myöntää olleenne väärässä, tuleeko mieleen ensimäisenä nöyryyttäminen ja halu ottaa revanssi. :) onko niin kova huoli alakynteenjäämisestä että keksitte vaikka sitten juonia kasvojenne säilyttämiseksi. :)
ei hätää työpaikkojen ulkoistaminen, työpaikkojen menettämisen uhka saa monetkin käyttäytymään juuri noin, tosin epäedulista esimieten silmissä eikä käytös kuvasta sitä todellisuutta jonka tahdotte näkyvän.
:) p.s entä huomaatteko itsessä kykenemättömyyttä "kuunella " muiden ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita. Ettekö, no inhimillistä kylläkin mutta ei fiksua jos itseään fiksuna pitää. Mukavaa päivän jatkoa innolla odotan kirjallisia näkemyksiänne :)
ei hätää työpaikkojen ulkoistaminen, työpaikkojen menettämisen uhka saa monetkin käyttäytymään juuri noin, tosin epäedulista esimieten silmissä eikä käytös kuvasta sitä todellisuutta jonka tahdotte näkyvän.
:) p.s entä huomaatteko itsessä kykenemättömyyttä "kuunella " muiden ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita. Ettekö, no inhimillistä kylläkin mutta ei fiksua jos itseään fiksuna pitää. Mukavaa päivän jatkoa innolla odotan kirjallisia näkemyksiänne :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aloituksesi kertoo tyypillisestä hoitoalan duunarista. Yliempaattiset persoonat hakeutuvat mielellään ammatteihin, joista ei ole pitkä matka siirtyä asiakkaaksi, kun niinsanotusti uupuu.
Näkemykseni on, että työn tulos on melko surkea, jos energia kuluu kuvaamiisi asioihin. Mut siksihän monet kunnat ovatkin perseaukisia. Niiden palkkalistoilla on liuta ämmiä, joiden työaika kuluu just tuollaisia pohtiessa.
Jos olisin pomosi, saisit päivän päätteeksi lemput!
Aivan huippu osuva kirjoitus. Yliempaattisuudesta ei ole pitkä matka ylireagointiin ja tunteet voivat sumentaa järjen työpaikallakin. Kauan odotettu sosiaalitoimen tai hoitoalan työ muuttuukin muitten ihmisten ylianalysoinniksi. "Syvällisen" analysoinnin pohjalta sitten suututaan, koetaan joutuneensa vääryyden kohteeksi ja muuten luetaan rivien välistä sellaista mitä siellä ei oikeasti ole.
Jos olisin alaisesi niin raportoisin sinusta esimiehellesi tai lähtisin vähin äänin eri hommiin.
HEH raportoisit esimiehelle... tekisit itse ihan samaa ylianalysointia ja vatvomista, ja sitten lähtisit kyttäystulostesi kanssa ihan esimiehelle sössäämään ja selittelemään.
Esimiestä ei mikään piristä yhtä paljon kuin alaistenvälisten psykoanalyysien tulokset !11!!
Tuo kaikki vain osoittaa, että kirjoitukset hoitoalan pahoinvoinnista pitävät hyvin paikkansa. Mitenpä ulkopuoliselle tulisi edes mieleen, mitä kaikkea valkoinen hymyilevä yhteisö pitää seiniensä sisällä. Hmmm.. ehdotan että hoitoalan työt siirretään asteittain miehille, jolloin turha analysointi jää vähemmälle.
Mahdolliset riskit ja niiden ennakoiminen:
-Labr: Siellä tutkitaan joukolla uutta konetta. Koneen kansi on yhä auki
-Mr.keskus: Pitää linjoja varattuna. Autoja huolletaan ja vaihdetaan
-Hoitotyö: Eipä paljon huvita itkevät ihmiset, mutta kertokaa mikä hätänä
-Lääkintä: Joo, yks tuttu edustaja myy näitä, antakaa niitä
-Puhdistus: Tunkekaan ne kaikki tuohon tehokkaaseen jättimersuun
-Hankinnat: Hei, keneen voitas kokeilla näitä
-Ateriat: Makkaraa sen eri muodoissa. Myös vellinä.
hmm, ei ole oikeastaan tullut mieleenkään että systeemin voisi nähdä harmonisena. Näkyyhän se vittuilu ja pottuilu tiskin tällekin puolelle.
