Tässä näitä juttuja lukiessani on tullut vastaan aika monenkin miehen väheksyvä kommentti yh-äideistä ja hoitoalalla olevista naisista... tyyliin "ei ole ns. laadukkaita naisia tarjolla vaan näitä yh jne"
Haloo!!! Sehän on mahtavaa että jaksaa,haluaa olla ja kasvattaa lapsensa. Jos jotakuta nyt on syytä "väheksyä", niin on nämä lennossa naista vaihtavat pettäjät jotka työllä ja tuskalla tapaavat lapsiaan.
Eivät välitä paskan vertaa miten lapset voivat ja/tai ikävöivät isäänsä (toki on olemassa samanlaisia naisiakin ei sen puoleen).
Joka tapauksessa te väheksyvästi puhuvat, mitä jos itse olisit se lapsi jonka isä ei pahemmin välitä, mutta äiti tekee kaikkensa että sinulla olisi hyvä ja turvallinen elämä. Olisiko se oikein että äidillesi ei suotaisi uutta onnea koska hän on yksinhuoltaja???
Ihminen joka kantaa vastuunsa ja velvollisuutensa vaikka ne eivät aina niin mukavia olekaan, on kunnioitettava ihminen.
Haloo!!! Sehän on mahtavaa että jaksaa,haluaa olla ja kasvattaa lapsensa. Jos jotakuta nyt on syytä "väheksyä", niin on nämä lennossa naista vaihtavat pettäjät jotka työllä ja tuskalla tapaavat lapsiaan.
Eivät välitä paskan vertaa miten lapset voivat ja/tai ikävöivät isäänsä (toki on olemassa samanlaisia naisiakin ei sen puoleen).
Joka tapauksessa te väheksyvästi puhuvat, mitä jos itse olisit se lapsi jonka isä ei pahemmin välitä, mutta äiti tekee kaikkensa että sinulla olisi hyvä ja turvallinen elämä. Olisiko se oikein että äidillesi ei suotaisi uutta onnea koska hän on yksinhuoltaja???
Ihminen joka kantaa vastuunsa ja velvollisuutensa vaikka ne eivät aina niin mukavia olekaan, on kunnioitettava ihminen.
Vastaukset 214
Vanhimmat
Myös minua on hämmästyttänyt tämä yh-kammo. Itse olen hoitanut ja kasvattanut ja kouluttanut lapseni yksin . Ei yh:ksi haluta , niin vaan joskus käy (sekä miehille että naisille). Minua eivät lapseni ole estäneet seurustelemasta, mutta lasten paras on aina etusijalla. Mikäli lapsella on edes yksi kestävä ja rakastava ihmissuhde, se luo turvallisen kasvun.
Minulla on myös ollut onni tavata mies, jolle yksinhuoltajuuteni ei ole ollut ylitsepääsemätön pahe.
Ai, eli se on aina sen naisen syy että on valinnut niin huonon miehen että erotakin on pitänyt? Varmaan se nainen on niin huono että on ansainnutkin tulla jätetyksi?
Oletko ajatellut, että ihmiset muuttuvat, kaikenlaista voi tapahtua mikä hajottaa hyvänkin parisuhteen. Jos naista pitää rankaista siitä että on lapsia on siunaantunut niin on ajatusmaailma pielessä.
Mukavaa ei ole koskaan, jos roikutaan siinä menneisyydessä, mutta sama pätee tilanteisiin missä on erottu ilman lapsiakin. Kaikki yh-äidit eivät ole lihavia, laiskoja ja saamattomia. On meitä muunlaisiakin.
Keskity sinä vaan niihin sinkkuihin, ja katso että valitset naisesi oikein, ettet vaan koskaan hänestä eroa. Muutenhan sinullakin on huono maku, ja oikeastaan olet epäonnistunut kun et saanut suhdetta pysymään kasassa.
Niin, mikäs sinussa on vikana kun täällä pyörit? Etkö löydä seuraa..kumma juttu :D
"Keskity sinä vaan niihin sinkkuihin, ja katso että valitset naisesi oikein, ettet vaan koskaan hänestä eroa. Muutenhan sinullakin on huono maku, ja oikeastaan olet epäonnistunut kun et saanut suhdetta pysymään kasassa."
?
Kyllä sitä saa erota, mutta lapsia ei kyllä silloin pidä olla tehtynä. Se osoittaa minusta tiettyä vastuuttomuutta, vaikka ongelma olisikin toisessa osapuolessa, niin itsepähän valitsit myös hänetkin. Vaikka sinussa ei olisikaan mitään vikaa, niin haluan silti omat lapseni, mikä tuntuu teille YH-äipille olevan vaikeaa käsittää, tulen olemaan tuollaisessa suhteessa aina kakkos- tai kolmossijalla.
Nykyisin yksinhuoltajuus on monelle naiselle täysin oma valinta alkaen jo siitä, että on jo alunperin tullut valittua täysin väärä kumppani. Nainen on keskittynyt liikaa vuosisadan satuhäihin ja perheleikkeihin, ja edennyt suhteeseen/suhteessa kiireellä. Naisille tämän virheen myöntämien on tietysti täysin mahdoton ajatus.
Hyvä m30
Voin paljastaa sinulle erään tosiseikan: mikäli joskus saat lapsen tai useammankin, tulet silloinkin olemaan naisellesi kakkossijalla.
Täyspäinen nainen nimittäin asettaa lapset AINA miehen edelle, oli tuo mies lasten isä tai ei.
Vai ajatteletko niin, että tuleva naisesi ja lastesi äiti huolehtisi ensin sinun ja vasta sen jälkeen lapsen/lasten hyvinvoinnista?
Eipäs vaan täysipäinen nainen pitää lapset ja miehen samalla viivalla. Eli huolehtii ensisijaisesti lapsistaan ja ensisijaisesti myös miehestään. Jos lapset asettaa aina puolison edelle voi käydä niin, että yhteinen aika vaan vähenee ja vähenee, kohta sitä ei ole ollenkaan, kun eihän lapsia voi toisten hoitoon jättää. Sitten tulee ero, kun nainen unohtaa miehensä ja sitten nainen parkuu, että mihin se mies viereltä hävisi, eikö tajunnut, minkä minussa menetti, vaikka olin niin hyvä äiti.
Ei se riitä, että asettaa lapset aina etusijalle, ei saa unohtaa miestäkään. Et varmasti ymmärrä, mitä tarkoitan, mutta parisuhdetta pitää hoitaa ensisijaisesti, että lapsilla olisi hyvä olla. Itselläni on lapsia ja ero tuli. Juurikin tuosta syystä, että keskityin vain lapsiin ja heidän parhaaseen, mies jäi kokonaan ulkopuolelle kuvioista. En usko kenenkään miehen sellaista haluavan.
Jahas, tulihan se todellinen ongelmasi esille. Et ole niinkään yh-äitejä vastaan, vaan sitä, että et ole heille tärkeintä elämässä. Kyllä teitä piisaa, isäihmisissäkin, joille on todella vaikea käsittää että jos lapsi itkee kesken panon niin kunnon äiti lähtee siitä ja menee hoitamaan lapsen ja mies saa hoidella itse itsensä loppuun.
Ei sinun kannata tehdä kenenkään kanssa lapsia.Ota niin vanha vaimo, että se ei enään voi synnyttää sinulle lapsia. Vain siten voit olla ykkössijalla naiselle.
Turhaa nillitystä.
Osa naisista on tullut liian omistushaluisiksi. Perhe ja lapset ovat nykyään naisille "projekteja", jotka perustuvat kymmenvuotissuunnitelmiin. Näissä "projekteissa" mies on yleensä vain välttämätön välikappale, koska naiset ovat täydellisyydestään huolimatta vailinaisia, eivätkä pysty lisääntymään ilman miestä.
Tämä tarkoittaa sitä, että syntymän jälkeen lapsesta tulee naisen "projekti", jolloin järjen juoksu ja suhtautuminen ympäröivään maailmaan kapenee entisestään.
Sitten ihmetellään, miksi mies otti ja jätti. Yksi hyvin perusteltu syy olla se, että mies jää tai kokee jäävänsä alun jälkeen perheessä täysin ulkopuoliseksi. Joko miehelle ei anneta tilaa, tai miehen kykyyn hoitaa lapsia ei luoteta, tai miehen tekemisiä vähätellään. Kuten tiedämme, lapsen saanut nainen on kaikkien alojen erityisasiantuntija.
Kaikki naiset eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, että toimivassa suhteessa ei aseteta lapsia ja kumppania vastakkainasettelun muodossa tärkeysjärjestykseen. Perheessä kaikilla on oma tärkeä roolinsa, niin äidillä, isällä kuin lapsillakin.
YH-suhteissa tämä vastakkainasettelu korostuu entisestään. Se on kumma juttu, kun viimeiseen asti "suunnitellut" suhteet eivät toimi...
Ja kun nainen asettaa miehensä ja lapsensa aina edelle, hän ei ehdi/jaksa huolehtia itsestään lainkaan ja syntyy väsynyt lihava valittava lahna, jota mies katsoovoivansa pettää. Suo siellä, vetelä täällä. Kyllä se on niin, että miehenkin pitää asettaa perheensä itsensä edelle tai edes samalle viivalle. Ei siitä muuten tule muuta kuin kulissiavioliitto.
"Minua eivät lapseni ole estäneet seurustelemasta, mutta lasten paras on aina etusijalla. "
Aivan, näin kaikki YH-äidit usein sanovatkin. Miksi minä lähtisin seurustelemaan sellaisen naisen kanssa, kun tulen olemaan aina toisella sijalla (tai vieläpä kolmannella sijalla, kun exä astuu mukaan kuvioon)?
Miten monet laadukkaat lapsettomat sinkkunaiset haluaisivat miehen jolla on jo lapsi? Tuskin kukaan siihen suostuisi, kun ottaa huomioon millaiset vaatimukset naisilla nykyään on.
Mutta voihan niissä lapsettomissa sinkkunaisissakin olla vikaa, kun eivät ole miestä löytäneet ja lapsia saaneet.....Tai sinussa, kun et kerran 30 vuotiaana ole vielä vakiintunut. Tällainen ajatusmaailma, jossa ihminen arvioidaan eletyn tai elämättömän elämänsä perusteella on hullua.
Elämä yhden ihmisen kanssa on ihan erilaista kuin toisen kanssa, jäät yksin jos tuomitset naisen jo valmiiksi sillä perusteella onko hänellä lapsia vai ei.
Avoimin mielin kannattaa ihmistä etsiä, koskaan ei voi tietää kuka on se toinen puolisko, oli lapsia tai ei. Onnea etsintään!
"Mutta voihan niissä lapsettomissa sinkkunaisissakin olla vikaa, kun eivät ole miestä löytäneet ja lapsia saaneet.....Tai sinussa, kun et kerran 30 vuotiaana ole vielä vakiintunut. Tällainen ajatusmaailma, jossa ihminen arvioidaan eletyn tai elämättömän elämänsä perusteella on hullua."
Juu, myönnän että minussa on kyllä ollut vikaa miksi en vieläkään ole vakiintunut, mutta se ongelma rupeaa nyt olemaan korjattu, joskus jotkut aloittavat seurustelun vasta 30 , ja se nyt sattui toteutumaan omalla kohdallani.
"Avoimin mielin kannattaa ihmistä etsiä, koskaan ei voi tietää kuka on se toinen puolisko, oli lapsia tai ei. Onnea etsintään!"
Haluan omat lapseni, joten YH-äidit eivät tule kysymykseen.
Oletko nyt ihan varma ettette ikinä eroa? Muutenhan olet tekemässä kovaa vauhtia naisestasi tai itsestäsi halveksittavaa yksinhuoltajaa jos lapsia kerran haluat.
Näin olisikin ainakin suunnitelmissa. Tosin en voi olla varma että koskaan ketään löydänkään.
"Juu, myönnän että minussa on kyllä ollut vikaa miksi en vieläkään ole vakiintunut, mutta se ongelma rupeaa nyt olemaan korjattu, joskus jotkut aloittavat seurustelun vasta 30 , ja se nyt sattui toteutumaan omalla kohdallani."
Luulin tuon perusteella että olet aloittanut seurustelun.
Väitänpä että harvempi lähtee tekemään lapsia ellei "olisi suunnitelmissa" olla eroamatta. Silti voi käydä toisin. Jos joskus löydät rinnallesi jonkun johon rakastut ja joka rakastuu sinuun etkä usko että eroatte ikinä, saatte lapsia ja sitten käykin niin eroatte, vaikkei se ollut suunnitelmissa, niin olisiko sinusta mukavaa että muut miehet haukkuisivat täällä eksääsi/sinua (riippuen kumman luona lapset asuisivat) huonoksi parinvalitsijaksi ja lapsiasi pulliksi?
Rakastu, seurustele, asu yhdessä, mene naimisiin, saa lapsia, elä elämää. Petä itse tai saa vaimosi kiinni pettämisestä tai lähde karkuun kotoasi kun kaikki ei mennytkään kuten oli suunnitelmissa . Jos sen jälkeen tekee vielä mieli haukkua eronneita lapsiensa kanssa yksin jääneitä huonoiksi parinvalitsijoiksi ja heidän lapsiaan pulliksi niin tule sitten uudelleen. Siihen menee vielä muutama vuosi kun sen verran elämää pääset näkemään, jos sittenkään.
En ole itse niin menevää tyyppiä, nämä teidän jutut kuulostavat vähän utopistisilta minun korvissani. Haluaisin jonkun, joka olisi rauhallisempi, ja joka ei tuolla lailla tekisi ihan mitä päähän sattuu. En pidä spontaania elämäntapaa mitenkään hyvänä, ja sen seuraus on usein tuo ero, kun ei ole ajatellut tarpeeksi pitkälle.
"Väitänpä että harvempi lähtee tekemään lapsia ellei "olisi suunnitelmissa" olla eroamatta. Silti voi käydä toisin. Jos joskus löydät rinnallesi jonkun johon rakastut ja joka rakastuu sinuun etkä usko että eroatte ikinä, saatte lapsia ja sitten käykin niin eroatte, vaikkei se ollut suunnitelmissa, niin olisiko sinusta mukavaa että muut miehet haukkuisivat täällä eksääsi/sinua (riippuen kumman luona lapset asuisivat) huonoksi parinvalitsijaksi ja lapsiasi pulliksi?"
Mutta tehän olitte niin hyviä, kun pariuiduitte aikaisin. Itse 30 vuotiaana saan taas vastapainoksi kuraa niskaan siitä etten voi olla kelvollinen, kun en tällä iällä vielä ole löytänyt ketään ja tehnyt lapsia. Se on ihan perusteeton väite - on olemassa toki monia epäkelvollisia miehiä tässä iässä, mutta eivät kaikki ole sellaisia. Sen sijaan jos on eronnut ja lapset jäi, niin voi jo epäillä ettei kaikki mennyt ihan kohdalleen. Kuka tahansa 20 ihminen voi tuollaisen tempauksen tehdä, ja se ei oikeastaan osoita mitään hyvää ainakaan.
Itselläni on esimerkiksi omaisuutta sen verran, että perheen perustaminen on turvallista, ja itseasiassa juuri sen vuoksi olen nyt enemmän innoissani koko touhusta - se kuulostaa nyt ihan realistiselta. 30 :lla on usein enemmän rahaa kuin rutiköyhillä 20 :lla.
"Haluan omat lapseni, joten YH-äidit eivät tule kysymykseen."
Näin sen pitääkin mennä. YH:iin tyytyvät ne aisankannattajat, joilla ei ole varaa muuhun tai jotka eivät saa omia lapsia.
Yksinhuoltaja, sellainen joka hyvin hoitaa omia lapsiaan, on varma, helppo ja turvallinen valinta miehelle lasten äidiksi. Lapsia syntyy (jos ei mies ole itse "tuhkamuna") ja kolmannen jne. lapsen hoito on rutiinit oppineelle äidille jo nautittavan helppoa (kyllä äitikin on hermona ja tottumaton ekansa suhteen).
Mitenkäs sitten suu pannaan, kun yli 35-vuotiaana vihdoin olisi sopiva hetki saada lapsia, ja vaimo osoittautuu vuosien vieriessä "mahoksi"? Adoptoitte sitten söpön kiinalaistytön?
Kysynpä vaan näin kolmen äitinä.
Tuo on aivan ymmärrettävää. Itsekin halusin lapseni lapsettoman miehen kanssa. Tosin pariutuessani olin 23, en todellakaan 33.
On aina vaikemapaa löytää sopivaa kumppania, mitä vanhemmaksi tulee.
Olet varmaan huomannut, kuinka kaikki hyvät naiset ovat jo varattuja.
Onnea etsintääsi. On niitä lapsettomiakin naisia olemassa. Ja hyviäkin, mutta voi olla, ettet heille kelpaa kapean ajatusmaailmasi takia.
"Ja hyviäkin, mutta voi olla, ettet heille kelpaa kapean ajatusmaailmasi takia. "
Ja mistäs tuollaisen johtopäätöksen teit? Itsekin halusit lapsesi lapsettoman miehen kanssa. Tuntuisi että "kapea ajatusmaailma" tarkoittaa usein sitä että vastapuolelta loppuisivat argumentit kesken.
"Olet varmaan huomannut, kuinka kaikki hyvät naiset ovat jo varattuja."
Olen. Se on asia mitä ei voi kiistää, ainakin 30 osalta.
Ei minusta se että haluaa lapsia lapsettoman kanssa ole ajatusmaailman kapeutta itsessään mutta se että ajattelet että vanhempien ero johtuu siitä ettei ole osannut valita kumppaniaan on jo kapeutta. Varsinkin kun itselläsi ei ole minkäänlaista kokemusta vanhemmuudesta. Harvempi tekee lapsia kenenkään kanssa ilman että olisi tarkoitus olla ko hlön kanssa loppuelämän. Kuitenkin ero on _aina_ mahdollinen, takuuta suhteen ikuisuudesta ei ole.
Itse en kyllä tekisi lapsia hlön kanssa joka kutsuu eronneita huonoiksi parinvalitsijoiksi ja lapsia pulliksi.
Itse olen YH ja hoitoalalla, siis karmea yhdistelmä :) Lihava en sentään ole. Mutta mitä sitten? Joillekin miehille se on ongela, mutta ei se minua ahdista enkä koe sitä mitenkään häiritseväksi. Jokainen saa asettaa parinvalinnassa sellaisia kriteereitä kumppanille mitkä itse katsoo parhaaksi. Enhän minäkään ota etureppua kantavaa oluttörppöä. Miksi pitäisi? Miksi minun pitäisi siis itkeä sitä etten jollekin kelpaa?
Ja kyllä, olen epäonnistunut ihmissuhteessa. Minulla on kuitenkin lapsi josta on huolehdittava, ja se on tosi että lapsen etu tulee aina ensin. Mies ei koskaan pääse sijalle yksi, ja miksi hänen pitäisi sitten vähempään tyytyä?
Minä ymmärrän kyllä näitä miehiä aivan täysin, jotka haluavat lapsettoman naisen. Minä taas haluaisin miehen jolla on lapset jo tehtynä, koska lisää en aio lapsia laittaa. Ehkä sitten täydentäisimme tosiamme.
Jokaiselle on jotain, oman makunsa mukaan, turha siitä on valittaa ettei kelpaa jos on yh tai hoitoalalla. Juuri tällaisten valitusvirsien vuoksi maine varmaan heikkenee entisestään!
Itse olen ylpeä itsestäni ja elämästäni, olen hyvä äiti ja hyvä työssäni. Olen itse polkuni valinnut ja elänyt niin kuin olen halunnut. Kannan täyden vastuun päätöksistäni elämän varrella enkä todellakaa pyytele anteeksi tai kumartele ketään. Enkä odota kenenkään tekevän samoin minua kohtaan.
Kun oma ikä on yli 30, alkaa olla aika vaikea löytää kunnollista lapsetonta miestä. Sama tilanne varmasti myös miehillä.
Todellisuus on mitä on, eikä se muutu vaikka kuinka itkisi.
Se, että pelkää jäävänsä kakkossijalle lasten takia on naurettavaa. Ainoastaan lapseton voi asian noin nähdä. Lapset ja rakas ovat ihan eri tasoilla, eivät he jaa rakkautta keskenään.
Jos olet yli kolmekymppinen lapseton nainen, sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää kaltaisesi kunnollinen mies. Kyse on vain siitä, millä tavalla ja miten miestä etsit. Paljonko suhtautumiseesi miehiin vaikuttaa stereotypiat, kaverien mielipiteet tai omat (ennakko)asenteesi ? Mieti myös sitä, mitä todella ihmissuhteelta ja mieheltä haluat. Tyypillisesti mahdollisuudet menevät siinä vaiheessa, kun alat tekemään pitkiä vaatimuslistoja suhteesta ja miehestä. Vaikka mies ei olisi supliikki naistenmies, mies osaa aistia naisen eleitä ja olemusta.
Ota myös huomioon, että mies on ihminen aivan kuten sinä. Toisin sanoin myös miehellä on tunteet, vaikka turhan usein muuta väitetään. Mieti sitä, millaisen ihmisen (eli itsesi) olet valmis tuomaan suhteeseen. Parisuhde on aina kahden kauppa. Tiesit varmaan, että kunnon ihmissuhde ei synny hetkessä eikä näitä suhteita saa valmiina kaupan hyllyltä. Toimiva parisuhde ei vaadi ihmisiltä yliyrittämistä, vaan kannattaa pitää asiat yksinkertaisina. Pieni on kaunista, sanotaan. Ensitapaamisille ei kannata asettaa liian suuria odotuksia, jotta ei tule turhia tai pikemminkin itse aiheutettuja pettymyksiä puolin ja toisin.
Minä täytin juuri 38-vuotta. Monen naisen mielestä olen jo menetetty tapaus, sillä olen naimaton sinkkumies (= poikamies), joka ei ole elänyt päivääkään parisuhteessa. Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen siitä, että tuolla tapaa ajattelevat naiset ilmaisevat heti todellisen karvansa/mielipiteensä. Itse lähden siitä ajatuksesta, että löydän joskus elämäni (lapsettoman) naisen, tai sitten en. Se on kuitenkin varma, etten aio tyytyä ns. hätävaroihin paremman puutteessa. YH-suhteita en tunne edes omakseni, joten ne ovat luonnostaan poissa laskusta.
Mitä tulee seurustelemattomuuteeni, en koe sitä ongelmana. Mun mielestä yksikin ero on turha. En koe saavani lisäarvoa siitä, että olisin elämäni aikana pyörittänyt mahdollisimman montaa naista, ja eronnut yhden tai useamman kerran tajutakseni kantapään kautta asioita, mitä ei kannata tehdä.
Myös yksin eläminen on hyvä vaihtoehto sen rinnalla, että menee parisuhteeseen, jota ei tunne oikeasti omakseen tai jossa ei elä täysillä mukana.
Nykyisin parinmuodostuksen isoin ongelma on selvästi kohtaamisen ongelma. Niin miehet kuin naisetkin kaivautuvat helposti omiin poteroihinsa ja odottavat, että toinen tekee aloitteen. Välillä tuntuu myös siltä, että touhusta on kadonnut inhimillisyys jo aikoja sitten.
"Se, että pelkää jäävänsä kakkossijalle lasten takia on naurettavaa. Ainoastaan lapseton voi asian noin nähdä. Lapset ja rakas ovat ihan eri tasoilla, eivät he jaa rakkautta keskenään."
Riippuu kenen näkökulmasta asiaa katsotaan. Lapsellinen tietysti kokee asian eri tavalla, koska kyseessä on hänen oma lapsensa. Myös lapsettomalla on täysin perusteltu oikeus omiin tuntemuksiinsa, koska lapsettoman miehen ja lapsen välillle ei ole kehittynyt luonnollista suhdetta. Usein naiset vain eivät ymmärrä sitä, että on eri asia puhua oikeasta biologisesta vanhemmuudesta, johon kasvetaan alkaen lapsen odotuksesta ja syntymästä. Siksi monelle lapsettomalle miehelle sijaisvanhemmuus on täysin irrallaan oleva asia, joka ei toimi väkisin yrittämällä.
Se on myös perusteltua realismia, että YH-suhteessa mies jää hyvin helposti ulkopuoliseksi tullen arvoasteikossa lapsien, eksän ja kultaisen noutajan jälkeen. Viimeistään riitatilanteessa lapseton mies saa kuulla sen, että hän ei ole edes lapsen isä. Minä en ainakaan haluaisi joitua vastaavaan tilanteeseen, sillä kokisin sen erittäin loukkaavana asiana.
Taitaa olla mielestäsi suhdekin turha kun et ole tuohon ikään mennessä vielä yhtäkään kokenut.
