Minua ihmetyttää todella paljon sellanen asia että:
Jos tyttöystävä vetää herneen jostain asiasta ja alkaa mököttämään, enkä itse tiedä yhtään mitä olen tehnyt/sanonut että tuo mökötys alkaa. Sitten kun kysyn että mikä on..? tms niin suuttuu vaan eikä voi kertoa että mikä ahdistaa.
Olis vaan niiin paljon helpompaa jos vois puhua asian heti halki..mutta kun se on semmosta että tyttöystävä mököttää ja minä sitte mietin että mitähän oon tehnyt..
Onko tämmöinen kuinka yleistä? Ja miten pitäisi suhtautua jne?
Jos tyttöystävä vetää herneen jostain asiasta ja alkaa mököttämään, enkä itse tiedä yhtään mitä olen tehnyt/sanonut että tuo mökötys alkaa. Sitten kun kysyn että mikä on..? tms niin suuttuu vaan eikä voi kertoa että mikä ahdistaa.
Olis vaan niiin paljon helpompaa jos vois puhua asian heti halki..mutta kun se on semmosta että tyttöystävä mököttää ja minä sitte mietin että mitähän oon tehnyt..
Onko tämmöinen kuinka yleistä? Ja miten pitäisi suhtautua jne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No itse olen nainen ja juuri tuollainen...vaikka en kyllä välittäisi olla. Jos poikaystävä kysyy mikä on niin yleensä ekaks vastaan ei mikään. Silti odotan poikaystävän jatkavan kyselyä, toki rauhalliseen sävyyn. Sitten jossain vaiheessa saan suuni avattua.
Jos poikaystävä kysyy yhden kerran mikä on ja vastaan ei mikään, ja hän lopettaa siihen, niin siitäkin sitten ärsyyntyy kun häntä ei kiinnostakaan mikä vaivaa kun ei jatka kyselyä.
Hyvin hankalaa :D
Ei stna :D
Se on ihmisestä kiinni, molemmilla sukupuolilla on sama taipumus, määrätyssä tilanteessa. Mökötystä kayttävät tyypit jotka eivät ole kovin hyviä puhujia nopeissa tilanteissa..... siis ihan tasa-arvoinen homma. Mököttäjän kannattaa antaa rauhassa kertoa asiansa.... ja kuunnella miettiä ennenkuin täräyttää kovan mielipiteensä.... normaali mököttäjä kyllä korvaa odotuksen... jos ei, heitä pihalle ! Puhevikaiset ämmät käyttää tätä' usein. ugh
mun poikaystävä on tommonen...
ja kun se mökötys on vihdoin ohi, niin siitä ei sitten saa puhua sen jälkeen tai alkaa uusi mökötys.
ahdistaa, kun ristiriitoja ei voi puhua heti halki. tai ilmeisesti ei koskaan. poikaystävä kyllä saa omalla tavalla päänsä sisällä ratkaista omat ongelmansa, koska se on "hänen tapansa ratkaista asiat". mutta entäs sitten kun mun pitäisi saada puhua tapahtuneesta? mutta en voi tai hän suuttuu taas.
pitäis olla suhteessa kaksi samanlaista riitelijää varmaankin, että tuntuis 'paremmalta'. tällä tavalla riitely saa mut voimaan tosi huonosti...:/
Minua rasittaa myös miehen mököttäminen. Mitä tehdä; monia keinoja olen kokeillut, että tilanne muuttuisi. On kyse kahden erilaisen ihmisen tunteiden ilmaisusta ja lähinnä mököttäjältä puuttuvat taidot ilmaista tunteitaan myönteisemmin. Voisi koettaa puhua miehelle asiasta ennen kuin lukkiutuminen tulee. Puhumattomattomuuden jäätävyys sattuu ainakin vilkkaaseen herkkätunteiseen. Kun mies mököttää keinot ovat vähissä.Puhun yksin eikä
kaikukaan vastaa .Miten luoda suotuisat olosuhteet puhumiselle?Tai hyväksyä
tilanne ja toivoa ,että jokin liikahtaisi ja avaisi lukot.
Mököttäminen ja mykkäkoulu johtavat vain ongelmiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on tarve kommunikoida ja selvittää riidat.
Mököttäjä ei ole kykeneväinen selvittämään ja puhumaan asioista, ei edes silloin kun tulee ulos mykkäkoulustaan. Yleensä yksipuolisena vaatimuksena on vain hänen näkökantansa ymmärtäminen.
Itse katsoin kaksi vuotta päivä- ja välillä viikkokausia kestäviä mykkäkouluja ja ikinä ei pystytty puhumaan niistä oikeista ongelmista. Aina oli vaan että minä en tee/sano sitä tai tätä jos sinäkään et. Ja ei aikaakaan kun taas oli mykkis päällä, milloin mistäkin syystä.
Mykkis ei pysty puhumaan traumoistaan, tunteistaan saati sitten rakentavasti miettimään ratkaisumalleja ongelmatilanteisiin. Juuri siksi se on mykkis. Ja muuttuminen on lähes mahdotonta kun juuret ovat lapsuudessa ja persoonallisuudessa.
Se että puoliso on mykkäna parikin viikkoa ahdistaa minua tosi paljon. En edes aina ymmärrä mitä olen sanonut tai tehnyt josta hän on mykkkänä. Lapsille hän puhuu normaalisti, mutta mä olen ilmaa, vastaa pakollisiin halveksuen ja tiuskien. Tilanne on vaan vuosien myötä pahentunut. Rakastan ja haluan yhteisen elämän, mutta oikeesti jossain se raja tulee mullakin vastaa. Olen yrittänyt puhua ja sanoa miltä musta tuntuu, mutta se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eihän hänessä ole mitään vikaa ja ei hän pysty muuttumaan....