muutaman vuoden kestänyt suhde mieheen, jonka löysin netistä ja joka piti pelinappulanaan. Hullu uskoin, toivoin ja loppujen lopuksi petyin. Nyt istun täällä kotona ja kieriskelen itsesäälissä - ihan omaa syytäni, kun uskoin, vaikka tiesin, että minua vedätetään. Mies pyöritteli naisia, lähetteli tekstiviestejä, soitti pitkiä puheluita ja hävisi sitten vapaiksi viikonlopuiksi mitä ihmeellisimmillä selityksillä. Siis ihan klassikko tapaus. Aika kului, lupasin antaa anteeksi. Yritin oikein kunnolla, mutta ei siitä mitään tullut, epäilys painoi koko ajan. Tultiin tämän vuoden alkuun - olin täysin uupunut ja loppu, fysiikka petti ja huomasin kuinka väsynyt olin myös henkisesti. Tässä vaiheessa syy oli tietenkin minun, väsyneen vanhan naisen, josta ei ollut enää seuraksi. Kyllä syy on omani - annoin hänen kuulla kunniansa varmaan sadat kerrat ja sitten taas lepyin, täysin selvää, että ei bimboa jaksa... Nuolen haavani ja käännän sivua - tunnelin päässä ei näy valoa, pitänee kääntää suuntaa.
Nyt se sitten loppui
mjummeli22
1224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huh...näitä tuntuu piisaavan. Sama täällä. Kun luottamus menee, niin se menee...
Selviit kyllä! Niin aion minäkin! :)