Itse pettäneenä henkilönä tiedän, millaisesta oman puolison piittaamattomuudesta pettämisessä on kysymys. Tietenkään en halunnut vakikumppaniani tarkoituksellisesti loukata, en minä siksi pettänyt. Tietenkään en halunnut hänen mitenkään kärsivän, mutta kaiken tämän ohi meni se oma itsekkyys. Tein mitä tein, silläkin uhalla että puolisoni saa tästä kärsiä. Oma elämänkokemus meni kumpanini hyvinvoinnin edelle kirkkaasti.
Mielestäni tämä kertoo vahvasti siitä, ettei tuolloinen parisuhde ollut minulle tarpeeksi merkittävä. En tietenkään voi varmaksi sanoa, mutta uskon, että kun suhteessa on oikeaa, aitoa arvostusta toista kohtaan, silloin ei petetä.
Näiden ajatusteni pohjalta toteankin, että pettämistä ei todellakaan kannata antaa anteeksi. Miksi pitäisi antaa anteeksi ihmiselle, joka ei sinusta tarpeeksi piittaa? En keksi mitään muita perusteluita yhteisen elon jatkamiselle kuin yhteisten lasten hyvinvointi. Onko kuitenkaan mahdollista tarjota hyvää kotia lapsille, jos parisuhteessa ei arvostusta ole? Ero ei turmele lasta, vaikka onkin ikävä asia. Toisaalta on sellaisiakin ihmisiä, joille materia on tärkeämpää kuin keskinäinen arvostus.
Itse en pettämistä antaisi anteeksi, koska tiedän, ettei pettävä kumppani aidosti arvosta minun hyvinvointiani.
Mielestäni tämä kertoo vahvasti siitä, ettei tuolloinen parisuhde ollut minulle tarpeeksi merkittävä. En tietenkään voi varmaksi sanoa, mutta uskon, että kun suhteessa on oikeaa, aitoa arvostusta toista kohtaan, silloin ei petetä.
Näiden ajatusteni pohjalta toteankin, että pettämistä ei todellakaan kannata antaa anteeksi. Miksi pitäisi antaa anteeksi ihmiselle, joka ei sinusta tarpeeksi piittaa? En keksi mitään muita perusteluita yhteisen elon jatkamiselle kuin yhteisten lasten hyvinvointi. Onko kuitenkaan mahdollista tarjota hyvää kotia lapsille, jos parisuhteessa ei arvostusta ole? Ero ei turmele lasta, vaikka onkin ikävä asia. Toisaalta on sellaisiakin ihmisiä, joille materia on tärkeämpää kuin keskinäinen arvostus.
Itse en pettämistä antaisi anteeksi, koska tiedän, ettei pettävä kumppani aidosti arvosta minun hyvinvointiani.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Haluaisin kuulla mielipiteesi seuraavanlaisesta tilanteesta.
Mies viestittelee exänsä kanssa ja lähettää hänelle mm. viestin "tein virheen kun päästin sinut menemään" ja puhuu myös muista asioista exänsä kanssa jotka eivät kestä päivänvaloa. Hän tekee sitä siitä huolimatta että olen jo ilmaissut että heidän yhteydenpitonsa ahdistaa minua.
Koin tämän pettämisenä.
Tämän jälkeen kuitenkin mies katuu todella syvästi tekoaan ja haluaa tehdä kaikkensa asian korjatakseen ja kertoo että olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja että nuo viestittelyt eivät merkinneet hänelle mitään.
Mitä olet mieltä siitä kannattaako sellaisessa tapauksessa antaa anteeksi?
Haluan vielä lisätä että tapahtuneesta on aikaa monen monta kuukautta ja olemme puineet asiaa uudelleen ja uudelleen. Jostain syystä en pääse yli vaikka mies tekee kaikkensa. Hän jopa myönti sen että teon takana oli itsekkyys, se että ei arvostanut tarpeeksi suhdettamme silloin, mutta että nyt olen hänelle kaikkein tärkeintä ja haluaa perheen kansssani. Mietin olenko liian ehdoton. Haluaisin päästä yli mutta en tiedä miten ja pelkään että en koskaan pääse yli.