Yh-äitien lapsilla on biologiset isät jotka ovat mielestäsi kasvaneet vanhemmuuteen alkaen lapsen odotuksesta ja syntymästä. Kumma kyllä kasvaminen ei ole monissa tapauksissa näkynyt muuten kuin katoamisena lapsen elämästä. Vähän vaikea sille asialle on hirveän suurta painoa laittaa sen kokemuksen jlk.
Mutta joo. Ihmisellä on lapsia tai ei ole. Jos se on kriteeri niin sitten se on, jokaisen oma valinta. Itse olen yhteishuoltajana (en tiedä mitä lyhenne yh tarkoittaa) tavannut useita miehiä joita ei ole lapseni olemassaolo tuntunut ollenkaan haittaavan, päinvastoin. Olen vaan itse aika tarkka tässä vaiheessa, en halua "rikastuttaa" lapseni elämää jatkuvasti vaihtuvilla isäpuolilla. Siksi koitan valita aika tarkkaan.
Eli sinkkuäidit, pää pystyyn, kyllä noita lokakommentteja tosiaan piisaa ja onhan se ikävää joutua tittelistä rouva titteliin yh mutta elämää nähneille miehille asia ei ole ongelma. Ne joille se on ongelma ovat juuri näitä miehiä joilla ei juuri kokemuksia löydy.
"Taitaa olla mielestäsi suhdekin turha kun et ole tuohon ikään mennessä vielä yhtäkään kokenut."
Kyllä huomaa että olet nykyajan "sinkkuäiti". Meillä päin sinkku on iät ja ajat tarkoittanut muuta kuin äitiä: SINK = Single Income No Kids.
Heittosi on myös täysin lapsellinen ja asiaton, koska laitat omat mielipiteesi toisen sanomaksi. Totean tähän, etten ole kiinnostunut seurustelusta vain seurustelun vuoksi, tai siksi että vierellä pitäisi olla koko ajan joku. Osaan myös tarvittaessa elää yksin. Siitä on jo tässä vaiheessa monen vuoden kokemus ja henkissä ollaan. Edes se kuuluisa alkoholi tai "villi poikamieselämä" ei ole vienyt miestä. Alkoholilla läträäminen ei kuulu raittiin ihmisen tapoihin, ja irtosuhteita en jo ihan tauti- ja elatusmaksuriskin johdosta kaipaa.
Myös se vaihtoehto on edelleen voimassa, että voisin elää naisen kanssa parisuhteessa. Tässä suhteessa olen ns. vanhanajan kasvatuksen saanut eli parisuhteeseen mennään kihlojen kautta, joka on siis lupaus tulevasta avioliitosta. Toisin sanoin vihille mennään, jos on kerran tarkoitus muuttaa saman katon alle asumaan. Susipari yms. epämääräiset suhdeviritelmät eivät motivoi jatkamaan suhdetta.
Myös lapsen tai lapsien "hankkiminen" ei ole pois suljettu vaihtoehto. Pikemminkin suhtaudun hieman varauksella naiseen, jolla on kriittinen suhtautuminen lapsiin.
Kaikkia ei kiinnosta suhteesta toiseen kahlaaminen, ja edellisistä suhteista satujen traumojen kasaaminen uusiin suhteisiin. Määrä ei korvaa laatua edes ihmissuhteissa. Minun elämässäni on paikka yhdelle naiselle. Kysymys on vain siitä, että en ole ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja törmännyt sopivaan naiseen. Pitäisikö tämän vuoksi hankkia varalle nainen tarpeiden tyydyttäjäksi, jolle annetaan lapikasta siinä vaiheessa, kun se oikea osuu kohdalle ?! Ai niin, näin ne naiset tekee nykyisin...
"Yh-äitien lapsilla on biologiset isät jotka ovat mielestäsi kasvaneet vanhemmuuteen alkaen lapsen odotuksesta ja syntymästä. Kumma kyllä kasvaminen ei ole monissa tapauksissa näkynyt muuten kuin katoamisena lapsen elämästä. Vähän vaikea sille asialle on hirveän suurta painoa laittaa sen kokemuksen jlk."
Tässä taas nähdään se tyypillinen yksinhuoltajan mielenlaatu parhaimmillaan. Se ei ole minun vika, jos ukkosi on sinut jättänyt. Minä en ole sinun lapsesi elatus- enkä kasvatusvastuussa, koska en ole edes lapsen biologinen isä. Nillitä ex-miehellesi, joka on jättänyt vastuunsa hoitamatta. Tuossa tilanteessa myös sinun kannattaisi rehellisesti sanottuna katsoa peiliin. Minä väitän, että moni näistä lapsen syntymän jälkeen pakoon luikkivista "isukeista" olisi ollut tunnistettavissa jo ennen sen lapsen alulle saattamista. Suhteessa on tainnut vauhtisokeus yllättää tai sitten on kuljettu muuten laput silmillä.
Minä, tai kuka tahansa muu lapseton mies ei ole kollektiivisesti vastuussa tai syyllinen siihen, että eksäsi on sinut jättänyt. Se ei ole mitenkään tavanomaista, että yksinhuoltajat purkavat omaa pahaa oloaan, patoutumiaan ja huonoja mieskokemuksiaan täysin viattomiin miehiin, joilla ei ole asioihin osaa eikä arpaa. Kyllä se kuule menee edelleen niin, että jokainen aikuinen ihminen vastaa itse asioistaan. Kuka kissan hännän nostaa, paitsi kissa itse ?!
"Mutta joo. Ihmisellä on lapsia tai ei ole. Jos se on kriteeri niin sitten se on, jokaisen oma valinta."
Miksi ei voi olla perusteltu kriteeri ? Kyllä myös sinulla on ollut aikanaan omat kumppanille asetetut kirteerit. Miksi tässä vaiheessa kenelläkään muulla ei saisi olla kriteereitä kumppanille, vaan pitäisi hyväksyä kaikki mitä eteen sattuu ?
"Eli sinkkuäidit, pää pystyyn, kyllä noita lokakommentteja tosiaan piisaa ja onhan se ikävää joutua tittelistä rouva titteliin yh mutta elämää nähneille miehille asia ei ole ongelma. Ne joille se on ongelma ovat juuri näitä miehiä joilla ei juuri kokemuksia löydy."
Toisin sanoin yksin-/yhteishuoltajan logiikalla kaikki eriävät mielipiteet ovat lokakommentteja. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että teidän kanssa ei voi olla mistään asiasta eri mieltä, tai siis pitää olla aina samaa mieltä, ettei tule vastineeksi itkupotkuraivareita. Näin se menee...
Miksi yleensä vaivaudutte keskustelemaan, kun keskustelun lopputulos on jo ennalta tiedossa... ??
Ihan taatusti löytyy lapsettomia miehiä ja naisia, joille tulevaisuudessa oma perhe ja vanhemmuus ajaa uusiosuhteiden edelle. Hyvä niin...
Sulla on hyviä mielipiteitä, pidä niistä kiinni. Jos joku ei halua seurustella yh-äidin kanssa, niin sitten ei. Ei kenenkään ole pakko. Ymmärrän hyvin, että haluat parisuhteen ja lapsia, jossa aloitetaan ns. puhtaalta pöydältä, ilman eksiä ja lapsia.
Itse toivoisin löytäväni miehen, jolla on myös lapsia. Ihan vaan siitä syystä, että oltaisiin tasavertaisia ja molemmat ymmärtäisi, ettei aina voi tehdä mitä suunnittelee, kun lapset on kuvioissa mukana. En kuitenkaan ajattele niin, että lapset menisi aina parisuhteen ohi. Pitää osata luovia suuntaan ja toiseen. Eihän avioliitossakaan ole lapset ne, jotka aikuisen tahdin määrää ja säätää. Ei se, että äiti/isä rakastuu uuteen mieheen/naiseen, ole lapsilta pois eikä vähennä vanhemman rakkautta lapseen. Päinvastoin. Kun vanhempi on onnellinen, myös lapset on onnellisia. Ja eksät on eksiä, ei niiden kanssa tarvitse olla tekemisissä muuta kuin pystyä sopimaan asiallisesti lasten asioista.
Maailman kamalin nimitys on tuo sinkkuäiti. Kukaan kenellä on lapsia ei ole missään tapauksessa sinkku. En myöskään ihmettele yksinhuoltajaäitien huonoa mainetta. Ne jotka maailmalla huutaa omaa kurjuuttaan ja kamalaa elämää, kun ovat yksinhuoltajia, niiden perusteella ympäristö tekee päätelmiä, millaisia yh:t ovat. Valitettavaa mutta totta. Yksinhuoltajuus on varmasti rankkaa ja kunnioitan heitä, jotka kunnialla sen hoitavat. Mutta on sitten heitä, joiden todella kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, miksi ovat jääneet yksinhuoltajiksi. Onko se vika aina kuitenkaan ollut siinä miehessä?
Sulla kun on noita hyviä ajatuksia, niin kerrohan, miten esittelen itseni seuraavan kerran siviilisäätyäni kysyttäessä. Olen eronnut, mutta meillä on hyvin toimiva yhteishuoltajuus, en ole yksinhuoltaja. Olisiko ylijäämänainen hyvä?
"Yksinhuoltajuus on varmasti rankkaa ja kunnioitan heitä, jotka kunnialla sen hoitavat. Mutta on sitten heitä, joiden todella kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, miksi ovat jääneet yksinhuoltajiksi. Onko se vika aina kuitenkaan ollut siinä miehessä?"
Mitä sekoilet? Ei yksinhuoltajaksi jäädä, sitä haetaan joko lastenvalvojien kautta tai sitten käräjänoikeuden, asiasta annetaan puoltava tai hylkäävä lausunto.
Yksinäisten äitien määrästä ei voi juurikaan tehdä muuta edes hieman totuutta lähellä olevaa päätelmää kuin, että huonoja isiä on paljon. Ja miksi se yksinhuoltajuus on yleensäkään kiinnostavaa silloin, kun ihmisellä on lapsia. Sehän kertoo vain siitä, että kumpi vanhempi saa tehdä päätöksiä lapsen puolesta, tietää lapsen asioista jne. eli se ei ota kantaa kasvatus- tai elatusvelvollisuuteen.
Miksi lapsettoman miehen pitäisi tulla kasvattamaan ja elättämään sinun ja eksäsi rakkauden hedelmiä ? Mulle ainakin parisuhde tarkoittaa nimenomaan kokonaista parisuhdetta, johon kuuluu olennaisena osana myös oma vanhemmuus ja perhe. Miksi lähteä YH-suhteeseen, jossa kokee itsensä ulkopuoliseksi ? Minua ei liiemmin kiinnosta nämä sateenkaaritiesmitäsuhteet ja jokin epämääräinen kodin hengettären rooli.
Lähtökohta on se, että jokainen hoitaa itse perheensä, kun on mennyt sellaista hankkimaan. Toiseksi YH:t voisivat pariutua keskenään, kun kerran on sitä kuuluisaa elämänkokemusta. Lapsettomat voivat pariutua keskenään, ja hankkia perhettä jos niin haluavat tai olla hankkimatta. Muutenkin YH-suhde on normaaliin parisuhteeseen verrattuna täysin luonnoton.
Minäkin yh-äitinä mielummin löytäisin miehen, jolla on jo lapsia. Monestakin syystä.
Kokemusta on YH-mutsista:
-suhteen alussa ei ole aikaa palavalle romantiikalle ja suhde käynnistyy enemmän tai vähemmän säästöliekillä
-lapsi tulee aina olemaan etusijalla ja mies katselee sivusta ja ei ole kovin innostunut naistakaan siinä tapauksessa suitsuttamaan
-nainen ei halua miestä pyörähtämään lapsen elämässä joten miehelle asetetaan suuria odotuksia ja vaatimuksia
-YH tienaa monesti palkkaluokassa 1500-1800 ja siitä pitää kustantaa vuokra ja lapsen kulut joten bye bye yhteiset kivat lomat jne
-EXÄ PYÖRII KUVIOISSA enemmän tai vähemmän, poikkeus onnettomuudessa menehtyneet
-miehelle on raskasta nähdä jonkun toisen miehen jättäneen hänelle jälkikasvunsa (puhdas biologinen seikka)
Uskon, että tämän kaiken nainen pystyy KOMPENSOIMAAN, mutta kukaan ei käytännössä ole valmis komensoimaan mitään, koska ajatellaan, että ei ole velvollisuutta hyvittää kellekään mitään.
Mielestäni kompensoinnissa olisi hyvänä alkuna:
synnyttää saman verran uudelle miehelle
antaa miehelle myös aikaa ja tilaa olla
myöntää yllä olevia miinuksia avoimesti eikä kiellä ja kuoppaa niitä maton alle
hävittää exän pois pyörimästä
Juu, ihan samat kokemukset on mulla yhdestä YH-äidistä, tienaa huonosti, asuu vuokralla, jne. Ja Exä todellakin pyörii kuvioissa mukana!
Vaikka YH-äiti olisi virallisesti eronnut, niin sen exällä on aina elatusvelvollisuus, hän joutuu maksamaan yh-äipälle, ja kukapa nyt maksaisi vain ja olisi täysin poissa kuvioista, vaan exä saattaa tulla silloin tällöin takaisin "yllätysvierailulle". Ja tietysti lapset ovat usein vuoronperään toisen luona.
Ja jos YH-äippä sitten suostuukin sinulle pyöräyttämään toiset pullat, niin sen exäkin voi tietysti tehdä saman tempun sen uuden naisensa kanssa, ja teillä on semmoinen sotku, ettei ole tosikaan. Siinä voi olla kolmekin eri pentuetta sitten riesana, koska YH-äipän exäkin saattaa pyöriä mukana kuvioissa vielä uuden pentueensa kanssa.
...etukäteen ja Itse uskon, että omat kokemukset on sieltä ääripäästä. 99 hyvää ja 1 huono ja se valitettavasti, se huono muistetaan aina. Mutta silti:
"Kokemusta on YH-mutsista" - Ne oli valittettavan tuttuja. Yksi omakohtainen jäi pois: Alkaa tuntua, kuin olisi pelkkä pil*upalkalla toimiva lapsenhoitaja.
Vähän outoa on vahtia jonkun toisen tenavaa, kun sen mutsi juoksee baareissa perjantai-illalla. Oma vika kyllä, kun se "palkka" jonka sai, kiehtoi liikaa. Silti, tarpeeks monta samanlaista perjantai-iltaa, ekan "no edes nyt tämän kerran" jälkeen ja oli pakko sanoa "ei kiitos". Käskin viemään exälle tai mutsille.
Varsinkin kun huomasi, että se "ei mitään sukua mulle" tenava, ei merkannut itselle oikeastaan mitään. Vaikka se teloi itsensä pöydänkulmaan ja itki kuin palosireeni, huoletti enemmän, jääkö pöytään siitä jälki. Huh huh, miten kylmästi sitä vois suhtua, toisten lapseen. Ja taas suhtautua, sen mutsiin ihan päinvastaisesti.
Eipä ihme, että toi suhde ei pidemmän päälle toiminut.
Kun aikoinaan tuli hoidettua lukemattomia kertoja siskon tenavia, niin niihin verrattuna: Pelkkä niiden itku, teki jo pahaa Tiedä sitten mistä johtui, mutta se oli (ja on vieläkin) todella ahdistavaa ja epämiellyttävää. Voi olla, että johtuu siitä, että niistä välittää ja ne merkitsee, 100x enemmän.
Voi hyvää päivää mitä paskaa täällä taas jauhetaan.Itse olen ollut yh äiti 11 vuotta ja kasvattanut 2 poikaa.Itse jätin aikoinaan avioeropaperit koska en ollut tyytyväinen avioliittoomme.Rakensin elämämme uudelleen .Ex puolisoon edelleen kuitenkin hyvä suhde vaikka hänellä jo uusi perhekin.Itse olen hyvin kouluttautunut ta itsenäinen riippumaton nainen.En ikinä huolisi jotakin keskenkasvuista sinkkumiestä jonka mielipiteet esim yhäideistä on temmattu jostain lehtien sivuilta tai putkinäkä ja ymmärrys ei riitä enempään.Antakaa meidän elää ja olla onnellisia!Pelkkää kateutta ja katkeruutta kun toiset pärjää yksin lasten kanssa ja vielä siinä sivussa hankkivat lisää koulutusta ja mammonaakin.Ihanaa viikonloppua teille yh:t, sekä äidit että isät!
Kiva että sulla menee noin hyvin, mutta käsitit tämän asian nyt hieman väärin. Kyseessä ei ollut se asia etteikö YH-äipillä voisi mennä hyvinkin, mutta jos haluatte uusia miehiä mukaan kuvioihin, niin se saattaa olla hieman hankalaa. Siitähän tässä nyt oli kyse. Eli vaikka olet tuollainen eliittitapaus, niin vapaat miehet eivät silti todennäköisesti kiinnostuisi sinusta, ainakaan jos heillä on omat lapset vielä mielessä. Ei tässä katkeruudesta tai kateudesta ole nyt kyse.
Tämä meni siis tavallaan ohi aiheen. Vaikka teillä saattaa olla enemmän käytännön elämänkokemusta kuin minulla, niin ette te silti tule päihittämään minua näissä keskusteluasioissa.
Eipä se tunnu sinullakaan olevan kovin helppoa tuo nakumppanin löytäminen vaikket yh-äiti ole. Entäs yh-isät, onko heissä mitään vikaa vai ovatko uhreja kun lastensa äiti valitsi huonosti kumppaninsa?
Itse asun kaksin lapseni kanssa ja vapaat miehet ovat kyllä klinnostuneet minusta ja ihan lapsenhankintamielessäkin. Olen vielä siinä iässä että voisin saada lapsia, hyvässä ammatissa, tulen hyvin omillani toimeen, asumme omistusasunnossa ja hyvässä kuosissakin. Itselläni on ainakin kyse siitä että alan seurustella vasta kun rakastun enkä nyt ole vähään aikaan rakastunut.
Olet siis väärässä siinä etteivätkö vapaat miehet kiinnostu yh-äideistä jos omat lapset ovat mielessä. Sinä ja pari muuta miestä ei ole vielä niin suuri otos että siitä voisi mitään yleisempää päätelmää tehdä.
Onko keskustelu mielestäsi kilpailu jossa pyritään päihittämään muut? Onnea tulevaan parisuhteeseesi siinä(kin) tapauksessa!
"Onko keskustelu mielestäsi kilpailu jossa pyritään päihittämään muut? Onnea tulevaan parisuhteeseesi siinä(kin) tapauksessa!"
No tavallaan kyllä. Olen etsimässä juuri sellaista naista, jolla olisi edellytyksiä haastaa minut, ja voittaakin joskus se kamppailu.
"Olet siis väärässä siinä etteivätkö vapaat miehet kiinnostu yh-äideistä jos omat lapset ovat mielessä. Sinä ja pari muuta miestä ei ole vielä niin suuri otos että siitä voisi mitään yleisempää päätelmää tehdä."
Meitähän riittää moneen junaan, mutta tuskin kovin moni laatumies kuitenkaan olisi kiinnostunut.
Laatumieshän on sellainen jolla on jo omaisuutta, on akateemisesti koulutettu, ja on ulkonäköäkin jonkin verran, siis sellainen kuin minä :-) Voin myöntää että näillä ei vielä saavuteta paljoakaan näissä nettideiteissä, joten sääliksi vähän käy niitä joilla on vielä vähemmän annettavaa. Näissä deiteissähän ei nyt ole kyse itse ihmisestä, vaan materialistiset arvot jylläävät ensisijaisesti ennenkuin pääsee edes treffeille asti. Ainakin miehiä on kymmenen kertaa enemmän kuin naisia täällä, joten kilpailu on kovaa miesten keskuudessa.
Väittely ja keskustelu ovat kaksi eri asiaa. Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan. Keskustelu parhaimmillaan on sitä että keskustelun osapuolet vaihtavat tietoa ja mielipiteitä asioista, ehkä oppivatkin jotain toinen toisiltaan, elleivät muuta niin erilaisia näkökulmia. Keskustelussa ei ole voittajia. Väittelyssä asetelma on toinen, siinä on tarkoitus voittaa, ei välttämättä laajentaa omaa maailmankuvaansa.
Mutta myönnettäköön että keskustelupalstojen nimeksi sopisi valitettavasti käytännössä paremmin väittely- tai jopa inttely- kuin keskustelupalsta. Kuitenkin tarkoitus olisi keskustella. Jso nimestä voi mitään päätellä.
Väittely on mukavaa. Siltikään etenkin parisuhteessa tulee esiin asioita jotka eivät ratkea väittelemällä vaikka kuinka toinen sanallisella tasolla väittelyn voittaisi tai vaikka väittely jatkuisi ikuisesti. Parisuhteessa pitää ottaa molempien näkökulmat ja mielipiteet huomioon jotta molemmat pysyisivät suhteessa tyytyväisinä. Silloin pitää pystyä sellaiseen keskusteluun jossa ei ole voittajaa. Keskustelun tarkoitus on ymmärtää toista ja löytää ristiriitatilanteisiin ratkaisuja jotka tyydyttävät molempia, ei pelkästään väittelyn voittajaa.
Ahaa, sellainen on laatumies. No, on noita laatumiehiäkin ollut mukana kuvioissa.
Nettideiteissä _on_ kyse juuri itse ihmisestä. Niin kauan kun kokee sen toisin niin tuskin tulee itsekään kohdattua ihmisenä. Kyllä täällä on ihan ihmisiä. PItää vaan oppia näkemään iän tuoman omaisuuden, koulutuksen, ulkonäön, lasten, kokemusten, vanhojen suhteiden läpi se ihminen sieltä sisältä. Sitä vaikeammaksi se tietysti tulee mitä enemmän sitä kuorta on päällä. Ideana kuitenkin se että rakastutaan ihmiseen eikä hänen koulutukseensa, varallisuuteensa tai lapsettomuuteensa tai vanhemmuuteensa.
Mutta laatumies kun olet niin sinun ei tietysti tarvitse pohjasakkaa eli yh-äitejä treffailla. Kiitos kuitenkin näkemyksistä.
"Nettideiteissä _on_ kyse juuri itse ihmisestä. Niin kauan kun kokee sen toisin niin tuskin tulee itsekään kohdattua ihmisenä. Kyllä täällä on ihan ihmisiä. PItää vaan oppia näkemään iän tuoman omaisuuden, koulutuksen, ulkonäön, lasten, kokemusten, vanhojen suhteiden läpi se ihminen sieltä sisältä. Sitä vaikeammaksi se tietysti tulee mitä enemmän sitä kuorta on päällä. Ideana kuitenkin se että rakastutaan ihmiseen eikä hänen koulutukseensa, varallisuuteensa tai lapsettomuuteensa tai vanhemmuuteensa."
Näin se ei ole käytännössä, vaikka kuinka paljon haluaisitte sitä. Naamakuva omaisuus koulutus se täällä merkkaa. Miten luulet että monet naiset viitsisivätkään katsoa sellaisiin profiileihin, jossa on Tauno tavis, joka on töissä vaikkapa palvelualalla, käynyt ammattikorkeakoulun ja on 30 , ja kalju jo kiiltää, ulkonäkö tavallinen, ja painoakin on jo jonkin verran. Vaikka väittäisi olevansa rehellinen, hellä, uskollinen ja kiltti?
Jos minä haluan etsiä ihmistä niin siitä on kohdaltani kyse käytännössä. Mutta toki arvostan ihmisessä sitä että on sen verran kunnianhimoa että on koulutuksen itselleen hankkinut ja koulutus kertoo ihmisestä. Samoin ulkonäkö kertoo elämäntavoista. Ne ovat olennaisia asioita ihmisessä. Eikä tietenkään geeniperimääkään voi unohtaa parinvalinnassa jos lapsia haluaa.
Kuitenkin niillä Tauno-taviksilla on kumppaneita ja lapsia. Joten eiköhän heilläkin kysyntää riitä. Rehellinen, hellä, uskollinen ja kiltti on hienoja asioita. Ne painavat parisuhteessa käytännössä enemmän kuin koulutus ja ulkonäkö.
"Kuitenkin niillä Tauno-taviksilla on kumppaneita ja lapsia."
Eipä todennäköisesti ole, jos ovat täällä deiteissä.
Täällä on tarjontaa paremmista miehistä kuitenkin varsin paljon, niin miksi kukaan välittäisi tuollaisista? En oikein ymmärrä, kun tänne saapuu aika ajoin naisia, jotka valittavat, ettei täältä löydy mitään muuta kuin seksinvonkaajia. Mistä kunnolliset miehet löytyvät? Se on helppoa - senkun valitsette haun mukaan koulutuksen maisteriksi, ja rupeatte valitsemaan laatumiehiä itsellene. Kaikki maisterit eivät varmasti ole laadukkaita, ja saa varoa myös huijareita jo suhteessa olevia, mutta varmasti tarjontaa löytyy myös 30 puolella, olen itsekin katsellut.
