Menimme vasta vähän aikaa sitten naimisiin. Sitä ennen olimme olleet jo kuusi vuotta yhdessä avoparina, ikää meillä on vähän vajaa 25v molemmilla.
Häitä suunnitellessa puhuimme lapsen yrittämisestä ja mm. jätin pillerit pois miehen aloitteesta. Olimme sopineet, että häiden jälkeen vauva saisi tulla, jos olisi tullakseen. Odotellessamme turvauduimme usein varmoihin päiviin, periaatteella "ei ole katastrofi, jos tulen raskaaksi".
Häiden jälkeen mies tekikin täyskäännöksen: ei kuulemma olekaan vielä valmis useampaan vuoteen isäksi. Koen tulleeni huijatuksi naimisiin. Minä tahdon lapsen nyt, hyvin pian. Olen innoissani odottanut kesää ja haaveillut tulevaisuudesta.
Moisen tempun jälkeen, en tahdo edes olla mieheni lähellä. Miten tästä tilanteesta voisi jatkaa? Miten antaa anteeksi moinen temppu? Huijasiko mies minut avioon?
Häitä suunnitellessa puhuimme lapsen yrittämisestä ja mm. jätin pillerit pois miehen aloitteesta. Olimme sopineet, että häiden jälkeen vauva saisi tulla, jos olisi tullakseen. Odotellessamme turvauduimme usein varmoihin päiviin, periaatteella "ei ole katastrofi, jos tulen raskaaksi".
Häiden jälkeen mies tekikin täyskäännöksen: ei kuulemma olekaan vielä valmis useampaan vuoteen isäksi. Koen tulleeni huijatuksi naimisiin. Minä tahdon lapsen nyt, hyvin pian. Olen innoissani odottanut kesää ja haaveillut tulevaisuudesta.
Moisen tempun jälkeen, en tahdo edes olla mieheni lähellä. Miten tästä tilanteesta voisi jatkaa? Miten antaa anteeksi moinen temppu? Huijasiko mies minut avioon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
huijasi aika isossa asiassa, leikki kylmästi tunteillasi, en jäisi loppuiäkseni tuollaisen kanssa suhteeseen
sanonpa vaan, että joka ikisellä miehellä hyppää pupu pöksyyn viime tipassa tuossa lasten hankkimis-jutussa! ihan normaalia, ei mitenkään harkittua laskelmointia.
Mies on itsekin voinut luulla olevansa valmis, mutta yhtäkkiä alkaa pelottamaan.
Niin raa`alta kuin se kuulostaakin, niin naisen pitää vaan jossain vaiheessa hankkiutua paksuksi, sillä jos mieheltä odottelee "lupaa" niin saa odotella lopun ikänsä!
vasta kun tuhiseva käärö on jo siinä, mieskin tajuaa ettei se niin kamalaa ollutkaan ja saattaa jopa haluta lisää lapsia!
ei minulla ainakaan hypännyt pupu pöksyyn vaan kovasti yritän toistakin tuottaa mutta nainen yrittää rauhoitella ettei heti perään haluaisi toista. puhu vain omasta puolestasi mutta turha heittää mitään ylidramatisoitua "joka ikisellä miehellä" läppää.
saada tehdä lapsia tähän pahaan maailmaan.
Kirjoittaja ilmeisesti nainut miehen siitosoriksi eikä rakkaudesta tosiaan ollut kyse.
Nämä vauvakuumeiset on kyllä erittäin itsekkäitä ihmisiä kun on saatava se lapsi hinnalla millä hyvänsä eikä kuunnella toista ollenkaan. Miehesi on ihan oikein peloissaan kun hän on miettinyt mikä vastuu lapsessa on. Loppuu niin sanottu nuoruus siihen paikkaan kun se käärö siinä sylissä tuhisee. Jos miehesi ei ole valmis niin se ei ole valmis.
Sitten ihmetellään näitä yksinhuoltajia?
