Sisäpiha
Aurinkoiselle seinustalle siirretyllä penkillä oli lämmintä. Aurinko paistoi ja viereinen sadevesiviemäri lorisi. Sulavesi oli uurtanut jäähän mutkittelevan kanjonin, jossa kolme lasta leikki. Kumisaappaiden ja esiin sulaneen asvaltin tuoksu houkutteli esille oman lapsuuden. Mikään ei ollut muuttunut. Harakkapari teki innolla pesäänsä, kiskoi puista oksia ja vei niitä korkealla pihapuussa sijaitsevan rakennelmansa uumeniin. Näin ne olivat tehneet niin kauan kuin muistan.
Olin lukenut kirjaa, mutta kirkas auringonpaiste oli tehnyt siitä vaikeaa. Kellokosken prinsessa makasi reisillä avonaisena. Kengät olivat menneet huonoon kuntoon. Suutarini oli vaihtunut englantilaiseen, ajattelin. Ehkä minäkin joskus jään eläkkeelle, ja joku ottaa paikkani maailmassa, siirtelee asiat hänelle mieluiseen järjestykseen. Sitä ennen tämä maailma oli minun, aivan juuri sellainen kuin sen halusin olevan.
Oman lapseni vieressä leikkivän pojan äiti seuraa lasten leikkimistä kuin haukka. Kaikesta varuillaan olosta huolimatta hän kykenee vaivattomasti seuraamaan käydyn keskustelun suuntaa, tai hienoisia muutoksia sen mielialoissa. Keskustelu on värikäs ja rönsyilee sinne tänne. Hymyiltyään minulle - näin tervehtien - hän jäi muutaman askeleen päähän jälkikasvustaan ja asettui seisomaan juuri siihen kohtaan, josta hän kykeni näkemään kaiken mitä pihalla tapahtui.
Nojasin kyynärpäällä selkänojaan ja asetin sormeni nenän alle, niin kuin olisin vaipunut ajatuksiini. Oikeastaan levitin sieraimiin sinun tuoksuasi. Rakastan sinun tuoksuasi.
Aurinkoiselle seinustalle siirretyllä penkillä oli lämmintä. Aurinko paistoi ja viereinen sadevesiviemäri lorisi. Sulavesi oli uurtanut jäähän mutkittelevan kanjonin, jossa kolme lasta leikki. Kumisaappaiden ja esiin sulaneen asvaltin tuoksu houkutteli esille oman lapsuuden. Mikään ei ollut muuttunut. Harakkapari teki innolla pesäänsä, kiskoi puista oksia ja vei niitä korkealla pihapuussa sijaitsevan rakennelmansa uumeniin. Näin ne olivat tehneet niin kauan kuin muistan.
Olin lukenut kirjaa, mutta kirkas auringonpaiste oli tehnyt siitä vaikeaa. Kellokosken prinsessa makasi reisillä avonaisena. Kengät olivat menneet huonoon kuntoon. Suutarini oli vaihtunut englantilaiseen, ajattelin. Ehkä minäkin joskus jään eläkkeelle, ja joku ottaa paikkani maailmassa, siirtelee asiat hänelle mieluiseen järjestykseen. Sitä ennen tämä maailma oli minun, aivan juuri sellainen kuin sen halusin olevan.
Oman lapseni vieressä leikkivän pojan äiti seuraa lasten leikkimistä kuin haukka. Kaikesta varuillaan olosta huolimatta hän kykenee vaivattomasti seuraamaan käydyn keskustelun suuntaa, tai hienoisia muutoksia sen mielialoissa. Keskustelu on värikäs ja rönsyilee sinne tänne. Hymyiltyään minulle - näin tervehtien - hän jäi muutaman askeleen päähän jälkikasvustaan ja asettui seisomaan juuri siihen kohtaan, josta hän kykeni näkemään kaiken mitä pihalla tapahtui.
Nojasin kyynärpäällä selkänojaan ja asetin sormeni nenän alle, niin kuin olisin vaipunut ajatuksiini. Oikeastaan levitin sieraimiin sinun tuoksuasi. Rakastan sinun tuoksuasi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kevään tuoksuista parhain on autotallissa leijuva bensan ja moottoriöljyn haju,se jos mikä on kiiman haju.
(Naurua)
Toivottavasti asut omakotitalossa, sillä yleisillä paikoilla tuollaisten pommien sijoittaminen kerrostalon alakertaan on laissa kielletty.
meinasin autotallia vaik on miun olohuoneessakin tuo ihana haju ollut, sen verran prätkä hikoilee
Asutsä monennessa kerroksessa? Tuliko filla fönäristä vai vetelitkö pitkin porraskäytävää?
Sitten lopulta, kun tuli tarve pakottaa asioita oikeaan järjestykseen, tuli miettittyä miten hän niiden kaikkien kolmen kanssa pärjää. Hätäinen soitto puistosta, josta lapsen varmuutta täynnä oleva ääni kantautui kiireisten askelten säestämänä, oli kuin ikkunan väliin joutuneen sirkan soitto, jonka ääni hajotti ja tuuli puhalsi sulavelle lumelle, niin että tomu näkyivät hetken tummempana. Leikkipuiston penkille oli jäänyt avonainen kirja, jota keväinen tuuli leyhytti etsien oikeaa sivua.