Eivät sentään _kaikki_ Tauno-tavikset ole täällä deiteissä. Itse asiassa juuri ne alemmin koulutetut tavikset tuntuvat onnistuvan perheenperustamisessa keskimäärin paljon laatumiehiä aiemmin.
Jos jokainen nainen haluaa määritelmäsi mukaisen laatumiehen niin miten voi olla mahdollista että yhtään sellaista voi enää olla vapaana ja samaan aikaan taviksia varattuina?
"Eivät sentään _kaikki_ Tauno-tavikset ole täällä deiteissä. Itse asiassa juuri ne alemmin koulutetut tavikset tuntuvat onnistuvan perheenperustamisessa keskimäärin paljon laatumiehiä aiemmin."
Perheenperustaminen ei muuten ole mikään ruudinkeksijöiden juttu, muuten me olisimme jo kuolleet sukupuuttoon, usko pois :-)
Mutta laatumiehet ovat yleensä aika odottavaisia että joku parempi ehdokas sattuisi kohdalle, kuten minä. Ei me haluta mitään huonoja ehdokkaita kun sitten saa riesakseen lapsia, joilla on kaikenlaisia terveysongelmia, ulkonäköongelmia, ja oppimisvaikeuksia.
"Jos jokainen nainen haluaa määritelmäsi mukaisen laatumiehen niin miten voi olla mahdollista että yhtään sellaista voi enää olla vapaana ja samaan aikaan taviksia varattuina?"
Aina voi haluta kaikenlaista, mutta minusta tuntuu etteivät laatumiehet tule hyväksymään ketä tahansa, ja sen tavisnaisetkin ymmärtävät. Ei hyvän ehdokkaan löytäminen ole meille sen helpompaa, kun kriteerimme ovat korkeammalla kuin tavisihmisten.
Todennäköisesti kuolisimmekin sukupuuttoon jos perheenperustaminen olisi pelkästään teidän "laatumiesten" harteilla.
Mies toki voi valitakin pidempään tulevien lastensa äitiä, mutta kuten jossain tuossa sanoit niin 4-kymppiä lähestyvä nainen ei sinulle enää kelpaakaan koska ei ehkä voi enää saada lapsia. Eli pidät täysin hyväksyttävänä itsellesi käytöstä jota et suo tulevalle kumppanillesi. Nainen ei saa valita yhtä pitkään kumppania kuin sinä jotta hän sinulle kelpaisi. Lisäksi naisen pitää olla korkeasti koulutettu ja kohtuullisen hyvätuloinen. Jos etsit siis itseäsi nuorempaa naista niin vaadit naiselta enemmän kuin itseltäsi.
Sen lisäksi, jostain tutkimuksesta muistan joskus lukeneeni että mitä vanhempi isä sen tyhmempiä lapsia tulee. Eli saatat saada lapsen jolla on oppimisvaikeuksia ihan oman ikäsi takia vaikka kuin laadukkaan naisen löytäisit.
Luuletko että naiset ottavat kenet tahansa? Sinunkin olisi hyvä tietää sellainen asia että nainen valitsee. Aina. Juuri sen takia että nainen huolehtii tiukan paikan tullen jäkikasvustaan kun mies siirtyy etsimään seuraavaa uhria jonka kanssa lisääntyä.
"Tämä meni siis tavallaan ohi aiheen. Vaikka teillä saattaa olla enemmän käytännön elämänkokemusta kuin minulla, niin ette te silti tule päihittämään minua näissä keskusteluasioissa."
Se on hienoa kun nuorella miehellä on itsevarmuutta, mutta onkohan nyt käsityksesi omasta erinomaisuudestasi mennyt pikkuisen yli? Ikäänkuin valkuaiset muuttuneet väriltään keltaisiksi?
Ei yli kolmikymmenvuotias mies todellakaan ole nuori enää. Jos hän on vieläpä kokematon käytännön parisuhteesta, ihan arkisesta arjesta toisen ihmisen kanssa, niin vaikeuksia on edessä herra erinomaisuudella. Yli kolmikymppinen on jo ajatuksiinsa ja tapoihinsa pinttynyt, kertakaikkisen hankala asuin- ja seurustelukumppani. Ehkä joku pullea yksinhuoltaja jaksaisi savottaan ruveta silkkaa joviaalia hyväntahtoisuuttaan, mutta kun ei käy pirtaan niin siinäpä ruikuttaa tämä omasta mielestään ylivertainen hyveiden ruumiillistuma.
"Yli kolmikymppinen on jo ajatuksiinsa ja tapoihinsa pinttynyt, kertakaikkisen hankala asuin- ja seurustelukumppani"
Heh, kyllä te olette aika hyviä löytämään ongelmakohtia miehissä; mutta tuskin kaikki kolmekymppiset ovat kertakaikkisen hankalia. Yhtä hyvin voisi sanoa että kaikki yh-äidit on kertakaikkisen hankalia, kun heillä on tuo pinttynyt tapa pistää lapsensa kaiken muun edelle. Ja mitäköhän muita pinttyneitä tapoja heillä onkaan vielä varastossaan (ehkä exän haukkuminen?).
Vai pullea yksinhuoltaja - sellaisia en kyllä hyväksyisi (ja tuskin moni muukaan), nehän ovat ne ihan pahimmat.
Niin, kyllä lapsi menee muiden asioiden edelle, se on hyväksyttävä tosiasia. Sinä olet täysi-ikäinen ja pärjäät (toivottavasti) elämässäsi ilman äitiä, lapsi tarvitsee ihan perustarpeisiinsa äitiä tai isää. Ellei sitä ymmärrä niin kyllä silloin on kertakaikkisen hankala kumppani ihmiselle jolla on lapsia.
Mitäs vikaa on pulleissa yksinhuoltajissa kun et sellaisia hyväksy?
"Niin, kyllä lapsi menee muiden asioiden edelle, se on hyväksyttävä tosiasia. Sinä olet täysi-ikäinen ja pärjäät (toivottavasti) elämässäsi ilman äitiä, lapsi tarvitsee ihan perustarpeisiinsa äitiä tai isää. Ellei sitä ymmärrä niin kyllä silloin on kertakaikkisen hankala kumppani ihmiselle jolla on lapsia."
En tietenkään kaipaa mitään äitihahmoa, mutta miksi mennä suhteeseen jossa minä en saa (mielestäni) tarpeeksi huomiota? Yhtä hyvin voisin jatkaa yksinasumista.
Mitäs vikaa on pulleissa yksinhuoltajissa kun et sellaisia hyväksy?
Paljonkin. Mitäs vikaa on kaljamahaisissa YH-miehissä? Varmaan kaikkien naisten unelma.
Hyvä m30
En nyt halua kinata aiheesta miksei sinulle kelpaa yh.
Olettakaamme että löydät mieleisesi kumppanin, jonka kanssa haluat ja perustat perheen.
Kuinka käy, kun lapsen synnyttyä saamasi huomion määrä putoaa väkisinkin vähintään puoleen entisestä?
Ymmärräthän, että lapsi on täysin riippuvainen vanhempien, vastasyntyneenä etenkin imettävän äidin, hoivasta.
Ethän oleta, että sinun tarpeesi menevät lapsen edelle?
"Niin, kyllä lapsi menee muiden asioiden edelle, se on hyväksyttävä tosiasia. "
Olen eri mieltä. Toimivassa parisuhteessa ei aseteta lapsia ja kumppania vastakkain. Kaikilla on kokonaisuudessa oma tärkeä tehtävänsä. Tosin uusiosuhteissa meno näyttää olevan se, että mies (yleensä lapseton) on vain naisen viihdyke ja eksän korvike, jolle voi "nakittaa" lapsien elatuksen ja kasvatuksen, kun se aina-niin-ihQu eksä otti ja jätti velvollisuutensa hoitamatta.
Kyllä näillä "ehdoilla" kelpaa lähteä parisuhteeseen...
Kuka on asettanut lapsen ja isän vastakkain?
Eihän kyse ole vastakkainasettelusta, jos äiti huolehtii lapsesta.
Useiden tämän ketjun miesten vastauksissa koetaan omakin lapsi äidin huomiosta kilpailevana vihollisena numero 1, joka asenne kyllä kertoo vastaajien kypsyydestä ihan riittävästi.
Toimivassa parisuhteessa ei isänkään pidä luoda kilpailuasetelmaa lapsen ja itsensä välille, kuten nämä lapsestaan mustasukkaiset miehet tekevät.
Lapsi on lapsi, josta jo lainkin mukaan on huolehdittava.
Isä taas on aikuinen, ja lapsen huoltaja yhtälailla äidin kanssa.
Pieni lapsi vaatii paljon huomiota, joskus jopa uupumiseen asti.
Rakkaus joutuu koetukselle, joustoa vaaditaan molemmilta vanhemmilta.
Äiti ei aina jaksa, vaikka kuinka haluaisi.
Siinä ei isän kiukuttelu menetetystä huomiosta paljon auta.
Joidenkin miesten tuntuu olevan vaikea tätä ymmärtää, mutta ehkä elämä opettaa.
"Ethän oleta, että sinun tarpeesi menevät lapsen edelle? "
Enpä tietenkään. Oma lapsi on kuitenkin yhteinen projekti, ja on oikeutettua että se lapsi saa enemmän huomiota kuin minä. Mutta jonkun toisen lapsesta en välitä, jos se huomio suuntautuu sinne, niin se on minun kannaltani hukkaan heitettyä.
Tarkoitin juuri jotain sellaista mitä ei_yh tässä hyvin kommentoikin että lapsi on huolehdittava. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan tai ainakin vanhemmastaan, aikuisen miehen ei ainakaan pitäisi samalla tasolla olla riippuvainen kumppanistaan. Sillä että lapsi menee muiden asioiden edelle tarkoitin että se että lapsella on asiat hyvin, lapsen arki toimii ja pyörii on vanhemman vastuulla. SE on se ensisijainen asia mistä vanhemman tulee huolehtia, se että äiti keskittyy ensisijaisesti uuden miehensä ruokkimiseen ja huomioimiseen ja huomaa lapsensa jos aikaa jää on lasten heitteillejättöä henkisellä tasolla.
Jos uusi mies alkaa kilpailla lasten kanssa heidän äitinsä huomiosta niin mies liittyy lapsijoukon jatkeeksi. Miehen tulisi seistä rinnalla, ei olettaa että nainen rupeaa miehelle äidiksi. Vaatii ilmeisesti lapsettomalta mieheltä hyvin paljon kypsyyttä ja hyvää itsetuntoa jotta osaisi roolinsa miehenä kantaa.
Toisen miehen lapsi on siis pulla ja oma lapsesi on projekti. Kuullostaa mielenkiintoiselta.
"Jos uusi mies alkaa kilpailla lasten kanssa heidän äitinsä huomiosta niin mies liittyy lapsijoukon jatkeeksi. Miehen tulisi seistä rinnalla, ei olettaa että nainen rupeaa miehelle äidiksi. Vaatii ilmeisesti lapsettomalta mieheltä hyvin paljon kypsyyttä ja hyvää itsetuntoa jotta osaisi roolinsa miehenä kantaa."
Tai sitten homma ei kiinnosta. Miksi kukaan lähtisi vapaaehtoisesti jonkun toisen lapsia hoitamaan, kun omatkin pitäisi hankkia? Vaatimuksia voi aina esittää, mutta se todellisuus.. pikkuisen realismia peliin. Vähän kun menisi töihin ilman palkkaa.
Se on ihan ymmärrettävää ettei kiinnosta jos rakastetun lapsien kanssa oleskelua vertaat työksi ilman palkkaa. Onpa olemassa niitäkin tapauksia jossa lapset ja uusi kumppani ihan todella pitävät toisistaan, mutta se tietysti vaatii vähän toisenlaista asennetta puolin ja toisin. Lapset ovat yleensä niitä sopeutuvaisempia.
Ylipäänsä kun/jos naisen löydät niin pitää ottaa huomioon että vaikkei hänellä lapsia vielä olisikaan niin se että tulet toimeen naisesi kanssa on vain yksi osa sitä suhdetta. Naisen mukana tulee hänen sukunsa ja ystävänsä. Jos ajattelet että naisen sukulaisten (lapsetkin ovat naisen sukulaisia) kanssa oleskelu on kuin työtä ilman palkkaa niin ongelmia tulee joka tapauksessa. Kun rakastut ihmiseen, hyväksyt hänen mukanaan elämääsi tulevan joukon ihmisiä, muuten ei tule hommasta mitään. Osa heistä on lapsia ja osa aikuisia.
"Toisen miehen lapsi on siis pulla ja oma lapsesi on projekti. Kuullostaa mielenkiintoiselta. "
Kyllä ne kaikki pullia ovat, mutta omat pullat ovat tietysti ne parhaat.
Sotken hieman pakkaa. Yh-isän näkökulmasta voin sanoa naisten olevan huomattavasti avarakatseisempia "valmiiden" lasten olemassa olon suhteen.
Myös käsite lapset ensin on paremmin hallinnassa.
Pikkupojille (ikään katsomatta) on vaikeaa, jollei saa olla luomakunnankruunu, toki vastaavia naisiakin löytyy. Hatunnosto ja kumarrus kaikille yh-henkilöille.
Pitää nyt lapsettomana naisena kommentoida... Kuten varmaan jokainen on lukenut/huomioinut, että lapsettoman ja lapsellisen välissä on aika iso kuilu. Ja monasti molemmin puolin haukutaan toista, itse näin lapsettoma 40v naisena olen saanut aikamoista paskaa päälleni henkilöiltä, joilla on lapsi/a ja aina ollaan vähätelty minua joka tavoin lapsettomuuden vuoksi.
Miehet joilla lapsia on, ovat kysyneet suoraan että "mikä vika sussa on, kun tohon ikään ei lapsia ole" ja se loukkaa todella kovin. Särähtää myös pahasti korvaan ne syytökset, joilla lähes jokainen lapsellinen persoona luokittelee lapsettoman itsekkääksi. Sitä en kuitenkaan ole ja toteankin tuohon aina, että on henkilön luonteesta kiinni onko itsekäs vai ei, eikä siis lapsista.
Lapsi tuo isälle/äidille vastuuta elämään, pitää huolehtia lapsesta mutta ei se poista itsekkyyttä jos joku sellaisen ominaisuuden omaa. Lapseton useasti joutuu/saa huolehtia omista vanhemmistaan, isovanhemmistaan sekä mahdollisten sisarusten lapsistakin vielä, kun lapsia omaavat eivät siihen hommaan kerkeä, lasten vuoksi ja sitten meitä haukutaan itsekkäiksi.. Kattia kanssa.
Itse en ole koskaan vähätellyt lapsellisia, oli tämä sitten ydinperheellinen taikka yh, nostan ennemminkin hattua teidän jaksamiselle mutta se masentaa, kun liian monesti lapsettomat luokitellaan itsekkäiksi omaan napaan tuijottelijoiksi, mikä taas on ihan väärä käsitys.
Itse en enää lähtisi suhteeseen miehen kassa, jolla on lapsia koska elämäntilanteemme eriää liikaa toisistaan. Kyse ei ole siitä, ettenkö pidä lapsista vaan elämäntilanteesta ja kiinnostuksen aiheista. Ei kenenkään pidä elää elämää sellaisen henkilön kanssa, jossa tuntee ahdistusta eikä tunne sitä elämän tyyliä omakseen, vaihtoehtoja kun on olemassa.
Ystäväpiirissäni on paljon yh-äitejä ja jokainen heistä sanoo sitä samaa, he eivät huolisi kumppanikseen miestä jolla ei olisi lapsia, koska lapseton harvemmin ymmärtää lapsiperheen arkea, mikä on täysin totta itsekin sen kokeneena. Enkä usko että vkl-isät taikka, yh-isät vähättelisivät yh-äitejä, koska ovat samassa tilanteessa.
Ymmärrän hyvin harmistuksesi tuosta lapsettomuuden takia syyttämisestä. Lapset hankitaan kuitenkin aina itsekkäistä syistä, ei lapsella ole tahtoa ellei häntä ole olemassa. Eli sinänsä ei ole mitään syytä kutsua lapsetonta sen itsekkäämmäksi kuin ihmistä jolla on lapsia.
Tähän heittäisin mielelläni tilastokeskuksen prosenttiluvut siitä, montako prosenttia esim. 30 - 40-vuotiaista naisista on lapsen/lasten yksinhuoltajia tai yhteishuoltajia, siis asuu joko koko ajan tai osan aikaa yhdessä lasten kanssa ilman miestä (lasten isää). Ja sitten sama luku miehistä. Koskapa edelleen noin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä lapset jäävät äidilleen, niin on helppo päätellä, että eronneita yksin-tai yhteishuoltajamiehiä ei riitä mitenkään kaikille yh-naisille uusiksi kumppaneiksi. Kansan tasolla ajatellen tällöin joko suuri osa näistä äideistä jää ilman uutta kumppania tai on "pakko" ottaa lapsettomia ikätoverimiehiä seurustelukumppaneiksi.
Että tämä vain informaationa näille, sinänsä hyvää argumenttia heittäville tahoille, joiden mielestä äitien olisi pariuduttava vain sellaisten miesten kanssa, joilla jo on lapsia. Vielä kun lukuun lasketaan ne isät, joista ei enää ole puolisoiksi esim. alkoholismin, syrjäytymisen, sairauksien, rikollisuuden takia, niin ..nykyään kuulemma on oikein hyviä hieromasauvoja myynnissä, en ole toistaiseksi tutustunut tarjontaan..
No tilatokeskus ei aina pidä ihan "paikkaansa" näissä asioissa, paljon on sellaisia eronneita pareja joissa äiti on yh vaikka isä on kuvioissa mukana, mutta äiti saanut yksinhuoltajuuden koska asiat pystyy paremmin hoitaa ettei tarvitse joka asiassa kysyä lupaa lasten isältä ja tämä siis ihan käytönnön syistä.
Onko tuossa tilastokeskusken luvuissa otettu huomioon nämä isät jotka tapaavat lapsiaan tai ovat tapaamatta, mutta silti ovat isiä?
Itse ainakin tunnen pilvin pimein miehiä, jotka ovat eronneet ja ovat isiä, lapsettomia on todella paljon vähemmän ikäluokassa 30-40.
Kuinka moni näistä 30-40-vuotiaista eronneista isistä preferoi lasten kanssa asuvaa naista etsiessään uutta seurustelusuhdetta? Eiköhän useimmat haaveile aloittavansa uuden elämän puhtaalta pöydältä jonkun (itseään nuoremman) lapsettoman tytön kanssa?
Ainahan voi unelmoida tai haluta lapsettoman naisen, mutta suurin osa tuntemistani naisista ei huoli miestä jolla on jo lapsia. Suurin osa kuitenkin tahtoo aloittaa sen perhe-elämän ihan puhtaalta pöydältä, kuten myös itsekin mainitsit ja ihan lapsettoman miehen kanssa.
Kyllä se mies jää melkeinpä aina toiseksi, jos valittavana on lapseton taikka lapsellinen mies, lapsettoman naisen näkövinkkelistä.
Ainakaan suomi24:n valikosta ei löydy kohtaa jossa määriteltäisiin että onko yksinhuoltaja vai yhteishuoltaja. Ilmeisesti 'lapset asuvat kanssani' mielletään synonyymiksi yksinhuoltajuudelle vaikka kyse voi olla siitä että lapset asuvat vain puolet ajasta ko vanhemman luona tai muuten on kyse yhteishuoltajuudesta.
Itse lapsen kanssa asuvana naisena tapaisin mieluiten miehen jolla on jo lapsia mutta joka haluaisi niitä vielä lisää. Lapseton mies käy hyvin mutta täysin puhtaasta pöydästä ei voida puhua enää kun minulla on jo lapsi. Ja lisäksi olen huomannut että mies jolla on lapsia ja joka vielä lapsistaan huolehtii eron jälkeen on erittäin hyvä isäehdokas eikä ole ollenkaan niin mustasukkainen lasten saamasta huomiosta kuin mies jolla ei ole lapsia. Pahin mahdollinen vaihtoehto olisi mies jolla on lapsia mutta joka ei lapsiaan tapaa.
Ette kyllä saa myötätuntoa minulta.. näin miehenä voin todeta että vaikeaa se on meillekin löytää ketään tasoistamme, kun täällä on lähes 10 kertaa enemmän miehiä kuin naisia.
"kun täällä on lähes 10 kertaa enemmän miehiä kuin naisia. "
Täällä??? Missä täällä?? Sinne minäkin tahtoisin suunnistaa :D
Täällä meinaa ei ainakaan ole miehiä enemmän kuin naisia ;)
Lähinnä suomi24 profiilisivustolla. Jos katsot miten paljon miehiä vs. naisia rekisteröityy per päivä, niin huomaat että miehiä vyöryy tänne paljon enemmän per aikayksikkö kuin naisia. Ja noita venäläisiä naisia ei kannata huomioida, koska ne samat henkilöt tekevät uusia profiileja suunnilleen joka toinen päivä.
Löytyi Väestöliiton tilastoa vuodelta 2009 sen verran, että kaikissa maakunnissa isä ja lapset-talouksia on perheistä 2-3 prosenttia (Kainuusta löytyisi parhaiten).
Äiti ja lapset-talouksia oli eniten Uudellamaalla, 20 % (Helsingissä eniten). Pirkanmaalla äiti ja lapset- talouksia oli 17-18 prosenttia perheistä. Eli lähes kymmenkertainen määrä tosiaan on huusholleja, joissa on äiti lasten kanssa verrattuna talouksiin, joissa isä asuu lasten kanssa. Jo 41 prosenttia äiti ja lapset-perheistä on naimattomia (siis eivät ole olleet naimisissa).
Näin kahden vuoden takaiset tilastot, tuskin yksinhuoltajien määrä ainakaan laskusuunnassa on?
Mihis nuo isät sitten ovat hävinneet kun niitä nyt täysjäkisesti ajatellen pitäsi olla saman verran kuin äitejä? Vkl-isät ovat myös isiä, eivätkä näy näissä tilastoissa koska ovat etävanhempia.
Vkl-isä, joka ei sen enempää halua tai ole valmis osallistumaan lastensa elämään ei sovi minulle. Etsin miestä, joka haluaa ja kykenee sitoutumaan perheeseensä eli meidän tulevaan perheeseemme. Miestä, joka on onnellinen kun saa elää perheensä kanssa ja panostaa suhteeseensa ja on uskollinen. Silloin vastuusta liuenneet vkl-isät eivät ole kovin varteenotettavia ehdokkaita. Ihanteellinen kumppani on juurikin lapsistaan huolehtiva mies ja seuraavaksi joku aikuinenmies, joka osaa jo arvostaa hyvää naista. Olen kuullut, etteivät kaikki naisetkaan ole kovin perhekeskeisiä...
Mikä teissä äijissä on sitten vikana, kun teistä erotaan????
Tehän olette niin hyviä ihmistuntijoita, että pitäisi teidän huonot ehdokkaat tunnistaa jo kaukaa :-)
Tai sitten, olikohan vika sittenkin teissä? Tuntuuko ihan utopistiselta ajatukselta?
Juuri näin.
Se on jännä juttu, kuinka yh:t ovat omissa puheissaan niin ihmis- ja ihmissuhdeasiantuntijaa. Siitä huolimatta ovat kuitenkin mokanneet suhteensa. Yksiin ei käy suuret puheet olemattomien tekojen kanssa.
Minä kyllä pystyn tunnustamaan, että en osannut parisuhdettani hoitaa. Tein juuri sen virheen, että keskityin vain hoitamaan lapsia, kotia ja työtäni. Mieheni unohdin kokonaan. Riitelin, nalkutin, en jaksanut odottaa, että mies hoitaisi ns. miehen työt. Tuskin edes koskaan rakastinkaan miestäni, yhteen mentiin, kun lapsi oli tulossa. Lopulta kävin vieraissakin, kun tuntui, etten saa mieheltä mitään muuta vastakaikua kuin keljuilua ja loukkaavia sanoja. En tietysti saanut, kun itse olin samanlainen. Mies sanoi eron yhteydessä, ettei hän minua ikinä ollut rakastanut, lapsistaan vaan halusi huolta pitää mahdollisimman pitkään.
Jos joskus parisuhteeseen pääsen, tiedän tasan tarkkaan, miten pitää toimia, että saa vastaraukkautta.
Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että itse sössi suhteensa? Miksi syyttää vain toista osapuolta?
Jos joku ei halua suhteeseen yh-äidin kanssa, niin sitä halua pitää kunnioittaa.
Siis tottakai vika oli minussa, kun en tiennyt, että puheista huolimatta lasten syntymä muuttaisi vain minun elämääni ja mies jatkaisi elämää kuin hänellä ei olisi lapsia. Otin opikseni ja osaan nyt olla tarkempi valinnoissani. Minulla kuitenkin on valinnanvaraa, onko sinulla?