En antaisi anteeksi. Kertomassasi tarinassa on kyse juuri siitä mistä kirjoitin. Katua voi aina ja pyytää anteeksi, mutta mietihän mitä hän teki. Ei hän piitannut sinusta tuolla hetkellä vähääkään.
Eroaminen on tietenkin riskipeliä, kun voi olla, ettei parempaakaan ole luvassa :(
Jos voit hyväksyä sen, ettei miehesi arvosta sinua tuon enempää, sitten kai suhteellanne on toivoa.
Hän on todellakin tehnyt kaikkensa, on valmis puhumaan tapahtuneesta uudelleen ja uudelleen ja että olen hänen elämänsä nainen ja että hän ei ikinä anna itselleen anteeksi sitä mitä hän teki. Hän on valmis antamaan aikaa, antamaan mitä vain että pääsisin yli.
Sinä voit antaa tietysti hänelle toisen mahdollisuuden. En kuitenkaan usko, että hän tuosta mihinkään muuttuu, ihminen on mitä on. Epäilisitkö aina mitä hän puuhailee? Voisitko hyväksyö hänet puuhasteluineen? Hän on pettämiseen taipuvainen tyyppi, joten mietihän mitä hän tekee silloin, kun suhdettanne kohtaa esim. jokin toinen kriisi. Pitääkö hän puoliasi vaikealla hetkellä? Selvästi suhteestanne puuttuu jotain, mitä hän on kaivannut exässään. Kysy häneltä suoraan mitä se jokin on.
Voisitko kuvitella, että eläisitte avoimesti avoimessa suhteessa, jossa ei tarvitsisi omia seikkailuja salata?
Me ollaan puhuttu tästä tosi paljon miehen kanssa.
Hän mm. sanoi että että hän on kasvanut viimeisen vuoden aikana ihmisenä todella paljon. Sanoin hänelle siihen että mikäli ihminen ihan oikeasti muuttuu se vaatii jonkin kriisin ja pohjalla käymisen että muuttuu. Hän snaoi että on todella käynyt pohjalla. Hän tuntee mielettömän paljon syyllisyyttä tapahtuneesta ja sanoi että ne hänen viestinsä olivat hänen elämänsä pahin virhe.
Minäkin tiedän että ihmiset eivät muutu helposti ja tästä syystä olen kysellyt hyvin tarkasti näistä asioista. Hän sanoo että on kasvanut ihmisenä ja löytänyt itsestään puolen joka on ollut kadoksissa ja että on ottanut opikseen.
Hän pitää puoliani vaikealla hetkellä ja muuten on kohdellut minua todella hyvin. Tuo on ainut asia mitä olen koskaan joutunut kärsimään hänen vuokseen.
Olemme puhuneet avoimuudesta ja rehellisyydestä todella paljon ja minusta tuntuu että hän on oikeasti on tajunnut asioita.
Hän sanoo että ei ole koskaan tuntenut niin suuria tunteita mitä minua kohtaan tuntee ja että nuo viestit hän laittoi koska oli sekaisin ja osittain jostain oudosta velvollisuudesta.
Ei muuttuminen vaadi mitään pohjalla käymistä. Se vaatii vain tahtoa. Omaa tahtoa, ei kumppanin tahtoa.
Mutta astupa hetkeksi petturin kenkiin ja mieti mitä sanoisit jos olisit pettänyt mutta et kuitenkaan halua erota vanhasta turvallisesta suhteesta. Sanoisit tietenkin sen mitä KAIKKI petturit sanoo: "Nyt vasta tajuan että haluan olla sinun kanssasi. Haluan muuttua paremmaksi." Se joka on tosissaan suhteessa tajuaa ja tietää kyllä että toinen on tärkeintä maailmassa, siihen ei tarvita pettämisiä tuomaan tajuamista. Tuo on vain se fraasi millä petetyn saa rauhoittumaan. Petetylle kerrotaan kaikki mitä hän haluaa kuulla, vaikka se ei pitäisi paikkaansa. Käyttäydytään myös niinkuin petetty haluaa, niin kauan kunnes hän näyttää rauhoittuneen. Sitten alkaa taas pettämispuuhat.
