Olen 24-vuotias sosiaalinen mies. Harrastuksia löytyy ja intohimoa elämään, mutta mikä tulee sitten kumppaninhakuun, homma ei tunnu toimivan. Ongelma on ilmeisesti ulkonäössäni, joka on kaikkea muuta kuin miehekäs. Pituutta on 169cm, kasvot ihan ok ja olen hoikka. Salilla on tullut käytyä ja yleiskunto on hyvä, mutta siitä huolimatta luuston rakenne on mikä on, eli todella hintelä olen ja pysyn. Yksi kaverityttö sanoi muutama päivä sitten että jos olisin vähän pidempi ja harteikkaampi, minut vietäisiin käsistä. Tämä lausahdus pisti minut miettimään ja tuntuu todella ikävältä ajatella että ulkonäköseikkojen takia en kelpaa kenellekään, etenkin kun kyseessä on piirteitä, joihin en voi vaikuttaa mitenkään. Tähän mennessä en ole antanut asioiden häiritä, vaan olen keskittynyt muihin elämän osa-alueisiin, mutta kun ikää alkaa tulemaan niin kokoajan tuntuu enemmän ja enemmän siltä että kaipaa kumppania rinnalle.
Onko tosiaan näin, että ulkonäkö merkkaa nykyään enemmän ja enemmän?
Onko tosiaan näin, että ulkonäkö merkkaa nykyään enemmän ja enemmän?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kyllä, mutta raha vielä enemmän.
Kaikki mahdolliset puutteet ulkonäössäsi ja luonteessasi voit kompensoida mukavasti pullottavalla lompakolla. Varakas mies on naisista aina seksikäs, vaikka olisi pyörätuolissa istuva kahdaksankymppinen papparainen.
Toi on miesten harhaluulo. Kaippa jotkut naiset on rahan perään, muittei läheskään kaikki.
Miehillä on siis paljon helpompaa. Senkun hankkii hyvä palkkaisen työn niin saa naisia, oli sitten minkä näköinen hyvänsä. Naisen tarvii olla kaunis, että miehet hänestä kiinnostuu.
Miehen on siis huomattavasti helpompi lisätä markkina-arvoaan kuin naiset.
Ulkonäkö on se kaiken a ja o nykyään. Vanhemmissa ikäluokissa (yli 40 v ?) alkaa jo muutkin seikat vaikuttamaan. Ulkonäöltä tyyppi ei-miehekäs yhdistettynä lyhyyteen on aika paha yhdistelmä. Ikäisissäsi naisissa suurin osa blokkaa sinut ulos potentiaalisena kumppanina jo heti sinut nähdessään. Jos edes noteeravat.
Tämä ei nyt tarkoita että tilanne olisi toivoton mutta valinnanvaraa se supistaa.
Ulkonäköä voi kompensoida jollakin jutulla. Eksoottinen harrastus, soittaminen bändissä, tmv. juttu jolla erottuu joukossa ja joka tuo itsevarmuutta. Ei lyhyillä jalkapalloilijoilla ole ongelmia naisseuran saannissa.
Erota oma asenne ulkonäköösi ja muiden asenne ulkonäköösi, ja muista että oma käsityksesi/tulkintasi muiden asenteista ei perustu siihen, että tietäsit, mitä jonkun muun pääkopassa tapahtuu, vaan omiin toiveisiisi ja pelkoihisi.
Ei. Aina sillä on ollut väliä.
Oma kokemus on että vaikka naiset aina sanoo että pitää olla pitkä niin riittää jos ei ole hintelä ja toisaalta jos on pitkä niin saa olla hintelä. Olin ennen lyhyt ja hintelä, nyt olen vain 175 cm lyhyt enkä hintelä vaan normaalipainoinen, urheilullinen. Minulla on jopa hartiat. Naisilta saa ihan eri tavalla huomiota kun silloin kun painoin sen 60 kiloa...
Eino on tehnyt itse itsestään sen mitä hän on.
