Minun mieheni äiti ei alunperinkään hyväksynyt minua miniäkseen, kun olin 10 vuotta sitten yksinhuoltaja ja alkoholisti perheestä.Pettymys oli suuri, kun miniä ei ollutkaan ainoalla pojallaan ns. ministeri perheestä. Nyt meillä on kolme ihanaa lasta ja naimisissakin ollaan oltu jo monen monta vuotta.
anoppi ei koskaan ole halunnut ottaa lapsiamme hoitoon ja jos on erehtynyt pari kertaa niitä kaitsemaan, niin valitus on ihan mieletön kun ollaan haettu lapset pois. Hän väittää pitävänsä lapsista, mutta olen huomannut, ettei hänen hermot yksinkertaisesti kestä lasten ääniä. Lasten pitää olla hiljaa ja näkymättömiä. Meille hän tulee huutamaan, jos lasten lelut on ympäri kotia, että heti siivoomaan lelut pois jne. olen sanonut hänelle, että miten lapset leikkivät, jos leluja ei saa levittää lattialle mm. legoja.
Hän on ns. uraihminen, joka ei muusta välitä kun töistä. Mieheni oli 2kk vanha vauva, kun hän lähti jo töihin ja vei lapsensa hoitoon. Minä kun sain viimeisen vauvamme, niin hän jo kysyi milloin lähden takasin töihin, kun hädin tuskin olin edes synnyttänyt. huh huh...
Hän latelee jatkuvasti ilkeitä kommentteja ja tiuskii kaikille ympärille oleville ihmisille. Hän kehuu jatkuvasti itseään ja ei muusta puhukkaan, kuin siitä kuinka hyvä ihminen hän on.Hän on aina omasta mielestään oikeassa ja järjestelee muiden ihmisten tekemisiä, kuten oli ostanut ystävälleen risteilyn tallinnaan kysymättä ystävältään sopiiko se ja sopiiko tämä päivä. Hän vaan päätti, että nyt lähdetään ja ilmoitti ystävälleen, että hän on varannut risteilyn ja sen on tultava mukaan, koska hän on sen jo maksanutkin.( samankaltaisia juttuja tekee jatkuvasti)
En yhtään ihmettele, että meidän lapset eivät halua mennä mummolaan eikä mökille isovanhempien kanssa. lapset saa pakottaa mummolaan, jos me sinne ollaan menossa. Mummo kuulemma aina räpättää ja komentaa. (Meidän lapset eivät kuitenkaan ole mitään riiviöitä, jotka riehuisivat ympäriinsä,osaavat kyllä käyttäytyä hyvin.)
En jaksanut kuunnella enää sen piikittelyä vaan sanoin suorat sanat sille pari kuukautta sitten ja nyt on hyvä olla. Ei tarvi enää kuunnella jatkuvaa räpätystä jne.kaikkea ei ihmisen tarvitse sietää ja jokaisella on oikeus elää ilman toisen ihmisen määräämistä ja piikittelyä.
anoppi ei koskaan ole halunnut ottaa lapsiamme hoitoon ja jos on erehtynyt pari kertaa niitä kaitsemaan, niin valitus on ihan mieletön kun ollaan haettu lapset pois. Hän väittää pitävänsä lapsista, mutta olen huomannut, ettei hänen hermot yksinkertaisesti kestä lasten ääniä. Lasten pitää olla hiljaa ja näkymättömiä. Meille hän tulee huutamaan, jos lasten lelut on ympäri kotia, että heti siivoomaan lelut pois jne. olen sanonut hänelle, että miten lapset leikkivät, jos leluja ei saa levittää lattialle mm. legoja.
Hän on ns. uraihminen, joka ei muusta välitä kun töistä. Mieheni oli 2kk vanha vauva, kun hän lähti jo töihin ja vei lapsensa hoitoon. Minä kun sain viimeisen vauvamme, niin hän jo kysyi milloin lähden takasin töihin, kun hädin tuskin olin edes synnyttänyt. huh huh...
