Miten lukemattomia kertoja olenkaan saanut viestejä, joihin ei yksinkertaisesti tiedä, mitä vastaisi. Kun olen kertonut itsestäni useammalla lauseella ja pyytänyt toista kertomaan vuorostaan itsestään jotain, saattaa vastaukseksi tulla esim. "Mitä haluat tietää?" "Kysy mitä vain, vastailen kyllä". Vapaan tekstin tuottaminen omasta itsestä tuntuu olevan joillekin kovin vaikeaa.
Jos jotain kysyy, saattaa vastauksena olla muutama sana. Ja sitten nämä ihmiset ihmettelevät, kun kirjoittelu tyrehtyy alkuunsa. Aika vaikea on käydä keskustelua, jos toisella ei ole lainkaan kirjoittamishaluja tai -kykyjä.
Jos jotain kysyy, saattaa vastauksena olla muutama sana. Ja sitten nämä ihmiset ihmettelevät, kun kirjoittelu tyrehtyy alkuunsa. Aika vaikea on käydä keskustelua, jos toisella ei ole lainkaan kirjoittamishaluja tai -kykyjä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Netti on huono ympäristö seuranhakuun niille, joilla oli jo
kouluaikana aineen pituus korkeintaan kymmenen riviä,
ei aina sitäkään.
Ja niillä muutamilla riveilläkin lukuisia opettajan punakynänjälkiä,
millä oli merkattu kirjoitusvirheitä.
Minulla on sama ongelma. En osaa kirjoittaa pitkiä viestejä ja kirjoittelut loppuvat yleensä lyhyeen. Olen huono kyselemään mitään enkä yleensä keksi paljon kirjoitettavaa. Harmi etten ole kielellisesti lahjakas sillä näyttää siltä että seuraa ei ainakaan kirjoittamalla löydy.
Mutta mistä se johtuu, ettei keksi kirjoitettavaa tai kysyttävää, jolla "kuljettaa" keskustelua? Mielestäni jo se kertoo ihmisestä jotain, tuskin sellainen tyyppi on minua varten. Vai onko kirjoituskyvyllä ja keskustelutaidolla yhteys, korreloivatko ne mitenkään toisiaan?
..Vai onko kirjoituskyvyllä ja keskustelutaidolla yhteys, korreloivatko ne mitenkään toisiaan?...
Aika usein, toki kirjoitustaidottomia suupaltteja on enemmän, kun tuppisuisia kirjoittajia.
Löysimme toisemme täältä, siihen kyllä meni vuosia, mutta lopulta sattui se oikea kohdalle. Jos kummallakaan ei olisi olut kykyä ilmaista itseään kirjoittamalla toistemme ohi olisimme menneet. Varsinkin alussa vaikeat asiat ja tunnustukset oli helpompi kirjoittaa kun puhua paikanpäällä tai puhelimaisessa. Kirjoittaessa on enempi aikaa miettiä mitä sanoo, tai jos ilmaisu ei tyydytä voi muokata tekstiä.
Netissä kiinnostus herätetään joko sanoilla tai kuvilla. Ellei pysty/halua kirjoittaa niin pitää yrittää kuvilla. Ellei ne ole edustavia tai niitä ei halua levittää niin tämä on väärä väline.
Miksi pitää väkisin keksiä kirjoitettavaa, miksi ei voisi siirtyä tapaamaan livenä heti kun kontakti on syntynyt?
siksi että kirjoittamalla toisen kanssa pystyy selvittämään toisesta asioita jotka on oleellisiä siinä vaiheessa kun pitää tehdä päätös siitä onko kyseinen henkilö kiinnostava parisuhdemielessä - esim. elämänarvot, pitääkö profiilissa olevat väittämät esim. ruumiinrakenteesta paikkaansa, ja mitä tarkoittaa kenenkin kohdalla alkoholin kulutus "joskus" ...
Minusta on turhaa lähtee tapaamaan henkilöä livenä jos vasta useamman tapaamiskerran jälkeen selviää että hänen alkoholin kulutuksensa on monin kertainen, niin määrällisesti kuin kerrallisesti omaani nähden ja tämmöistä henkilöä en arkeeni kaipaa ... toisille "joskus" on joka toinen viikonloppu kun toisille se voi olla joitakin kertoja vuodessa. Toisille liikunallisuus tarkoittaa liikunnan harrastamista kolme kertaa viikossa ja toisille kaksi kertaa päivässä.
