Tavattiin jo 17 -vuotiaana, tiesin silloin jo, että sä oot se kenet mä haluun ja teen ihan mitä vaan, että saan sut. Teinkin aika pitkälti kaikki, että sain sut, mut se kannatti. Huh.
Rakastettiin toisiamme kuusi vuotta ja sit se kaikki mureni käsiin. Ymmärrän kyllä syyt, mut voi kun tietäisit tai osaisit kuvitella edes miten pahoillani mä oon ja miten monta, varmaan tuhansia, kyyneleitä oon vuodattanut sen takia, että mä mokasin ja menetin mulle kaikkein tärkeimmän. Oon sadasti kelaillu sen jälkeen, että onko elämä oikeesti tän arvoista, mut aina vaan jaksanu nostaa pään pystyyn ja mennä eteenpäin.
Mähän elin suorastaan unelmaa, mulla oli sut, maailman parhaimman näköinen tyttö ja kaikenlisäks älykäs ja hauska, täydellinen, mulla oli makeet autot, asuttiin Stadin keskustassa ja ei tarvinnu miettii, että riittääkö rahat. Ei tarvinnu kummankaan muuta tehä ku ottaa rennosti ja hymyillä. Oli aika helppoa elämää, vai mitä? En ois uskonut, et se kaikki muuttuu olemattomaks, kun sä lähdet.
Mä uskon, et jokaiselle yks oikea, sä olit mulle se ja voin katsoo peiliin, kun mietitään, että kuka sen mokas. Mut tuun rakastaa sua ihan aina, anna anteeks.
-
En mä tiedä kelle mä kirjoitin, varmaan itselleni, tekee hyvää välillä siirtää ajatukset päästä johonkin, tällä kertaa suomi24 -keskustelupalstalle, sori.
Rakastettiin toisiamme kuusi vuotta ja sit se kaikki mureni käsiin. Ymmärrän kyllä syyt, mut voi kun tietäisit tai osaisit kuvitella edes miten pahoillani mä oon ja miten monta, varmaan tuhansia, kyyneleitä oon vuodattanut sen takia, että mä mokasin ja menetin mulle kaikkein tärkeimmän. Oon sadasti kelaillu sen jälkeen, että onko elämä oikeesti tän arvoista, mut aina vaan jaksanu nostaa pään pystyyn ja mennä eteenpäin.
Mähän elin suorastaan unelmaa, mulla oli sut, maailman parhaimman näköinen tyttö ja kaikenlisäks älykäs ja hauska, täydellinen, mulla oli makeet autot, asuttiin Stadin keskustassa ja ei tarvinnu miettii, että riittääkö rahat. Ei tarvinnu kummankaan muuta tehä ku ottaa rennosti ja hymyillä. Oli aika helppoa elämää, vai mitä? En ois uskonut, et se kaikki muuttuu olemattomaks, kun sä lähdet.
Mä uskon, et jokaiselle yks oikea, sä olit mulle se ja voin katsoo peiliin, kun mietitään, että kuka sen mokas. Mut tuun rakastaa sua ihan aina, anna anteeks.
-
En mä tiedä kelle mä kirjoitin, varmaan itselleni, tekee hyvää välillä siirtää ajatukset päästä johonkin, tällä kertaa suomi24 -keskustelupalstalle, sori.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.