Minäkin petin edellisessä suhteessa ja se johtui nimenomaan siitä arvostuksen puutteesta minkä ap. jo mainitsikin. Kun sain anteeksi, se tarkoitti minulle samaa kuin "Ei se sinun tekosi niin paha ollut, ja siksi voit tehdä niin uudelleenkin".
Suosittelen etsimään sopivamman. Olen vahvasti sitä mieltä että sopivan kumppanin kanssa ei ole mitään tarvetta pettää.
"Karu totuus" , hhaluan kysyä onko sinun mielestäsi tekstiviestittely pettämistä? Olen pohtinut asiaa paljon ja en ole tullut lopulliseen lopputulokseen siitä onko tekstailu pettämistä.
Mies ei silloin ollut valmis suhteeseen, edellinen suhde oli käsittelemättä, siitä syystä hän ei ollut valmis suhteeseen, hän ei osannut olla tosissaan suhteessa koska ei kertomansa mukaan ollut valmis siihen silloin.
Tällä hetkellä tilanne on aivan toinen ja miehellä on todellakin tahtoa tehdä kaikkensa. Minä vaan olen jäänyt menneeseen, ehkä pysyvästi.
Kirjoitit tuossa alussa, että mies oli tektannut exälleen näin: "tein virheen kun päästin sinut menemään".
Tuo kertoo kaiken, mielestäni.
Minusta tuntuu siltä, että sinä haluat antaa miehellesi anteeksi. Toivottavasti et ole niitä vaimoja/tyttöystäviä, joita sitten vain petetään uudelleen ja uudelleen. Joskus on niin, että kun pettämisen saa anteeksi, se koetaan ikäänkuin lupana tehdä sama uudelleen. Kun kumppanisi huomaa, että kärystä päästäänkin yli, on kynnys pettää uudelleen matalampi.
Olet vaikean valinnan edessä. Anna ajan kulua hieman ja löydät oikean vastauksen.
Tuossa sinun päätelmässä on vain yksi paha juttu. Mistä tiedät, että seuraava jonka kanssa menet suhteeseen ja itse olet "tosissasi" ei koe suhdettanne "tarpeeksi merkittäväksi"?
Eli ethän sinä voi tietää toisesta miten hän kokee suhteen. Suusta tulee yhtä ja teot voivat olla toista. Siksi tulisi lopettaa se pettäminen jo ennenkuin se alkaa, eikä analysoida tilannetta pettämisen jälkeen.
Se onkin kaikkein vaikeinta, se yksi ainut lause.
Sen verran olen ehkä oppinut tuntemaan miestä että kyse ei ole tapapettäjästä.... hän on todella nähnyt mitä saa aikaan mikäli on yhteyksiä toisiin naisiin, olen "kostanut" sen verran pahasti puheillani ja kaikella että kertomaasi "lupaa" hänellä ei ole....
Olen antanut ajan kulua, aikaa kuluu ja kuluu, suhde muuttuu aina vaan vakavammaksi, hän haluaisi kihloihin ja viettää loppuelämäni kanssani, hän on valmis tekemään ihan mitä vaan. Minä puolestani junnaan paikallani, en pääse eteenpäin vaikka haluaisin. Olen vaan tekemässä valintaa loputtomasti ja se kuluttaa. Haluan olla hänen kanssaan ja kaikki toimii mutta taas toisaalta en ikinä ajatellut että alkuaikana voisi sen oikean kanssa tapahtua jotain tuollaista.
Kertomasi perusteella minä en luottaisi tähän mieheen. Ei tuollaista pitäisi tapahtua varsinkaan suhteen alkuaikoina. Teillä olisi kaikenlaisia haasteita edessä pitkässä parisuhteessa, joten miten luulet hänen käyttäytyvän sitten, jos hän jo nyt menee tuollaista tekemään.
