yhden asian oppinut. Jotkut tykkää pitkästä ja laihasta. Toiset isosta ja paksusta, tai pienesta ja paksusta, tai sitten sopusuhtaisesta. Jotkut jopa pienestä ja ohuesta. Toiset tykkää kaljusta ja toisten mielestä saa rehottaa. Toisten mielestä meno saa olla villiä ja vapaata ja toisten makuun koti-illat.
Palstaa lukiessa
MMMMIÄS
14188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onnittelut sulle. Tuo on asia, joka olisi jokaisen miehen syytä oivaltaa..eikä väittää täällä kivenkovaan, että JOKAISEN naisen ihannemies on pitkä, tumma ja komea.
No myönnetään. Ei JOKAISEN, vain ehkä noin 80-90%.
Eli vaaleat voivat yrittää sitten siitä parista kymmenestä prosentista löytää "omansa" jos pystyvät.
Sen saa selville lukemalla ihan tätä palstaakin esimerkiksi.
Sama koskee myös muita ominaisuuksia joihin mies ei voi vaikuttaa vaaleuden lisäksi kuten silmien väri, kullin koko ja naamataulun komeus.
Ne on niitä ratkaisevia asioita, jotka todellakin toistuvat lähes poikkeuksetta aina täällä palstalla.
Toki löytyy aina joku nainen joka pitää jostain muusta, mutta ne ovat vähemmistössä niin vähäisinä ettei niistä noille miehille jotka noihin epäihannemiehiiin lukeutuvat ole paljon apua.
Unohtu mainita vielä pituus eli vähintään 180 .
Monetkin naiset näyttävät olevan aivan hulluna narkkarirokkareihin. Sellaisiin pieniin ja laihoihin, eikä erityisen komeisiinkaan miehiin. Mr finland miehiin moni varmasti tykästyy. Bodareista ja voimamiehistä ei näytetä hirveästi tykättävän.Käytännön huomioni on, että isoilla kovilla äijillä on aina nainen. Vaikka bodareiden ulkonäkö ei viehätäkkään, tuntuu nämä olevan suojelijoita ja kingejä jotka vetoavat itsevarmuudellaan naisiin.
Totta, makuja on monia..mutta pysyykö naisen mieli muuttumattomana ja onko ne ihannemiehen ominaisuudet ratkaisevat?
Voiko sitä nainen ihanan miehen tavatessaan huomata että oikeastaan aiemmin ihailemansa hoikat miehet ovat liian rimpuloita ja muittenkin ihannemittojen kohdalla menee asteikko uusiksi (viimeisimmän) ihastuksen myötä?
Tai alkaako enemmistö naisia suhteeseen vain ihannemiehen ulkoiset tuntomerkit täyttävän kaverin kanssa? ja jos alkaa niin kestääkö se sitten paremmin?
Mä olen nyt löytänyt ihannemiehen; pitkä, komea, vaalea (kuulun vähemmistöön), sopivat lihakset ja ennen kaikkea mukava, kiltti, älykäs...siis täydellinen. Ja puuttumatta nyt siihen, onko tässä elämäni mies, olenko sitten eronnut niistä edellisistä vaan koska olen luullut että sisäinen kauneus voittaa ulkoisen komeuden, eikä se olekaan niin vaan ensin täytyy miehen viehättää ulkoisesti ja sitten katsotaan löytyykö korvien välistäkin muuta kuin kieli.
Kyllä se ihannemies muokkautuu sen mukaan, mitä pään sisällä on.
Olen seurustellut käsittämättömän hyvännäköisten miesten kanssa, ja suoraan sanottuna ensinäkemältä susirumien.
Olen huomannut että kun ihastuu, ulkonäön merkitys pienenee huomattavasti. Itse en ole sellainen, etten edes puhuisi miehelle joka ei viehätä ulkonäöllisesti, koska mies on kaverinakin huomattavasti parempi kuin nainen.
Onhan se ihannekroppa bonus, mutta enemmän on merkitystä sillä mitä päässä liikkuu, miten maailmankatsomus sopii yhteen, ja miltä ko. ihmisen seurassa oikeasti tuntuu.
Itse en ole ulkonäöllisesti mikään ihannenainen, mutta vientiä löytyy vissiin persoonallisuuden vuoksi suhteellisen paljon. Mutta elän niin paljon pääni sisällä, että vaikka olisi kuinka komea, pitkä, isomunainen tms, ei yhteistä säveltä löydy sellaisen miehen kanssa joka ei ajattele asioita syvällisemmin.
Läskinä naisena tietysti arvostat sisäistä kauneutta.
Niinpä! Ja lisäisin vielä, että onneksi.
Kyllä vakka kantensa valitsee. :)
Tekin varmaan kelpaatte pinnallistakin pinnallisemmille mallinkroppaisille tytöille. Aivan varmasti. En epäile yhtään.
Minulle tuollaiset pinnalliset paskiaiset eivät kelpaisi edes viimeisenä vaihtoehtona.
Mistä tiedät, etten ole sua jo kuksassu?
Läski läskinsä valitsee ja läskinsä ylpeillen kantaa.
Vakka kantensa, läski läskinsä,...Kuinka monta prosenttia tai muuten suhdelukuna teillä on ollut parina/poikaystävänä/puolisona/... siis pidemmässä suhteessa oman maun mukaan ulkoisesti ihannemies? Tai vastaavasti tietysti ihannenainen?
Kuten edellä mainitsin, mä olen nyt löytänyt ekan ulkonäkökriteeritkin täyttävän ja suhteita on ollut useita jos pidemmät suhteet lasketaan, tarkkaan laskematta viiden ja kymmenen välillä.
Vaikka kriteerini (ja kroppani, ainakin teidän mielestänne) ovatkin löysät, minulla on juuri sellainen myös ulkoiselta olemukseltaan täydellinen mies tällä hetkellä. Suhdetta on nyt takana noin puoli vuotta, ja vaikka pitkästä suhteesta ei voikaan vielä puhua, niin meillä menee hyvin ja tämä tuntuu olevan vakaalla pohjalla.
Aiemmin minulla on ollut 4 pidempää suhdetta, joista 3 on ollut ulkoisesti hyvinkin miellyttäviä. Neljäs näistä, se pisin suhde (seitsemän vuotta) oli sellaisen miehen kanssa, jota en kokenut ensinäkemältä yhtään houkuttelevaksi.
Että imekää sitä.
On mullakin ihannemies, mutta suhteessa olen ollut erilaisten persoonien kanssa. Siinä vaiheessa kun kerään pyykkinarulta miehen kalsareita, en välttämättä mieti että "onko tässä mun ihannemieheni alushousut?". Pitäisi ehkä miettiä. Olen ajatellut että ihminen on vajavainen ja arki on arkea mutta kai sitä silti saa haaveilla, että olisipa mulla sellainen notkea, aistikas, hellä ja kestävä rakastaja joka on jumalaisen komea ja kaunisääninen.
Olen lähteny mieluummin mukavan ja sympaattisen miehen matkaan, sellaisen jonka kanssa olen kuvitellut voivani elää rauhassa ihan tavallista elämää ja unelmoida yhdessä jostain siltä tuntuu. Mutta alan nyt miettiä että pitäisikö mun sittenkin alkaa odottamaan ihannemiestäni. Laskeutuisikohan sellainen tantraseksijumala joku päivä jostain taivaasta mua naimaan?