Täsmälleen sama täällä. Jos jompi kumpi vanhemmista jää yksinhuoltajaksi niin se viestii siitä että jostain syystä se toinen vanhemmista ei sitä vastuuta kanna eikä hänen elämäänsä juurikaan olemassaolevat lapset vaikuta. Heistähän ei ole edes pakko kertoa. Kuitenkaan lapset eivät ole (toivottavasti, yleensä) yksinhuoltajalle mikään taakka tai kivi kengässä vaan suuri rikkaus. On ihan selvää että seuraavalla kerralla jos vielä miehen kanssa samaan talouteen päätyy niin tulee olemaan aika tarkkaa se miten hän ottaa vastuuta lapsista. Tosin kaikkea ei voi etukäteen tietää, ellei lapsia vielä ole niin mistäpä sitä voi tietää miten niistä tulee vastuuta kantamaan.
Vain pitkistä ihmissuhteista täysin pihalla oleva, ylpeydessään naiivi henkilö voi tuntea itsensä noin viisaaksi. Tulee mieleen oma itseni joskus 25-vuotiaana..
elämä on kummasti opettanut nöyryyttä ja tuomitsemattomuutta tähän ikään mennessä. Oletko ehkä Asperger-mies, m30 ?
"Vain pitkistä ihmissuhteista täysin pihalla oleva, ylpeydessään naiivi henkilö voi tuntea itsensä noin viisaaksi. Tulee mieleen oma itseni joskus 25-vuotiaana.."
Älä yleistä. Ehkä et ole vain niin hyvä näissä ihmissuhdeasioissa. Itselläni on mielestäni hyvä ihmistuntemus. Pystyn jopa päättelemään keskustelematta jonkin ulospäin suuntautuneen ihmisen luonteesta aika paljon, jos häntä saa vähäsen havainnoida ympäristössään. Varautuneen sisäänpäinsuuntautuneen ihmisen kanssa täytyy aina jutella, että hänestä saa selkoa.
Mutta joka tapauksessa - yksinkertaiset tapaukset näen suoraan läpi, ihan kuten röntgenlaitteistolla katsottaisiin. Ja näille ihmisille saattaa myös tulla tosiaan se tunne että näen suoraan heidän lävitseen.
Itse taas en näytä juuri mitään itsestäni ulospäin, joten muiden ihmisten on hyvin vaikeaa tulkita minua. Tämä yhdistelmä, siis se että pystyn tulkitsemaan muita hyvin, mutta muut eivät minua, on pelottava monille.
Aspergeri en varmasti ole, pitäisi kyllä kirjoitustyylistäni jo huomata.
Oletko päässyt monille treffeille sinkkunaisten kanssa, ja millaista palautetta heiltä olet saanut? Valitan provosoitumistani, en voinut vastustaa kiusausta vähän nokitella. Molemmat ollaan keskivertoa älykkäämpiä ihmisiä, toinen vanhapoika 30 , toinen yhteishuoltaja 40 . Peace brother (arvaa kumpi meistä on se aspergeri : ) ) ja onnea yritykseen.
Palaan lasten pariin, haluan vain näkemyksenäni vielä lisätä, että yksinhuoltajuus ei ole hyvä lapsille, sekä tytöt että pojat tarvitsisivat kipeästi tervettä miehen mallia ja isän rakkautta aina aikuisuuden alkuun asti.
"Oletko päässyt monille treffeille sinkkunaisten kanssa, ja millaista palautetta heiltä olet saanut?"
Täällä on kyllä anti ollut aika mitäänsanomatonta. Jutut jäävät yleensä viestittelyn tasolle, kun se toinen osapuoli päättää yhtäkkiä kadota kuvioista. Aika huonot käytöstavat. Muualla on kyllä tärpännyt joskus, mutta toisaalta en kyllä niin aktiivisesti ole etsinyt ketään.
YH-äidin kanssa päädyin kyllä kerran treffeille asti, ehkä minulla on siitä syystä vähän jotakin hampaankolossa teitä vastaan :-). Ei siinä mitään, kyllä hän oli ihan mukava, mutta ei ollut sitä mitä olen etsimässä. Piti minua itsevarmana ja älykkäänä kirjoitusteni perusteella, mutta sitten kun tavattiin niin piti minua enemmänkin varautuneena. Tämä on ihan tyypillistä minulle, että olen ainakin ensitapaamisella varautunut. Ne olivat osittain sokkotreffit, ja ne voivat olla ihan hauskoja yllätyksiä noin ulkonäön suhteen, mutta tällä kertaa ei ollut ihan miellyttävä kokemus noin ulkonäön suhteen, vaikka hän väitti olevansa kaunis. Siinä kohdassa tuli kyllä nielaistua ainakin kerran, eli varmaan huomasi hänkin. Ei ollut varsinaisesti ruma, mutta ei ollut ihan minun makuuni.
"YH-äidin kanssa päädyin kyllä kerran treffeille asti"
Eli kaikki yleistävät kommenttisi tässä ketjussa perustuvat yhteen ainoaan kokemukseen??!!
Mistä näitä tonttuja oikein tulee?
Ei, YH-äitien yleispiirteistä on tullut enemmänkin puhuttua tässä ketjussa ilman mitään erityisiä kokemuksia. En aio laajentaa otoskokoani enää, olkoonpa että yksi kappale ei ole tieteellisesti pätevä otoskoko missään mielessä :-)
Eli hieman hätiköity johtopäätös sinulta - olen itse kyllä puhunut ihan yleisellä tasolla YH-äitien haitoista menemättä käytännön kokemuksiin. Joskus on kuitenkin mukavaa lisäillä teoriaan vähän käytännön kokemusta. En myöskään ole haukkunut deittiäni, kuten huomaatte. Mutta siis joo, tuo yksi tapaaminen oli kuitenkin inspiraation lähde kirjoittaa tähän ketjuun.
Ei tässä tarvita mitään lisäkokemuksia tai edes sitä yhtäkään kokemusta - ne objektiiviset haitat YH-äideistä pitäisi tämän ketjun perusteella olla selviä miehille, ja jos silti haluavat jatkaa, niin siitä vain minun puolestani.
Itselleni on tullut ehdotuksia että olen Asperger tai peräti narsisti, kaikkea te keksittekin. Mutta siis ei kannata tuolla lailla väkisin vääntää esille kuviteltuja huonoja puolia toisista ihmisistä, se ei ainakaan tiedä mitään hyvää parisuhteissa. Vähän katkeruutta olen aistivinani YH-äideiltä, mutta joka tapauksessa ei sen kumppanin löytäminen ole miehille täällä sen helpompaa, vaikka meillä ei olisi mitään hankittuja rasitteita.
"Mutta siis ei kannata tuolla lailla väkisin vääntää esille kuviteltuja huonoja puolia toisista ihmisistä"
Omat käsityksesi yksinhuoltajista on juurikin kuviteltuja, koska ne eivät perustu minkäänlaiseen tietoon vaan luuloon "ilman mitään erityisiä kokemuksia".
Ymmärrätkö pointtini?
Nimenomaan itse väännät väkisin esille kuviteltuja huonoja puolia toisista ihmisistä.
"Omat käsityksesi yksinhuoltajista on juurikin kuviteltuja, koska ne eivät perustu minkäänlaiseen tietoon vaan luuloon "ilman mitään erityisiä kokemuksia".
No ei, kun nämä ovat juuri ne asiat mitkä tulevat aina eteen YH-äitien kanssa,
eli rautalangasta taas :
- joudut toiselle tai kolmannelle sijalle YH-äidin kanssa: lapset exä pyörii mukana kuvioissa, ja ainakin lapsi on yleensä YH-äidille tärkeämpi kuin sinä
-YH-äiti sopii huonosti sellaiselle miehelle, joka haluaa omat lapsensa
-tuossa edellisessa suhteessa on tapahtunut jokin epäonnistuminen, joka ei välttämättä exästä johtunut, eli on syytä vähän epäillä onko YH-äiti kelvollinen ehdokas
Eli riippumatta siitä minkälainen olet, mm. nämä kysymykset nousevat aina esille. Tämä on juuri sitä mitä saa kuulla kaikilta YH-äideiltä, sain esim. kuulla kaikki nämä ongelmat tuon yhden YH-äidin kautta jonka tapasin, puhui hirveästi exästä, ja siitä miten lapsi on hänelle itselleen tärkein. Ei hänellä oikeastaan ollut aikaa mihinkään muuhun edes, joten ihmettelin hieman miksi hän edes uutta kumppania haki, kun kaikki vapaa-aika tuntui menevän lapseen ja exän kanssa tappelemiseen.
En ymmärrä tarvetta laittaa järjestykseen sinua ja lapsia. Kelpaisiko sitten sellainen yh joka laittaisi sinut ensimmäiselle sijalle ja lapsensa toiselle? Entä sitten kun saisitte omia lapsia, miten sijat sitten järjestettäisiin? Sinä ykkösenä, yhteiset lapset kakkosena ja naisen lapset kolmosena vai jotenkin toisin?
Millä tavoin yh-äiti sopii huonosti miehelle joka haluaa omat lapsensa?
Myös lapsettomilla naisilla on ihan yhtä suurella todennäköisyydella tapahtunut ed suhteessa jokin epäonnistuminen, jos nainen on aiemmin suhteessa ollut. Ehkä vielä aikaisemmassa vaiheessa kun ei ole lapsiakaan saanut miehen kanssa tehtyä. Tai sitten se epäonnistuminen on tapahtunut juuri siinä lapsenteossa eli voipi olla ettei niitä lapsia sen lapsettoman naisen kanssa tule ikinä.
Oletko koskaan kuullut sanoja ihastuminen ja rakastuminen? Voisiko sellainen tunne antaa toiselle niitä epäkohtia anteeksi? Toisen ihmisen kanssa asuminen on pidemmän päälle mahdotonta ilman suodatinta nimeltä rakkaus.
Mutta siitä pitää kyllä antaa sinulle pisteet että urheasti jaksat täällä kantaasi perustella.
Tässä taas parahin m30 puhut yleistäen:
"asiat mitkä tulevat aina eteen YH-äitien kanssa"
"Tämä on juuri sitä mitä saa kuulla kaikilta YH-äideiltä"
Miten voit tietää miten kaikki yh:t aina tekevät, kun sinulla on vain tuo yksi ainoa yh-tuttavuus todisteenasi?
Lapsellinen tyhmyytesi paistaa läpi joka ikisen viestisi.
Mikset voi antaa vain yh-äitien jatkaa elämäänsä?
Mikä ihme sinua oikein nyppii???
kokeile uudestaan.. kyllä nuo mainitsemani pointit tulevat aina eteen, jos YH-äitien kanssa aikoo ruveta seurustelemaan.
Esimerkkini ei ollut tarkoitus olla yleistävä, vaan suuntaa antava. Olen varma että muunkinlaisia esimerkkejä on olemassa, mutta joka tapauksessa seuraavat noita antamiani pääpointteja.
"En ymmärrä tarvetta laittaa järjestykseen sinua ja lapsia. Kelpaisiko sitten sellainen yh joka laittaisi sinut ensimmäiselle sijalle ja lapsensa toiselle? Entä sitten kun saisitte omia lapsia, miten sijat sitten järjestettäisiin? Sinä ykkösenä, yhteiset lapset kakkosena ja naisen lapset kolmosena vai jotenkin toisin?"
Unohda koko juttu - en halua sekoittaa kenenkään pakkaa. Mutta enemmän joustavia saatte kyllä olla, mikäli toivotte saavanne jonkun vapaan miehen itsellenne.
"Myös lapsettomilla naisilla on ihan yhtä suurella todennäköisyydella tapahtunut ed suhteessa jokin epäonnistuminen, jos nainen on aiemmin suhteessa ollut."
Mutta tämä ei ole yhtä vakava asia, ollaan tajuttu jo aikaisessa vaiheessa ettei lapsia kannata tehdä, koska suhteesta ei taida tulla mitään pidemmän päälle.
"Tai sitten se epäonnistuminen on tapahtunut juuri siinä lapsenteossa eli voipi olla ettei niitä lapsia sen lapsettoman naisen kanssa tule ikinä.
"
Se on mahdollista, mutta sekin selviää ihan alussa keskustelemalla.
"Oletko koskaan kuullut sanoja ihastuminen ja rakastuminen? Voisiko sellainen tunne antaa toiselle niitä epäkohtia anteeksi? Toisen ihmisen kanssa asuminen on pidemmän päälle mahdotonta ilman suodatinta nimeltä rakkaus."
En sano, etteikö suhde YH-äitiin olisi täysin mahdoton ajatus, mutta epätavallista se kuitenkin olisi. Siinä on niin paljon enemmän ongelmia ja vaivaa, että sen ihastuksen kohteen täytyisi olla jotakin erikoista ja kestävää, että siihen viitsisi ryhtyä.
"Millä tavoin yh-äiti sopii huonosti miehelle joka haluaa omat lapsensa?"
Tuosta olen kirjoitellut jo aikaisemmin täällä.
Kysymys kuuluu??? miksi olla ylpeä yksinhuoltaja.....
Yksinhuoltaja on ihminen siinä missä muutkin.
Ja on lupa olla ylpeä siitä, että pärjää ja saa kasvatettua lapsistaan kunnon kansalaisia asennevammaisten ihmisten mollaamisista huolimatta.
Itse olen yksinhuoltajan lapsi, ja arvostan sitä, miten paljon äitini teki työtä eteemme ja selviytyi 4 lapsen kanssa. Olemme vaatimattomista lähtökohdista huolimatta sisarusteni kanssa kaikki hyvin koulutettuja ja pärjänneet elämässä hyvin.
Isääni, joka luisti kaikesta vastuusta, en kyllä arvosta pennin vertaa.
Kukaan ei ota tosissaan yksinhuoltajaa kersoineen, sillä jokainenen haluaa
omat saletististi.
Luultavasti kyseiset henkilöt väheksyvät sellaisia yh-äitejä jotka ovat jättäneet miehensä ilman mitään syytä ja tarkoituksenakin vain kasvattaa lapsi itse. Vaikka miehessä ei mitään vikaa olisikaan. Kavereinakin minulla on tuollaista yh-äitiä jotka ovat jättäneet miehensä luultavasti juuri tuosta syystä. Kun nainen tienaa töissä oli 40k tuhatta vuodessa ei siinä todellakaan tarvitse miestä enää pitää mukana....
Myös miehen väkivaltaisuus tai pettäminen ovat sellaisia asioita, jonka moni äiti jättää lastensa isästä kertomatta. Erotaan vaan ja totuuden tietävät vain harvat ja valitut. Lasten paras on kuitenkin se, etteivät lähellä olevat ihmiset vihaa heidän isäänsä.
On sulla sit outoja kavereita..niin paljon rankempaa pikkulasten hoito, ja isompienkin, on yksin verrattuna kaksin, että epäilen menikö ihan noin. Eivät vain kerro sinulle totuutta, luulen. Mies tai nainen todennäköisesti kärähtänyt pettämisestä, tai lapsen saanti ollut niin valtava parisuhdekriisi, että siitä on "kasvettu erilleen" (taas mies ehkä hakenut lohtua vieraasta sylistä, yleistä).
Itse ainakin erittäin perustelluista syistä päädyin yksinhuoltajaksi, syistä joista kumpikaan ei voinut olla tietoinen alussa, elämä vain on.
En huoli yh. ja hänen kersojaan ja mikä tekee hänestä erinomaisen,
ei mikään, sillä eroon tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Mikä vittu siinä on mahtavaa???
Niin tään ketjun tarkoitus on etsiä myötätuntoa, että voi ja saa kasvattaa
kersat yksin. Haista ite pitkä paska.
Akka kävi vieraissa, lapset hänellä, miten tää on ok. saatana???
Kysy akaltasi, ei tää mikään tietotoimisto ole.
"Itse taas en näytä juuri mitään itsestäni ulospäin, joten muiden ihmisten on hyvin vaikeaa tulkita minua. Tämä yhdistelmä, siis se että pystyn tulkitsemaan muita hyvin, mutta muut eivät minua, on pelottava monille."
Ihmisellä joka tietoisesti pitää maskia kasvoillaan, on jotain salattavaa itsestään Pelko ja häpeä ovat yleisimmät syyt.
Samaa mieltä mökö&lurun kanssa.
Vaikka hän itse muuta väittää, niin tuosta m30 -nimimerkillä kirjoittavasta kuultaa selkeästi läpi hyvin narsistinen henkilö.
"Mutta joka tapauksessa - yksinkertaiset tapaukset näen suoraan läpi, ihan kuten röntgenlaitteistolla katsottaisiin. Ja näille ihmisille saattaa myös tulla tosiaan se tunne että näen suoraan heidän lävitseen."
Hänestä puuttuu avoimuus, rehellisyys ja vilpittömyys.
Tällaisesta ihmisestä tulee monille jo tutustumisen ensivaiheessa hyvin epämiellyttävä olo. Ko. tuntemus on useimmiten syytä ottaa vakavasti, sillä todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin joutuu toteamaan, että olisi pitänyt jo siitä ensivaikutelmasta ymmärtää kylmä totuus.
Ehei, olet ihan väärässä. Olen hyvin avoin, ja rehellinen siitä mitä kerron itsestäni - sitä ovat monet sanoneet. Minulla ei ole mitään salattavaa itsestäni. Sinulta se vilpittömyys puuttuu enemmänkin, huomaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi olla samalla varautuneen oloinen tavatessa.
Se, että näkee helposti toisten ihmisten läpi, ei tarkoita että olisi itse narsisti. Itse en missään tapauksessa hae mitään hyväksikäytettävää henkilöä itselleni - haen jotakin älykästä, joka olisi samalla tasolla kanssani. Jos haluaisin hyväksikäyttää jotakuta, niin varmaan valitsisin jonkun tyhmemmän.
Eikä pelkkien nettikirjoitusten perusteella todellakaan voi lyödä otsaan kenellekään jotakin narsistileimaa, vaikka olisi mitä kirjoittanut.
"Sinulta se vilpittömyys puuttuu enemmänkin, huomaan."
Olisitko ystävällinen ja myös perustelisit väitteesi?
Et välttämättä ole narsisti, sitä en väittänyt, mutta omaat kirjoittamasi perusteella voimakkaasti narsistisia piirteitä.
Jo se ettet kykene empatiaan, on osoitus tästä.
Hyväksyt ihmisen vain jos hänestä on sinulle hyötyä.
Suoria lainauksia kirjoituksistasi tässä ketjussa:
"Itse taas en näytä juuri mitään itsestäni ulospäin"
"Ehei, olet ihan väärässä. Olen hyvin avoin, ja rehellinen siitä mitä kerron itsestäni"
Tätä kutsutaan kaksoissidosviestinnäksi, jota narsistit hyvin yleisesti käyttävät saadakseen vastapuolen hämmennyksiin. Ts. ilmaiset itseäsi täysin vastakkaisin, ristiriitaisin mielipitein. Käännät kelkkaa sitä mukaa kuin sinulle itsellesi edullisemmalta vaikuttaa. Sitä on toisinaan hyvin vaikea todentaa, mutta tällä kertaa kaikki on luettavissa edellä.
Narsisti ei etsikään tyhmää uhria, vaan kokee haasteena nimenomaan älykkään ihmisen nujertamisen.
Saat olla ihmisistä ihan mitä mieltä haluat, mutta myös muilla on oikeus olla sinusta mitä mieltä he haluavat. Olet kirjoituksillasi luonut meille lukijoille mielikuvan itsestäsi; tuo kuva ei ole kovinkaan positiivinen, vaan lähinnä kylmä ja itsekäs. Sellaista miestä ei ehkä kovin moni lapseton sinkkunainenkaan itselleen haluaisi.
Olet leimannut kaikki yh:t tavattuasi yhden yh:n yhden kerran?
Noista alun pullavertauksista johtuen useimmat eivät varmaankaan pidä sinua järin älykkäänä.
En ymmärrä kaunaasi, eihän sinun ole pakko yh-äitiä ottaa.
Mitä heidän oikein pitäisi mielestäsi tehdä? Vetää itsensä jojoksi vai?
Kadota maan päältä ikiajoiksi?
Kai heilläkin on oikeus olla ja elää, etsiä toista ihmistä, ihan niin kuin sinullakin? Eihän se ole mitenkään sinulta pois?
Kerro nyt hyvä mies, mitä kiksejä saat siitä, että leimaat yhden kokonaisen ihmisryhmän ihan vain oletuksiesi perusteella?
Sinua itseäsi ei kuitenkaan saa leimata omien mielipiteidesi vuoksi yhtään miksikään.
"Olen etsimässä juuri sellaista naista, jolla olisi edellytyksiä haastaa minut, ja voittaakin joskus se kamppailu."
Kylmää jo pelkkä ajatuskin siitä, mitä tapahtuu tappion hetkellä.
"paljon_nähnyt", Samaa mieltä kirjoituksestasi.
"Olisitko ystävällinen ja myös perustelisit väitteesi?"
No, edellisen kirjoituksen perusteella olit jo lähes varma että olen narsisti. Ei sellaisia voimakkaita mielipiteitä voi olla, ellei ole jotakin halua antaa takaisin, ts. taka-ajatukset jne.
Jotkut viisaat miehet ovat sanoneet, että monien naisten on pakko löytää jotakin kuvitteellisia vikoja hyvistäkin miehistä, jotta nämä naiset voisivat ylipäätänsä elää itsensä kanssa, kyllä he ovat oikeassa. Vastaan on tullut tässäkin ketjussa niin vihjailuja Aspergerista, narsistista, ja vanhastapojasta. Ei ikinä tulisi mieleenkään syyttää kaikkia vastaantulevia 30 sinkkunaisia, joilla ei ole lapsia vanhoiksi piioiksi, tai narsisteiksi.
Vika ei ole minussa, uskokaa nyt, se on teissä, eli teidän pullanne te itse.
"Itse taas en näytä juuri mitään itsestäni ulospäin"
"Ehei, olet ihan väärässä. Olen hyvin avoin, ja rehellinen siitä mitä kerron itsestäni"
Ei tuossa ole mitään ristiriitaista - keskusteltaessa en näytä juuri mitään itsestäni ulospäin (ts. näytän varautuneelta), mutta vastaan totuudenmukaisesti jos minulta kysytään jotakin. Ei se tarkoita että näyttää itsestään ulospäin paljoakaan, vaikka vastaakin kysymyksiin totuudenmukaisesti, tai kertoo itsestään kaiken.
"Narsisti ei etsikään tyhmää uhria, vaan kokee haasteena nimenomaan älykkään ihmisen nujertamisen."
Kaikkea sitä kuuleekin, sitten ei taida ollakaan kovinkaan älykäs.
"Olet kirjoituksillasi luonut meille lukijoille mielikuvan itsestäsi; tuo kuva ei ole kovinkaan positiivinen, vaan lähinnä kylmä ja itsekäs. Sellaista miestä ei ehkä kovin moni lapseton sinkkunainenkaan itselleen haluaisi."
Ei tämä ole mikään tukipalsta, missä tullaan hakemaan myötätuntoa epäonnistumisilleen. Muuten käyttäydyn toki hyvin, sen voivat kaikki naiset jotka ovat tavanneet tai kirjoitelleet kanssani todeta. Ei kyllä millään voisi sanoa samaa ihmisistä jotka kirjoittavat tällä palstalla, tai muutenkaan naisista nettideiteissä. Se, että en ylistä teidän epäonnistumisianne täällä, ei poissulje sitä, ettenkö voisi muuten käyttäytyä hyvin.
Kunhan piikittelen teitä vähäsen. Ehkä nielaisitte syötin koukkuineen? Tuo pulla ei ollut oma keksintöni, se tuli jostakin kun kuulin että nyt ovat "pullat uunissa" kun odottaa perheenlisäystä. Minusta tuo pulla on hauska sana tähän liittyen.
Kyllä minua saa leimata omien mielipiteideni vuoksi, mutta se ei osoita kovinkaan suurta älykkyyttä, koska nuo väitteenne voivat päteä kovin monelle muullekin ihmiselle, ts. eivät ole spesifisiä. Ja ne ovat lisäksi vain spekulaatiota. Teidän pullanne taas ovat jotakin mitkä karakterisoivat vain teitä, mitä ette voi kiistää, sekä niihin liittyvät spesifiset ongelmat (kuten exät, jne.).
Hyvin avoimeksi en kutsuisi ihmistä joka ei näytä itsestään ulospäin paljoakaan. Se että vastaat rehellisesti kysymyksiin on toki rehellisyyttä muttei itsessään avoimuutta. Avoimuus ja rehellisyys ovat kaksi eri asiaa.
Olet täällä kirjoitellut meidän kanssamme eikä minusta hyvää käytöstä ole kutsua syyttää yksinhuoltajia epäonnistuneiksi parinvalitsijoiksi ilman sen suurempaa tietoa yksittäistapauksista ja heidän lapsiaan pulliksi. Vaikkei myötätuntoa löytyisikään niin se ei oikeuta huonoon käytökseen.