Sinä kovasti puolustelet miestäsi. Haluat antaa anteeksi, joten ehkä sinun täytyy antaa hänelle toinen mahdollisuus, mutta valmistaudu pahimpaan. Pettäminen tulee ehkä olemaan osa teidän parisuhdetta. Pystytkö hyväksymään sen?
Tapahtumista on jo niin kauan aikaa joten olen jo pitkässä parisuhteessa. Niitä haasteita läpikävin oikeastaan silloin alkuaikoina. Olen miettinyt nuo kaikki asiat läpi ja monta muuta asiaa jo silloin aikoinaan ja jokaisesta asiasta jota olen miettinyt olen myös keskustellut miehen kanssa. En oikeastaan usko että pettäminen tulee olemaan tulevaisuuden ongelma mutta menneisyyden ongelma se on. Tulevaisuuden ongelma se voisi olla ellei mieheni kertaalleen olisi käynyt läpi sen mihin se johtaa. Tiedän myös hänen menneisyydestään sen verran että hän ei ole koskaan pettänyt, eikä hän tälläkään kertaa minua fyysisesti pettänyt. Minusta asiat riippuu paljon siitäkin kuinka paljon asioista keskutellaan että kuinka kartalla ollaan. Suurin ongelmani minulla on se kuinka pääsen yli menneisyyden tapahtumista, olen jo nähnyt kuinka tosissaan mies muuten on kanssani.
En todellakaan puolustele miestäni ja olen edelleen vihainen vaikka tapahtumista on aikaa ja hän on edelleen saanut asiasta kuulla. En ole sellainen alistuva naistyyppi jolle kaikki käy.
Minun ongelmani on se että en pääse katkeruudesta enkä unohda. Haluaisin oppia anteeksiantoa mutta en tiedä miten.
Eipä tähän enää muuta osaa sanoa, kuin että anna ajan vielä kulua hieman lisää. Keskustelkaa, puhukaa siitä mitä suhteelta ja tulevaisuudelta haluatte. Kerro, kuinka loukkaantunut olet, ja kuinka paljon sinua loukkaisi se, jos juttu toistuisi.
Fakta lienee se, että täydellisesti et pysty mieheesi luottamaan koskaan, koska et pysty tätä ikinä unohtamaan. Pitäisikö teidän vaikka kokeilla jotain taukoa suhteesta, olla erossa jonkin aikaa, jotta huomaat miten asiat mielessäsi kehittyvät.
Tsemppiä! :)
Hän tietää todellakin että jos mitään vastaavaa tapahtuu uudelleen jätän hänet, en usko että hänellä on aikeita toistaa virheitään.
Luotan häneen jotenkin "järjen tasolla" siis järjellä pystyn luottamaan ja olen kohtuu varma että hän ei tärkeistä asioista valhetele, hän on ihan oikeasti ottanut opikseen. Mutta jotenkin tunteen tasolla alitajuisesti en luota vaikka järjellä luotankin. Se on sellainen outo tunne millä ei oikeasti ole mitään todellisuus pohjaa. Kun luottamus kerran rikotaan, se ei koskaan palaudu samanlaiseksi mitä se oli ennenkuin se rikotaan, sen olen jo hyväksynyt. Ennen luottamuksen rikkomista se on jotenkin itsestäänselvää että toinen ei satuta tai tee selän takana asioita, sitä ei kyseenalaista. Mutta kun kerran on saanut selville että näin kuitenkin kävi se ei tule koskaan muuttumaan täysin sellaiseksi mitä se olisi ollut ilman luottamuksen rikkomista.
Taukoa olen yrittänyt mutta tulee liian ikävä. Tauolla huomaan kuinka vahvat minun tunteeni ovat.
Meillä on oikeasti muuten asiat aika hyvin ja kaikki toimii. Tämä yksi ainut asia minua kalvaa, usein saatan olla pitkään ajattelematta asiaa mutta sitten taas iskee sellainen ahdistus. Tämä on asia jota minun täytyy itse työstää ja aika sen näyttää miksi se siitä kehittyy. Haluiaisin vaan oppia anteeksiantoa, joskus tuntuu että en tiedä mitä anteeksiantaminen edes on ja mietin olenko ikinä antanut anteeksi mitään minulle tehtyjä vääryyksiä kerta en ihan oikeasti tiedä mitä anteeksianto on.