Hän latelee jatkuvasti ilkeitä kommentteja ja tiuskii kaikille ympärille oleville ihmisille. Hän kehuu jatkuvasti itseään ja ei muusta puhukkaan, kuin siitä kuinka hyvä ihminen hän on.Hän on aina omasta mielestään oikeassa ja järjestelee muiden ihmisten tekemisiä, kuten oli ostanut ystävälleen risteilyn tallinnaan kysymättä ystävältään sopiiko se ja sopiiko tämä päivä. Hän vaan päätti, että nyt lähdetään ja ilmoitti ystävälleen, että hän on varannut risteilyn ja sen on tultava mukaan, koska hän on sen jo maksanutkin.( samankaltaisia juttuja tekee jatkuvasti)
En yhtään ihmettele, että meidän lapset eivät halua mennä mummolaan eikä mökille isovanhempien kanssa. lapset saa pakottaa mummolaan, jos me sinne ollaan menossa. Mummo kuulemma aina räpättää ja komentaa. (Meidän lapset eivät kuitenkaan ole mitään riiviöitä, jotka riehuisivat ympäriinsä,osaavat kyllä käyttäytyä hyvin.)
En jaksanut kuunnella enää sen piikittelyä vaan sanoin suorat sanat sille pari kuukautta sitten ja nyt on hyvä olla. Ei tarvi enää kuunnella jatkuvaa räpätystä jne.kaikkea ei ihmisen tarvitse sietää ja jokaisella on oikeus elää ilman toisen ihmisen määräämistä ja piikittelyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hatun nosto sinulle! teit varmasti itsellesi, perheellesi ja monille muillekin palveluksen sanomalla anopille sen, mitä moni muukin on ajatellut sanovansa jos vain uskaltaisi.
Itse tein ehkä tyhmästi, mutta erosin unelmieni miehestä kamalan anopin takia.
Myös minun anoppini ei koskaan edes antanut minulle mahdollisuutta, hän vain päätti vihata minua ensihetkestä lähtien.
Olen liian kiltti luonne ja alistuin vain kaikkeen.
Jos sitten joskus sainkin jotain mainittua asiasta miehelleni, niin hän asettui aina puolustamaan äitiään, niin, veri on vettä sakeampaa..
Jälkeenpäin kuulin, miten anoppini lähestulkoon hyppi onnesta päästyään minusta eroon..
Enkä minä ollut koskaan tahtonut kenellekään mitään pahaa, hän vain oli sellainen joka halusi olla pojalleen ainoa nainen..
Hän jopa sanoi suoraan, ettei koskaan toivonut tulevansa isoäidiksi.
No, onneksi ei tullutkaan sillä lapsia emme saaneet.
sitä onkin olemassa. Olen joskus epäonnekseni törmännyt vastaavanlaisiin naisiin, jotka eivät välitä pätkääkään poikansa/miehensä/miesystävänsä tunteista, heille itselleen on tärkeintä olla se vallankäyttäjä, joka päättää kenen kanssa mies saa ja ei saa olla tekemisissä. Ja ah sitä voitonriemua, kun oma tahto saadaan lävitse. Inhottavaa mutta onneksi elämä opettaa selviytymään tällaisestakin... Tsemppiä sinulle, Luopio! Ja kaikille muillekin kohtalotovereille.
Tosi surullista, että erosit unelmien miehestäsi inhottavan anopin takia. aattelin, että mitä sitten kun ex anopistasi tuleekin jonain päivänä isoäiti?? Eikö hän halua tai rakasta omia lapsen lapsiaan?? Kyllä näistä anopeista voi ottaa oppia, minkälaiseksi anopiksi itse joskus asettuu. Minä ainakin oon päättänyt hyväksyä miniät kuin vävytkin aivan sellaisenaan kuin ovat ja ennenkaikkea lapsen lapset ovat meille AINA tervetulleita ja annan heille kaiken huomion kuin voin vaan antaa.
oma anoppini ei uskalla enää tulla meille tai minä en kyllä pahemmin heille mene kylään. Sitä saa mitä tilaa. Pitäis joskus anoppienkin joskus katsoo peiliin ja kysyy MIKÄ MÄTTÄÄ, kun lapset ja lapsen lapset eivät käy kylässä.
No tsemppiä sulle ja toivotaan seuraavalla kerralla parempaa anoppia sulle. on niitä hyviäkin varmasti olemassa...vai mitä?
Ai niin....voi ex-miehesi uutta tyttöystävä parkaa!!!! iik.....
Tarinasi oli kuin omasta elämästäni anopin suhteen.
Itsekäs paska, joka tyydyttää mummina ollessa vain omia tarpeitaan.
Sellaisella ihmisellä ei ole omaa elämää.
Haluaa imeä muut kuiviin...