Minusta munanjatke on hauska sana. Olen kuullut sen joskus jossain yhteydessä. Ehkä rupeankin kutsumaan kaikkia miehiä munanjatkeiksi. Se on varmaan ihan ok kun sinäkin kutsut lapsia pulliksi.
"Kyllä minua saa leimata omien mielipiteideni vuoksi, mutta se ei osoita kovinkaan suurta älykkyyttä, koska nuo väitteenne voivat päteä kovin monelle muullekin ihmiselle, ts. eivät ole spesifisiä".
Miten se, että joku esittää sinusta väitteen jotka voivat päteä muihinkiin ihmisiin, osoittaa että väitteen esittäjä ei ole kovin älykäs?
Hyvä kirsikka_!
Juuri tuota vähättelyn taktiikkaa narsistinen henkilö käyttää siinä vaiheessa, kun ei osaa enää muuta vastata.
Hänen omasta mielestään varmaan varsin nokkelaa ja älykästä.
Hän ei koskaan kykene myöntämään olleensa asiaton tai epäoikeudenmukainen väitteissään.
Hän on aina oikeassa.
Hänen totuutensa on ainoa oikea totuus.
Hän ei koskaan aio hävitä.
Toimintatapaan kuuluu myös oman loukkaavan ja julmankin käytöksen/puheen/ilmaisun vähättely.
"Kunhan piikittelen teitä vähäsen."
Olen varsin vakuuttunut ettei m30 kuule viimeistä kertaa itseään sanottavan narsistiseksi henkilöksi.
Tätä mieltä olen, vaikka kuinka syyttäisit minua vilpilliseksi ihmiseksi.
Et vain tosiaankaan satu olemaan ainoa narsistinen henkilö, valitettavasti.
"Vika ei ole minussa, uskokaa nyt, se on teissä"
En ole enää lähes varma, että olet narsisti.
Olen aivan varma.
Totta, narsistisia piirteitä löytyy. Tosin niinpä löytyy meistä jokaisesta. Kylmä asenne muihin ihmisiin myös silmiinpistävää. Taunotavikset ja pulleat yh:t sekä pullat. Mutta sitä tässä vaan ihmettelen että eikös narsistin pitäisi onnistua saamaan ihmiset puolelleen, menestyvät yleensä hyvin kumppanirintamallakin. Jättävät pahaa jälkeä taakseen, mutta kuitenkin saavat niitä kumppaneita joita sitten jättävät kylmästi.
"Mutta sitä tässä vaan ihmettelen että eikös narsistin pitäisi onnistua saamaan ihmiset puolelleen, menestyvät yleensä hyvin kumppanirintamallakin."
Narsistin toimintaan kuuluu jossain määrin uhrin nostaminen jalustalle joidenkin tiettyjen positiivisten ominaisuuksien johdosta. Eli tällä koukutetaan. Myöhemmin nämä ominaisuudet ovat kuitenkin juuri niitä, joita narsisti halveksuu.
"Minusta munanjatke on hauska sana. Olen kuullut sen joskus jossain yhteydessä. Ehkä rupeankin kutsumaan kaikkia miehiä munanjatkeiksi. Se on varmaan ihan ok kun sinäkin kutsut lapsia pulliksi."
Nojoo, olette te naiset jatkeita jollekin myös. Ei tässä kannata ruveta tappelemaan naisten ja miesten välisistä eroista, ne nyt ovat mitä ovat.
"Miten se, että joku esittää sinusta väitteen jotka voivat päteä muihinkiin ihmisiin, osoittaa että väitteen esittäjä ei ole kovin älykäs?"
Tarkoitin lähinnä että ette tiedä minusta tarpeeksi paljon, että voisitte sanoa minusta jotakin osuvaa, joka myös pitäisi paikkaansa. Nuo teidän pullanne ovat kuitenkin ihan tosia, niitä ei voi kiistää.
Ei tässä ollut tarkoituskaan ruveta tappalemaan naisten ja miesten välisistä eroista (eikä mistään muustakaan). Tässä munanjatke-sanan käytössä on vain täsmälleen sama logiikka kuin sinulla siinä että kutsut lapsia pulliksi. . Jos käyttää halveeraavaa nimitystä niin se, että sitä on joku muukin joskus käyttänyt, ei ole mikään excuse.
Tätä palstaa lukeneet tietävät sinusta vain sen mitä itse kirjoitat. Kuitenkin teet itsekin päätöksen joko tavata tai olla tapaamatta naista sen perusteella mitä hän netissä krijoittaa, kun nettideittailusta puhutaan. Eikö silloin kirjoituksestakin voi jotain päätellä?
Mutten siihen itse asiassa ottanut kantaa että voiko sinua tässä analysoida enkä ole sitä tehnytkään, kysyin vain että miten voit tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä ko väitteen perusteella. Ja, ellei sinusta voi mitään analyysia kirjoituksesi perusteella tehdä niin miten itse voit analysoida muiden kirjoittajien älykkyyttä pelkästään kirjoitusten perusteella?
"Tarkoitin lähinnä että ette tiedä minusta tarpeeksi paljon, että voisitte sanoa minusta jotakin osuvaa, joka myös pitäisi paikkaansa. Nuo teidän pullanne ovat kuitenkin ihan tosia, niitä ei voi kiistää. "
Olet saanut pakkeja nuorilta naisilta aikaisemmin. Ajattelit silloin, että kun vanhenen, saan hyvän koulutuksen ja omaisuutta, sinusta alkavat naisetkin kiinnostua enemmän ja sinulla olisi jopa varaa valita. Siksi koet nyt lievää vahingoniloisuutta kun pääset kuittaamaan yh-äideille. Samaistat heidät niihin naisiin joille et aiemmin kelvannut.
Arvostat koulutusta ja materiaa. Koulutus on sinulle yhtäkuin älykkyys. Olet opiskellut jotain teknistä alaa. Sivistyssanat ovat mielestäsi kivoja. Materian taas koet jonkinasteisena mittarina siitä miten on elämässään onnistunut. Ainakin jos puhutaan miehistä.
Sinulla ei ole kovin laaja tuttavapiiri ja vähän läheisiä ystäviä. Olet tarkkailijaluonne ja silloin harvoin kun lähdet juhliin et ole niiden viihdyttävä keskipiste. Oikeastaan salaa halveksut niitä jotka ovat.
Käyt kuntosalilla säännöllisesti kolme kertaa viikossa, sillä haluat kasvattaa isommat lihakset.
Olet säntillinen työntekijä. Sinun on vaikeaa joskus vaan rentoutua ja vaihtaa vapaalle. Pukeudut siististi mutta hieman tylsästi.
Olet mielestäsi keskimääräistä älykkäämpi. Et usko horoskooppeihin etkä jumalaan. Käytöksesi on ulkoisesti korrektia. Et osallistu ikinä nälkäpäiväkeräyksiin.
Kylläpä te olette hankalia.. tässä menee turhaa aikaa asioiden pohdiskeluun, jotka menevät ihan ohi aiheen. Aiheena oli siis YH-äidit.
"Eikö silloin kirjoituksestakin voi jotain päätellä?"
Valitettavan vähän kuitenkin.. ainakin itsevarmuus, ylimielisyys ja älykkyys kyllä tulevat esille, mutta niiden puuttuminen taas ei aina.
"miten voit tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä ko väitteen perusteella."
En sanonut niin... lue uudestaan mitä sanoin.
Tunsin joskus kyllä yhden sellaisen naisen jolla oli narsismi jossakin vaiheessa pakkomielteenä. Hänen mielestään hänen miehensä oli narsisti, kun nainen oli ostanut jostakin jonkun narsistiopuksen, missä kerrottiin miten narsisti tunnistetaan. Kun tunnen hänen miehensä erittäin hyvin, koska sattuu olemaan lähisukulainen, niin missään tapauksessa häntä ei voisi luokitella narsistiksi. Eikä kukaan muu ole koskaan vihjaillut että hän olisi ollut narsisti. Hän oli enemmänkin tuollainen komea tavallinen renttu, joka sai naisia helposti itselleen. Tuo nainen taas oli enemmänkin pimahtanut, ja vähän epävakaa.
Tavalliset ihmiset kyllä tunnistavat aidon narskun kun sellainen tulee kohdalle, vain epätavallisen huonot ihmistuntijat jäävät narskun saaliiksi, toisin sanoen molemmissa on jotakin vikaa, sekä narskussa että uhrissa.
Ken leikkiin ryhtyy sen kestäköön.
Millä perusteella sitten pyydät naisia nettitreffeille ellei kirjoituksesta voi päätellä juuri itsellesi tärkeitä asioita?
"Kyllä minua saa leimata omien mielipiteideni vuoksi, mutta se ei osoita kovinkaan suurta älykkyyttä, koska nuo väitteenne voivat päteä kovin monelle muullekin ihmiselle"
Joku (en minä) väittää että olet narsisti mielipiteittesi perusteella. Väite tai leimaaminen, sama asia tässä yhteydessä. Ja sitten sanot ettei se osoita kovinkaan suurta älykkyyttä. Silloin olet tehnyt päätelmän leimaajan älykkyydestä.
Itse en myöskään lähtisi kutsumaan ketään narsistiksi kirjoitusten perusteella mutten myöskään kenenkään älykkyyttä lähtisi samalla perusteella arvioimaan.
"Millä perusteella sitten pyydät naisia nettitreffeille ellei kirjoituksesta voi päätellä juuri itsellesi tärkeitä asioita?"
Katson yleensä ammatin ensiksi, ja sitten yritän etsiä sellaisia, jotka eivät ole kovin meneviä. Myös sellaiset houkuttelevat, jotka laittavat kovat vaatimukset koulutukselle, esim. vähintään maisteri. Raha ei kiinnosta muuten, kunhan sillä toisella nyt on sen verran, että saa molempien rahoilla 50/50 omistuksella tilavan perheasunnon hyvältä paikalta pääkaupunkiseudulta ilman lainaa.
"Joku (en minä) väittää että olet narsisti mielipiteittesi perusteella. Väite tai leimaaminen, sama asia tässä yhteydessä. Ja sitten sanot ettei se osoita kovinkaan suurta älykkyyttä. Silloin olet tehnyt päätelmän leimaajan älykkyydestä."
Entä sitten? Se että sanoo jollekin että jotakin mitä teit ei ollut kovinkaan älykästä, ei välttämättä tarkoita että pidän häntä tyhmänä kaikissa asioissa. Mutta joo, hiusten halkomiseksi tämä menee.
Suurin osa noista meni väärin, mutta menihän siinä jotakin oikeinkin :-)
Ei ole helppoa analysoida ketään kirjoitusten perusteella.
Ahaa. Eli valitset naisen ominaisuuksien etkä sisimmän (esim keskustelutaito) perusteella. Ok, ei siinä mtn, kukin tyylillään. Itse olen vaan huomannut että kriteereistä kannattaa välillä vähän joustaa, sieltä kriteerien ulkopuolelta voikin löytyä joku paljon kiinnostavampi kuin sen sisäpuolelta. Sitä tietysti hakee mahdollisimman paljon itsensä kaltaista muttei se välttämättä ole käytännössä se toimivin ratkaisu. Välttämättä. Ainakin kannattaa irrotellakin välillä ja vähän toisenlaisiakin ehdokkaita.
Yleensäkin mielestäni kannattaisi etsiä ihmistä sisältä eikä hyödykettä joka tuottaa rahaa ja lapsia. Kun sen kumppanin kanssa pitäisi kuitenkin jaksaa elää ainakin siihen asti kunnes lapset ovat muuttaneet kotoa ettei itse tai se toinen osapuoli joudu itse halveksituksi yh:ksi. Silloin kun vauva huutaa yöt tai uhmaikäinen kiukuttelee illat tai seksi ei ole sujunut puoleen vuoteen ei sillä varallisuudella tai koulutuksella ole kovinkaan suurta merktystä. Silloin olisi kiva että olisi sitä "sielujen sympatiaa".
Ei mene hiusten halkomiseksi, koska et sanonut että "mitä teit ei ollut kovinkaan älykästä" vaan nimenomaan sanoit ettei hänen kommenttinsa osoittanut kovinkaan suurta älykkyyttä. Teit päätelmän hänen älykkyydestään tuon kommentin perusteella. Minusta tuollaiset väitteet ihmisen älykkyydestä ovat aika huteralla pohjalla kun niitä tehdään muutaman nettikirjoituksen perusteella. Yhtä lailla kuin narsistianalyysit. Mutta jos itse lähtee analysoimaan muiden älykkyyttä niin saa varautua vastaanottamaan analyyseja itsestään.
"Ahaa. Eli valitset naisen ominaisuuksien etkä sisimmän (esim keskustelutaito) perusteella. Ok, ei siinä mtn, kukin tyylillään"
Eipä noista profiileista saa useinkaan selvää ihan tällä tarkkuudella missä mennään.
"Ei mene hiusten halkomiseksi, koska et sanonut että "mitä teit ei ollut kovinkaan älykästä" vaan nimenomaan sanoit ettei hänen kommenttinsa osoittanut kovinkaan suurta älykkyyttä."
Sovitaan näin, en nyt viitsi tarkistaa mitä oikein kirjoitin, mutta joka tapauksessa tarkoitin näin.
Tämä ketju kertoo, että hulluja koko maa täynnä.
Yksinhuoltajat ei kiinnosta.
Olen YH vaikken niin halunnut.
Deittaan vain yh miehiä.
Tämä ketju kertoo sen, miten paljon on yh. Mitä kehumista siinä on ???
Ei mitään.
Paljon on kehumista, kokenut kaiken tietää jne. Mitä kehumista sinussa on?
Olet ihminen, olet mies. Great!
Osui silmään ap:n viestissä tuo "hoitoalalla" olevat naiset. SIIS MITÄ vikaa meissä sisarissa on?
Toi yh-äippien mollaaminen on aina ollut mulle mysteerinen ilmiö... Jos siinä on jotain leijona maista suhtautumista toisten miesten jälkeläisiin tai jotain. Itseäni ei lapset haittaa, josko on niitä valmis lisää hankkimaan.
Hoitoalalla olevista naisista? No tähän en nyt ole törmännyt, enkä onneksi hoitoalalla olevien miesten mollaukseen (naisten toimesta :), miehet netissä kyllä päätään aukoo, juuri yhtä käsittämättömästi kuin toi yh juttu -.-
Lapset ja "laadukkuus" kun eivät millään minulle loogisella tavalla ole tekemisissä toistensa kanssa.
järkevää tekstiä kirjoitat :) ilo lukea tuota sillä mielestäni näinhän se on et lapset ja "laadukkuus" ....
t. yh-äippä
Minusta äitiys paistaa usein käytöksestä ja olemuksesta, siis positiivisesti. Siinä on jotain aivan erinomaista., suorastaan sexyä. Lapsi on ihan normaali osa elämää.
Enemmän minua kiinnostaa yh:ssa se, miksi ihmissuhteen ylläpito on epäonnistunut.
Siinä nyt on tuskin mitään väärää jos mies ei halua omaan elämäänsä lapsettomaana miehenä yhtään ylimääräistä ihmistä ja toisen miehen lapsia.
""ei ole ns. laadukkaita naisia tarjolla vaan näitä yh jne"
Tämä on totta.
Ei ole laadukkaita lapsettomia naisia tarjolla.
"Olisiko se oikein että äidillesi ei suotaisi uutta onnea koska hän on yksinhuoltaja???"
Ei varmaankaan, mutta olisiko se oikein että lapseton mies ei suoda onnea lapsettomasta naisesta vaan hän joutuu ottamaan yksinhuoltajan?
Olisi sinullakin varmaan NUORENA (18-26) ollut mahdollisuus seurustella, satsata suhteeseen täysillä, viedä neito vihille ja lapsia hänen kanssaan pyöräytellä kun aika on kypsä. Mutta jos elämän ensimmäiset kolmekymmentä vuotta ovat menneet kuin "Levottomissa" tai vaihtoehtoisesti angstaillen, ujostellen ja muita syytellen naisettomana, niin tässä sitä nyt sitten olette.
"Ei ole laadukkaita lapsettomia naisia tarjolla". Melko tosi varmaan yli kolmikymppisiä deittaillessa.
Kas kun normaaliin elämänkulkuun kuuluu saada lapsia, ja naisen hedelmällinen ura päättyy noin nelikymmenvuotiaana. Naiset ovat eläneet elämäänsä välillä tasokkaana parisuhteessa olevana äitinä, välillä kaikista tasoaskelmista alapuolelle romahtavina sinkkuäiteinä. Elämä on tällaista, vanhana todennäköisemmin kuitenkin enemmän katuu elämätöntä kuin elettyä elämää.
Juuri näin. Naisena on vähän eri juttu alkaa 35-vuotiaana pikkuhiljaa harkita josko vaikka tästä rupeaisi lapsilleen isää etsiskelemään ja vaikka jossain vaiheessa sitten lapsiakin tekemään. Kuten monet miehet tuntuvat tekevän. Suurin osa alle 40-vuotiaista lapsettomista miehistä näyttää etsivän lapsetonta naista, hienoa, suotakoon heille se ilo, mutta jos lapsia haluaa niin lähemmäs 4-kymppisen miehen pitäisi sitten löytää itseään nuorempi nainen. Muussa tapauksessa tulee aika kiire sen lapsenteon kanssa.
Juuri tuo mitä sanoit, kun nainen, jolla on lapsia, eroaa niin valtaosassa tapauksista hän muuttuu siinä hetkessä arvokkaasta rouvasta arvottomaksi yksinhuoltajaksi. Riippumatta siitä onko kyse todellisuudessa yksin- vai yhteishuoltajuudesta, miesten silmissä hän on yksinhuoltaja. Mies taas on eronnut. Tai viikonloppuisä. Ja yh-äidin ja vkl-isän "arvo" parisuhdemarkkinoilla on täysin eri luokkaa johtuen siitä että naiset ovat yleensä suvaitsevaisempia lasten olemassaololle. On miehekästä pitää huolta omista lapsistaan, mies saa siitä lisäpisteitä. Nainen on miltei poissa pelistä kun on yh.
Näin se menee, turha sitä lähteä kapinoimaan ja onneksi tosiaan löytyy niitäkin miehiä (usein heillä itselläänkin on lapsia) jotka suhtautuvat asiaan toisin. Mutta nämä "luolamiehet" eivät kyllä osaa asiaan suhtautua. Siellä mennään vanhalla roolimallilla, toisen uroksen lapsista ei huolehdita. Maailma muuttuu, jotkut pysyvät perässä, toiset eivät. Ennen ei erottu. Nykyään erotaan ja paljon jäävät etenkin äidit yksin lastensa kanssa.
Miehillä on kyllä syynsä olla seurustelematta nuorena, itselläni opiskelu (pari tutkintoa) ja omat älylliset harrastukset veivät ainakin mennessään kaiken muun lisäksi. En ole menevää sorttia, mutta älylliset harrastukset opinnot vaativat rauhaa, enkä halunnut ketään sotkemaan pakkaani. Nykyään kun on myös enemmän aikaa ja rahaa, eikä ole tuollainen tyhjätasku, niin on parempi perustaa perhe. Ihan loogista. Epäonnistumiset tulevat toisaalta myös siitä, ettei ole ajatellut kovinkaan pitkälle.
"Kas kun normaaliin elämänkulkuun kuuluu saada lapsia, ja naisen hedelmällinen ura päättyy noin nelikymmenvuotiaana"
Eikä muuten päädy. Osaan kyllä ainakin itse korjata kuntoon tuollaiset asiat, mutta se vaatii lisäaikaa.
Kaikki laadukkaat ovat siis lapsen parisuhteessaan jo tehneet. MOT.
Kyllä ja he ovat jo varattuja. Sinä et ole, joten olet täydellistä jätettä.
On olemassas ihmisiä, jotka luokittelevat ihmiset vaivautumatta edes tutustumaan heihin. Sellaiset miehet parjaavat mm. yh-äitejä, vaikka tosi asiassa he itse eivät yh:n raskaassa tehtävässä pärjäisi viikkoa kauempaa! Ei todellinen rakkaus/rakastuminen katso, onko lapsia vai ei. Todelliset tunteet ovat kemiaa.
Itse olen yh, ja ihan samlla tavalla kuin lapsettomana, ovat miehet minusta kiinnostuneita ihan tavallisessa arkielämässä. Mistähän se sitten johtuu?
Itse en edes jaksaisi pahoittaa mieltäni yh-äitien parjauskirjoituksista, joita kirjoittavat onnettomassa arvomaailmassaan elävät miehet. Ne, jotka eivät ole halunneet kasvaa aikuiseksi ymmärtämään elämän monimuotoisuutta.
Sinä m30 , tunnut jääneen PARIKYMPPISEN miehen muottiin. Silloin ajatellaan, että olisi parempi löytää lapseton nainen. Kun vuodet vierivät, on itsestään selvää, että ne sinun mainitsenmasi laatunaiset vakiintuvat ja perustavat perheitä. Kuka nainen jää odottelemaan nelikymppiseksi, että saa sinun kaltaisesi miehen??? Luuletko tosiaan, että keski-ikäisenä on vara edelleen valita nk. parhaat palat deittimarkkinoilta?
Tuli mieleeni, että m30 voi joutua perheen perustamisen jälkeen jätetyksi (joutua yksinhuoltajaksi). Miten sitten suu pannaan, kun on herra tehnyt "väärän valinnan"???????
En muuten laisinkaan yllättynyt lukiessani, että olet edelleen sinkku. Harva nainen (oli sitten lapseton tai yh), haluaisi noin tiukkapipoista nipottajaa miehekseen.
Te olette hauskoja, etenkin kun suututte sivistyneesti :-)
Minulla on kyllä se ongelma että näytän edelleen 25-vuotiaalta, vaikka ikää onkin jonkin verran yli 30. Laitoin kyllä kuvanikin esille. Minua nuoremmat miehet luulevat minua usein nuoremmaksi kuin he itse ovat. Viimeksi tänään. Naisista en tiedä, mutta kohderyhmäni ovat alle 30-vuotiaat. En edes vetoa ikäisiini naisiin, koska he pitävät minua nuorena pojankloppina.
"En muuten laisinkaan yllättynyt lukiessani, että olet edelleen sinkku. Harva nainen (oli sitten lapseton tai yh), haluaisi noin tiukkapipoista nipottajaa miehekseen."
On niitä. Tiukkapipoinen nipottaja? Mielestäni ei ole hyvä elää niin huolettomasti kuin te muut.
"Tuli mieleeni, että m30 voi joutua perheen perustamisen jälkeen jätetyksi (joutua yksinhuoltajaksi). Miten sitten suu pannaan, kun on herra tehnyt "väärän valinnan"???????"
En usko että sellaista tapahtuu, mutta katsotaan.
Olipa taas tämäkin kommentti. Onkos täällä väitetty muuta kuin että luultavasti moni nainen jossain vaiheessa vakiintuu ja saa lapsia? Käsittääkseni jopa tämä parjattu m30 on todennut, että sopivien ja lapsettomien naisten löytäminen on hankalampaa mitä vanhemmaksi tulee. Minä en kuitenkaan ymmärrä sitä monien kummallista asennetta tässä asiassa, mikä sinunkin viestistäsi selvästi heijastuu. Eli jostain syystä pitäisi selvästi hyväksyä kumppaniksi sellainen ihminen, jollaista ei toivo. Naisethan aina toitottavat, että he eivät halua suhteeseen kuin sopivan miehen kanssa. Miksi mies ei saisi haluta samaa? Eikö ole ihan selvää, että jos ei koe itselleen mielekkääksi pariutua naisen kanssa, jolla on lapsia, niin silloin ei ole syytä edes yrittää sellaisen naisen kanssa? En myöskään ymmärrä kommenttia, että miksi kenenkään pitäisi jäädä ketään odottamaan. Ei kai kukaan ketään tietoisesti odota. Mutta jos ei sopivaa kumppania ole syystä tai toisesta sattunut kohdalle, niin ei kai sitä voi silloin pariutuakaan. Tämä voi ihan hyvin käydä myös naiselle, ettei ole kovin nuorena löytänyt sitä sopivaa elämänkumppania. Sillä taas ei ole mitään tekemistä suoraan sen kanssa kuka on laadukas ja kuka ei. Kahden ihmisen kai pitää todeta olevansa sopivat toisillensa? Jos näin ei tapahdu niin ei kai voi pariutua. Joillekin tämä tapahtuu helpommin, joillekin se ei ole yhtä helppoa. Ei sitä voi vaan mennä ja pariutua jonkun kanssa tai että joku vaan tulee ja ottaa sinut jos olet hyvä. On täysin mahdollista löytää elämänkumppani myöhemminkin. Ja vielä lapsetonkin sellainen.