:)tahtoisitko tarkemmin "oman pahan olon jaksossa kertoa lisää agressiohistoriastasi.
"... myöntää olleenne väärässä" KOEN HALUTTOMUUTTA MYÖNTÄÄ
, tuleeko mieleen ensimäisenä nöyryyttäminen EI
ja halu ottaa revanssi. EN HALUA REVANSSIA, VAAN HALUAN OLLA OIKEASSA
:) MITÄHÄN TÄMÄ HYMIÖ KUVASTAA TÄSSÄ KOHTAA?
onko niin kova huoli alakynteenjäämisestä että keksitte vaikka sitten juonia kasvojenne säilyttämiseksi. :) NOH EI MULLA NYT NIIN SUURI HUOLI OLE. JUONITTELU JA KASVOJEN SÄILYTTÄMINEN TUPPAAVAT SULKEA TOISENSA PIKEMMINKIN POIS...
ei hätää työpaikkojen ulkoistaminen, työpaikkojen menettämisen uhka saa monetkin käyttäytymään juuri noin, tosin epäedulista esimieten silmissä eikä käytös kuvasta sitä todellisuutta jonka tahdotte näkyvän. ERI MIELTÄ. VALITETTAVASTI ITSEKÄS KIILAAMINEN JA SOOLOILU USEIN PALKITAAN. TUSKIN EDUSTAT KAIKKIA ESIMIEHIÄ TÄSSÄ.
:) MIKÄ NYT HYMYILYTTÄÄ? VITTUILET VAI?
p.s entä huomaatteko itsessä kykenemättömyyttä "kuunella " muiden ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita. HUOMAAN
Ettekö, no inhimillistä kylläkin mutta ei fiksua KUKA TÄSSÄ NYT FIKSUUTEEN ON PYRKIMÄSSÄKÄÄN? ERITTÄIN VITTUMAISTA PÄIVÄNJATKOA JA KIITOS PANOKSESTASI MAAILMANPARANNUKSEN OSALTA,
TERSEISIN LISKO !1!!11
kukaan ihminen ei halua olla väärässä, mut tosiasioden edessä jokaisen on myönnettävä virheensä.
olisikin. Vaan kun siitä voidaan kiistellä loputtomiin, että mikä on tosiasia. Esimerkiksi, onko sopivaa toimia jollain tavalla vai eikö ole sopivaa. Lopputulos on se, että joku on loukkaantunut ja toinen on loukkaantunut siitä että joku on loukkaantunut.
jos ja kun tunnistitte heräävän aggression fyysisen tunteen :) tuntuivatko oireet sydämessä. Saako aggressio teidät juoruilemaan ja puhumaan toisista ihmisistä huhu/perättömiä juoruja.
Olisi äärimäisen tärkeää sietämään myös pahaa oloa tässä mielihyvää hakevassa kulttuurisssa jossa tunnusomaista on paeta pahaa oloa :)
En koe haluttomuutta myöntää olevani väärässä.
Jos olen väärässä se ei ole nöyrtymistä, eikä nöyristelyä vaan tosiasia joka on vaan hyväksyttävä. Ei siinä mitään kasvoja menetetä.
Työpaikan menettämisen pelossa, jos ruvetaan vaikka käyttämään henkisiä aseita minä häivyn, jos tilanne käy tukalaksi....eli ruvetaan mielistelee vääryyttä.
Sanon vaikka itseni irti, jos ei muu auta.
En huomaa kyvyttämyyttä kuunnella muita, mutta tunteita en aina osaa tulkita oikein, enkä jaksa mennä toisen asemaan aina. En tietenkään näytä sitä toiselle, mutta kai sen toinen aistii.
Sitä kun tarpeeksi kauan on ollut tunteiden tulkkina alkaa väsymään, ja sen takia en tee työtä missä vaaditaan suurta empatiaa.