ero palstaa ja havahduin, että yllättävän tavallista on ettei pariskunnat juttele keskenään ja kommunikoi avoimesti. Ja ettei toinen osapuoli oikein edes osaa tai katso tarpeelliseksi jakaa ajatuksiaan toisen kanssa.
Tästä päätellen parien välille jää tyhjä kuilu, ei opita tuntemaan toisiaan ja se alkaa hiertää jossain vaiheessa. Usein kuulee ehkä useamminkin, että tuntee toisen jo liian hyvin, eikä toisessa ole enää mitään uutta ja mielenkiintoista.
Mutta siis kysymys, oletteko mielestänne suhteissanne avoimia ja puhutteko tarpeeksi? Otatteko puolison tarpeita huomioon myös puhumisen suhteen? :)
Tästä päätellen parien välille jää tyhjä kuilu, ei opita tuntemaan toisiaan ja se alkaa hiertää jossain vaiheessa. Usein kuulee ehkä useamminkin, että tuntee toisen jo liian hyvin, eikä toisessa ole enää mitään uutta ja mielenkiintoista.
Mutta siis kysymys, oletteko mielestänne suhteissanne avoimia ja puhutteko tarpeeksi? Otatteko puolison tarpeita huomioon myös puhumisen suhteen? :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei häijyjen ämmien tarpeista tarivista välittää.
Pitää osata valita kunnollinen vaimo, joka kestää huontkin päivät
http://www.youtube.com/watch?v=oztG4gSH-k8&feature=fvwrel
Niin Anzzy, kunpa se oliskin noin helposti selitetty :) Kunpa ne miehetkin kestäs ne huonot päivät...
Seilohttp://www.youtube.com/watch?v=TijLagrN7l4rin akka ja kalastajan koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa
http://www.youtube.com/watch?v=TijLagrN7l4
En ole tutustunut eropalstaan, mutta mun on nyt paljastettava itsestäni vähän äijämäinen piirre.. Mä en jaksa sellasta suhdetta, jossa toinen haluaa koko ajan analysoida meidän suhdetta."Kulta voitaisko me puhua meidän suhteen tilasta" saa karvat pystyyn xD Olen ollut joskus sellasessa suhteessa, ja se oli hyvin kuluttavaa ja rasittavaa. Mikään ei puhumalla ainakaan paremmaksi tullut, päinvastoin, yhä syvemmälle suohon vaan upottiin. Etenkin kun minun luonnetta haluttiin koko ajan määritellä ja analysoida.
Mulle on helpompaa ja sopivampaa olla sellaisen ihmisen kanssa suhteessa: joka tekee kuin minä: kakaisee ulos asian mikä harmittaa suhteessa, vaikka sitten räiskyvän riidan aikaan saaden ja sitten asia käydään läpi ja etsitään joku ratkaisu ja _unohdetaan_ menneet vastoin käymiset. Kaikkein pahinta on vanhojen sanomisten ja tekojen kaivelu ja tonkiminen.Minä ainakin sanon välillä vihaisena mitä sylki suuhun tuo, ja unohdan saman tein.
Minusta yhdessä tekeminen ja arjen jakaminen on tärkeintä. Että on leppoisaa yhdessä oloa ja sitten kun on ristiriita, se selvitetään.
Ja totta kai puhuminen on tärkeää, mutta tarvitseeko siitä suhteesta koko ajan jauhaa :) Paremmin se suhde minusta voi, kun puhuu monenlaisista mielenkiintoisista asioista.
Joo ei analysointi lienee tarpeenkaan, jos muutoin jutellaan avoimesti ajatuksia siinä arjen ohessa. Analysointia tarvitaan yleensä vasta, kun on unohdettu avata suu ja kertoa kumppanillekkin mitä oli aikeissa.. :) Suhteen tila leinee kunnossa ihan normaalilla yhdessä olemisella ja tosiaan asioiden jakamisella noin muuten myös puhumalla.
Enkä nyt tarkoita läsyttää kaikesta kaiken aikaa, vaan niin että toinen pysyy kärryillä missä mennään ja mikä on toisen ajatus johonkin vaikkapa yhteiseen asiaan. Ettei niin et toinen sanelee ja toinen nyökyttelee..sitten aletaan kiukutella ja möksähdellä kun toinen ei toimi kuten olit ajatellut..harmi vaan kun ei oltu edes kerrottu niitä ajatuksia. Oletettiin vaan et homma toimii automaattisesti ja on hyvä syy räjähdellä, vaikka puhua ei viitsitä tai osata itsekkään..
Lienee tuossa vois olla vakavamman juttelun paikka sitten :) Mä kun uskon ettei semmosia kiukkukohtauksia tule juur lainka, jos ollaan avoimia ja kaiken aikaa sillain kartalla toisen meiningeistä.
