Meillä kävi niin, että mies petti, kuulemma tarkoituksenaan vain "tunnustella" miltä tuntuisi jonkun toisen kanssa. Itse seksiä ei "kuulemma" ollut, vain suutelua ja kopelointia ja tietty lepertelyjä sun muuta.
Pettämistä kaikki tyynni. Yhdessä tässä ollaan ja anteeksi olen yrittänyt antaa, mutta vaikeaa on. Etenkin kun miehen mielestä asiasta EI SAA PUHUA.
Hän kun on sitä mieltä, että kerran kun on anteeksi pyytänyt, niin asia on sitä myöten selvä. Enkä minä asiasta jankkaakaan,en muistuttele, en ole tivaamassa tai vahtimassa joka menoa, en kyttäämässä kännykkää tai mitään muuta sellaista.
Mutta joskus voin asian takia pahoin, kun nuo tunteet petetyksi tulemisesta vyöryvät päälle- jokin tilanne tai sanat palauttavat tuon hetken mieleen ja mainitsen asiasta miehelle. Ehkä noin kerran/kaksi kuukaudessa. Sen sijaan, että hän rohkaisisi minua ja valaisi meihin uskoa ja tyynnyttäisi mieltäni lupaamalla edes kerrankin, että hän ei satuta enää, ei petä enää- mies kimpaantuu ja uhkailee erolla, jos vielä asiasta mainitsen.
"Ei tästä mitään tule, kun et kerran voi unohtaa" on miehen vakiolause, jos pettämistä sivutaan sanallakaan.
Ei tästä tosiaan taida mitään tulla. Miten unohtaa ja antaa anteeksi asia, jota ei edes kyetä käsittelemään?
Eikö pettämisestä tosiaan saa puhua??
Tämä on mennyt pelkäksi syyttelyksi meidän välillämme. Kerran kuussa minä syytän miestäni liittomme pilaajaksi pettämisen vuoksi ja mies syyttää minua liittomme pilaajaksi , koska asiasta haluaisin keskustella.
No tajuan nyt kirjoittaessani jo, että eihän tästä tosiaan mitään tule. Parempi pistää varmaan mies pihalle, niin saa tunnustella ihan rauhassa niitä toisia naisia ja pitää sitten mykkäkoulua jonkun toisen kanssa.
Vai mitä mieltä te olette??
Pettämistä kaikki tyynni. Yhdessä tässä ollaan ja anteeksi olen yrittänyt antaa, mutta vaikeaa on. Etenkin kun miehen mielestä asiasta EI SAA PUHUA.
Hän kun on sitä mieltä, että kerran kun on anteeksi pyytänyt, niin asia on sitä myöten selvä. Enkä minä asiasta jankkaakaan,en muistuttele, en ole tivaamassa tai vahtimassa joka menoa, en kyttäämässä kännykkää tai mitään muuta sellaista.
Mutta joskus voin asian takia pahoin, kun nuo tunteet petetyksi tulemisesta vyöryvät päälle- jokin tilanne tai sanat palauttavat tuon hetken mieleen ja mainitsen asiasta miehelle. Ehkä noin kerran/kaksi kuukaudessa. Sen sijaan, että hän rohkaisisi minua ja valaisi meihin uskoa ja tyynnyttäisi mieltäni lupaamalla edes kerrankin, että hän ei satuta enää, ei petä enää- mies kimpaantuu ja uhkailee erolla, jos vielä asiasta mainitsen.
"Ei tästä mitään tule, kun et kerran voi unohtaa" on miehen vakiolause, jos pettämistä sivutaan sanallakaan.
Ei tästä tosiaan taida mitään tulla. Miten unohtaa ja antaa anteeksi asia, jota ei edes kyetä käsittelemään?
Eikö pettämisestä tosiaan saa puhua??
Tämä on mennyt pelkäksi syyttelyksi meidän välillämme. Kerran kuussa minä syytän miestäni liittomme pilaajaksi pettämisen vuoksi ja mies syyttää minua liittomme pilaajaksi , koska asiasta haluaisin keskustella.
No tajuan nyt kirjoittaessani jo, että eihän tästä tosiaan mitään tule. Parempi pistää varmaan mies pihalle, niin saa tunnustella ihan rauhassa niitä toisia naisia ja pitää sitten mykkäkoulua jonkun toisen kanssa.
Vai mitä mieltä te olette??
Vastaukset 11
Vanhimmat
jätä se sika, ansaitset parempaa.
Kun miehelläsi on oikeus omasta mielestään "tunnustella" ja saada tekonsa anteeksi anteeksipyynnöllä, niin kuinka Sinun oikeuttasi puhua voidaan noin rajoittaa?