Kaikki eivät vaan ole valmiita siihen,ujos mahdollisesti siihen syy, tai on annettu itsestään aivan eri kuva mitä deittailussa annetaan, jos kuva löytyy niin ok mutta kaikki ei mene kuin sadussa kaikella ei ole onnellinen loppu
Itse käytän tuota "Mitä haluat tietää?", jos vaikuttaa, että toinen ei ole lukenut profiiliani. Monasti kerrotaan itsestä juuri ne asiat, mitkä minun profiilistani jo löytyvät ja sitten todetaan, kerro sinä puolestasi jotain itsestäsi... Mutta jos en ala laveasti kertoilla itsestäni, niin se kyllä on merkki siitä, etten ole kiinnostunut viestikumppanistani viestittelyä enempää.
jos minulle joku kertoo samat asiat viestissä kuin profiilissa lukee, niin siinäpä se sitten olikin - kiinostus lopahti sitten siihen. Miksi toistaa asioita jotka voi lukea jo profiilista onko se toisen aliarvioimista vai omaa kykenemättömyyttä ilmaista itseään kirjallisessa muodossa?
Ei kun se on sitä, että mies on tehnyt profiilin liian houkuttelevilla tiedoilla ja joutuu kertomaan totuuden viesteissä ;) Siis löysin speksien perusteella varsin kiinnostavan miehen, pituus, asuinpaikka jne täsmäsivät profiilissa, mutta hänpä kertoikin, että oli joskus taannoin asunut ko paikkakunnalla ja joskus nuoruudessa ollut pitkä mies, nykyään jo 10 senttiä kutistunut...
Jos siis mies on vähänkään fiksu, tekee hän profiilin houkuttelemattomilla tiedoilla ja valehtelee vasta viesteissä. Kiitos tästä tiedosta. Minäkin olin joskus 250cm pitkä, mutta sitten opettelin käyttämään moottorisahaa. Olisi ehkä pitänyt opetella paremmin, sillä nyt olen 185 senttinen nysä kun seison polvillani. Mutta nuoruudessaanhan kaikki ovat jotain enemmän.
Ja höpö höpö :D Siis kertoo asiat oikein sekä profiilissa että viesteissä, se on fiksun miehen merkki. Kyllä nuo numerofaktat, asuinpaikat, hiusten värit ja alkoholin käyttö (siis onko absolutisti vai juoko sittenkin) pitäis olla niin yksiselitteisiä asioita, että ne pitäisi olla samoja sekä viesteissä että profiilissa... Joo, oon pinnallinen, mutta en halua itseäni lyhyempää miestä :) Mutta loppupeleissä kuiten niitä senttejä tärkeämpää on se, että on alusta asti ollut rehellinen pituudestaan ja muista jutuista.
Joo, olen kertonutkin. Jopa naurettavan rehellisesti. Josta naiset ilmeisesti päättelevät minun sumuttavan heitä kertomalla totuuksia asioista, joiden huonot puolet he haluaisivat mieluiten todeta itse. Eipä ihme jos kiinnostus on nollissa. Olen väärä ihminen kertomassa totuutta asioista, joista kukaan ei oleta kuulevansa totuutta paitsi valehtelijoilta, joilla on jotain vielä pahempaa piiloteltavana. Ootte te naiset sit kieroja. Käytännössähän näillä kriteereillä ei voi sanoa mitään muuta kuin päivää. Kaikki muu tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla, paitsi jos se nyt vahingossa sattuu olemaan juuri sitä, mitä toinen tykkää käyttää itsepetoksensa välikappaleena. Siispä nettideiteissä menestyvät parhaiten sattumanvaraiset itsepettäjät ja patologiset valehtelijat, jotka ovat sovittaneet valheensa itsepetoksen yleisimpiin ilmenemismuotoihin. Samaan tulokseen voisi tulla vaikka paikallisessa juottolassa, mutta netissä ei tarvitse lähteä kotoa.
minkä ikäinen olet? ,nimimerkkisi on tuttu mutta et ole varmaan sama henkilö.
tarkoitin siis aloittajan nimim.
Mä olen laittanut profiiliini selvästi että en jaksa enää mitään hölmöjä kirjeenvaihtoja vaan homman nimi on tapaamisen sopiminen. Olen toki profiilissani sitten kertonutkin itsestäniummet ja lammet ettei nyt tarvitse ihan sikaa säkissä lähteä tapaamaan.