Minä en ylipäätään ymmärrä miten tästä lapsiasiasta ja myöskin tiettyyn ikään mennessä pariutumisesta saadaan yleensä aikaan niin kamala älämölö. Monien ihmisten olisi syytä katsoa asioita vähän laaja-alaisemmin. Kaikki ei aina ole niin yksinkertaista kuin voisi omassa päässään ajatella.
Herra 30 siis ei halua elää huolettomasti, kuten yh-äidit elävät???? Oletko sinä mies aivan ääliö?? Onko vastuullisempaa kuin lapsen hoitaminen yksinään? Mieti nyt edes? Kykenisitkö sinä siihen.
Yh-äidiksi tulee monesta syystä. Oletko niin naiivi, että luulet joka äidin joutuneen juopon miehen jättämäksi? Tai muuten epäkelvon? Yleistät kaikki yh:t samaan muottiin edes miettimättä. Syitä on monia; yhtä monia kuin on yksinhuoltajiakin. Itse yh, koska muutin takaisin Suomeen ulkomailta.
Eipä usko kovin moni muukaan perhettä perustava sellaista tapahtuvan että ero tulee. Silti on tullut, monillekin. Millä perusteella nostat itsesi näiden ihmisten yläpuolelle? Kun ei tee mitään ei tietysti satukaan mitään. Jos pysyttelee sinkkuna niin ei tule eroa. Sitä on sitten kiva paukutella henkseleitä ettei ole tullut valittua väärin kumppania. Ei ole tullut valittua kumppania laisinkaan. Eikä ole sitten tullut niitä lapsiakaan etkä voi tietää tuleeko ikinä.
Tuota noin, ei ehkä olisi kannattanut yleistää, mutta tosiaankin, vahva intuitioni kertoo että useimmat YH-äidit ovat eläneet elämänsä aika huolettomasti, ja tuossa on sitten se lopputulos. Se nyt on vain niin että harvoin voi mistään sanoa mitään varmaa, mutta ryhmänä YH-äidit saavat ainakin minulta negatiivisen leiman. Jos olette parempia, niin osoittakaa se, nyt teidän pitää olla se aktiivisempi osapuoli.
No, tuosta ei voi tehdä mitään varmoja päätelmiä. Ei se nyt osoita mitään hyvyyttä, vaikka aikaisin perustaakin perheen, jos ei homma sitten toiminutkaan. Koska siihen ei liity mitään sen vaikeampia asioita. Ja vaikka toimisi, sekään ei välttämättä osoita hyvyyttä. Jotkut vain haluavat perustaa mieluummin perheensä kolmekymppisinä, eikä kaksikymppisinä.
Nostan itseni näiden ihmisten yläpuolelle juuri sen vuoksi, että voin aloittaa puhtaalta pöydältä, jos jotakin rupeaa tekemään niin ei saa myöskään epäonnistua, tai sitten jättää tekemättä kokonaan. Mieti itse kumpi on parempaa, se että ei ole tehnyt mitään lapsia, tai sitten se että on osittain epäonnistunut ja jäänyt YH-äidiksi. Mikä on huonompi vaihtoehto? Lasten kannalta on varmaan parempi ettei niitä tule yhtäkään, kun että jäävät YH-äitien varaan.
Esim. YH-äitien talous on usein heikko (no ei tietysti kuitenkaan ihan aina), ja sellaisia on kyllä tullut vastaan. Ja lasten kasvatuksessa kai isätkin ovat tärkeitä. Pahimmillaan todella köyhiä perheitä löytyy juuri YH-äideistä. Tämä on lasten kannalta kurjaa että joutuvat vielä elämään köyhyydessä. Tietysti jos YH-äidillä on enemmän rahaa, niin tilanne ei ole niin ongelmallinen, mutta lienee enemmän poikkeuksellista.
Ei hyvyyttä perheen perustaminen osoita, missään iässä eikä missään tilanteessa. Lapsethan hankitaan aina itsekkäistä syistä.
Ellei epäonnistumisen mahdollisuutta ole valmis hyväksymään niin perhettä ei voi perustaa minkään ikäisenä eikä missään tilanteessa. Ei missään varallisuusasemassa. Aina voi toinen vanhemmista joutua yh:ksi, koska aina on eron lisäksi kuolemankin mahdollisuus olemassa. Ja parisuhteen solmimiseen sisältää _aina_ (jopa sinulle) riski erosta.
Lapsen ainut pelastus ero- ja kuolemantapaustilanteissa on juuri se toinen vanhempi, se parjaamasi ja halveksimasi yh, joka ottaa vastuun lapsistaan ja huolehtii heistä. Valitettavasti joskus käy niinkin ettei kumpikaan huolehdi lapsista. Sijaiskoteja löytyy paljon Suomestakin. Jotkut miehet hyväksyvätkin parinhaussaan naiset joilla on lapsia jotka eivät asu heidän luonaan mutteivät niitä joiden lapset asuvat naisen luona. Pistää miettimään että olisiko nainen joka on hylännyt lapsensa parempi vaihtoehto kuin yh?
Eikä taloudellinenkaan hyväosaisuus onnea takaa. Paljon on niitäkin lapsia jotka varakkaissa ydinperheissäkin ovat hyvinkin onnettomia ja syrjääntyvät. Tärkeintä lapsen kannalta loppupeleissä on se vanhemman läsnäolo. Mutta sille et tunnu kovin suurta arvoa antavan.
Niputtaminen on etenkin nettideittailussa jossain määrin helpottavaa, ei tarvi tavata kaikkia yhteyttä ottavia ihmisiä kun on selkeät rajat keitä tapaa ja keitä ei.
Kuitenkin yh:t ovat etsimässäsi ikäluokassa aika suuri porukka ja niin kuin heillä on niitä ei-toivottuja ominaisuuksia niin heillä on taas vahvuuksiakin joita ei välttämättä nuoremmilla tai samanikäisillä lapsettomilla ole. Ainakin kyky huolehtia jälkikasvustaan, kyky ylipäänsä saada lapsia (ellei sitten ikä ole ajanut sen yli) ja ainakin yksi suuri vastoinkäyminen (se ero) josta ovat ainakin hengissä selvinneet. Useimmiten vaikeudet kasvattavat kun niistä yli pääsee.
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon että joillakin yh-äideilläkin riittää kysyntää. Eli aktiivinen pitää olla jos ylipäänsä sellaisen kumppanin haluaa joka jollekin muullekin kelpaisi. Jos on jonkun yh-äidin kanssa mennyt treffeille sillä asenteella että mennään nyt ja katsotaan onko siitä mihinkään niin ei mikään ihme ellei homma toimi tai keskustelu luista. Asenne näkyy pitkälle.
Mutta kiitos teille kaikille, tämä on ollut hyvä keskustelu. Toivottavasti sentään jotain opimme toinen toisiltamme. Minä ainakin sen mikä meissä yh-äideissä miehiä kammoksuttaa.
"heillä on taas vahvuuksiakin joita ei välttämättä nuoremmilla tai samanikäisillä lapsettomilla ole. Ainakin kyky huolehtia jälkikasvustaan, kyky ylipäänsä saada lapsia (ellei sitten ikä ole ajanut sen yli) ja ainakin yksi suuri vastoinkäyminen (se ero) josta ovat ainakin hengissä selvinneet. Useimmiten vaikeudet kasvattavat kun niistä yli pääsee.
"
HOHHOHOHOHOH XD
ETTÄ nauroin makeasti.
yh-äiti siis voi saada lapsia verrattuna muihin naisiin?
Miten muka yh-äitiys kertoo mitään siitä osaako nainen OIKEASTI KASVATTAA lapsiaan tai sitten siitä että ONKO HÄN OIKEASTI SELVINNYT siitä vastoinkäymisestä lopulta yli?
Jaksaa nämä yh-äidit olla sitten omassa päässään niin mahtavaa porukkaa.
Valitettavaahan on juuri että ne tietyssä ikäluokassa ovat niin monipäistä joukkoa.
ehkä yh-äiti teki lapset väärälle miehelle ja niistä lapsista kasvaa samanlaisia epäonnistujia kuin heidän isistään ja äideistään?
Kiva että sait makeat naurut. Nauru pidentää ikää.
Niin, puhuttiin naisen kyvystä saada lapsia. Ennen ensimmäistä raskautta ei voida tietää voiko nainen tulla raskaaksi ollenkaan. Siten se että naisella (tai miehellä) on lapsia kertoo siitä että hän on kykyneväinen tulemaan raskaaksi. Se ei ole mitenkään itsestäänselvä asia.
Äiti joka asuu lastensa kanssa yksin huolehtii lapsista päivittäin. En puhunut mtn kasvatuksesta. Mutta sekin että pystyy lapsistaan yksin huolehtimaan, ona iak paljon. Jotkut antavat lapsensa siinä tilanteessa pois. Jotkut eivät selviä siitä urakasta. Kokeiltuasi sitä elämää vuoden verran voidaan kestkustella tästä uudelleen.
Kyllä ihminen joka on hengissä on oikeasti selvinnyt.
Ehkä moni muukin äiti on tehnyt lapset väärälle miehelle. Se kellä on täydelliset onnistujavanhemmat voi nostaa kätensä pystyyn.
Minua ei kukaan joudu ottamaan, mutta käy niin onnellisesti, että minut saa joku upea mies - ja minä saan sen upean miehen.
Huvittavia nämä yh-mutsit.
Kuvittelevat että mies arvostaa yh-mutsia yhtä paljon kuin lapsetonta naista kumppanina.
Siinähän ei ole mitään vikaa että teillä on lapsi, mutta älkää nyt kuvitelko että moni mies teitä suhteeseen sen puolesta haluaa jos miehellä itsellä ei ole lapsia.
Älkää tehkö itsestänne pyhimyksiä, kyllä se teidän oma pikku kakkahousunne siellä kotona on ihan riittävä syy jättää teidät valitsematta.
Olen ihan aikuinen mies, joka nyt ei ole löytänyt sitä "oikeaa" vielä jonka kanssa lapset pyöräyttäisi, mutta nähnyt monta paria jotka eivät ole olleet toisilleen selkeästi oikeita, mutta lapset on silti tehty.
Ehkä olisi kannattanut se yhteinen lapsia hankkimatta jos jälkikäteen pitää mouruta siitä ettei miehet tykkääkään toisen miehen penskasta...eikä halua osaksi valmista perhetaloutta.
Se on ihan biologinen tosiseikka että tosiuros ei kattele toisen uroksen jäänteitä nurkissaan pyörimässä.
Jaahas, identtiset mielipiteet m30 :n kanssa. Ei auta kuin syyttää itseään siitä että on joskus rakastanut miestä ja luottanut suhteeseen ja vielä lapsiakin saanut. Parempi nyt vaan uskoa olevansa vähemmän arvostettava kuin ennen kun huolehtii yksin lapsistaan.
Anteeksi että olen olemassa. En varmasti olisikaan ellei minulla olisi pieniä lapsia joista ei kukaan huolehtisi ellen minä.
"älkää nyt kuvitelko että moni mies teitä suhteeseen sen puolesta haluaa"
Moni mies?
Minulle riittää yksi, ja se löysinkin jo.
Minä olen täysin syytön mieheni tekosille ja sille, että hän jätti minut ja teki minusta pohjasakkaa..eli yh:n. Hän vetäytyi kaikesta vastuusta omasta tahdostaan vain tehdäkseen minun elämästäni helvettiä aina paikka paikoin.
Miehen löytäminen on yksi niistä. Miehet kyllä pörräävät ympärillä siihen asti että kuulevat minulla olevan lapsia. Sitten se kiinnostus lopahtaa heti. Tämä siis tuolla arkisessa elämässäni, netissä minua lähestyy miehet joilla on lapsia, ovat niitä ex mieheni tapaisia vkl isiä jotka etsivät vaimonsa vastakohtaa. Omia lapsia ei suostuta kasvattamaan, mutta minä kelpaa vaikka heti lapsineni omiin nurkkiin asumaan. Eikö ole koomista. Eikö mies siis etsi tässä perheensä korviketta kun omaa ei voi kestää?
Kahdessa tälläisessä suhteessa olleena, toki niin ettei omat lapseni olleet osallisena aikuisten juttuihin, minusta tehtiinkin se vaimo. Kun isillä oli lapsi vkl minut passitettiin siihen mitä osaan..olemaan äiti minulle vieraille lapsille. Minulle riitti yksi kerta, enempään en rupea.
Miehet siis tässä ovat niitä saamattomia nahjuksia jotka ajelehtivat ilman satamaa.
Minä naisena kyllä kysyn miksi ikäiselläni miehellä ei ole lapsia tai parisuhdetta takana...se yleensä kertoo ettei mies ole valmis mihinkään sitoutumiseen, ei edes työssään. Aina pitää olla se vara suunnitelma että pääsee karkuun.
Ex mieheni, on nyt lyönyt hynttyyt yhteen monen yh naisen kanssa. Leikkii isiä muiden lapsille, mutta omansa unohtaa. Miksi? Niissähän on vastuu ihan eri.
Minusta minulla ei silti ole hätää..nainenhan voittaa aina. MUTTA säälin näitä isättömiä lapsia. En ole ainut jätetty ja petetty.
Niin ja emme päätyneet lapsiin pikaisen seurustelun ja yhteiselon jälkeen. Olimme yhdessä 10vuotta ennen lapsia ja lapset oli eksäni idea. Harmillista ettei miehestä silti ollut miestä. Hävisi meille mitään sanomatta eräänä sunnuntai aamuna. Jättämättä hyvästejä tms.
Minua ei siis voi syyttää siitä, että tieten tahtoen haluaisin lasteni kasvavan ilman isää ja se tekee minusta kelvottoman kumppanin kellekkään muulle!
Sama meno täällä päässä. Katosi minunkin mieheni, tosin soitti ja ilmoitti asiasta ennen kuin kävi hakemassa tavaransa ja häipyi. Eikä sen jälkeen (erosta pari vuotta) ole ollut kuin muutaman kerran yön yli lapsensa kanssa, viikonlopusta en uskaltaisi edes haaveilla. Ei suostu olemaan lapsensa kanssa kuin noin joka toinen viikko yhden illan vain silloin kun hänelle sopii eikä muualla kuin minun ja lapseni kodissa ja silloinkin asettaa minulle tarkan kotiintuloajan ja jos myöhästyn siitä muutamankin minuutin niin rankaisee kieltäytymällä tapaamasta lastaan pariin viikkoon sen jlk ollenkaan.
Että ihan kivasti on sitten mahdolilsta tässä itse uutta suhdetta rakentaa.. ei kovin moni mies pidä siitä että exäni pyörii kämpilläni. Eikä tämä ole siis mikään minun yritykseni roikkua exässäni, olen monta kertaa pyytänyt että olisi lapsensa kanssa omilla kämpillään muttei suostu. Eli vaihtoehdot on se että lapsi luopuu isansä tapaamisista tai sitten sama meno jatkuu. Mielestäni lapsella on oikeus isäänsä ja se on merkittävämpi oikeus kuin se että löydänkö minä uuden kumppanin vai en.
Emmekä mekään lasta mitenkään pikaisesti tehneet, 5 vuotta olimme olleet onnellisesti avoliitossa kun lapsi syntyi. Ja olimme todella onnellisia (tai ainakin niin luulin) ja lähtö oli täydellinen yllätys minulle. Yhdessä hetkessä minusta tuli käytännössä yh ja olemattomilla voimilla piti ihan siinäkin hetkessä ja sitä seuraavissakin hetkissä arkea lapsen kanssa pyörittää.
Näillä mennään, päivä kerrallaan, mutta harmittaa nuo syytökset että on valittu kumppani väärin (sehän on helppo sanoa jälkikäteen) ja roikutaan exässä ja laitetaan lapsi uuden miehen edelle. Sitten kun on itse ollut samassa tilanteessa niin voi puolestani vapaasti tulla tuomitsemaan mutta lapseton mies arvostelemassa yksin arkea pyörittäviä naisia lasten kanssa on mielestäni jotain erittäin epämiehekästä ja lapsellista. Toki meillä on paljon enemmän kuin näillä miehillä, lapsemme, muttei se elämä nyt ihan pelkkää festivaalia aina ole.
Voi kun kauhea määrä kirjoituksia..valitettavasti en jaksanut kaikkia edes lukea mutta asia tuli kyllä selväksi...yh-äidit ovat siis pohjasakkaa eikä heitä kukaan mies huoli naisystäväkseen eikä seurustelukumppaniksi. Jos saan nyt kertoa oman mielipiteeni vaikken yksinhuoltaja olekkaan, en edes valitettavasti äiti. Tuksinpa kukaan näistä äideistä on hakemassa uutta isää lapsilleen täältä nettitreffeiltä..eiköhän näillä lapsilla kaikilla ole jo isät...osa on lapsen elämässä tiiviistikin mukana osa varmaan valitettevan vähän. Miehillä taitaa olla sellainen käsitys että naisen rakkaus lapseen vähentää rakkauden määrää mieheen...eihän se asia noin mene. Rakkautta on niin monenlaista: eihän kukaan rakasta samalla tavalla äitiä tai vaimoa, lasta tai aviopuolisoa...rakkautta riittää kyllä jokaiselle omalla tavallaan. Jos yh-äidit ovat jotain kauheaa lapsettomien miesten mielestä niin miten on sitten niiden miesten laita jotka nyt eronneina ja jälleen "sinkkuina" etsivät uutta seurustelukumppania mutta lauma lapsia tehtynä....huoliiko heitä kukaan muu kuin toinen yksinhuotaja?. Ovatko he meille lapsettomille naisille joku painajainen? Pitääkö meidän alkaa miehen exän tekemille lapsille äidiksi?...tuskinpa pitää eikä sitä kukaan meiltä vaadi...mutta normaali kumppani joka toista rakastaa tukee häntä kaikissa arjen asioissa, niin myös lapsien kasvatuksessa....rahaahan siihen ei tarvitse mielestäni antaa jota nyt moni lapseton sinkkumies tuntuu pelkäävän noiden yh-äitien kohdalla. Mielestäni jos toista rakastaa, rakastaa silloin ehdoitta...oli sitten lapsia tai ei...
Vaikka yh olisikin sinällään ok, niin entäs sitten. Se lapsi on siinä kuitenkin kaiken aikaa vastuksena ja kuluttamassa energiaa. Vaikka lapselle ei oltaisiinkaan "isää etsimässä", niin ei sitä lasta silti voi dissata sataprosenttisesti.
Jos elämäntehtäväni ja kutsumusammattini olisi vieraitten minulle henk.koht. merkityksettömien lapsien kanssa puljaaminen ja kasvattaminen, niin siinä tapauksessa tilanne olisi erilainen. Mutta kun ei ole.
Aivan näin ja toisaalta näen että nimenomaanhan sen lapsen tulisi olla siinä etusijalla.
En ymmärrä miksi tulee kuva jossa lapsettoman miehen joka ei halua toisten lapsien kanssa olla tekemisissä pitäisi hyväksyä ajatus toisesta lapsesta sekä puhuttaisiin rakkaudesta joka voittaa kaikki tuollaiset esteet.
Ei yh-äideissä sinällään mitään vikaa ole ihmisinä eikä varmasti äiteinäkään, mutta se vain on tosiasia että kumppaniehdokkaana esimerkiksi minulle miehenä sellainen ei sopisi vaikka kuinka nainen olisi muuten priimaa.
Se on vain tosiasioita eikä siitä pidä loukkaantua.
Jos joku mies ei halua sen pohjalta suhteeseen että naisella on jo lapsi valmiina niin ei se tarkoita että nainen olisi jotenkin miehen mielestä muuten huono tai lapsen olemassaolo tekisi naisesta huonomman noin muuten paitsi vaihtoehtona.
Lapsettoman miehen ja sinkkuna olevan naisen jolla on lapsi elämäntilanteet ovat erilaiset.
On hyvä vain kohdata mitä haasteita tulee vastaan kun niitä elämiä lähdetään liittämään yhteen.
Ei kaikki yh-äiditkään halua vaikkapa miestä joka ei osaa olla lapsensa kanssa joten onhan se aikuismaista mieheltäkin myöntää suoraan ettei halua elää toisten lasten kanssa.
Kriteeri se on kumppanin valinnassa tuokin. "Ei halua olla muiden lasten kanssa tekemisissä". Yhtä lailla voisi laittaa kriteeriksi vaikka ettei halua olla vanhusten kanssa tekemisissä. Tai keski-ikäisten. En ole vielä kuullut että kukaan etsisi kumppania jonka vanhemmat ovat kuolleet ettei sitten tarvi olla niiden kanssa tekemisissä. Tai kumppania jolla ei ole tietyn ikäisiä sisaruksia tai ystäviä koska muuten joutuu olemaan niiden kanssa tekemisissä.
Suhteessa toiseen ihmiseen väkisin joutuu olemaan tekemisissä kumppanin läheistenkin kanssa. Lapset ovat ihmisiä vaikkeivät aikuisia olekaan. En kovin suurta luottamusta pystyisi tuntemaan noin ajattelevan miehen kyvystä pitää omista lapsistaan ellei halua muiden lasten kanssa edes tekemisissä.
Mutta siis toki jokainen saa laittaa kumppaninhakuunsa ihan mitä kriteerejä haluaa. Ehkä tässä keskustelussa oli ainakin alunperin kyse siitä että todellakin monessa keskustelussa miehet kommentoivat että "ei ole kukaan vastannut, vaan jotain yh:ta". Ikään kuin yksin lasten kanssa elävä nainen ei olisi oikeastaan kukaan.
Vaude.
Sinä asut siis vanhempiesi taloudessa edelleen ja aiot kutsua miehesi asumaan heidän luokseen sekä heidän kanssa elämään ja ruokkimaan, vaatettamaan ja leikkimään?
"En kovin suurta luottamusta pystyisi tuntemaan noin ajattelevan miehen kyvystä pitää omista lapsistaan ellei halua muiden lasten kanssa edes tekemisissä.
"
Just..
Vähän sama kuin minä sanoisin ettei herätä suurta luottamusta naisesta pitää suhdetta yllä tai luoda lapselle turvallinen ympäristö kun on erottu siitä kumppanista jonka kanssa lapset on hankittu.
Oho, kolahtiko omaan nilkkaan. Kuten näet niin asiaa voi pyöritellä miten päin haluaa että saa tuntea ittensä niin huippuyksilöksi.
"Ehkä tässä keskustelussa oli ainakin alunperin kyse siitä että todellakin monessa keskustelussa miehet kommentoivat että "ei ole kukaan vastannut, vaan jotain yh:ta". Ikään kuin yksin lasten kanssa elävä nainen ei olisi oikeastaan kukaan. "
Niin taisi joidenkin kohdalla olla.
Yritin luoda järjen ääntä keskusteluun selittäen asiaa erilaisilla elämäntilanteilla ja miksei mies halua siihen sopeutua sekä että se on ihan normaali kumppanin valinta kriteeri mutta pakko sinun yh-äitinä oli yrittää vääntää asiaa niin ettei mies joko halua olla missään tekemisissä naisen läheisten kanssa (aivan kuin tämä olisi sama asia kuin lapsi!!) tai sitten mies on epäluotettava lasten suhteen kun ei halua olla jonkun toisen miehen siittämän lapsen isäpuoli.
Sinun asenteessasi näkee sen miksen ottaisi lapsen jo hankkinutta naista suhteeseen.
En asu vanhempieni taloudessa. Kommentoin kommenttiasi
"lapsettoman miehen joka ei halua toisten lapsien kanssa olla tekemisissä pitäisi hyväksyä ajatus toisesta lapsesta"
Asuminen ja tekemisissä oleminen ovat eri asioita. Et halua olla edes tekemisissä toisen lasten kanssa. Alkaa olla jo tietyn ihmisryhmän syrjintää.
Ei kolahtanut omaan nilkkaan tuo kommenttisi eroamisesta koska itse en kovin helposti eroaisi lasteni isästä. Enkä olisi eronnutkaan ellei hän olisi lähtenyt. Jos taas mies olisi ollut fyysisesti vaarallinen minua tai lapsiani kohtaan niin olisin varmasti eronnut.
Minun käsittääkseni lapsi on naisen läheinen. Jos miehen suhtautuminen lapseen on ihan toista kuin muihin ihmisiin niin en hänen kanssaan ikinä lapsia hankkisi. Kyse on ihan periaatteesta joka näkyy jokapäiväisessä elämässä. Ensimmäiset 18 elinvuottaan ihminen on lapsi, sen jälkeen aikuinen. Kasvatuksellisena ongelmana näen sen ettei mies pysty suhtautumaan lapseen ihmisenä vaan jonain erikoistapauksena ihmisestä eikä halua olla muiden ko ryhmän edustajien kanssa tekemisissä kuin omiensa.
Mutta hyvä niin, enpä usko että myöskään lapsen hankkinut nainen ottaisi sinua suhteeseen kanssaan.
