Reippaasti täysi-ikäinen veljeni on viimeisen vuoden aikana koitunut suureksi riesaksi.. Hän on todella narsistinen ja sairas..
Viime vuonna hän yritti erottaa minut tyttöystävästäni kertomalla hänelle perättömiä juttuja, sai melkein äitini pistämään minut laitokseen väittämällä hänelle että käytän amfetamiinia.
Ja nyt hän on mennyt kahvittelemaan ystävieni luokse kun olen ollut toisella paikkakunnalla, ei minulla sitä mitään vastaan olisi, jos kyse olisi viattomasta kahvittelusta.. Todellisuudessa hän on mennyt mustamaalaamaan minua ja väittämään kaikenlaista paskaa jotta ystäväni hylkäisivät minut. On ollut erittäin hankalaa saada korjattua nämä paskapuheet heille kun on pitänyt kertoa mikä veljeni on oikeasti miehiään. Osa uskoo, osa ei.
En oikeasti tiedä mitä helvettiä minun tulisi tehdä..
Hän myös soittelee minulle 24/7 ja on sitä mieltä että olen täysin itsekeskeinen paska joka ei tule koskaan pääsemään elämässään yhtään mihinkään, kuulemma ei ole yhden välivuoden jälkeen enään mitään mahdollisuuksia kouluttautua, sossupummiksi päädyn kuulemma kuitenkin.
Asun siis yhä kotona, 17v.
Kenelle tästä pitäisi puhua? Mistä helvetistä saan apua? En kestä.
Äidilleni olen puhunut tästä, mutta hän vaan toteaa että veljeni on huolissaan, eikä minun pitäisi olla hänen kanssaan niin läheisissä tekemisissä. Ja se sitten jos mikä on erittäin hankalaa...
Viime vuonna hän yritti erottaa minut tyttöystävästäni kertomalla hänelle perättömiä juttuja, sai melkein äitini pistämään minut laitokseen väittämällä hänelle että käytän amfetamiinia.
Ja nyt hän on mennyt kahvittelemaan ystävieni luokse kun olen ollut toisella paikkakunnalla, ei minulla sitä mitään vastaan olisi, jos kyse olisi viattomasta kahvittelusta.. Todellisuudessa hän on mennyt mustamaalaamaan minua ja väittämään kaikenlaista paskaa jotta ystäväni hylkäisivät minut. On ollut erittäin hankalaa saada korjattua nämä paskapuheet heille kun on pitänyt kertoa mikä veljeni on oikeasti miehiään. Osa uskoo, osa ei.
En oikeasti tiedä mitä helvettiä minun tulisi tehdä..
Hän myös soittelee minulle 24/7 ja on sitä mieltä että olen täysin itsekeskeinen paska joka ei tule koskaan pääsemään elämässään yhtään mihinkään, kuulemma ei ole yhden välivuoden jälkeen enään mitään mahdollisuuksia kouluttautua, sossupummiksi päädyn kuulemma kuitenkin.
Asun siis yhä kotona, 17v.
Kenelle tästä pitäisi puhua? Mistä helvetistä saan apua? En kestä.
Äidilleni olen puhunut tästä, mutta hän vaan toteaa että veljeni on huolissaan, eikä minun pitäisi olla hänen kanssaan niin läheisissä tekemisissä. Ja se sitten jos mikä on erittäin hankalaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Laitta jos oystyt veljeasi kunnolla turpaan ja sanot että han on sairas tyyppi ja eivätkö vanhempasi huomaa että jokin veljessäsi mättää ja niin edelleen. Ja jos joku väittää että kaytät huumeita niin vaadippa huumetesti joka tehdään kusinäytteestä ja sillä selviää kuka puhuu totta ja kuka ei. Veljelläsi taitta viirat oikein kunnolla kun ei itse selviä elämästä niin yrittää muita mustamaalat ja niin edelleen. Ompa oma äitisi sinisilmäinen velejsi suhteen tai sitten luulee että veljelläsi ei ole mitään ongelmia ja niitähän kirjoituksesi mukaan on liikaakin.
En koe väkivallan olevan mikään ratkaisu, toisin kuin veljelleni. Kävin taas opiskelemassa lisää narsismista ja sieltä löytyi kyllä aivan liikaa yhtäläisyyksiä..
Äitini kyllä tietää mikä veljeni on, mutta liekö sitten niin kiireinen kun ei vaan yksinkertaisesti ota kantaa. Sanoo vain että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on vähän vaikeaa kun ihminen kirmaa pitkin maailmaa yrittäen tuhota elämäni.
Kyllä jotkut läheiset jotka tuntevat nämä veljeni ns. huonotkin puolet tiedostavat tämän narsismin hänessä. Kuitenkin veljeni omaa sairaan kieroutuneet sosiaaliset taidot ja saa puhuttua itsensä tilanteesta kuin tilanteesta.
EI SE VAKIVALTA YLEENSÄ MITÄÄN AUTA MUTTA SE AUTTAA SIIHEN ETTTEI MUN ASIOIJHIN PUUTUTA JA SULLE EI VITTUILLA JA NIINE EDELLEEN.
hyvä ap, älä missään nimessä välitä mk:n viestistä. Hänen neuvonsa on kaikilla palstoilla sama: vedä turpaan.
