Hei!
Kaipaisin kipeästi neuvoa ahdistavassa tilanteessani.
Olen seurustellut mieheni kanssa n 1 vuoden ja olemme olleet kihloissa puoli vuotta. Olemme asuneet saman katon alla 7 kk.
Alkuaikoinahan rakkauden/ihastumisen huuma on aivan ihanaa. Ei halua olla erossa toisesta ja kaikki mitä yhdessä tehdään tuntuu taivaalliselta! Mutta ei enää!
Rakastan miestäni hyvin paljon ja rakastan yhteisiä hetkiämme.
Hän ei vaan "kiireiltään" enää kerkeä/halua olla kanssani. aamulla hän lähtee ja palaa vasta illlalla. kyselee kuulumiset ja sit vajoaa sohvalle. Viikonloput kuluu tietokoneen ääressä ja häntä ei saa häiritä.
Tunnen tarvetta miellyttää häntä koko ajan, että hän viihtyisi kotona ja minun kanssani. Hänellä ei riitä aikaa minulle, mut vanhemmilleen kyllä. Tunnen jääväni toiselle sijalle. Napanuora on tiukassa, mutta enhän minä sitä voi katkaista hänen puolesta?? Hän ei käy enään vanhempieni luona, emmekä tee yhdessä enään mitään. Alkuaikoina harrastimme seksiä n 7-10 kertaa viikossa ja nyt se on mennyt siihen ettei hän enää jaksa kuin korkeintaan 1/krt viikossa. Epäilen että hän hakee tyydytyksensä jostain muualta, koska ennen pitäny seksiä hirveän tärkeänä.
Ja vielä se, että hän on exänsä kanssa hyvin paljon tekemisissä. Monia kertoja viikossa soittelee ja vähintään kerran viikossa näkee. En pidä siitä. Olen huono sanomaan miltä minusta tuntuu, mutta kun saan sanat ulos suustani, niin hänen mielestä kuvittelen kaikkea ja ajattelen liian vaikeasti.
Olen miettinyt eroa, mutta se vain tuntuu niin vaikealta. Mitä tehdä kun hän ei kuuntele minua?
Kaipaisin kipeästi neuvoa ahdistavassa tilanteessani.
Olen seurustellut mieheni kanssa n 1 vuoden ja olemme olleet kihloissa puoli vuotta. Olemme asuneet saman katon alla 7 kk.
Alkuaikoinahan rakkauden/ihastumisen huuma on aivan ihanaa. Ei halua olla erossa toisesta ja kaikki mitä yhdessä tehdään tuntuu taivaalliselta! Mutta ei enää!
Rakastan miestäni hyvin paljon ja rakastan yhteisiä hetkiämme.
Hän ei vaan "kiireiltään" enää kerkeä/halua olla kanssani. aamulla hän lähtee ja palaa vasta illlalla. kyselee kuulumiset ja sit vajoaa sohvalle. Viikonloput kuluu tietokoneen ääressä ja häntä ei saa häiritä.
Tunnen tarvetta miellyttää häntä koko ajan, että hän viihtyisi kotona ja minun kanssani. Hänellä ei riitä aikaa minulle, mut vanhemmilleen kyllä. Tunnen jääväni toiselle sijalle. Napanuora on tiukassa, mutta enhän minä sitä voi katkaista hänen puolesta?? Hän ei käy enään vanhempieni luona, emmekä tee yhdessä enään mitään. Alkuaikoina harrastimme seksiä n 7-10 kertaa viikossa ja nyt se on mennyt siihen ettei hän enää jaksa kuin korkeintaan 1/krt viikossa. Epäilen että hän hakee tyydytyksensä jostain muualta, koska ennen pitäny seksiä hirveän tärkeänä.