Hiljaisuus on ilmanmuuta suotavaa ja kuuluu parisuhteeseen sekin. Se vaan et onko sitä hiljaisuutta ongelmaksi asti :) ja just nii kun voi puhuu monenlaisista mielenkiintoisista asioista eikä vaikka vain säästä tai harrastuksista.
Jos toisella on hyvin suppea aihepiiri mistä voi jutella siippansa kanssa niin aika ahdistavaksi mä ainakin koen sellaisen.. :(
Juu, no mulla oli siinä analysointi-suhteessa viel sekin ongelma, että mies ei osannut/halunnut puhua puhelimessa juurikaan, vaan tavattiin vain viikonloppuisin, kun molemmat asuivat opiskelujen takia eri paikkakunnilla. Sitten viikonloput oli sitä analysointia :/ Lisäks oli mustasukkaisuutta yms. Meni aivan mehut sellaisesta. Totuus oli kumminkin se, että kaksi liian erilaista ihmistä oli menneet kimppaan ja muuta yhteistä ei ollut kuin se suhde. Se sitten kariutui, luonnollisesti.
Joo, tossa oon samaa mieltä, että kiire ja arjen kaikki velvollisuudet, työ yms. vie niin paljon joskus suhteelta energiaa, että _kaikenlainen_ juttelu, niin syvällisempi kuin ihan arki-jutustelu jää vähän turhan vähälle. Riidat tosiaan voi johtua ihan väärinkäsityksistä ja väsymyksestä. Oletetaan toisen tarkoittaneen toista, kuin mitä tarkoitti ja ajattelevan asiasta toisin kuin miten se oli. Että toinen oli luvannut imuroida, vaikkei ollutkaan luvannut, jne.
Mutta mä olen oppinut riitelemään parisuhteessa ja siitä olen onnellinen. Olin paljon onnettomampi aikoinaan, kun en saanut suutani vaan auki, vaan pyörittelin asioita päässäni. Mä en enää pelkää volyymin käyttöä tai voimakkaita tunteita (en tietenkään hyväksy henkistä enkä fyysistä väkivaltaa, se on selvä!). Musta on ihanaa ja turvallista, että on suhteessa ihmisen kanssa, jolle uskaltaa suuttua ja joka uskaltaa suuttua mulle :) Ja tietenkin on myös riitoja, jotka päättyy nauruun.. Tai muuhun mukavaan..
En ole törmännyt vielä erityisen hiljaiseen suhteeseen, joten siihen en osaa sanoa mitään. Noh, mökötykseen jossain kaukaisessa suhteessa. Se ei toiminut kyllä ollenkaan. Sellasta en kestä ja osaa.
Suppeat aihepiirit keskusteluissa on tosiaan ongelma, sellaista oli siinä analysointi-suhteessa. Sellaiseen en sen jälkeen enää ole halunnut enkä joutunut.
Osittain taas niin tuttu tekstiä..kuin mun elämästä :) No mä taas olen törmännyt hissukkaan..mut ei siitä enempää nyt :) Tuli mussu kotiin joten jää vähän nyt kesken tää :)
Jos se oli vaan sinuun verrattuna hissukka ;) Noo, leikki leikkinä, ajattelin vaan, kun oot varmaan aika puhelias :)
Joo, mä jatkan vielä hetken. Heippa!
Sitäkin kyllä :) On asioita joista tarvii kyetä puhumaan..jos meinaa et suhde elää ja voi hyvin..mut se siitä :)
Ja nukkumaan kohta..silmät menee nurinpäin..
Minä luulen, että samankaltaisilla ihmisillä riittää joko yhdessä puhuttavaa tai sitten molemmat nauttivat hiljaisuudesta. Mutta kun ei valita kumppania maltilla vaan otetaan väärä ja yritetään muuttaa se mieleiseksi puhumalla ja analysoimalla. Ja eihän siitä tietenkään mitään tule.
Ja joo, me kyllä puhutaan, mutta ylensä muusta kuin suhteemme tilasta. Onneksi.
Joo, hiljaisuus on aliarvostettua. Minusta se on hyvä merkki, että pystyy suhteessa olemaan hiljaa toisen läsnäollessa, ilman että toiselle tulee vaivautunut tai hermostunut olo.
Sanos muuta.
Mä taas en uskonut enää vuosiin mihinkään muuttamiseen :) Nuorempana kokeilin sitäkin..nykyisin taas on menny sillain et kerron mistä mua hiertää ja mitä mä asiaoista ajattelen ja meinaan. Jos joku asia käy ylivoimaisen hankalaksi erilaisen näkemyksen mukaan, niin ei ole pakko elää semmosessa suhteessa. Enkä nyt tarkoita verhojen väriä tms semmoista pikku juttua.
