Vanhusten lääkitsemisessä ei ole

En ole vanhus ja syön silti yli kymmentä lääkettä. Osa on kylläkin itse valitsemiani, mutta reseptilläkin lääkkeitä on 8 (yhdeksäs jaksoittain). Nuo muut ovat sitten vitamiineja ja muita lisäravinteita. Minulla ei ole mielenterveyspuolen lääkkeitä joita moni käyttää. Noin suuri lääkemäärä johtuu useasta kroonisesta sairaudesta, mutta kaikki on nyt hyvässä hoitotasapainossa ja terveys kohtuullisen hyvä.

Itselläni kaikki lääkkeet on listattuna annostusmäärineen paperille jonka annan lääkärissä, poliklinikalla tai sairaalassa käydessäni lääkärille. Tällöin hoitava lääkäri tietää mitä lääkkeitä käytän ja mitä sairauksia minulla on todettu. Usein nuo vanhusten runsaat lääkkeet johtuvat siitä ettei potilas muista mitä lääkkeitä käyttää vaikka lääkäri kysyisi niitä. Lääkäri määrää sitten uusia lääkkeitä samaan sairauteen ja vanhus jatkaa silti niitä vanhojenkin lääkkeiden käyttöä, ainakin reseptin loppuun. Pahimmillaan resepti viedään uusittavaksi vaikka lääkettä ei pitäisi enää käyttää ja uusinnan tekevä lääkäri toteaa että uusiminen on tarpeen sairauden hoitoon, eikä selvitä että samaan sairauteen on määrätty jokin toinen lääke. Vaikka olisi omalääkäri käytössä, ei hän muista jokaista potilastaan. Usein tarvitaan vanhuksen omaisten väliintuloa, mutta moniko viitsii tai osaa tukia papereita.

Varsinkin laitoshoidossa olevat vanhukset ovat helppoja kohteita lääkäreille jotka määräävät lääkkeitä turhaan. Vanhukset eivät osaa pistää vastaan, ennenvanhaan kun ei uskallettu kyseenalaistaa lääkärin sanaa.


http://www.bjorksten.fi/journalismi/vaarat-laakkeet


http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/