Kiitos sinulle ajatuksistasi.
Poimin muutamia kohtia tuosta kirjoituksestasi.
”…itsestäänselvää että toinen ei satuta tai tee selän takana asioita, sitä ei kyseenalaista.”
Minusta tuo on pettämisen pahin muoto, jos todella on mollattu ja tehty jotain mikä on ollut sinua kohtaan negatiivista tai alentavaa. Itse en voisi luottaa toisen rehellisyyteen oikein mitenkään. Mutta jos pettämiseen ei liity mitään itseäni kohtaan eli sekään puukottamista, siitä voisi olla mahdollista toipua.
Jotenkin olen pettymysten kautta oppinut, että toista ihmistä ei voi ohjata ulkopäin, hän tekee itse omat päätöksensä. En siis edes odota että toinen tekee aina mieleni mukaan. Tämä luottamuksen menetyksen tosin koin jo nuorena aikuisia kohtaa. Pettymys oli kamala, mutta jonkinlaisen kultaisen keskitien olen löytänyt. Tietynlainen epävarmuus kuuluu elämään ja sen kanssa opitaan elämään.
”…olenko ikinä antanut anteeksi mitään minulle tehtyjä vääryyksiä…”
Anteeksiantoon liittyy ymmärrys siitä, mikä sai toisen käyttäytymään huonosti. Pitää osata asettua hänen asemaansa. Entä jos teossa ei ollutkaan mitään juuri sinua vastaan suunnattua? Se olikin hänen virheellinen tapa ratkaista jotain omaa ongelmaansa? Jos ajattelee vain kaiken itsensä kautta, ei ole mahdollista antaa koskaan mitään anteeksikaan.
Eikä anteeksianto tarkoita että hyväksyisit hänen tekonsa. Sinulla on oikeus käsitellä niitä. Kun olette puhuneet myös sinun itsesi täytyy miettiä yksin niitä. Etsiä omia vastauksiasi vaikka siihen, mikä tuossa tarkalleen ottaen loukkasi? Ihan konkreettisien asioiden kautta. Näin voit oppia itsestäsi lisää, omasta tavastasi reagoida ja tuntea. Ehkä sen jälkeen on helpompaa hyväksyä toinen viallisena ja keskeneräisenä yksilönä. Asettaa rajat itsellensä ja toiselle.
Teko oli väärin ja sinulla on oikeus olla vihainen. Loputon märehtiminen vain ei poista tehtyä tekoa. Jatkuva kaivelu vain nostaa katkeruutta ja vie energiaa tästä hetkestä. Toki asiaa voi silloin tällöin pohtia, lopulta se hiljaksiin siirtyy historiaan.
"Tein mitä tein, silläkin uhalla että puolisoni saa tästä kärsiä. Oma elämänkokemus meni kumpanini hyvinvoinnin edelle kirkkaasti."
Kuulostaa pahalta, teit pettämisen lähinnä kostoksi. Kannattiko kostaa, eikö olisi ollut viisaampaa ajatella mihin itsensä moisella tavalla laittaa. Elämäsi tuskin parani. Vaikka löytyykin paljon puhe- ja vuodekumppaneita, jotka tuntuvat arvostavan. Tuskin tunnet heitä kovin monelta suunnalta, sitä miten todellinen arki menee, mitä hänen menneisyydestään saattaakin tulla kummittelemaan elämään.
Mikä on hänen tapansa elää rahatalouden kanssa, tai miten osaa ottaa osaa kodin töihin, onko peukalo keskellä kämmentä. Minkälainen on hän todelliselta luonteeltaan, onki riskejä luonnehäiriöstä tai masennuksesta. Esim. palanneet ja monesti eronneet rauhanturvaajat, moni on heistä sairastunut matkallaan, joka tulee esiin jatkuvasti elämässä, kiivastuminen pienistä asioista, täysi välinpitämättömyys muista ihmisistä. Sotilas on aina sotilas kotonakin, eli kestätkö ainaisen käskytyksen.