Vaan vaikkapa esimerkkinä näinki konkreettinen ongelma, toinen haluu lapsia ja toinen ei. Mitäs siinä sitten suotta rähjäämään...tai koittamaan aivopestä. Mä ainakin nimenomaan luovun siinä vaiheessa jutusta, kun joku asia on niin solmussa ettei se kumpaakin tyydyttävällä tavalla voi koskaan ratketa ja ennemmin kun et alkaisin muuttamaan toista tai painostamaan mun tahdon alle. Mikä ei itsestä lähde ja hyvälle tunnu ihan ehdotuksena ja ajatuksena jo, niin turha sitä on alkaa takomaan moukulla uuteen muotoon..
Se on niin turhaa elää jonku toisen sanelemaa elämää ja haluta elää elämäänsä samaan aikaan ihan erilailla.. :)
Mut siis paljon ihmiset sitä pakko muovaamista jaksaa harrastaa ja taipua siihin itkun ja vitutuksenki kanssa..siinä sitten ollaan jalka puoliksi ovenraossa kaiken aikaa..
juu oon avoin ja juttelen jopa liikaakin kuulemma
Hyvä että puhut :) Mielummin se kuin arvaa mitä ajattelen..
Tää on vähän kakspiippunen juttu. Ensinnäkin mitään parisuhdetta ei ole jos ei ole keskustelua, toiseksi liiallinen keskustelu häiritsee arkirutiinien suorittamista.
Joo. vaikea on tilanne.
Niinpä..liiallinen keskustelu taas on helpompaa ehkä katkaista, kun kaivaa tuppisuusta sanoja :)
Musta on epäkohteliasta lopettaa yksipuolisesti keskustelu. Se vain ei elämässä mene niin.
Ei vaan tarkotan sitä, että kun ite huomaa että toinen ei enää jaksa..vois omatoimisesti suipistaa suutaan ja hiljentyä hetkeksi :)
Mutta jos siinä on asia kesken? Ei asioita saa jättää roikkumaan kuin joitain himmeleitä kesäkärpäsien kiipeilypuiksi.
Oho!
Taas meni vinoon.
(naurua)
Ei tiettykään silloin..mut meinaan et voi opetella hillitsemään lärppäsuutaan :) Tietty asiat puidaan siinä ja nyt, kun aihe on..tai sit ainakin vois sanoo et voitasko jutella tää juttu myöhemmin läpi kaikessa rauhassa ja sit kans jutella. Eikä vaan sanoa päästäkseen pälkähästä :)
Mjaa. Mä en kasaile mitään kekoihin ja rustaa mitään muistilappuihin. Asiat selvitetään siinä ja heti.
Piste.
Nii vaikka olis just kauhee vessahätä ja pissa tulis houssun? Nii pissalle ei saa lähtee, koska juttu on kesken? ;) Näsäviisastelin ...nojoo. Riippuu asiasta ja tilanteesta. Olis ehkä hiukan hlmöä vaikka alkaa toisen työaikana puimaan jotain ongelmia tai sukujuhlissa...että sanosin on hiukan väliä mitä ja missä ja mikä on ajankohta.
Mitä väliä sillä ympäristöllä on? Miten ympäristö tähän nyt liittyy? Jos asiat on kesken niin ne viedään kaikkia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Tämähän on aivan tavallista neuvottelutaktiikkaa. Ei siinä kuule katella ympärilleen, vaikka kadulla seisoisivat tien tukkona.
Heh..okei :) Että huono seksikin puidaan appivanhemipen kuullen vaikka keskellä kirkonmäkeä? xD Joo mä tajuan kyllä mitä haet takaa..mutta ihan oikeesti en ehkä sittenkään roiskahtaisi miehen silmille isoäitini synttäreillä tai työpaikan käytävällä.. :)
No mitä seksiin tulee niin siitä ei ole ole ollut mulla huonoa sanottavaa. Jokaisella on omat ongelmansa ja tapansa niitä setviä.
Mun pitää nyt opettaa naperoa. See ya.
.
Mut näin esimerkkinä heitin vaan et tommosetkinko asiat pitäs puida siinä just oli paikka ja tilanne mikä vaan, kun sattuu harmittaan? :) Mut joo..kukin tyylillää..silti uskon et puhuminen kannattaa.
See ya..
No, mä olen sitä mieltä, ettei suhde toimi, ellei ole avointa kommunikointia. Ilman sitä suhde jää jotenkin pinnalliseksi ja toinen etäiseksi. Jos suhteen alkuvaiheessa toinen ei osoita pystyvänsä puhumaan avoimesti asioista ja tunteistaan, tulen epäluuloiseksi toisen motiiveita kohtaan ja mielenkiinto vähenee.
Jotakuinki noin menee myös mun ajatus tässä :) Ja aika monen muunkin mitä tosiaan luin tuolla avioero ja avoero palstoilla asiasta.. Syistä eroon..puhumattomuus ja etääntyminen tai vieraaksi jääminen..oman elämän eläminen ns. yhteisen rinnalla jne..
Niin kyllä kaikki tai ei mitään...salamyhkäisyys syö pohjaa..