Ja vielä se, että hän on exänsä kanssa hyvin paljon tekemisissä. Monia kertoja viikossa soittelee ja vähintään kerran viikossa näkee. En pidä siitä. Olen huono sanomaan miltä minusta tuntuu, mutta kun saan sanat ulos suustani, niin hänen mielestä kuvittelen kaikkea ja ajattelen liian vaikeasti.
Olen miettinyt eroa, mutta se vain tuntuu niin vaikealta. Mitä tehdä kun hän ei kuuntele minua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Te siis menitte asumaan yhteen 3 kuukauden tutustumisen jalkeen. Tuo tarkoittaa sita etta sina aloitit asumaan täysin ventovieraan ihmisen kanssa.
Nyt kun alatte hiukan tuntemaan toisianne, kumpikaan ei ole sitä mitä toinen odotti. Tuo on vain luonnollinen asia, nimittäin kestää kauan ennenkuin oppii tuntemaan toista ihmista. Nopeimmissa tapauksissa se tapahtuu vuodessa parissa, tavallisesti kestää kauemmin.
Ehkä opit tuosta sen erran että seuraavalla kerralla et hyokkää tyrkyttämään kehoasi ja rojujasi yhteen ventovieraitten ihmisten kanssa. On paljon älykkäänpää nähdä vaivaa ja tutustua mahdolliseen puolisoon oikein kunnolla ja ajan kanssa. Sen vuoden, pari, ehkä kauemminkin.
"Olen miettinyt eroa, mutta se vain tuntuu niin vaikealta. Mitä tehdä kun hän ei kuuntele minua? "
Vastaus: Lakkaa kiusaamasta miestä ja itseäsi ja anna tuon miehen mennä vaimonsa/xänsä/olkikasakultansa/mikätahaansa nimi naisella onkaan -luo. Sinne hän halajaa ja ehkä kuuluukin. Tai ei. Mutta se ole sinun asiasi eikä kuulu sinulle.
Kero meille että et ole huolellisesti ja harkiten tehnyt vielä lasta tuohon typeryyteen.
Ensinnäkin en kaipaa yhtään tuommosia vastauksia.
Olen tuntenut hänet hyvin jo monta vuotta, mutta vasta vuosi sitten ystävyytemme muuttui seurusteluksi.. En ole hyökännyt enkä tyrkyttänyt kehoani enkä tavaroitani..
Ärsyttää tuollaiset omaan elämäänsä kyllästyneet ihmiset. Luulet tietäväsi kaikesta kaiken ja olevasi oikeassa. Aina kuitenkaan asiat eivät mene niin helposti kuin sinun pieni pääsi ajattelee
Tietenkään sinä et halua kuulla toisen sanovan ilmiselvää asiaa: Virhettä jonka sinä huolellisesti harkiten (tai et) olet tehnyt.
Sinä et tuntenut miestä läheskään tarpeeksi hyvin oikeuttaakseen sinun tyontävän itseäsi hänen kanssaan saman katon alle.
NYT sinä alat tuntea häntä peremmin. Mies on sama jollainen hän on aina ollut.
Sinun liimautumisesi häneen EI ole muuttanut häntä täysin erilaiseksi. Hän on yhä sama mies joka hän on aina ollut.
Lakkaa jo kiusaamasta häntä ja kasva ja voimistu aivan rauhassa omillasi. Ala käyttämään aikasi kehittääksesi itseäsi ja mene amatillesisti urallasi eteenpäin. Kuuntele luontoa ja huomaa kaikki kauneus ympärilläsi.
Luulemastasi "oikeasta" tavasta elää voisit muodostaa aivan erilaisen. Tuo luulemasi oikea tapa heijastaa roskaelokuvamaaailmaa ja tonneittain halpojen naistenlehtien ahmimista.
Ole hyvä, aseta arvosi PALJON, PALJON korkeammalle ja muodosta elämäsi kauniiksi, arvokkaaksi ja elämisen arvoiseksi.
Meille kaikille on annettu vain yksi elämä, sitä EI ole tarkoitettu saastaan ja lokaan tallattavaksi!