Ap on oikeassa.
Jos suhde merkitsee ja kumppania rakastaa silloin ei petä.
Jos suhde ei merkitse mitään ja hakusessa on parempi kumppani, silloin pettämistä tapahtuu. Huom! se kenen kanssa petetään ei aina ole se kenen kanssa haluaa olla, se on vain pakoa arjesta. Oikeasti pitäisi edellinen suhde lopettaa, olla hetki yksin ja etsiä sitten vasta seuraavaa. Ainoastaan silloin kun on käsitellyt edellisen suhteen ja virheet mitä siinä tuli tehtyä, on valmis uuteen rakkauteen.
Niinhän se minun kohdallani oli että mies ei ollut valmis rakkauteen koska edellistä suhdetta ei oltu vielä käsitelty. Siinä satuttaa juuri se että hän ei ollut valmis antamaan minulle mitään silloin. Tiedän sen ja mies tietää sen nyt että edellinen suhde pitää lopettaa, olla hetki yksin ja etsiä sitten vasta seuraavaa, me molemmat se tiedetään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
"Anteeksiantoon liittyy ymmärrys siitä, mikä sai toisen käyttäytymään huonosti. "
Ehkä siinä on se että en täysin ymmärrä. Hän on selittänyt kaikki mitä hän osaa tapahtuneesta kertoa mutta en silti ymmärrä hänen toimintaansa silloin eikä hän itsekään ymmärrä. Mikään tapahtuneessa ei kuulosta loogiselta ja siitä syystä on vaikea ymmärtää. Ehkä olen järki ihminen että en edes osaa käsitellä asoita muilla kun järjellä. Kun en järjellä tapahtuneita asioita ymmärrä, en ymmärrä niitä lainkaan.
Onhan se nähty ja koettu, että pettäjä jatkaa "hauskanpitoaan", vaikka ei erityisemmin edes välitä väliaikaisesta salasuhteestaan ja näkee että petetty puoliso kituu ja kärsii itsensä puolikuoliaaksi.
Näin kävi meilläkin, mies jatkoi pelleilyään ja egonsa pönkitystä vielä 3kk kiinnijäämisen jälkeen. Sitten uutuudenviehätys meni ohi ja häntä alkoi hävettää. Tämä nainen kun ei ollut mikään raikas, kiva ja kaunis neitonen, vaan siiderin pöhöttämä keski-ikäinen kaakattaja.
Se minua järkytti oikeastaan kaikkein eniten, miten mies veti avioliittomme vessanpöntöstä alas jonkun vuoksi, jonka seurassa hänestä olisi ollut noloa näyttäytyä julkisesti! Voiko tuon vähempää välittää?
Mieskin selitteli jatkuvasti jälkeenpäin että "ei se ollut mitään vakavaa, mä pidin vain vähän hauskaa". Olin kolme viikkoa sairaslomalla vuodepotilaana ja itkin itseni kuiviin sen "hauskanpidon" vuoksi (veljeni oli hiljattain kuollut, olin myös saanut keskenmenon, enkä kestänyt tätä iskua heti siihen perään) ja mies sen kuin jatkoi!
Ihmiset pystyy valehtelemaan kumppanilleen kirkkain silmin, vaikka puoliso olisi kuinka hajalla asiasta. Tiedän tapauksen, jossa mies kärysi vuoden salasuhteen jälkeen, vannoi seuraavan vuoden lopettaneensa suhteen, kunnes taas jäi kiinni. Jossain vaiheessa se valehtelu kai ei tunnu enää yhtään miltään.
Ainut asia on, että jossain vaiheessa valehtelu tulee kyllä esiin. Totuus löytyy, mutta liian myöhäänkö.
