ihmisenä ja mieti sen jälkeen vasta naissuhdetta. Nyt vedät puoleesi vain identiteetittömiä roikkujia.
En millään jaksa uskoa, että voi olla mahdotonta olla suhteessa, jossa kumpikaan ei ole riippuvainen toisesta. Suhteita on niin eri tarpeista lähteviä-ja kun molemmilla on samanlaiset tarpeet ja toiveet, voi suhde olla kaikin puolin toimiva! Asioista kannattaa puhua ääneen, eikä elää omissa toiveissaan ja sitten pettyä kun toinen ei toimi omien toiveiden mukaisesti tietämättä edes mitä toinen toivoo...
on ilmeisesti aivopesty ajattelemaan, että on vain yksi ainoa oikea tapa elää.
Kukin tyylillään. Ei se tee ihmisestä sitoutumiskyvytöntä, jos ei ole yhteinen loppuelämä valmiiksi mietittynä muutaman viikon deittailun jälkeen.
Sitäpaitsi : oikeasti toimivan suhteen rakentaminen on niin saakelin monimutkainen ja voimaa vaativa prosessi, että kannattanee varmistua siitä, että sitä alkaa rakentamaan varmasti oikean ihmisen kanssa, eikö totta?
Kyllä näissä erotilastoissa on joukossa muutama sellainenkin, jotka olivat etsimässä sitä unelmien prinssiä/prinsessaa! :D
ollut tähän asti luettuani tätä ketjua.
Sitä en voi tietää minkä ikäisiä kirjoittajat ovat, mutta sen verran kerron itsestäni että olen 37vee, yhden lapsen äiti, jälkikasvu täysi-ikäinen ja asun yksin. Minustakin olisi mukavaa tapailla jotakuta samanhenkistä (siis itseni kanssa samanhenkistä) miestä, tehdä kaikkea kivaa. Lapsia en enempää halua, rahani riittävät omiin tarpeisiini. Mutta kun olen ollut omillani niin kauan, on minullakin pienoinen pelko, että saan vaivoikseni jonkun hiton perskärpäsen joka ei anna hetkenkään rauhaa, tai jonkun raivoisan mustasukkaisen tyypin tai jotain muuta kammottavaa. Ja äidinvaistot on tosiaan tyydytetty. Tämä ei sitten ollut mikään seuranhakuilmoitus.
vaan ne kilometrit.
Järki tulee aina jossain vaiheessa käteen, isommalla tai pienemmällä lusikalla, kellekkin tyylinsä mukaan, mutta lopulta kuitenkin.
Lopulta jokainen meistä lakkaa vouhottamasta niitä peniksen- rintojen- ja perseen kokoja ja alkaa ihan oikeasti miettiä, mikä elämässä on hyvää ja tärkeätä.
Ihmiset ovat keskenkasvuisia, kunnes tämä piste on saavutettu. Jollain se tulee ennen kolmeakymppiä, joillakin ennen viittäkymppiä, who cares.
Joka tapauksessa siinä vaiheessa ihminen ymmärtää jo asioita laajemmin, eikä enää ole mustasukkainen, riippuvainen, raivotautinen tuli perseen alla juoksija. Siinä kohtaa alkaa olla rauhallista ja mukavaa.
Ja siinä alkaa olla se vaihe, kun ihmisen kannattaa harkita vakavissaan pitkäaikaista ihmissuhdetta.
Saa teilata vapaasti, tämä oli vaan eräs mielipide asiaan.
Joo siis oon just tällainen 'sitoutumiskammoinen' mies ja tässä yksi esimerkki:
Tapasin naisen ja juttu alkoi edetä. Tein todella selväksi ensimmäisillä tapaamisilla rajoitteeni. Juttelimme kummatkin lähtökohdistamme ja teimme reilut pelisäännöt. Säännöt sovittiin jo ennen minkäänalista fyysistä kontaktia. Kuinka ollakkaan 2kk päästä jouduimme käymään läpi näitä keskusteluja uudestaan. Mainita ei saanut mitä olimme alussa puhuneet ja sopineet kun tilanne olikin muuttunut (lue: toinen kokikin suuria tunteita). Yritin selittää että en kykene siihen mitä minulta vaaditaan ja jo alussa selitin nämä rajoitteeni. No suhdehan karitui aika nopeasti ja löydyin kategoriasta 'kusettaja'..
jos tarkoituksena ei ole kuin pelkkä vakipano, niin kannattaisko sit vaan pysyä pelkissä one night standeissa, niin ei tule sitä pelkoo, että tunteet jotensakki suurenee. Idioottejahan täällä on. Ihminen ei mahda tunteilleen mitään. Tunteetonta vakipanoa ei ole olemassakaan. Tyhmää edes kuvitella sellaista. tanankele.