Sinun täytyy varmaan erota ja etsiä sellainen mies joka niitä lapsia sitten haluaa tehdä eikä jännitä vastuuta.
Laitanpa tähän saman minkä tuohon toisellekin palstalle lisävaloitukseksi tilanteesta:
"Minä tein jo pari vuotta sitten selväksi, että tahdon ehdottomasti lapsia ja vaikka heti. Miehen kanssa sovittiin, että mennään ensin naimisiin.
Miehen aloitteesta jätin pillerit pois ja miehen aloitteesta jätettiin kondomin käyttö varmoina päivinä. Emme yrittäneet lasta, koska yrittämisen piti alkaa vasta nyt häiden jälkeen.
En mennyt naimisiin lasten takia, mutta kylläkin siinä uskossa, että olemme toimimassa kuten sovimme eli yrittämässä lasta hyvin pian. Minulla on sairaus, joka vuosien myötä aiheuttaa lapsettomuutta, mutta joka tällä hetkellä on tasapainossa ja lääkärin mukaan lapsen saanti mahdollisuuteni on nyt hyvät. Siksi tämä myös on minulla arempi paikka kuin ehkä monelle muulle. Mies tiesi tämän varsin hyvin ja välillä epäilyttää kiiruhtiko hän naimisiin vain varmistakseen, etten lähtisi muualta etsimään isäehdokasta lapsilleni?
Koen siis tulleeni huijatuksi, koska mies livisti yhteisestä suunnitelmastamme ja nyt pelkään, että muutaman vuoden odettelu vie minulta mahdollisuuden saada koskaan biologista lasta. En mennyt naimisiin lapsen takia vaan rakkaudesta ja halusta perustaa perhe, sen sijaan mietin katkeroidunko iäksi, jos menetän mahdollisuuteni biologiseen lapseen mieheni yhtäkkisen takinkäännön takia?"
Siinä minun syyni hinkua lasta tähän maailmaan, jota itse en näe läpeensä pahana.
Edelliselle kirjoittajalle huomauttaisin vielä, etä harvempi nainen siitosoria on valmis ensin kuusi vuotta katselemaan ja tukemaan niin vanhemman kuoleman hetkellä kuin sairaudenkin aikana vain saadakseen itsekkäille vauvatoiveilleen sen vaadittavan tipan spermaa. Helpomminkin sen olisin saanut.
Luulin löytäneeni miehen, jonka halusi isäksi lapsilleni ja juuri siksi koenkin tulleeni huijatuksi.
enpas kylla nyt ymmarra mista kenka puristaa. taidat olla naisia, jotka kiristamalla ja vinkumalla yrittavat saada tahtonsa lapi. jos hieman katsoisit asiaa toisesta nakokulmasta, nakisit etta asiat ovat hyvin. Ihmisia voi pelottaa ja suuret muutokset pelottavatkin ja saavatkin pelottaa!! ehka sinun pitaisi hieman kasvaa eika olettaa etta kun annan toisella pusun niin toinen aina vastaa.. sihteessa on kaksi ja niin on kaksi tahtoakin.
En kuule olettanutkaan, että sinä ymmärtäisit. Sinä olet kovasti jumittanut omaan näkemykseesi, etkä ymmärrä, että minua pelotta ihan yhtä lailla, vaikkakin eri asia.
Onhan se helppoa tehdä yleistyksiä. Ihan vapaasti saat luokitella minut naiseksi, joka kiristää ja vinkuu. Siinä olet oikeassa, että olen juuri niin naiivi, että kun lupaan vihkivalassani toimia perheeni hyväksi, niin oletan, että myös mieheni pitää lupauksensa ja edes rehellisesti kertoisi minulle missä mennään, yhteisen perheemme hyväksi.
Ja kun suutelen, odotan että suudelmaani vastataan. Ikävää, jos sinun elämässäsi tämä ei päde.