Äitisi on ikävässä välikädessä. Kysyt, mistä saat apua. Ehkä tarkoitat lähinnä puheapua? Mikset muuten ole koulussa tai työssä - kumpikin tie tarjoaisi myös terveyspalveluita enemmän kuin kotikaupunkisi tk, luultavasti.
Ikävä tosiasia on, että toiselle ihmiselle et mitään voi, tässä siis veljellesi. Hän on mitä on. Sinun pitää huolehtia omasta kestämisestäsi. Eikä kotona lorvehtiminen missään tapauksessa edistä terveyttäsi eikä hyvinvointiasi.
Mieti nyt tarkasti elämäsi suunta. Mitä haluat? Yritä toteuttaa se, ole realistinen.
Hei. Mikäli olisin sinä, niin noin aluksi jättäisin vastaamatta hänen puheluihinsa ja ohjaisin ne vastaajaan. Tee sama myöd kaikille tuntemattomille numeroille. Seuraavaksi selvittäisin sen, miten voin parhaiten saada tallennettua hänen parjaamisiaan - nauhoittava mp3-soitin on huomaamaton ja mainio väline. Kavereiden ja ystävien suhteen varalta alkaisin harjoitella anteeksipyytävän ja häpeävän ilmeen yhdistelmää. Kun veljesi tarinat tulevat puheeksi, niin ilme kasvoille ja esität pahoittelut hänen toimintansa johdosta - hän kun ei aina YMMÄRRÄ miten toimii. Toteat vain puhuneesi asiasta äitisi kanssa, mutta mitään selkeää ratkaisua ette ole vielä löytäneet - täysin totta kertomasi perusteella. Tee irtiotto ilman mitään havaittavia merkkejä ja kertomatta kenellekään, edes tyttöystävällesi, asiasta. Osoita asian esille tullessa vain myötähäpeää perheesi puolesta.
17-vuotias voi vielä käydä neuvolapsykologin juttusilla. Onhan tämä perheasia mitä suurimmassa määrin. Ehkä sama henkilö voisi puhua järkeä myös äidillesi. Ja jätä vastaamatta systemaattisesti veljesi puheluihin ja tekstareihin. Jos tekstareissa on joitakin sopivan sairasmielisiä niin säästä nimenomaan näytettäväksi vaikkapa äidille, psykologille tms. Ei elämäsi tuhoudu, jos päätät olla välinpitämätön veljeäsi kohtaan. Sairas on sairas, ei häntä kannata kuunnella minuuttiakaan. Hakeudu toiselle paikkakunnalle koulutukseen heti kun mahdollista.
Oma kokemukseni, veljeni TUHOSI elämäni! Narsisti, manipuloi, dominoi... Otin itseäni niskasta kiinni ja katkasin välini veljeeni, ei auttanut enään keskustelut silloin, huutamikseksi ja haukkumiseksi meni koko homma silloin. . .
Huomattavasti on ollut parempi olla tässä, oma elämä :) Ikävä on välillä veljeä, mutta on vaan pakko ajatella omaa parastaki :)
Mä nyt haluan vielä tietää sen, että käytätkö huumeita tai onko muuten tulevaisuus vielä hakusessa (välivuosi menossa, mutta oletko silti motivoitunut tulevaisuutesi suhteen, opiskeluista jne?)? Ihan vaan tietääkseni, että osaisi vastata tähän. Anonyymeina täällä voi aina kertoa totuuden, oli se mitä tahansa.
Jos em. jutut kunnossa, niin en tiedä mikä veljelläsi on, narsisti vai mitä. Mutta en usko, että sanomiset tai tekemiset auttaa enää mitään. Yhteyksien katkominen veljeesi jos käytöksessä ei muutosta. Jos äitisi ei tahdo nähdä totuutta (kerrot kaikki nuo valheet ja paras jos olisi esittää faktaa että näin ei ole) että hän ei teilaisi tätä tuolla "vain huolissaan" jutulla. Sinnittelet vuoden ja alat elämään elämääsi.
Jos em. jutuissa on häikkää, niin se huoli voi tosissaan olla aito. Varsinkin jos vanhemmat eivät ole näihin puuttuneet ja kokee turhautumista siitä, kun ei voi auttaa sinua. Ja sitten veljelläsi tämän lisäksi ei ole käsitystä rajoista ja menee överiksi tuossa huolehtimisessaan.
Valitettavasti mäkin kyllä veikkaan, että kummassakin tilanteessa ei kannata olla tekemisissä. Sä et pysty veljeäsi kauheasti muuttamaan. Ja mielestäni sinun kannattaa puhua tästä sinulle aidosti läheisille ja turvallisille ihmisille. Äiti voi olla aika huono, kun hänelle sekä sinä että veljesi olette rakkaitta eikä ehkä osaa ottaa vastaan sitä kritiikkiä.
Tsemppiä. Tuo on hirveää, jos kyse narsistista. Mutta siinäkin keino on olla mahd.väh. tekemisissä. Niin surullista kuin se onkin.