Puhumisen ja kopeloinnin tekoluonteella on ero, vaikka ei sänkyynkään ole päädytty. Joudutko muutenkin puheenvuoroja pyytämään?
Mäkeen vain.
Mies varmaan häpeää niin paljon ettei kehtaisi puhua, mutta se on huono perustelu. Kyllä hänen täytyisi ymmärtää sinun haluavan keskustella asiasta ja käydä se perinpohjaisesti läpi, että itse pääset asiasta eteenpäin. Mikäli miehesi ei tätä ymmärrä tai muusta syystä halua ratkaista asiaa kanssasi niin pistä pihalle. Et voi näinkään jatkaa ja jos miehesi ei nyt tule asiassa vastaan on silloin yhteinen tienne kuljettu loppuun. Toki toivon että sopu löytyy, mutta kyllä asia pitää saada ratkaistua.
Hei! Kokemuksesta voin kertoa, että jos mies toimii kuvaamallasi tavalla, on hänellä ilmeisesti salattavaa - eli hän on kertonut vain sen verran kun on ollut pakko kertoa. Jos asiaan palattaisiin, kyselisit yksityiskohtia tarkemmin, paljastuisi asioita joita hän haluaa pitää salassa. Näin on ollut omalla kohdallani, kumppanini kanssa.
Mieheni ei olisi koskaan kertonut mistään mitään, mikä liittyy luottamuksen pettämiseen, mutta hänen on ollut pakko koska olen saanut hänen naisverkostonsa olemassaolon selville ilman hänen avautumistaankin. Hän tarvitsee naisia, kännykän varassa olevia, entisiä heiloja ja niitä, joiden yhteystiedot ovat jääneet ravintolaillan jälkeen kännykkään.
Mieheni ei koskaa ole halunnut keskustella asioista, hän on sen sijaan syyllistänyt minua, jos olen yrittänyt. Hän ei halaa ja anna syliä, ei vala minuun uskoa vaan hän pitää keskusteluyrityksiäni "kiusaamisena" ja näin silloinkin, kun hänellä on ollut pariterapian aikaan salasuhteita enemmän kuin yksi.
Kaikkein etovinta tässä on se, että mieheni pitää itseään rakastelun osalta kymmenottelijana, taitavana ja hurmaavana miehenä johon "kaikki naiset ihastuvat". Näin siis hän toteaa selvinpäin. Humaltuneena saan kuulla miten komea hän on, miten hän ei ole koskaan saanut pakkeja, miten naiset ovat aina jääneet kaipaamaan häntä, etenkin rakastelua hänen kanssaan.
Ja mikä on sitten meidän arki? Kunpa yksikin näistä naisista näkisi hänet täällä sohvalla; reikäiset alushousut jalassaan hän notkuu haarat levällään sohvalla, seuraa kaikki urheilulähetykset ja pitkävedot, kyhnyttää itseään sieltä ja täältä...hiukset sekaisina, naamassa maan vetovoiman jäljet, nenänkaivuuta ja hampaiden välien siivousoperaatio pierujen ja ähkimisten säestyksellä...
Miehen juhla? Se hetki kun hän lähtee ravintolaan parin viinipullon jälkeen. Hiukset kammattuna, paita päällä ja hampaat pestyinä - kondomeja ei tarvita, koska tosimies ei niitä käytä. Mies tanssii hyvin, hän on sen taidon oppinut jo nuorena, kuten valehtelun ja ravintolamaailman iskemiskulttuurin. Yöelämä on hänen areenansa. Seksikin sujuu: siniset pillerit ja hormonikuurit auttavat seisokkia kummasti. Mies ei koskaan käy naisten päällä iskiessään heitä, hän on pelimies viimeisen päälle; puhuu ja kuuntelee, ei tunge.
Ja tämä mies toteaa, että jos en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, on parempi erota. Valehtelu kuuluu hänen persoonallisuuteensa, kuulemma, eikä hän voi siitä päästä eroon, vaikka haluasikin, kuulemma.
Lopuksi vielä totean, että mies on tehnyt tätä jo aikaisemmissa suhteissaan, muttei ole jäänyt kiinni.
Olen ollut uskollinen, käyn töissä ja harrastan monipuolisesti liikuntaa enkä käytä päihteitä. Seksuaalisesti olen elinvoimainen ja avoin. Mutta, kun mikään ei riitä niin ei riitä, se siitä. Meillä on ehdottomasti ero edessä.