Minäkin tiedän samankaltaisen tapauksen, oman tapaukseni. Kun kuulin pettämisestä menin pois tolaltani ja mies teki kaikkensa saadakseni minut rauhoittumaan, vannoi että ei enää ikinä ja että nyt hän ymmärtää mikä on tärkeintä. Ajattelin että ehkä hän oppii siitä, hän näytti todella katuvalta. No vuoden päästä jäi kiinni uudestaan. Ja sama juttu, molempien puolelta, mies vannoi ja minä ajattelin että kyllä hän NYT on tajunnut. No eipä ollut, taas meni pari vuotta kun kärysi ja saman naisen kanssa kuin aiemminkin. Sillä kertaa minä olin oppinut, mies ei muutu eikä häneen voi ikinä luottaa. Luottamushan oli oikeasti mennyt jo ensimmäisellä pettämisellä, mutta yritin luottaa. Turhaan. Kunpa olisin tehnyt kaiken toisin ja lähtenyt heti. Olisi se kirpaissut, mutta nyt kirpaisi vielä enemmän. No nyt elämä jo hymyilee.
Niinpä niin, saman olen kokenut minäkin ja päätynyt siihen, että riittävän fiksut miehet eivät petä ja valehtele koko ikäänsä, kuten mieheni tekee. Älykkäät oppivat - tyhmät eivät. Tällaiset miehet eivät kasva pettämisestä pois vaan vahvistavat omaa käyttäytymismalliaan. Selityksenä saattaa olla jokin riita, se ettei kumppani rakasta tarpeeksi tai ihan mikä tahansa asia, joka mieluusti liittyy omaan kumppaniin tai elämäntilanteeseen.
Se on uskomatonta, miten ylimielisesti mies voikaan suhtautua omiin pettämisiin, tyyliin "se oli vain seksiä, panemista"! Noh, siihen riittääkin se, että saa jonkun - lähes kenet tahansa - isketyksi kapakasta tosimiehen malliin, ehkäisystä puhumattakaan. Vastuuntunnotonta ja erittäin itsekästä! Sitten oletetaan ettei asiasta kysellä koska se on "kiusaamista".
Mies on saanut naiset lankeamaan paremmin viime aikoina, koska hän on voinut kertoa tarinaa siitä, miten kovaa on elää syöpäsairaan kumppanin rinnalla! Ja samalla tartuttaa tähän sukupuolitauteja, mitä hän ei tietenkään kerro näille kaadoilleen...ja kuinka moni nainen onkaan ollut valmis lohduttamaan kamalan kohtalon kokenutta miestäni.
Eli mies on pettänyt luottamukseni pahemmalla mahdollisella tavalla - silti olettaa että minun on vain ymmärrettävä häntä, koska valehtelu on osa hänen persoonallisuuttaan, mistä on vaikea luopua ja ettei hänkään vaadi minua muuttamaan itseään...Aivan oikein: ei vaadikaan! Kukapa haluaisi uskollisesta puolisostaan pettäjää!
Nykyinen vaimo on vain tulevaisuudessa ex-vaimo.
Ihan samalla lailla nainen selittää pettämistään "hellyydenpuutteella" tai "huomioimisella" jne..
Ei ole pelkästään miesten tauti vaan ihan samalla lailla naisetkin tekevät ja suhtautuvat pettämisiinsä ihan yhtä ylimielisesti.
Olisiko oma lehmä ojassa, älä anna antteksi niin saatan saada puolisosi.
SÄÄÄÄLITTÄVÄÄÄÄÄ
Miksi kenenkään pitäisi tuhlata elämänsä epärehellisen ihmisen rinnalla? Minusta on hyvä että joillakin on uskallusta lähteä suhteesta jossa voi huonosti. Ja on myös hyvä että täältä saa tukea. Heikkoina hetkinä sitä ajattelee helposti että muutenhan kaikki on ihan hyvin, ja jatkaa kärsimistä vain koska pelkää lähteä.
Ja sä annat anteeksi, jotta kukaan ei saa puolisoasi.
SÄÄÄÄÄÄLITTÄVÄÄÄÄÄ
Huh, mikä syy jatkaa avioliittoa ja "antaa anteeksi", ettei muut miestä saa. Lähentelee sairaanloista omistushalua..... menee oma elämä ainakin pilalle, katkeroituu. Onko sen arvoista?