Joo. 175/60 onkin tosi terveet mitat aikuiselle miehelle. Parempi vaan istua kiltisti vähän pidempään ruokapöydässä ja käydä salilla ettei se sisään mätetty ruoka kuitenkaan läskiksi muutu.
Onhan se totta että miehekäs mies vetää puoleensa.
Ei lyhyys ole mikään paha asia, jos mies on kuitenkin miehekäs (olisikohan tähän oikea sana sitten se harteikas?), aikuinen, kypsä tapaus.
Ota huomioon että naisiakin on eri mallisia. On taskukokoisia ja siroja, hieman isompia (noin sinun pituisiasi) ja sitten todella pitkiä naisia.
Itse 168cm pitkänä, hoikkana naisena joka kuitenkin on luustoltaan hieman isompi kuin sellainen tosi siro olen pitänyt aina sellaisista yli 180cm pitkistä miehistä. Oma mies on 184cm ja on myös sanonut että olen juuri sopivan "pieni" hänelle.
Mutta olen joskus ollut ihastunut ihan juuri ja juuri minua pitempiinkin miehiin, mutta siinä kai se miehekkyys on ratkaissut enemmän. Siis jos ulkonäöstä puhutaan.
Itselläni on kaveri mies, joska on minua lyhyempi (ehkä 165-170), enkä ole kiinnostunut hänestä. Se johtuu kuitenkin "sisäisistä" syistä. Toisaalta, jos hän olisi älyttömän komea, niillä pienillä luonteen vioilla ei olisi merkitystä. Eli tavallaan ulkonäkö vaikuttaa paljon. Jos olet kuitenkiin todella mukava ja löydät sopivan naisen, en usko että pieni koko on merkittävä este. Naisen "lämmittely" voi toki kestää kauemmin, mutta yrittäminen on vaan seksikästä ;)
ELI sinun täytyy siis vakuuttaa luonteellasi, ja aivan varmasti joku kiva nainen vakuuttuu, älä masennu :)
Moi, tässä yli kolmekymppinen kohtalontoveri - kuitenkin seurustelusuhteita takana joten - jotta en toistelisi muiden kommentteja - tässä parhaat vinkkini:
* unohda baarit, liiku kotibileissä tms. joissa sinulla kavereita ja voit enemmän erottua joukosta persoonallasi. Baareissa tuo ulkonäkö nimenomaan on haitta, siellä vaikeampi kenenkään naisen tehdä persoonasta johtopätöstä melskeessä joten pituus/harteikkuus ovat kuningasyhdistelmä siellä pärjäämiseen. Kaikki omat suhteeni opiskelija-/kotibileistä. Ja "uhrit" tosiaan tapasin useamman kerran eri yhteyksissä ennen kuin kehkeytyi romanssia sopivan tilanteen tullen.
* panosta nettideitteihin. 'nuff said.
Olet muuten vielä nuori, ei hätää siinä suhteessa...
Tuollaiset kaverisi päästämät lausahdukset ovat tietysti myrkkyä miehen mielelle ja yleensä naiset eivät koskaan kritisoi suoraan, mutta itsekin olen tuon vastaavan kuullut, pahin on baarissa kauniin tyttökaverin kanssa joka sanoi erään miehen luultua meitä pariksi "ei millään pahalla, mutta miten joku voisi kuvitella että me ollaan yhdessä"... sattuu joka kerta, mutta se on kestettävä.
Ulkonäkö tietysti tärkeä kun ajatellaan tulevia lapsia, siksi siitä ei koskaan tulla pääsemään mihinkään.
"ei millään pahalla, mutta miten joku voisi kuvitella että me ollaan yhdessä"
Jos tuo on totta niin uskomattoman törkeä heitto.
Naiset taitaa ihan oikeasti ajatella tulevien lasten ulkonäköä kumppania valittaessa ?
No ei kai sitä halua lapselleen surkeaa tulevaisuutta? Kuka haluaisi synnyttää lisää atm-persenaamoja?
lohduttaa niin ei itsellänikään ole naisosastolla vientiä vaikka olen harteikas ja pitkä. omaksi "viakseni" voin sanoa, että olen ujo ja hiljainen.