Maailmalla ördää sellainen joukko Turhia Kusipäitä TM, että jo pelkästään kunnollisen ihmisen löytäminen panokaveriksi on lottovoiton veroinen suoritus.
Mikä siitä pissavehkeiden yhteenliittämisestä tekee niin helvetin Maagisen ja Yliluonnollisen tapahtumnan?
Eri asia silloin, kun kummallakin on ne suuret tunteet pelissä, toki.
Just joo... kunnollisen "vakipanon" löytäminen on lottovoitto nykypäivänä. Luulen, että nainen vielä suostuisikin "vakipanoksi", mutta se edellyttää mun mielestä molemminpuoleista kunnioitusta toista kohtaan, ettei ole vain "yksi monista". Ja toiseksi, kyllä tunnetta pitää olla seksissä mukana, jotta seksi tuntuisi joltain. RR taidat olla pelkkä "suorittaja" ilman tunteita??!? Kuka mitenkin.
tyttökulta rupee mulle. Kun et paremmin asioita tiedä. Mulle tunnepuoli on henkilökohtaisesti erittäin tärkeä asia. Olen ns. yhden naisen mies, harmi vaan että se yksi on tällä erää melkoisen saavuttamattomissa... :D
Ja kunnioitusta pitää olla toisia kohtaan, totta kai.
Mutta - pitääkö täällä kaikki asiat vääntää rautakangesta, ettei tule näitä turhia kuittailuja?
Jos kirjoitustyylini provosoi sinua, niin sen itse asiassa oli tarkoituskin.
lukea että löytyy samanlaista ajatusmaailmaa. Eikö vaan ole aika hyökkääviä naiset, täälläkin sen huomaa heti. Totuus ja asioiden suoraan sanominen kai satuttaa.
keskusteluhan todistaa että naiset heti tuomitsevat ja sanovat kykenemättömäksi tuntemaan tai puhumaan ja lykkäävät kusettajamerkin otsaan vaikka kirjoittaja vain kysyi että onko ainoa tapa olla yhdessä että ollaan tosi tiiviisti. Mun mielestä on vaan vahvuutta jos kaksi ihmistä kykenee elämään itsenäisesti ja toisiaan täydentäen. Nykyään kaikilla on niin kiirekin että ei ole aikaa olla aina yhdessä. Toki asioista pitää puhua ja sopia pelisäännöt mutta miksei ne sitten pidä ja tilanne on muuttunut ykskaks? Mulla myös huonoja kokemuksia.
Minä naisena olisin halunnut juuri tuollaisen miehen. Jonka kanssa tehdä kaikenlaista kivaa. Joskus vaikka oopperaan, tai teatteriin ja miksi ei, mukava se olisi yhdessä joskus "kokkaillakin" keittiössä. Tai matkustaa yhdessä jonnekin. Tämä ei edes vaatisi ns. yhteistalouttakaan, mutta tälläistä miestä vain ei ole löytynyt.
Kuuleppas nyt! Kyllä varmasti on paljon sopivasti sitoutumishaluisia ja samalla itsenäisiä miehiä. Itse olen sellainen. Avainsanoja ovat mielestäni itsenäisyys ja terve itsetunto.
Itsenäinen mies pysyy omana itsenään, vaikka alkaa seurustelemaan. Toisin kuin jotkut joista tulee vastenmielisen lällyjä ja roikkujia. Kun suhteessa molemmat ovat rohkeasti omia persooniaan, niin suhteella on kasvumahdollisuuksia ja ennenkaikkea kummallekkin annetaan tilaa kasvaa itsenäisenä ihmisenä.
Terveellä itsetunnolla varustettu mies pystyy kuuntelemaan kritiikkiä omasta käytöksestään. Myös missä nyt mennään keskustelun muodossa. Vaikka on kyllä myönnnettävä, että jotenki tämä keskustelumuoto jotenki on hyvin jännittävä ja sanoissa täytyy olla tarkkana. Ehkä se johtuu siitä, että nainen avautuessaan on haavoittuvainen ja se antaa sijaa miehen sanomisten tulkinnan ylilyönneille.
Miehille tiedoksi, että nainen oikeasti arvostaa itsenäistä miestä, vaikkakin kumppanin itsenäisyys voi välillä olla vaikea sietää. Itsenäisyydellä en tarkoita sitä että "kerkeää" nähdä vain harvoin.
Mutta naiset, jännittääkö teitä jos mies joskus sanoo haluavansa puhua suhteesta? Jos näin koskaan käy ylipäätänsä... Voisiko miehen jännitys tässä asiassa osittain johtua siitä että keskustelun aloitteen tehnyt on se joka johdattelee keskustelua haluamaansa suuntaan. Ja silloin mies usein pelkää että mihinhän se nainen haluaa keskustelussa tähdätä...
