Suomen paskimmiksi bändeiksi voi hyvällä syyllä kutsua niitä, jotka tekevät levystä toiseen samalla kaavalla sävellettyä musiikkia, jossa vain sanat vaihtelevat.
Idea saman biisin toistamisesta vuodesta toiseen ei ole uusi. Juice Leskinen teki 1970-luvulla yhden, 1950-luvun rockia matkivan sävellyksen, ja teki samaan sävelmään useita hittibiisejä.
Tämän hän on itsekin aikoinaan myöntänyt haastattelussa. Biisit "Napoleonin mopo", "Einarin polkupyörä" ja "Tarzanin kalsarit" sisältävät täsmälleen saman sävellyksen.
Nykyaikanakin on rokkareita, jotka kopioivat samaa kaavaa - jos nyt eivät nuotilleen, niin lähes nuotilleen.
Yksi iljettävimmistä jankkaajabändeistä on Zen Cafe. Yhtye on tehnyt jo ties montako vuotta ja montako levyä yhdellä ja samalla, jollottavalla ja paikalleen juuttuneella tyylillä.
Se bändi ei koskaan muutu. Laulaja ei edes osaa laulaa, vaan puhuu biisinsä, jotka ovat toisistaan erottumatonta massaa. Ensin "Harri on tehnyt itsestään pellen", sitten "Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään", sitten "Piha ilman sadettajaa" jne. jne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_Café
Toinen oksettava on Happoradio. Yhden hittibiisin, "Linnusta sammakoksi", jälkeen bändi on jatkanut samalla itseään kopioivalla, uudistumiskyvyttömällä linjalla loputtomiin; "Tavikset", "Che Guevara", "Puhu äänellä..." jne. jne. ovat kopion kopion kopioita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Happoradio
Pahinta on, että omilla aivoillaan ajattelematon kansanosa diggaa tällaisia yhden biisin kopioijia loputtomiin! Hyissaatana! Voin pahoin!
Idea saman biisin toistamisesta vuodesta toiseen ei ole uusi. Juice Leskinen teki 1970-luvulla yhden, 1950-luvun rockia matkivan sävellyksen, ja teki samaan sävelmään useita hittibiisejä.
Tämän hän on itsekin aikoinaan myöntänyt haastattelussa. Biisit "Napoleonin mopo", "Einarin polkupyörä" ja "Tarzanin kalsarit" sisältävät täsmälleen saman sävellyksen.
Nykyaikanakin on rokkareita, jotka kopioivat samaa kaavaa - jos nyt eivät nuotilleen, niin lähes nuotilleen.
Yksi iljettävimmistä jankkaajabändeistä on Zen Cafe. Yhtye on tehnyt jo ties montako vuotta ja montako levyä yhdellä ja samalla, jollottavalla ja paikalleen juuttuneella tyylillä.
Se bändi ei koskaan muutu. Laulaja ei edes osaa laulaa, vaan puhuu biisinsä, jotka ovat toisistaan erottumatonta massaa. Ensin "Harri on tehnyt itsestään pellen", sitten "Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään", sitten "Piha ilman sadettajaa" jne. jne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_Café
Toinen oksettava on Happoradio. Yhden hittibiisin, "Linnusta sammakoksi", jälkeen bändi on jatkanut samalla itseään kopioivalla, uudistumiskyvyttömällä linjalla loputtomiin; "Tavikset", "Che Guevara", "Puhu äänellä..." jne. jne. ovat kopion kopion kopioita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Happoradio
Pahinta on, että omilla aivoillaan ajattelematon kansanosa diggaa tällaisia yhden biisin kopioijia loputtomiin! Hyissaatana! Voin pahoin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Entäs klamydia?
Klamydia... No jaa. Saman toistoa, 1980-luvun alun uutta aaltoa. Muutamia hyviä biisejä, mutta pääosin massaa. Käkimassaa.
hurja löytö tuo tosiaan juice-homma. nyt meni rokin historia uusiks.
Ei ollut löytö, vaan asia oli tiedossa jo 1970-luvun lopussa.
Taidat olla tosi nuori.
Ilkka Alanko js neljä ruusua
Pari hyvää biisiä, muuten samaa laiskaa jollotusta.
mielestäni Zen Cafe teki historiaa kun laulu onkin enemmän puhelaulua.
ERikoista musaa.
Heillä on meneviä lauluja mutta myös rauhallisempia.
tutustu koko tuotantoon niin silloin voit antaa mielipiteesi.
Bändi tekee nerokkaalla tavalla biisejä yksinkertaiselle pohjalle, puhelaulua mutta tosi nerokasta.
Yksi bändi joka on tehnyt monipuolisia levyjä on CMX, joka on suurin suosikkini.
Myös diggaan paljon Zen Cafesta, Miljoonasateesta, Yöstä, Popedasta, Rautiaisesta sekä Kolmannesta Naisesta.
Siis puolustan tässä Zen Cafea, he teki nerokkaat biisit kuten Taxi, Mies jonka ympäriltä tuolit viedään, Ihminen, Idiootti, Sika, Kissa kuumalla katolla,
Piha ilman sadettajaa, Tavallaan jokainen on surullinen, Jättiläinen, Mies eikä poika enää, Älä tee, Taivas on kirkas ja napakka, Rysty jne...
siis nerokasta siksi koska laulaminen on erilaisempaa kuin muilla, tyyli on helvetin COOl ja eroittuva suuresta massasta.
Puhelaulu ei ole uusi keksintö. Jo vuosikymmeniä sitten oli tyylisuunta nimeltä "talking blues", joka on yksi räpin juurista. Suomessa puhelaulua edusti mm. M.A.Numminen 1960-70 -luvuilla. Zen Cafe voi erottua suuresta massasta, mutta se ei erotu itsestään.
Kuinkahan moni bändi erottuu itsestään. Ehkä jotkut harvat proge metal bändit
hauska avaus juicesta, kovasti nauratti! mutta tuo zen cafe -asia piti avaajalla paikkansa: noi zenin piisit on käsittämättömän ideattomia humppahahmotelmia ja laulaja on yksi suomi-rokin historian vaisuimpia tuotoksia. enkä kyllä ole koskaan ymmärtänyt yup:n ja maj karmankaan musan innottomuutta. tommoset bändit ois 70-luvulla pullotettu lavalta.