Viimeinen niitti oli se kun taannoin ehdotin tapani mukaan heti tapaamista ja tämä sitten halusi kirjoitella ensin joten tein työtä käskettyäni. Kirjotin pitkään ja hartaasti kaikenlaista itsestäni ja elämästäni ja vastaukseksi sain että 'no siinäpä oli paljon asiaa :-)'. En vastannut siihen enää mitään.
Jessus.
Tuo on todella tylsää. Minä olen törmännyt tuohon jatkuvasti. Viimeeksi kertoilin itsestäni ja taustoistani ja pyysin toista puolestaan kertomaan itsestään lisää. Vastaukseksi tuli suurin piirtein: "Olen mukava, liikunnallinen ja puhelias". Ja siinä kaikki. Miten tästä jatkat keskustelua, kun toisesta saa lypsää juttua? En jaksanut enää vaivautua.
Hihi. Hoitsut ovat tyhmiä. Ne ovat tuollaisia putkiaivoisia. Eikö tuo taso nyt riitä sinulle? Tiedätkö mitään muuten pintaintegraaleista, systeemidynamiikasta, staattisesta ohjelma-analyysistä, osittaisdifferentiaaliyhtälöistä, tai MBTI:stä, josta voisi olla hyötyä myös parinhaussa?
Hoitsuissa on se vakava puute että eivät tiedä mitä tekevät. Hoitsujen ylimmät käskyttäjät eli lääkärit ovat yhtä pihalla kuin lumiukot, mitä tulee kroonisten tautien hoidossa, ja hoitsut toteuttavat heidän perversioitaan kysymättä onko siinä edes mitään järkeä. Minäkin voisin keksiä jonkun uskonnon, jossa pyörii hoitsuja, kunhan rahasta sovittaisiin.
Itse asiassa Skientologian perustaja Ron Hubbard löi vetoa ystäviensä kanssa että hän voisi perustaa uskonnollisen järjestön jolla tienaisi rahaa. Hän onnistui siinä. Keksi jotakin humpuukijuttuja, ja tekniikoita, joita tarjosi palveluna, mutta ihan samalla tavalla on lääketiedekin onnistunut - mutta meillä on silti vielä uskonnonvapaus, eli käyttäkää sitä oikeuttanne, kun se on vielä olemassa. Skientologiaa on kritisoitu vahvasta kaupallisuudestaan, mutta lääketieteessä liikutaan paljon korkeimmissa summissa, koko ala on syöpynyt keskuutemme kuten syöpä.
Kerropa minulle, mitä hyötyä on pintaintegraaleista, systeemidynamiikasta, staattisesta ohjelma-analyysistä, osittaisdifferentiaaliyhtälöistä tai MBTI:stä parinhaussa? Alkoi todenteolla kiinnostaa...
Vain tuosta MBTI:stä taitaa olla suoraa hyötyä, muut lähinnä soveltuvin osin voivat tulla kysymykseen :-)
Kokeile, niin tiedät jotakin persoonallisuusanalyyseistä. Jotkut valittavat ettei se ole tarpeeksi tieteellinen, mutta noin 75% tapauksissa antaa kehittäjien mukaan kuitenkin osuvan kuvauksen ihmisestä. Omalta kohdaltani voin sanoa että toimii ainakin, ja olen kokeillut sitä muillakin, ja hyvin näyttää pelittävän.
Ahaa, tässä siis selitys sinkuudelleni. En ole tarpeeksi tieteellisellä asenteella kumppania valitsemassa :)
Uskon kyllä persoonallisuusanalyyseihin, olenhan itsekin sellaisessa ollut opiskelemaan hakiessani. Olisi mielenkiintoista kokeilla tätä myös parisuhdemarkkinoilla... Löytyisikö tällä tavoin unelmien mies?
En osaa sanoa.. useimmat kun eivät ole täällä vakavalla mielellä liikenteessä.
Tuohon intuitioon kiinnittäisin kuitenkin huomiota ensimmäiseksi, sellaiset joilla on pitkälle kehittynyt intuitio, eivät voi sietää putkiaivoajattelijoita, jotka eivät näe kokonaisuuksia, vaan pelkästään yksityiskohtia.