"Asuminen ja tekemisissä oleminen ovat eri asioita. Et halua olla edes tekemisissä toisen lasten kanssa. "
Keskustelemme nyt yksinhuoltajaäidin kanssa seurustelusta. Onko tämä nyt kovin vaikeaa ymmärtää vääntämättä asiaa ihan nurin kurin koskemaan kaikkia maailman lapsia?
"Alkaa olla jo tietyn ihmisryhmän syrjintää."
Joo. Jos en halua egyptiläistä vaimoa kulttuurierojen takia niin syrjin egyptiläisiä. :D
"
Ei kolahtanut omaan nilkkaan tuo kommenttisi eroamisesta koska itse en kovin helposti eroaisi lasteni isästä. Enkä olisi eronnutkaan ellei hän olisi lähtenyt. Jos taas mies olisi ollut fyysisesti vaarallinen minua tai lapsiani kohtaan niin olisin varmasti eronnut."
Kyllä se sinunkin kohdalla kolahtaa aivan samalla tavoin kuin sinä nostat ajatuksia esiin ettei mies osaisi hoitaa itse tekemiään lapsia jos ei huoli toisten miehen lapsia suhteeseen.
Ehkä hän lähti suhteesta koska sinä olit huono vaimo tai äiti?
Aivan yhtä provokatiivinen ajatus kuin sinun aivan älyttömät väitökset että mies joka ei halua naisen toisten miehen lasten kanssa olla tekemisissä olisi jotain ihmeen syrjintää.
Seuraavaksi kai väität että jos pidän pitkähiuksista naisista niin se syrjii lyhythiuksisia ja on kasvatuksellista hankalaa eikä minusta ole isäksi kun lapsilla on pienenä lyhyet hiukset.
"Minun käsittääkseni lapsi on naisen läheinen. Jos miehen suhtautuminen lapseen on ihan toista kuin muihin ihmisiin niin en hänen kanssaan ikinä lapsia hankkisi. Kyse on ihan periaatteesta joka näkyy jokapäiväisessä elämässä. Ensimmäiset 18 elinvuottaan ihminen on lapsi, sen jälkeen aikuinen. Kasvatuksellisena ongelmana näen sen ettei mies pysty suhtautumaan lapseen ihmisenä vaan jonain erikoistapauksena ihmisestä eikä halua olla muiden ko ryhmän edustajien kanssa tekemisissä kuin omiensa. "
En ymmärrä miksi mässytät asiasta tuolla tavalla.
Vai "kasvatuksellisena" ongelmana. Minusta tuntuu että sinulla on kasvatuksellisai ongelmia jos et ymmärrä mikä ongelma lapselle on hankkia lapsi perheeseen jossa vanhemmat eroavat ja sen jälkeen tuoda uutta isää perheeseen. Ehkä tämä on sinulle vielä vaikea käsittää mitä se merkitsee myös sille miehelle.
Minua ei kiinnosta olla tekemisissä jonkun toisen miehen lasten kanssa tai haluta kumppaniksi valmista äitiä sekä kumppanin mukana hankkia lapsi.
Lapsi ei ole todellakaan mikä tahansa naisen läheinen vaan joku joka on läsnä lähes 24/7 ajatellen sitä suhdetta todellakin sinne 18 ikävuoteen asti.
Jos et ymmärrä eroa jonkun lapsen kanssa jota kohtaa silloin tällöin ja seurustelua yh-äidin kanssa jolla on lapsi niin voivoi sentään.
Selitettäköön nyt että sinäkin ymmärrät:
En halua suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsi sekä sitoutua siihen naiseen ja tämän lapseen. Minua ei kiinnosta olla tekemisissä tämän naisen toisen miehen kanssa saadun lapsen kanssa ja ottaa osaksi omaa perhettäni.
Se ei kerro yhtään mitään miten suhtaudun muihin tuttavaperheiden lapsiin tai omiin lapsiin eikä myöskään naisen läheisiin.
Tietysti tulee ongelmaksi jos naisen läheiset ovat hänessä kiinni siten että koko parisuhde vaikeutuu kuten lapsen kanssa voi käydä.
"Mutta hyvä niin, enpä usko että myöskään lapsen hankkinut nainen ottaisi sinua suhteeseen kanssaan."
Hyvä niin. Tunne on sitten molemminpuolinen ettei yhdessäolo onnistuisi.
Lapsettomalle miehelle lapseton nainen.
Tahdon myös tuntea parisuhteen tuoreuden ja viettää laatuaikaa yhdessä aikaa ilman ylimääräisiä ihmisiä kuten esimerkiksi naisen lapsia.
Tuossa aiemmin kommentoit:
"En ymmärrä miksi tulee kuva jossa lapsettoman miehen joka ei halua toisten lapsien kanssa olla tekemisissä pitäisi hyväksyä ajatus toisesta lapsesta sekä puhuttaisiin rakkaudesta joka voittaa kaikki tuollaiset esteet."
ja nyt
" Minua ei kiinnosta olla tekemisissä jonkun toisen miehen lasten kanssa tai haluta kumppaniksi valmista äitiä sekä kumppanin mukana hankkia lapsi."
Jos sanot ettei kiinnosta olla tekemisissä jonkun toisen miehen lasten kanssa niin en nyt voi siitä muuta päätellä kuin ettei sinua kiinnosta olla tekemisissä jonkun toisen miehen lasten kanssa, ml tuttavaperheen lapset. Ja on aika kummaa jos on suopeampi tuttavaperheen lapsille kuin oman kumppaninsa lapsille. Miinusta.
Mutta ei "mässytetä" (onko se joko uusi termi keskustelulle?). Tuli erittäin selväksi että olet niputtanut eronneet äidit yhdeksi ryhmäksi ja he jäävät parinhakuprosessisi ulkopuolelle. Ryhmä on aika suuri ja iän ja ajan myötä jatkuvasti kasvava ja erittäin merkittävä siinä ryhmässä naisia jotka lapsia pystyvät saamaan ja niitä haluavat ja ovat 3-kymppisiä. Voi sitten miettiä että ovatko sitoutumisen ja perheenperustamisen kannalta otollisempia naiset jotka ovat ottaneet tietoisen riskin siitä ettei ehkä lapsia ikinä saakaan odottelemalla hedelmällisyyden loppuvaiheille asti tai naiset jotka ovat 2-kymppisiä eli pienemmällä elämänkokemuksella kuin 3-kymppiset.
Kai kuitenkin muistat että jos lapsia joskus onnistut saamaan niin ne saattavat syntyä tulevaan eroperheeseen. Sinunkin tuleva perheesi voi olla tuleva eroperhe. Vai oletko niin hyvä mies ettei tuleva vaimosi sinua ikinä jätä? Onko elämä sellaista että sinä olet parempi kuin muut?
"Jos sanot ettei kiinnosta olla tekemisissä jonkun toisen miehen lasten kanssa niin en nyt voi siitä muuta päätellä kuin ettei sinua kiinnosta olla tekemisissä jonkun toisen miehen lasten kanssa, ml tuttavaperheen lapset. Ja on aika kummaa jos on suopeampi tuttavaperheen lapsille kuin oman kumppaninsa lapsille. Miinusta."
Ränkyti-ränkyti.
Tulee aika selväksi että aivan väkisin väännät asiaa toisin päin siten kuten haluat asian nähdä.
Totta kai olen suopeampi tuttavaperheen lapsille kuin oman kumppanin lapsille jotka eivät ole minun koska minulla ei tule olemaan kumppania jolla on lapsia jotka eivät ole minun.
"Mutta ei "mässytetä" (onko se joko uusi termi keskustelulle?). "
Mässytys kuvaa siten miten vääntelet ja kääntelet toisen tekstiä että saisit hänestä esiin jotain negatiivista joka ei liity asiaan.
Nyt alan ymmärtää miksi kumppanisi erosi sinusta. Ei tuota jaksa kukaan. Sanon yhtä ja ihan väkisin on käännettävä se tarkoittamaan muuta.
"Kai kuitenkin muistat että jos lapsia joskus onnistut saamaan niin ne saattavat syntyä tulevaan eroperheeseen. Sinunkin tuleva perheesi voi olla tuleva eroperhe. Vai oletko niin hyvä mies ettei tuleva vaimosi sinua ikinä jätä?"
Se on sen ajan kysymys.
Olen ns. sitoutuva ihminen joka ei herkästi lähde liitosta ja varmistaisin että nainen ymmärtää että nimenomaan lapsen takia suhteen pitää olla niin varma ja vakaa että se kestää ainakin sinne 18 ikävuoteen.
Jos niin käy että ero tulisi niin ainakin ymmärtäisin todella hyvin miksei lapseton nainen ehkä halua eronnutta yhteishuoltajaisää lapsen takia elämäänsä.
Nähtävästi sinä et ymmärrä elämäntilanteiden eroa joka on hämmästyttävää kun itse olet ollut todistamassa sitä lähimpänä mahdollisena ihmisenä. Sitä miten lapsi tulee maailmaan ja vaikuttaa suhteeseen.
Et nähtävästi siis ymmärrä miten lapsi vaikuttaa suhteseen seuraavan miehen kanssa tai sen miehen elämään. TODELLA PALJON Miinusta.
"Tuli erittäin selväksi että olet niputtanut eronneet äidit yhdeksi ryhmäksi ja he jäävät parinhakuprosessisi ulkopuolelle. "
Aivan varmasti jäävät. Ei sillä ole mitään tekemistä miksi on erottu tai mikä on motiivi on ollut hankkia lapsia miten suhtaudun siihen lapseen.
En minä moraalisesti tuomitse näitä naisia tai mitään huonoa ajattele yh-äideistä noin yleensä.
Heidän valintansa hankkia lapsia on voinut olla hyväkin silloisessa elämäntilanteessa. He tekivät valintansa ja niin teen minäkin.
MUTTA minä en tahdo toisen lapsia omaan hoitooni ja tulevaan suhteeseen.
Vai onko sinun elämäsi samanlaista ja vapaampaa ennen kuin hankit lapset verrattuna siihen mitä se on nyt?
" Onko elämä sellaista että sinä olet parempi kuin muut? ""
Mitähän tekemistä tällä on sen kanssa kuka on parempi kuin joku toinen?
En minä ajattele olevani parempi kuin yh-äiti vaan epäsopiva naiselle jolla on jo lapsi.
Minä etsin erilaista suhdetta jossa on aluksi kaksi aikuista ihmistä, mies ja nainen jotka päättävät hankkia lapsia eikä niin että siinä on yksi aikuinen mies ja yksi aikuinen nainen jolla on lapsi jonknu toisen miehen kanssa.
Parisuhde on täysin eri juttu näissä kahdessa eri tapauksessa. Toisessa on kyseessä kaksi sinkkua ja toisessa mies astuu jo puoliperheen elämään suoraan.
Ei kannata kirjoittaa sellaista mitä ei pysty puolustamaan muuten kuin sanoilla "ränkyti ränkyti" tai "mässytys". Itse sanoit ettet halua olla toisten lasten kanssa tekemisissä. Jos tarkoitit jotain muuta niin olisi kannattanut sanoa jotain muuta.
Olin mieheni kanssa aika pitkään ennen eroa. Hän kyllä tunsi minut ennen eroakin ja kyllä myönnän ilman muuta olevani sitkeä keskustelija, en voisi kuvitella seurustelevani hetkeäkään miehen kanssa joka ei pysty mielipiteitään ja sanomisiaan perustelemaan vaan avuttomana alkaa kutsumaan toisen sanomaa mässytykseksi. Mutta onneksi meitä on moneen junaan.
Sinusta olisi sitten eron jälkeen yh-isänä varmaan ihan ok että sinua
haukuttaisiin epäonnistuneeksi koska ero tuli samaan aikaan kun exäsi viettäisi railakasta sinkkuelämää ilman vastuuta omista lapsistaan. Sen lisäksi siirtyisit siihen pohjasakkaan.
En minä ole täällä sinun plussiasi hakemassa. Ihan sama annatko minulle plussia vai miinuksia. Mutta uskallan väittää että synnyttäneenä naisena sinua paremmin tiedän miten lapsi tulee maailmaan.
Ei elämäni ole samanlaista eikä vapaampaa nyt kuin ennen lapsia. En sellaista ole väittänytkään. Enkä oikein ymmärrä miksi sen sellaista pitäisi ollakaan. Ei se ole minulle mikään tavoiteltava arvo. Etsin rinnalleni miestä, en vapautta tai paluuta entiseen elämään..
"Olen ns. sitoutuva ihminen joka ei herkästi lähde liitosta ja varmistaisin että nainen ymmärtää että nimenomaan lapsen takia suhteen pitää olla niin varma ja vakaa että se kestää ainakin sinne 18 ikävuoteen."
Tuosta kommentistasi päätellen koet olevasi muita parempi ihminen. Ilmeisesti päättelet jostain että yksin lastensa kanssa elävät eivät ole sitoutuvia ihmisiä tai eivät ymmärtäisi että suhteen pitää olla varma ja vakaa. Tervetuloa elämään.
Ai puoliperhe. Sepä oli kivasti sanottu.
"Olin mieheni kanssa aika pitkään ennen eroa. Hän kyllä tunsi minut ennen eroakin ja kyllä myönnän ilman muuta olevani sitkeä keskustelija, en voisi kuvitella seurustelevani hetkeäkään miehen kanssa joka ei pysty mielipiteitään ja sanomisiaan perustelemaan vaan avuttomana alkaa kutsumaan toisen sanomaa mässytykseksi. Mutta onneksi meitä on moneen junaan."
Heh. Juuri tuollaista haastavaa tyyppiä haenkin. Me olemme muuten yhtä vanhoja - kerroit ikäsi tuossa aiemmissa ketjussa. Mutta monet yleensä yllättyvät, kun saavat kuulla todellisen ikäni, koska luulivat että olen joku tuollainen 25-vuotias, tai ainakin alle 30v.
Niin, mehän voisimme jopa sopia toisillemme ellen olisi yh.
"Niin, mehän voisimme jopa sopia toisillemme ellen olisi yh."
Niinpä. Ehkä silti voisimme jutella vähän sähköpostitse, sehän ei maksa mitään, paitsi vähän aikaa. En ihan uskalla laittaa tähän sähköpostiosoitettani, kun saan varmaan silloin muiden YH-äitien vihat niskaani :-), eli jos mieluummin laitat omasi, jos kiinnostaa.
Heh, enpä olisi tätä käännettä kyllä osannut odottaa mutta mikäs siinä, ajatusten vaihto on aina arvokasta. Mun maili on [email protected].
Uskomattomia kirjoituksia.Olen kirjoittanut tuonne jo aikaisemmin kommentin mutta viha sen kun vaan nousee lukiessa näitä.Voiko oikeesti miehet olla noin vähä-älyisiä tai lapsellisia?Kuvitteletteko olevanne taivaan lahja naisille?Huhhuh...rakkaus lapseen ja lapsiin on jotakin niin käsittämättömän hienoa ja lujaa ettei sellaista muuta ole maailmassa olemassa.Mikään ei sitä voita.Mä en esim todellakaan tarvi yhtäkään miestä elämääni.Taloudellisesti kaikki hyvin koska on kouluttautunut ja itsenäinen yhmutsi.Seksin puolestakaan en tarvi koska jos sitä haluan, se on helppoa.Seuraa...mulla on ihanat ystävät.Yhden asian puolesta hyvä että miehiä on....ei meillä muuten olis näitä ihania lapsia::)))
Minusta tuntuu että se ovat yh-mutsit täällä jotka kuvittelee että he penskojensa kanssa ovat jotain taivaanlahjia ennestään lapsettomille miehille.
Kun sitten yh-äitejä ei pidetäkkään lapsettomina sinkkunaisia vaan oikeasti lapsen omaavina naisina niin siitä tulee itku ja poru.
Unohtuu että omassa kainalossa on jo yksi lapsi hankittuna ja miten se vaikuttaa suhteeseen sekä mieheen.
Miehillä on kummallinen luulo että: etsin lapsilleni uutta isää, rahantuojaa tai kasvattaja kumppania. Haloo. Heillä on jo isä, raha tulee meiltä oikeilta vanhemmilta JA kasvattaja olen minä ei joku tuntematon tyyppi.
En vaadi itselleni lapsetonta miestä, koska juuri tuo: Sinä annat aikasin vain lapsille kakka alkaa.
Minä toivon mieheltä VAIN aikaa MINULLE! Se että minä saan olla äitinä olon sijasta NAINEN. Minua kuunnellaan ja minusta pidetään huolta. En minä tahdo mieheltä mitään lapsiani kohtaan. Näin on nytkin suhteessani. Mies on vain minua varten. Kuka edes haluaa olla 24/7 toisen kyljessä kiinni? Minusta onkin mukavampaa tutustua toiseen ja olla erossakin.
Rakkaus lapsiin on totaalisen eri asia kuin rakkaus mieheen. Niitä ei voi verrata missään olosuhteissa toisiinsa.
En ole vaatimassa keneltäkään minkän sortin hyväksyntää. Minullahan on jo se mies joka ei muka halunnut yh äitiä..mutta kummasti kelpaa..;).
Ei pidä olla niin omien luulojen vankina. Yksi kokemus yh äidistä on ihan eri kuin kokemus toisesta. Ei yksi ole sama kuin kaikki. Ei miehissäkään.
Sekin on totta, että miten tässä jätettynä, petettynä ja väsytettynä edes voi luottaa miehiin varsinkaan tälläisten keskustelujen pohjalta.
Lapsi on pieni vain hetken. Hekin kasvavat eivätkä tarvi meitä äitejä enää siinä mielessä mitä ihan pienenä. Minulla on vapauteni mennä, tehdä ja osallistua.
Mutta jokainen toki tyylillään. Se vain on hassua miten moni ei kokemusta omaava osaa vetää rajanvetoja asioista joita ei tunne.
Kyllä yh-äidit ovat pääsääntöisesti pohjasakkaa. Itse en koskaan tule seurustelemaan yhdenkään tällaisen ihmissuhteissaan epäonnistuneen naisen kanssa, saati sitten leikkimään mieshahmoa heidän jälkeläisilleen.
Onneksi maailmassa on lapsettomiakin naisia, niin ei tarvitse tyytyä tällaisiin ruikuttajanaisiin, joita yh-äidit tämänkin ketjun perusteella ovat.
Selvä.
Entäs sitten eronneet miehet joilla on lapsia? Suostutko kommunikoimaan heidän kanssan ollenkaan kun hekin ovat ihmissuhteissaan epäonnistuneita?
Jos kaksi lapsetonta eroaa, niin kumpi on epäonnistunut?
Kyllä on mies ja naisvihaajia nyt liikkeellä...kaikessa nähdään huonot puolet. Tosiasia on se että ihminen tulee koko paketti kun mennään parisuhteeseen. lapsi ja aikuinen eivät kilpaile keskenään. Huomioidaan sekä naista, miestä että lapsia. Kompromissejä joutuvat tekemään kaikki. Elämää ei voi 100% varmistaa ja suunnitella, siksi on yksineläjiä, asiat muuttuvat, ihmiset muuttuvat. Mutta jos ei yritä ei saakaan......Ja hei-jutellaan asioista.
Fakta on se että yksinhuoltaja naiset eivät eti muuta ku miestä elättämään. Paskat niitä muu kiinnosta, kuhan on mies joka tuo leipää pöytään. FAKTA JOKAISEN YH NAISEN KOHDALLA.
m30 on selevä sovinisti :/ en ole yksinhuoltaja eikä mullakaan lapsia mutta miksi ihmeessä täytyy haukkua? tiedän monia tapauksia joissa nainen on jääny yh:ksi ja mies lähteny lätkimään eikä paskaakaan välitä omista lapsistansa. näitä tapauksia on paljon. mihin häviää miehen vastuu ja velvollisuus? vituttaa tälläset ukot.
yh äidit on ihmisiä siinä missä muutkin, pitäs ennemminki osata ARVOSTAA kuin haukkua ja mollata. ei varmasti ole helppoa yksin kasvattaa lasta/lapsia. monista siihen ei edes olisi joten haukkujat kahtokaa peiliin.
minä ainakin pärjään ihan itse. Ei elämä pyöri pelkän rahan ympärillä.
Selvä. Mitäs sitä sitten sen enempiä keskustelemaan. Hyvä että löytyy ihminen jolla on faktat hallussa.
On kyllä kummaa tekstiä tässä ketjussa. Haukutaan yh-äidit ja jossain viestissä haukuttiin myös ihmiset ketkä asuu vuokralla. Sitten minäkin olen epäihminen koska asun vuokralla. Pistetään vielä samaan rahaan; olen kuntouttavassa työtoiminnassa. Herran pieksut, sen pitäisi sinetöidä meikän kohtalo ollakseni mahdollisimman epäsopiva ihmisenkuvatus tähän maailmaan.
Mutta silti olen onnellisessa parisuhteessa yh-äidin kanssa jota rakastan ja joka rakastaa minua.
On kyllä oikeesti hassua, että miesten mielestä se heidän kaverinsa on ihan ok joka jätti oman perheensä. Jotku jättävät siksi että jo toinen elämä tiedossa, jotkut siksi että arki perheessä olikin ihan muuta kuin mielikuviss, jotkut siksi ettei isän vastuu ollutkaan kivaa jne. Silti näiden yh:ta inhovien miesten mielestä heidän kaverinsa on ihan ok sakki ja kaikki vika on vaimossa ja lapsissa. Siitäkö tämä johtuu? Nainen ei monestikkaan siinä perheen ja työn ja miehen hoitamisen ohella edes huomaa että miehellä on muuta mielessä, siksi se lähteminen tulee ihan puun takaa. Silti nainen on se pohjasakka?
Kyllä se tässä on mies joka onse luuseri ja joka määrittelee muka kenelle hän sopii. Kysyttänee paremmin..kenelle sinä kelpaat tollaisilla mielipiteillä?
Toisekseen jotainhan kertoo naisten suvaitsevaisuudesta sekin, että harva nainen karsastaa miestä jolla on lapsia..olivat ne sitten hänellä vain vkl, jokatoinen vko jne.
Vielä 50 vuotta sitten nainen ilman miestä lastensa kanssa olikin kummajainen, ellei sitten ollut leski. Ja kummajainen olikin, koska silloin ei juuri erottu. Oli valittu oikein tai väärin, ihan sama, ei erottu. Se oli häpeä niin naiselle kuin miehellekin. Nykyään se lienee häpeä enää naiselle. Nainen jää yksin lasten kanssa kun mies ilman sen kummempaa paheksuntaa lähtee joko suoraan tai sinkkuelämän kautta uuteen suhteeseen ja usein hankkii sitten vielä lisääkin lapsia. Ed suhteen lapsia näkee ehkä joskus tai sitten ei. Aina löytyy naisia jotka ovat valmiita ottamaan "vapaan" miehen, ilman toisen lapsia.
Nyt nämä yh:ta halveksivat miehet elävät kymmeniä vuosia vanhentuneessa arvomaailmassa joka tuomitsee eronneet naiset mutta kuitenkin elävät siltä osin nyky-yhteiskunnan sitä arvomaailmaa jossa valitaan pitkään ja hartaasti kumppania ja erotaan ellei miellytä.
Voisi yrittää vähän samastua muidenkin ihmisten näkökulmiin. Jospa se vaikka auttaisi että mies kuvittelisi vaikka siskonsa samaan asemaan. Siskon mies ottaa ja lähtee yksi kaunis päivä jolloin sisko muuttuu yhdessä hetkessä arvokkaasta rouvasta arvottomaksi yh:ksi, yksin huolehtimaan lapsista. Mies lähtee takinhelmat lepattaen etsimään uutta vapaana kuin varsa kevätlaitumella. Kumpi tekisi mieli tuomita? Siskon mies vai sisko?
Olen tätä ketjua tässä sivusilmällä ajoittain lueskellut. En välttämättä ole lukenut ihan kaikkia kommentteja läpi. Onko täällä jossain joku mies sanonut, että hänen miespuoliset kaverinsa olisivat ihan ok, jos ovat jättäneet perheensä? Toisaalta käsittääkseni täällä on puhuttu siitä halutaanko lapsen omaavan ihmisen kanssa seurustella vai ei. Ei niinkään siitä onko joku henkilö kaverina ihan ok. Sillä kaiketi on aika iso ero?
Suvaitsevaisuutta on toki hyvä aina olla. Elämässä on kuitenkin asioita, joita ei kaikkia voi kokea itselleen aivan omiksi. Voiko joku toinen määritellä toisen puolesta ne asiat, jotka pitäisi kokea omiksi? Mielestäni suvaitsevaisuutta on yhtälailla myös se, että ymmärtää, että eri ihmiset haluavat eri asioita eivätkä koe kaikkia tilanteita itselleen sopiviksi.