Sori ku tuli näin paljon tekstiä!
Ja muuten naiset, jättäkää ne kaikenlaiset ruikuttajamiehet rannalle ja yrittäkää itsenäisiä miehiä, vaikka ne ovatkin vaikeampia pussittaa!!
Seurustelutapoja on monenlaisia..Kyllä yhdessäolo silloin tällöin riittää jos tietää toisen olevan jutussa mukana sitoutuneesti..eikä tämä tarkoita nyt sormuksia ja lapsia!vaan sitä että molemmat tietää missä mennään, onko muita kuvioissa ja miten paljon toiseen voi luottaa. Siitä tulee missä mennään- keskustelu jos vaan ollaan yhdessä sillon tällön eikä yhtään olla puhuttu mitä suhteeseen kuuluu..Turvallisuuden tunne ja tieto siitä että toinen on olemassa jos häntä tarvitsee, riittää.Pelkkä deittailu ja sekstailu ilman mitään yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia (milloin nähdään seuraavan kerran..?)voi olla melko ahdistavaa..
Mies minun makuuni. Olen niin kyllästynyt takertuviin ja iilimatomiehiin, että päätin pysyä erossa miehistä, miten minä aina törmään jankuttajiin, saarnaajiin ja vässyköihin?!
Pelastit päiväni kertomalla itsestäsi, vielä ei ole toivo menetetty, järkeviäkin miehiä on siis olemassa :)
säälin sinua, et ole koskaan rakastanut
jos kaikki miehet väittää tietävänsä, ettei seurustelukammosia naisia oo, ni ootte todella väärässä...! mä olen ainakin... tai no riippuu siitä, että onko se seurustelukammoa, että on rakastunut ja sitten kun saa tunteileen vastakaikua, ni lähtee pois eikä ota enää mitään yhteyttä? tai se ettei voi olla suhteessa kahta kuukautta kauempaa, kun alkaa ahdistaa?
eikä se ehkä oo yks prosentti kun sopii sun kuvaukseen... kyl suurin osa naisista on sellasia, mutta ei saa yleistää, koska kaikki ei ole!
---juuri samanlaisesta kokemusta minullakin.
Jotenkin tämä koko keskustelu menee mun tajunnan ulkopuolelle. Ihmisistä on tullut liian päämäärätietoisia pariutumisenkin suhteen;) Jos kumppanissa löytyy ns. hyvät geenit, niin eihän sitä voi karkuun päästää, kauniita lapsia pitää saada;)
Ei nyt sentään aleta taas syyllistämään kaikkia naisia vaikka sinulla onkin käynyt huono tuuri. Kyse on enämmän yksilöitten erilaisista luonteista kuin sukupuolesta. Minä olen ainakin törmännyt monenlaisiin naisiin. On ollut sekä roikkujia että etäisiä ja välinpitämättömiä.
Se on aika ikävä tilanne jos toinen on todella ihastunut ja toinen haluaa tutustua pikkuhiljaa. Olen muutaman kerran ollut itsekin todella kiinnostunut naisesta, mutta kun homma ei tuntunut etenevän mihinkään niin oli parempi jättää asia sikseen.
Täysin päinvastaisiakin tapauksia on tullut vastaan. Vaikka naisesta pitäisi heti ensitapaamisesta, on kyllä hiukan arveluttavaa jos hän alkaa parin tapaamisen jälkeen puhumaan yhteen muuttamisesta yms. Sitten kun yritti hiukan hillitä intoa niin seurauksena oli puolen tunnin "sä et tykkää musta enää" -itkusessio.
Sehän olisi oikea ideaalitilanne jos molemmat antaisivat suhteen edetä rauhassa eivätkä alkaisi turhaan tentaamaan ja painostamaan. Tunteille ei vain voi oikein mitään.
Mielestäni tuollainen suhde olisi ihanteellinen, koska tarvitsen aika paljon aikaa olla itsekseni ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Minulle ei ole aikaa miehelle 24 tuntia päivässä, ennemminkin yksi arki-ilta ja ehkä viikonloppu riippuen fiiliksestä. Mutta olen huomannut, että miehet alkavat pommittaa minua tyyliin: mitä oikein puuhailet, miksi et halua nähdä, miksi viihdyt niiden kavereiden kanssa paremmin kuin minun jne. Ahdistaa, kun ei saa olla rauhassa ja tapaamisia ei sovita etukäteen, mies ei huomio, että olen saattanut jo sopia tai suunnitella jotakin muuta. Pitäähän aikaa olla harrastuksille ja ystävillekin, ei niistä pidä olla mustasukkainen. Ja huom. minä en ole sitoutumiskammoinen, mutta jostain syystä miehet kärsivät siitä, että naisystävällä on muutakin elämää.