Osaan kirjoittaa iankaikkisen hyvin, mutta eipä paljon ole vaikuttanut. Osaan olla älykäs, nokkela ja humoristinen. Tarvittaessa filosofoin aiheesta kuin aiheesta vähintään yhtä hyvin kuin parhaimmat kilpailijat. Häviän kuitenkin ihmisille, jotka lähettävät kikkelikuvia tai kyselevät "Mitä sul on päällä?". Tietysti häviän myös miehille, jotka ohimennen mainitsevat jotain suuresta omakotitalosta, kalliista autoista, hienoista titteleistä, upeista työpaikoista, kalliista harrastuksista, mielenkiintoisista matkoista ja kaikesta muusta tärkeästä. Häviän myös ilmiselville pettäjille, vangeille, huijareille ja kännikaloille. Kertonee jotain ihmisten arvostelukyvystä ja varsinkin siitä, miten paljon hyvä kirjoitustaito oikeasti netissä merkitsee. Voin vain olettaa, että huonosti kirjoittavaa miestä pidetään rehellisempänä ja luotettavampana. Ehkä naiset olettavat pääsevänsä tyhmän miehen kanssa niskan päälle. Sinänsä ei minun osaltani ole väliä, miksi näin on. En enää viestittele kenellekään. Viestitelkööt muut minulle jos kiinnostusta on.
Vaikka naiset peräänkuuluttaa sitä kirjoitustaitoa miehiltä, niin
kuitenkin päätyvät siihen mieheen, joka hakkaa halkoja, haisee
hielle, ei puhu juurikaan saati pussaisi, murahtelee, röyhtäilee,
vääntää vaikka ratakiskon solmuun paljain käsin ja käyttää lekaa
apuna vähän joka asiaan kun järki loppuu. Sellainen boheemi
keittiöfilosofi, kynäniekka, kultturelli, älynlahjoilla siunattu maripaitamies,
joka jaarittelee kirjoittamalla ei kelpaa suhteeseen.
Naiset kai kaipaa sitä action heroa, enemmän tekoja kuin sanoja
miestä, joka kaataa vaikka talon osoittaakseen naiselle rakastavansa
tätä.
Sarvikuonojen maassa sarvikuonojen tavalla. Eihän tämä sinänsä mikään uutinen varmasti kenellekään ole. Sarvikuonot parittelevat sarvikuonojen kanssa ja sitten tekopyhästi valittavat kun joka paikkaan sattuu. Ei tietenkään kumppaninvalinnassa mitään vikaa voi olla, sillä sehän on oma valinta ja omissa valinnoissa ei voi olla vikaa kuin tyhmillä. Kukaanhan ei tietenkään voi olla tyhmä, ainakaan julkisesti, vaikka kaikkihan jo tietävät sarvikuonojen olevan älyllisesti rajoittuneita.
Jos suomalaisten naimarituaaleista joskus tehtäisiin vaikka BBC:n dokumentti, olisi se kohta maailman suosituin komedia.
Riippuu kuka tekisi sen dokumentin.
Jos sen tekisi Sir David Attenborough, niin siitä saattaisi tulla
hyvinkin arvostettu, kiitelty ja palkittu kuvaus suomalaisten sarvikuonojen
elämästä ja pariutumisriiteistä saloilla, soilla ja betoniviidakoissa.
Siksipä suosittelenkin tekijäksi Conan O'Brienia. Ainoa ulkomaalainen, jolla on minkäänlaista mahdollisuutta käsittää mitään suomalaisista. Ainoa, joka pystyy käsittelemään aihetta sen vaatimalla arvokkuudella.
Naiset ja naiset... tai sitten ei... Poikkeuksiakin on. Yksikään miehistä joihin olen ollut lyhyemmässä tai pidemmässä suhteessa ei ole ollut puhumaton pöljäke joka tappelee ratakiskojen kanssa. Kiinnostus fyysisiin aktiviteetteihin on toki vaihdellut yksilöstä toiseen, mutta koska en vaan kertakaikkiaan kiinnostu mykkätautisista neanderthaleista, niin kumppanuuskokeiluihin on valikoitunut välillä varsin puheliaitakin yksilöitä.
Vaikuttaa vain siltä että 40 ikävuotta on sellainen vedenjakaja että siitä eteenpäin mielenkiintoisia miehiä on nolla kappaletta, ja tämän vuoksi olenkin pääasiassa ollut keskenäni kohta jo vuoden. Ei niiden murjottavien piereskelijöiden kanssa pysyisi järjissään.
Murrrrrrh! Ei se mun syy ollu! Ratakisko alotti!
Tuttu juttu, et saa kaverista mitään irtu kun lyhyitä vastauksia ja nekin puolikkaita sanoja .
Känsäkourainen suo, kuokka ja jussi-mies taitaa kuitenkin enemmän
olla naisten mieleen, kuin linnunluusorminen kirjelehtiö ja sulkakynä-
mies.