"Ulkonäkö tietysti tärkeä kun ajatellaan tulevia lapsia, siksi siitä ei koskaan tulla pääsemään mihinkään."
Täh? Ikinä en ole mitään näin hullua kuullut. Enpä ole kyllä kertaakaan valinnut miestä itselleni sen mukaan minkä näköisiä mahdollisista lapsistamme tulisi, en ole koskaan edes osannut ajatella moista. Mistä sitä voi etukäteen tietää minkänäköinen lapsesta tulee, aika huonoja tietokoneohjelmatkin on moisia ennustamaan. Aina olen miehen valinnut sen mukaan mikä minua miellyttää. Lasten suhteen ajattelisin kaikkein eniten minkälainen mies on isänä ja puolisona. Onko sellainen että osallistuu kotona ja haluaa viettää aikaa lapsen kanssa. Ja on muutenkin kunnollinen, ei esim. pelaa tai ryyppää rahojaan. Joskus nuorempana lasten hankinta ei ollut mielessäkään enkä todellakaan ajatellut miehiä potentiaalisena isäehdokkaana lapselle.
Minulla taas on sellainen "ongelma", että pitkänä naisena koen syrjintää parisuhdemarkkinoilla. Vaikka en minäkään hirmu pitkä ole, 174 cm, mutta korkkarit jalassa jo heti sen 180 cm. Sekin jo riittää siihen, että monet miehet ovat lyhyempiä. Minua miehen lyhyys häiritsee (yhtälailla kuin joitain miehiä pituuteni) ja haluaisinkin siis 180cm miehen. Olen monesti ajatellut, että jos olisin vähän lyhyempi, esim. 5 cm, mahdollisuuteni olisivat paljon paremmat löytää mies. Yllättävää kyllä minusta kiinnostuvat suurimmaksi osaksi lyhyet miehet n.160cm. Tämä kun ei minua viehätä tippaakaan (tunnen itseni lähinnä jättiläisnaiseksi) niin ne jutut tyssäävät alkuunsa.
"Ulkonäkö tietysti tärkeä kun ajatellaan tulevia lapsia, siksi siitä ei koskaan tulla pääsemään mihinkään."
"Täh? Ikinä en ole mitään näin hullua kuullut."
Pieni tarkennus kommenttiini: olen evoluutiobiologi. Tätä kutsutaan usein "Sexy son"-hypoteesiksi: http://en.wikipedia.org/wiki/Sexy_son_hypothesis
Ei kukaan varmaan ajattelekaan lapsia tietoisesti, mutta eikö taustalla voisi olla tällainen ajatus kuitenkin, että sillä on merkitystä myös millaisia yhteiset lapset voisivat olla? Alitajuntamme siis saa meidät haluamaan asioita jotka myös vaikuttavat tähän lapsentekomahdollisuuteen, ei tosiaan tietoisesti, mutta... (huom. olen evoluutiobiologi koulutukseltani, ja moni asia Ulkonäkö osa tätä yhtälöä, luonne yms. myös toki, Pituus nyt vain on näitä "varmasti" periytyviä ominaisuuksia ja siksi hyvä, mitattava ominaisuus jota haluta.
Minua ei haittaa pidemmät naiset muuten, paitsi ehkä tanssiessa fyysisesti... koska mitä sillä oikeastaan on väliä jos viihtyy yhdessä, ellei tosiaan sillä ole sitten jotain muiden silmissä naisen statusta alentavaa vaikutusta jos sillä itseään lyhyempi mies...
Ok. No, minulla lähtökohtana on se että pidän itseäni pidemmistä miehistä enkä niinkään pitkistä miehistä. Eli jos olisin itse esim. 160 cm, lyhyt mies kelpaisi mainiosti kunhan ei olisi minua lyhyempi kuitenkaan.
Jos joku karkea yleistys pitäisi sanoa, mielestäni naiset seurustelevat yleensä n.10 cm itseään pidemmän miehen kanssa. Toki näkee niitäkin pareja joissa mies on selvästi naista pidempi, joskus sitten niitäkin että nainen on miestä hiukan pidempi.