Vaikka meillä ei terapiat olekaan auttaneet, niin kannattaisi yrittää kuitenkin sitäkin, sillä on niitäkin, joille se avaa ihan uusia mahdollisuuksia suhteen rakentamiseen uudelle pohjalle. Onnea matkaan!
Miksi jatkat tuollaisen ihmisen kanssa en oikein ymmärrä?
Suojaa heikkoa itsetuntoaan kieltämällä siunulta oikeuden kysyä pettämisestä ja hyökkäämällä vastaan. Kyllä tuon tulisi kestää kysymyksesi ja vastata niin pitkään kuin sinulla jotain epäselvää tapahtuneesta on, kestihän tuo pettääkkin sinulta kysymättä. Niin pitkään kuin sinulla on kysyttävää, kysy, jos mies ei sitä kestä se joutaakin lähteä kokeilujensa perään. Kun olet saanut tarvittavat vastaukset, sinun tulee osata vetää kansio siltä kohdin kiinni ja keskittyä huomiseen, tehtyä et tekemättömäksi saa. Eikä saa se miehesikään, oli tahtoa tai ei. Kovin luotettavaltahan tuo ei vaikuta ja kykynsä ja halunsa auttaa sinua toipumaan pettymyksestä jonka aiheutti ei ole parhaasta päästä.
Sitä pettämistä ei unohda koskaan, sen voit miehellesi tunnustaa ja anteeksiantoonkaan ei kaikki kykene. Anteeksiannolla ei ole merkitystä jos se tehdään vain sen vuoksi että niin on tapana. Jos se päivä tulee että anteeksi ääneen annat, se on merkki siitä ettet ole enää asialla oikeutettu toista lyömään, oli kiistanaihe mikä tahansa. Kyllä sinun pitää vaan saada se mies puhumaan, muuten ette asiasta yli pääse, kumpikaan. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta mahdollinen kulkea jos yhteistä halua on.
En ymmärrä miksi tämä pettäminen on niin suuri ongelma. Miehet ovat biologisesti moniavioisia. Miehet on vastoin geenejään pakotettu lähiön kopperoihin katselemaan samaa naamaa koko ajan.
Maailma olisi paljon onnellisempi paikka jos naiset antaisivat miehille vähän enemmän vapauksia tässä asiassa, eivätkä olisi koko ajan moraalipoliiseja.
Ei maailma siihen kaadu, että mies käy kiksauttamassa jotain toista silloin tällöin. Suhteessa on paljon muutakin.
Ihan samaa mieltä. Ei mua haittaa, että mun mieheni käy vieraissa, mutta valehtelu minua haittaa.
Jos yhdessä sopisimme, että vieraissa saa käydä, juttu olisi ihan ok. Mutta sellaista mieheni ei yllättäin suostukaan sopimaan. Miten Alffons selittää tämän miehille niiiiin tyypillisen käyttäytymistavan?
En minäkään ymmärrä, ketä miestä haittaa kasvattaa ominaan toisten lapsia. Sehän on tutkittu tosiasia, että aika monen miehen lapset eivät olekaan hänen omiaan. On biologisesti järkevää turvata lapsilleen mahdollisimman hyvät geenit, ja monipuolisella geenivalinnoilla voidaan varmistaa edes jonkun jälkeläisen hengissä pysyminen ja suvun jatkuminen.
Ihan se ja sama missä vehkeitäs uitat, mutta kun se tapahtuu 100:n varmuudella valheiden suojassa. Voit perustella sen pettämisviettis vaikka luomistarinalla ja hakea syyt huorimisilles vaikka astrologiasta, se ei tosiasiaa muuta. Se valehteleminen on se mihin maailma kaatuu ei sinun alimittaiseen aseeseesi, jota itsetuntoasi pönkittääksesi tarjoilet. Petät toisen ihmisen sinulle antaman luottamuksen, et hänen sukupuolielimiään. Ilman luottoa sinulla ei ole niitä sukupuolielimiäkään, eikä paljoa muutakaan mitä se suhde kaipaa. Avoin suhde on taas oma lukunsa ja luulen että sinä olet ensimmäisenä huutelemassa naistasi huoraksi jos hänkin hieman vapauksia biologian nimissä hakee.
Pettäminen perustuu valheessa elämiseen, ensisijaisesti omassa ja siitä saavat lopulta muutkin kärsiä kun tieto leviää.
pehmeitä. Lerppakullisen puheenparsia sanoskos, sanos juu.
Ei saakaan puhua. Juuri siksi, että suhteenne menee pelkäksi syyttelyksi, jos asia nostetaan esille säännöllisesti. Suhteenne kaipaa normalisointia... Eli miettikää mieluummin jotain kivaa yhdessä.