Mielestäni tämä keskustelu on ollut aika huvittavaa luettavaa. Eri osapuolet yrittävät perustella asioita eri tavoin ja monet tuntuvat haluavan ajaa jotain tietty näkökulmaa oikeana asiana miten asioihin pitäisi suhtautua. Monelta tässä keskustelussa kuitenkin tuntuu puuttuvan sellainen yleisempi näkemys koko asiaan vaan lähinnä kommentoidaan äkkipikaistuksissaan asiaa. Mistä tässä oikein keskustellaan? Siitä, että eri ihmisillä vain on yksinkertaisesti eri kriteerit valita itselleen kumppani. Kyllähän niitä kriteerejä on ihan jokaisella. Pitäisikö jokaisen hyväksyä kumppaniksi kuka hyvänsä vai onko sittenkin ihan hyvä, että niitä kriteerejä on? Joku tekee karsintaa pituuden mukaan, painon mukaan, koulutuksen mukaan, tulotason mukaan, sosiaalisuuden mukaan, syvällisyyden ja henkisten arvojen mukaan, samanlaisen ajatusmaailman tai yleisesti samankaltaisuuden mukaan. Joku ehkä karsii sen mukaan onko toisella lapsia vai ei. Entä sitten?
Keskustelun ydin tuntuu mielestäni olevan se, että lapsettomien miesten mielestä vika on yh-äideissä.
Tätä en vain oikein ymmärrä, mikä vika?
Eivät he ole viallisia, he ovat vain erilaisessa elämäntilanteessa.
Eihän lapsettomien miesten tarvitse pariutua yh-äitien kanssa, ketjun huolella läpi luettuani yksikään nainen ei ole sellaista vaatinut.
Mistä tällainen poru miesten puolelta oikein tulee?
Miksi pitää halventaa ihmisiä, jotka kantavat vastuun lapsistaan?
Äidit nähdäksen puolustavat miesten perusteettomilta syytöksiltä itseään ja lastensa oikeutta olla ja elää.
Huvittavaa lukea näitä yh-mammojen itkuja. En koskaan ottaisi itselleni vaivoikseni yksinhuoltajaa kersoineen. Se on minulle yksi kriteeri parinvalinnassa. Minulla on oikeus valita sellainen nainen kuin itse haluan.
Yh-äiti se ei koskaan tule olemaan. Yök!
Habarauski pysyy sitten vaan etäällä yksin-ja yhteishuoltajista.
Varmaan tiesitkin että löytyy mm. lääkäriä, pappia, perintörikasta ym. kaikkea mitä ammattikunnista ja varallisuusasteista voi keksiä näistä naisista.
Ja kriteerit ovat kovat niinkin päin, ettei kaikenmaailman juoppolalleja, ongelmaisia ja potentiaalisia pedofiilejä lasten luokse päästetä.
Tuollaisia naisia on olemassa myös ilman kakaroita. Onneksi!
Tuskin sinua huolivat, ethän muuten täällä roikkuisi.
Suurin osa näköjään tähän viestiketjuun kirjoittaneista ukoista on todellista pohjasakkaa.Ei nähä elämää kuin jotkun putken läpi mustavalkoisesti.Eli sitä ei ole koettu nähtävästi vielä juuri ollenkaan.Saatika perheen perustamista, opiskelua, kovaa työntekoa ja oikeaa aitoa rakastamista.En ikinä huolisi yhtäkään teistä kuvatuksista parisuhteeseen kanssani.En kyllä yhtäkään ukonkuvatusta tarvitsekaan koska mulla hyvät tulot ja hyvä koulutus.Mukavat harrastukset ja ystävät.2 ihanaa jo aika isoa poikaa.Itse olen eron aikoinaan ottanut koska en tyydy huonoon parisuhteeseen.Nautin elämästä juuri näin:)
Juu, varmasti ollaan pohjasakkaa.
Onneksi sellaiset täydellisyydet kuin sinä ymmärtävät pysyä poissa markkinoilta, viihdyt varmaan jatkossa hyvin itsesi kanssa. Varmaan puhaltelet kultapölyä hiuksiisi aamuisin, ja punainen matto on valmiina kun saavut töihin. Sinulla on varmaan ollut varaa myös hankkia lastenhoitaja.
Mutta mitä muuten etsit täältä, jos viihdyt noin hyvin yksinkin? YH-äidit kun eivät ole varsinaisesti sitä halutuinta tavaraa täällä.
Menepäs sinä etsimään sitä tavaraa jostain muualta, koska täällä on enimmäkseen juuri yksinhuoltajia.
Mikä pakko sinun on täällä vielä roikkua?
Onkohan m30 :n kauna peräisin jonkun oman arvonsa tuntevan yh-äidin antamista pakeista? ( Arvaan, että vastaus on jyrkkä EI! )
Se, että haukutaan yh-äitien kuvittelevan itsestään liikoja, viittaisi tähän.
Oikeastaan se olisi ainoa järkeenkäypä selitys hänen vuodatuksilleen.
Miksi muuten kiukutella ja syyttää ihmisiä, jotka eivät ole vastuussa m30 :n elämäntilanteesta millään lailla. Paitsi ehkä juuri antamiensa pakkien kautta.
Lapsetonta miestä ei ole kukaan yh-äiti tässä ketjussa sanonut ehdottomasti etsivänsä. Moni sen sijaan haluaisi (jotkut ehdottomasti) miehen, jolla on jo lapsia.
"Lapsetonta miestä ei ole kukaan yh-äiti tässä ketjussa sanonut ehdottomasti etsivänsä. Moni sen sijaan haluaisi (jotkut ehdottomasti) miehen, jolla on jo lapsia. "
Vaikuttaisi siltä että moni yh-äiti kuvittelee tässäkin ketjussa olevansa ns. "sinkkuäiti" joka on miesten silmissä sama asia kuin lapseton sinkkunainen.
Toisin sanottuna yh-äiti suhdetta etsiessään suorastaan hävittää mielestään oman lapsensa ja ajattelee että miehessä on jotain vialla jos ei tuosta vain ymmärrä että naisella on jo lapsi joka tietysti ei tulisi vaikuttaa mieheen millään tavalla.
Tästä sitten osa yh-äideistä johtaa ajatuksen että miehet jotenkin "halveksivat" yh-äitejä joltenkin vaikka kysymys on vain yksinkertaisesti siitä että lapsettomalla sinkkunaiselal ei ole lasta rasittamassa suhdetta ja yh-äidillä on.
Yh-äidin tietysti on omassa lapsenrakkaudessaan (hänellä on oma lapsi, lapsettomalla miehellä ei) ymmärtää miten joku toinen ei voi rakastaa hänen lastaan kuin omaansa.
Täydellinen sokeus omalle elämäntilanteelle on aika usein nähtävissä.
Kyllä minä saan kirjoitella tähän ketjuun, jos haluan. Toki mieluummin juttelisin jonkun nettideitin kanssa, mutta kun he ovat tuollaisia tuppisuita.
Ei minulla ole mitään salattuja kaunoja yh-äitejä kohtaan, kunhan totean että ette ole kuitenkaan sitä mitä itse etsin. Pakkeja en ole saanut yh-äideiltä. Tuolle yhdelle yh-äidille jota tapasin, olisin joutunut pelkästään viikonloppuseuraksi.
Valitettavasti joudutte kyllä lapsettomien miehien perään kuitenkin yrittämään, koska yh-miehiä on paljon vähemmän kuin teitä. Teidän mahdollisuutenne onnistua tässä paranee huomattavasti, mikäli
- lupaatte myös uudelle miehelle pyöräyttää pullia, mikäli hän niitä haluaa (ja pidätte myös lupauksenne)
- taloutenne on kunnossa
- olette jo sulkeneet exänne pois mielestänne
- tehkää itse aloitteet, ja maksakaa vaikka drinkit, syötävät sun muut kun tapaatte miehen, tekee ainakin minuun vaikutuksen
Tämä on tosiaan keskustelupalsta, tänne saa kirjoittaa kuka haluaa. Ja paremmin se keskustelu sujuukin kun tulee erilaisia mielipiteitä mukaan. Sinulle m30 tarvii sanoa ettet ihan yhtä hankalalta vaikutakaan kuin ensimmäisistä kommenteista olisi voinut päätellä. Jotkut ilmaisut ovat vähän provosoivia mutta ehkä se on tarkoituskin.
Itse ainakni voin tehdä pullia mutta vain pullataikinasta (vehnäjauhoja, maitoa, hiivaa,..) ja lapsia kutsun lapsiksi. NIitäkin lisää haluaisin. Mutta luvatahan ei kukaan voi, lapsethan ovat lahjoja eikä niitä voi tilata. Vakavasti ottaen, tuo että haluaako lisää lapsia kannattaa kyllä selvittää alkuvaiheessa.
Ex tulee pyörimään aina jollain tasolla mukana kuviossa jos hänen kanssaan on yhteisiä lapsia. Se lienee kuitenkin parempi vaihtoehto uuden miehen kannalta koska jos ex on kokonaan poissa kuvioista niin ei sitten ole niiden lastensakaan kanssa eli lapset ovat äitinsä kanssa koko ajan.
Talousasia kai koskee kaikkia naisia, myös lapsettomia? Onko tuo että nainen tarjoaa miehelle vaatimuksena tai toiveena vain yh-äideille vai kaikille naisille ja mihin se perustuu? Pitääkö naisen houkutella miestä rahalla itselleen?
"Jotkut ilmaisut ovat vähän provosoivia mutta ehkä se on tarkoituskin."
Kyllä.
"Ex tulee pyörimään aina jollain tasolla mukana kuviossa jos hänen kanssaan on yhteisiä lapsia. Se lienee kuitenkin parempi vaihtoehto uuden miehen kannalta koska jos ex on kokonaan poissa kuvioista niin ei sitten ole niiden lastensakaan kanssa eli lapset ovat äitinsä kanssa koko ajan."
Tämä tässä mietityttääkin: jos exä on kuitenkin aina mukana kuvioissa, niin miksei häntä voisi kutsua myös yh-isäksi?
"Talousasia kai koskee kaikkia naisia, myös lapsettomia? Onko tuo että nainen tarjoaa miehelle vaatimuksena tai toiveena vain yh-äideille vai kaikille naisille ja mihin se perustuu? Pitääkö naisen houkutella miestä rahalla itselleen"
Tässä on kyseessä lähinnä se, ettei joudu tarjoamaan kehitysapua. Kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan. Ei rahalla pidä houkutella ketään, kunhan teillä nyt on tarpeeksi rahaa että tulette toimeen omillanne. Mutta jos perustaa perheen, niin silloin on oltava enemmän rahaa alla, itse en ainakaan mielelläni ota mitään lainaa, pitää olla sen verran että saa suuremman asunnon hankittua ilman lainaa.
"Tästä sitten osa yh-äideistä johtaa ajatuksen että miehet jotenkin "halveksivat" yh-äitejä"
Täällä kyllä on suoranaista yksinhuoltajien solvausta luettavissa monissa viesteissä.
Itse olen antanut pakkeja lapsettomille(kin) miehille syystä, että en halua oma lapseni olemassaolon muodostuvan suhteen rasitteeksi. Tästähän joku on suivaantunut kovastikin, että miksei kelpaa ja luulen itsestäni liikoja.
Välillä tuntuu siltä, että miehillä on jokin pakkomielteinen tarve suhteeseen, itselläni ei tuollaista välttämätöntä tarvetta ole. Se sitten saa miehet ajattelemaan, että luulen itsestäni liikoja. Hullua.
"Täällä kyllä on suoranaista yksinhuoltajien solvausta luettavissa monissa viesteissä."
Yksittäisten miesten viestejä ei kannata tulkita koskemaan kaikkia miehiä tai edes suurinta osaa miehistä.
"Itse olen antanut pakkeja lapsettomille(kin) miehille syystä, että en halua oma lapseni olemassaolon muodostuvan suhteen rasitteeksi. "
Tuo kuulostaa järkevältä. Miehen pitää olla valmis sitoutumaan sinuun ja lapseen, jos siis etsit vakavaa suhdetta. Jos mies vaikuttaa ettei sitä halua tai siihen kykene niin kannattaa varmaan pakit antaa vaikka mies olisi halukas vaikkapa tapailemaan.
"Välillä tuntuu siltä, että miehillä on jokin pakkomielteinen tarve suhteeseen, itselläni ei tuollaista välttämätöntä tarvetta ole. "
Teet taas yleistyksen "miehistä".
Ei ole mitään vikaa jos on tarve suhteeseen, mutta tietysti pakkomielle että joku nainen on saatava on asia erikseen.
Ehkä nuo miehet ovat halunneet suhteen ja ajatelleet että sinä olet jotenkin "helpompi" yksinhuoltajana. Tämä on tietysti pelkkää arvailua.
Lisäisin vielä sen verran, että mielestäni kyse ei ole välttämättä ollut miehen kannalta siitä, että "joku nainen on saatava" vaan tämäkin toisinpäin: minulle pitäisi kyllä kelvata miehen kuin miehen.
Ja koska en koe välttämätöntä tarvetta parisuhteen muodostamiseen, niin selvää on, että aivan niin heppoisin perustein en suhteeseen ryhdy.
Kiitos huomiostasi yleistävän lauseen kohdalla, aivan oikein, siinähän pitäisi luonnollisesti lukea "tapailemillani miehillä on ollut jokin pakkomielteinen tarve suhteeseen..".
Mutta, ajattelin tuota kirjoittamaasi, että moni yh-äiti suorastaan hävittää mielestään omat lapsensa...
Olen ollut havaitsevinani saman ilmiön hieman kääntäen, eli tapailemani miehet hävittävät mielestään sen, että olen yh, vaikkei sellaista tosiasiaa voi ohittaa.
Arki tulisi vastaan kuitenkin ennenpitkää.
"Olen ollut havaitsevinani saman ilmiön hieman kääntäen, eli tapailemani miehet hävittävät mielestään sen, että olen yh, vaikkei sellaista tosiasiaa voi ohittaa."
Osa ehkä ei ajattele suhdetta kovin pitkälle ja kuvittelee että hommat siitä vain sitten valkkautuvat.
Nämä ovat vähän samanlaisia asioita elämäntilanteiden osalta kuin välimatkat, ikäerot yms. elämäntapojen erot.
Joillekin se sopii ja joillekin taas ei.
Se arki voi tulla hyvin nopeasti vastaan ja lastakin ajatellen ei kannata olla tekemisissä miehen kanssa joka ei ole 100% valmis olemaan siinä suhteessa sekä luomaan myös terveen ihmissuhteen siihen lapseen.
Itse tiedän omalta kohdaltani etten ole siihen valmis ja tahdon parisuhteen jossa on kaksi muuten vapaata aikuista enkä myöskään jaksaisi luoda ihmissuhdetta siihen lapseen. Tällöin on aika järkevää ymmärtää ettei yh-äiti sopisi.
Varmaan osa miehistä ja yh-äideistäkään ei käsittele asiaa eikä sitä lasta osana suhdetta ennen kuin vasta on pakko, mutta mielestäni sitä olisi hyvä miettiä jo etukäteen mitä se tarkoittaa niin itselle, suhteelle kuin sille toiselle osapuolelle.
Niin ja tietysti sille lapselle erityisesti.
Moikka.
En jaksanut aivan kaikkia tarinoita lukea, mutta ajatteli silti kertoa oman tarinani. Itse olen eronnut 8-vuotta sitten lasteni ollessa 7, 5 ja 3 vuotiaat. Lapsia tehdessä molemmat olimme halukkaita asiaan, mutta jossain vaiheessa exäni kuvioihin tulivat viina, lääkkeet ja vieraat naiset. Tätäkin aikani seurasin, mutta kuten arvaatte viina, lääkkeet ja pienet lapset eivät ole hyvä yhdistelmä. Kaiken huipukis mieheni onnistui juomaan perheellemme sellaiset velat että koskaan saa niitä hoidettu pois ja kyllä painoakin on kertynyt.
Tästä huolimatta olen jo kuusi vuotta sitten tavannut miehen jolla ei ole lapsia, mutta haluaa silti olla meidän kanssa :D Exäkin on mukana kuviossa jos ja kun itse jaksan lasten asioista hänellä ilmoittaa. Lapseni eivät halua olla hänen kanssa enää tekemisissä eikä isäkään juuri heistä välitä. Tästä huolimatta hän maksaa joka kuukausi elatus maksut minulle ja myös hänen nuorimmille lapsilleen jotka myös asuvat äitiensä kanssa. Ja nämä naiset joiden kanssa hän on lisääntynyt ovat tieneet aikaisemmista lapsista ja siitä ettei hän ole heidän kans tekemisissä. Se hiuka ihmetyttää että miksi minut rinnastetaan samaan ryhmään heidän kanssa jotka siis varsin hyvin tiesivät tilanteen...
Niin ja uusi pulla on tiluksessa meidän perheessä!!! Aurinkoista kevättä kaikille teille YH-ÄIDEILLE jotka oikeasti olette joutuneet tilanteeseenne tahtomattanne :D
Paras ja ainut keino saada lapseton mies saada sopeutumaan naisen elämään jolla on jo lapsia erityisesti useita on hankkia uusi yhteinen lapsi piakkoin.
Tällöin kyse ei ole enää naisesta ja hänen lapsistaan toisen miehen kanssa miehelle vaan yhteisestä perheestä.
Mutta mies joka tuohon lähtee täytyy olla valmis aloittamaan se perhe-elämä lähes heti. Silloin on turha haaveilla mistään tavanomaisesta lapsettomien sinkkujen parisuhteesta.
Se on lähes perhe-elämää päivästä yksi lähtien.
Hei haloo yh-äiti!!! Älä yhtään yritä kierrellä tosiasioita marttyyriksi ryhtymällä. Sinunlaistesi yh-äitien vastaavia nyyhkytarinoita on täällä pilvin pimein.
Eihän miehet yh-äidin naisellisuutta tms. ole asettanut kyseenalaiseksi. Vika on vain siinä, ettei juuri kukaan lapseton sinkkumies halua ryhtyä isäpuoleksi yh-naikkosen ex-miehen lapsia katsomaan, kuka täyspäinen mies sellaista haluaisi? En minä ainakaan.
Naisten yhteydenottojen perusteella olen huomannut, että kaikkein epätoivoisimpia miestä kaipaavia ovat juuri yh-äidit. Huomaa tosi helposti, ettei heillä ole vientiä juuri lainkaan.
Hei sinä Ei_ikinä_isäpuoleksi! Mietin että mistä empiirisesti olet selvittänyt tuon yh-äitien epätoivoisuusasteen verrattuna muihin yksinäisiin naisiin (varatuillahan ei liene syytä epätoivoon, kunhan hupia etsivät täältä). Ja tulin siihen johtopäätökseen, että epätoivoisuuden merkit täyttyvät mielestäsi, kun nainen on sinusta_tosissaan_kiinnostunut. Että mikähän tässä nyt oikein mättää, äiti-naisten miesmaku vai olisiko sinulla itselläsi heikko itsetunto ("vain epätoivoinen voi tehdä minulle aloitteen")?
Kun jotakin epämiellyttävää joku mies kirjoittaa naisesta joka on liian totta niin yleisimmät kommentit naisilta tilanteessa ovat:
-Mies on luuseri
-Mies on katkera
-Mies on kateellinen
-Mies on epätoivoinen
-MIehellä on heikko itsetunto
"Ja tulin siihen johtopäätökseen, että epätoivoisuuden merkit täyttyvät mielestäsi, kun nainen on sinusta_tosissaan_kiinnostunut. "
Sinun johtopäätökset ovat aika paskaa vaikken olekaan tuo kirjoittaja jolle vastsit.
Sori nyt vain, mutta herää todellisuuteen.
Yh-äidit ovat yleensä epätoivoisempia johtuen siitä että he ovat vähemmän kiinnostavia miesten mielestä.
Ikävää, mutta helvetin totta.
Heikko itsetunto on hyvä arvaus koska se on yleensä syynä kaikenlaisiin ongelmiin. Nuo 4 edellistäkin voidaan johtaa huonoon itsetuntoon.
Sen sijaan että yh-äidit ovat epätoivoisimpia kaipaisi selvennystä, koska vaikka itse soimit yleistyksiä tekeviä niin itse yleistät että yh-äidit ovat vähemmän kiinnostavia miesten mielestä. Jos sinua ja muutamaa muuta miestä palstalla ei yh-äidit kiinnosta niin sitä ei vielä voida yleistää kaikkiin miehiin.
Itse olen ainakin huomannut jotain ihan muuta, olen yli puolen vuoden ajan käynyt keskimäärin 2 treffeillä viikossa, yhtä miestä tavannut maksimissaan 5 kertaa. Eli löytyy niitäkin miehiä jotka ovat yh-äideistä kiinnostuneet. Ehkä neljännes miehistä on itse hiljentynyt, loput ovat halunneet tavata uudelleen ja uudelleen ja olen tavannutkin useita vielä muutaman kerran kunnes minua ei ole kiinnostanut enää jatkaa. Ei vaan ole kolahtanut.
Jos epätoivona pidetään sitä että treffejä sovitaan hyvissä ajoin ja ehkä jopa itse ehdotetaan niitä ja halutaan pitää niistä myös kiinni, niin pitää musitaa että pieniä lapsia ei voi jättää yksin kotiin, eli se että yh-äiti sopii tapaamisen miehen kanssa on vain yksi osa palettia, sen lisäksi pitää selvittää sopiiko se ajankohta sille joka lasta hoitaa. Viikko-ohjelmaan kuuluu paljon muutakin esim lasten harrastukset ja muut menot. Tapaamisten järjestäminen ei ole yhtä huoletonta kuin lapsettomalla ihmisellä muttei se tarkoita epätoivoa. Sellainen huoleton törmäillään ja kattellaan -asenne ei oikein sovi äidille joka asuu lastensa kanssa yksin. Silti ainakin itse katson aika tarkkaan millaisen ukon kotiini otan pyörimään, aika varma minun pitää tunteistani olla jotta miehen lapselleni esittelen.
Tuohon yh-äitien epätoivoon kommentoisin myös.
En koe olevani epätoivoinen enkä yksinäinen, koska minulla on teini-ikäinen lapseni seuranani. Viihdymme hyvin keskenämme, enkä halua ketään sotkemaan hyvin toimivia arkikuvioitamme. Toisin sanoen, voisin seurustella, MUTTA kun tapaamani miehet haluavat niin kovasti muuttaa yhteen. Tutustumisen kannalta kuitenkin perinteinen seurustelu olisi ihan hyvä vaihtoehto. Seurustelevathan nuoretkin jopa vuosia, ennenkuin muuttavat kimppaan, mikseivät siis aikuiset? Painostus yhteen muuttamisesta on kuitenkin ollut omalla kohdallani välillä sen verran rajua, että olen mieluummin lopettanut suhteen siihen.
Kun lapsi muuttaa kotoa, voin katsella maailmaa toisin, ja siinä vaiheessa voin harkita yhteenmuuttoa mieluisan kumppanin kanssa.
Muutama lapseton aikuinen mies on minulle todennut surevansa kovasti yksinäisyyttään, ja ovat sanoneet, että hyvähän sinun on kun sinulla on lapsi, eikä tarvitse olla yksin. Allekirjoitan tämän täysin, lapseni antaa elämälleni tarkoituksen.
Mihinkähän kategoriaan minut luokiteltaisiin? Poikani asuu minun ja isänsä luona 50/50. Elatusmaksuja en saa, asun omistusasunnossa ja käyn töissä.
Olenko luuseriYH? Mulle ei ennen tätä ketjua tullut mieleenkään, miten kielteisesti eronneeseen äitiin jotkut voivat suhtautua. Treffikokemusten perusteella voisin sanoa, että minun "lapsellisuuteni" ei ole ollut miinus niille miehille, joita olen tavannut.
Se on tosiaan jäänyt määrittelemättä tässä että tarkoittaako yh yksinhuoltajaa vai yhteishuoltajaa. Vielä epäselvempi on määriltemä "luuseriYH", lienee jokaisen oma näkemys asiasta.
Itse olen ajatellut että yh tarkoittaa yhteis- ja yksinhuoltajia ja yleensä naisia. Yh-isä taas tarkoittaa yksinhuoltajaisää, yhteishuoltajuutta ei yleensä miehen kohdalla ole tarvetta edes mainita.
Minusta tässä ketjussa on ollut tarkoituksena juuri tuoda esille sitä ettei yh ole mikään ihmislaji, jonka kaikki edustajat ovat samanlaisia. On yksinhuoltajaa, yhteishuoltajaa, naista, miestä, varakasta, köyhää, fiksua, tyhmää, laihaa ja lihavaa. Ja kaikkea siltä väliltä. Toisaalta sen nyt pitäisi olla itsestäänselvää ettei lapsen huoltajuuskuvio vielä kerro ihmisen muista ominaisuuksista mitään mutta näin ei todellakaan tunnu olevan.