Kokonaisuus ratkaisee:
60% Olemus
30% Ulkonäkö
10% muut asiat
Aion kommentoida pelkkää ulkonäköä joten jos käyt salilla, niin käy siellä sillä tavalla että se näkyy. Ota tavoitteeksi että rikot naisten maailmanennätykset tulevina vuosina...Tämä ei ehkä ole geeneistäsi ja motivaatiosta riippuen mahdollista mutta ei täysin epärealististakaan.
Monet huippubodarit ovat samaa pituusluokkaa kuin sinä ja pituus korreloituu paljon luuston paksuuden kanssa. Joten hauraampien luittenkin päälle saa yllättävän paljon laatulihaa, vaikka noilla ukoilla on tietysti ollut myös kemiallisia apuja.
Tuossa on hyvä sivusto mistä saat bodausvinkkejä www.t-nation.com
Niin en siis tarkoittanut että kannattaisi muuttua stereotyyppiseksi 'lihapääksi' jonka päähän ei mahdu muuta kuin oman kropan mittailu vaan halusin korostaa tuota ulkonäköä ja mitä sille voi tehdä. Henkiset ominaisuudet ovat oma juttunsa.
Hellä ja ystävällinen.
Tuossa yllä tulikin aika hyviä kommentteja, mitä voit tehdä asialle. Salilla hankitut lihakset ja hyvä ryhti lisäävät miehekkyyttäsi. Lisäksi pukeutumisella voit vaikuttaa olemukseesi. Vältä vaatteita, jotka korostavat hintelyyttäsi. Voit turvautua vaikka asiantuntevan myyjän apuun vaateliikkeissä. Olen itsekin vain 175/75, mutta hyväryhtinen ja aika lihaksikas. Tästä syystä naiset pitävät minua pidempänä kuin oikeasti olen. Lähes kaikki naisystäväni ovatkin olleet pitkiä. Nykyinenkin on 173 ja pisin on ollut 178. Sopivan itsevarma käytös vie myös naisten huomion pois pienestä koostasi, eli pystyt antamaan aika helposti vaikutelman paljon isommasta kaverista. Loppujen lopuksi koolla ei ole niin suurta merkitystä kuin miehekkäällä ensivaikutelmalla.
Kyllä, ulkonäkö ratkaisee. Tämä siksi, että seksin haluhan on se perimmäinen syy, miksi haluamme seurustella. Muuta tarpeet voi tyydyttää muidenkin ihmsisuhteiden kautta.
Kerran seurustelussa kyse loppuen lopuksi on vain seksistä, niin totta kai seurustelunkumppanin pitää miellyttää silmää, että jotaib haluja heräisi/omat halunsa saisi kiitettävästi tyydytettyjä.
Me ihmiset ollaan aika itsekkäitä loppuen lopuksi ja tehdään asioita vain oman onnemme eteen.
Seksissä on toisaalta kysymys muustakin kuin ulkonäöstä. Käytöksestä.
itse 168cm naisena saan ihottumaa kun noin itseni mittaiset tai vähän pidemmät miehet yrittävät kontaktoida minua - minä en voi ymmärtää mitä ihmettä sen mittaiset miehet näkevät minussa sillä heidän rinnalla olen tai tunnen olevani AMATSOONI!!!!!
Mutta, lohdutukseksi sinulle - suomessa on valmasti lukuisa määrä 150-160cm naisia joiden silmissä sinä olet jo ihan mukavan pituinen mies joten kohdista aikeesi näihin daameihin ja jätä lähes pituisesi naiset rauhaan, mikäli he eivät selkeästi osoita sinulle olevansa sinusta kiinnostuneita.
Ja sitten jotta tässä ei aleta laukomaan jotain kohteliaisuuksia minun läskeistäni (BMI 22,1) niin kerottakoont että AMATSOONI = "Uudemmassa kielenkäytössä amatsonilla tarkoitetaan useimmin kuvaannollisesti naissoturia tai naispuolista kehonrakentajaa, voimanaista (Amatsonit (mytologia) – Wikipedia)."