arvosteleva anoppi

Pieni ja onneton ihminen arvostelee koko ajan muita. Näin itse ajattelen. Säälin anoppiani hiljaa siitä että hänellä on niin kurjaa. Silti pahin arvostelija meillä on appiukko. Jos asiat ei hoidu hänen mukaansa mallikkaasti, tai jos joku ei yllä hänen mittapuulleen, alkaa sättiminen.

Enpä ole koskaan tavannut kahta niin onnetonta ihmistä kuin appivanhemmat on.

Hauku samalla mitalla takaisin ja kun kerran haukut anopin täysin lyttyyn niin sanot että jos et osaa käyttäytyä niin menköön sinne missäpippuri kasvaa niin anoppi oppii jos oppii. Tai sitten anoppi on niin seksin puutteessa että purkaa sitä muihin ihmisiin kun ei ymmärrä poistaa seksin puutetta ja se lähtee naimalla.

Hihihii,hyvä neuvo.
Pitääkin sanoa apelle,että antaa anopille kunnon kyydit.Loppuu joutavat jorinat.
Olen niin blondi,että huomaan myöhemmin,että miten,mitä olisi pitänyt sanoa.
Mutta kyllä minä "sitten joskus"osaan avata suuni.Kiitos.

Todella kurjaa joutua kokemaan tuollaista käytöstä ja vielä sairastaa samanaikaisesti.

Meillä tuo arvostelu on hiljaista. Sen aistii ilmasta ja kuulee sitten viimein toisten kautta. Todella inhaa kun tietää näiden oikein odottavan epäonnistumistasi. Meillä nimittäin appivanhemmat eivät osaa iloita muiden menestymisestä, vaan aina pitää alkaa nöyryytys ja turha päteminen, jos näin pääsee tapahtumaan.

Mieheni on työttömänä ja hakee töitä koko ajan. Vanhempansa valavat luottamusta hokemalla sitä kuinka ei varmasti pääse mihinkään -ei siitä mitään tule!? Todella ihania ihmisiä.

Odotan innolla sitä miten suhtautuvat siihen kun saan kohta suuren perinnön. Heille kun raha näyttelee niin suurta osaa elämässä, ja jo se että jollain on enemmän saa tuta katkeruutta saman tein. Ja vaikea välttyä kuluttamasta rahaa johonkin niin, etteivät he näe tätä.

Jännä miten monta vuotta menee kun pääsee kiillotetun pintakuvan toiselle puolen. Toinen miniä aikoinaan kertoi siitä miten ilkeitä ihmisiä appivanhukset ovat, enkä voinut uskoa tätä. No, nyt tiedän mitä hän noilla sanoin tarkoitti. Pakkelin kuoriutumiseen meni vain aikaa....

Hei vaan, minulla on ikävä kokemus appivanhemmistani, etenkin anopistani. Vuosikausia odotin heiltä huomioivaa ja rakastavaa käytöstä, toivoin todella jotta olisin saanut heiltä positiivista palautetta ja suhteemme olisi ollut lämmin ja aito. Nyt vuosien jälkeen huomaan vain että kyllä olin tyhmä ja lapsellinen. Jotkut ihmiset eivät vain pysty rakastamaan eivätkä näe elämässä mitään hyvää. Tämän ymmärrettyäni mikään appivanhempieni purkauksista ei ole minua pahemmin hetkauttanut. Pidän heitä nollan arvoisina, niinhän hekin minua, lapsiamme ja kaikkea elävää. Olen iloinen nykytilanteesta, hyvästi katkerat kyyneleet ja suru!

Kiitos,viesteistänne.
Niin olen itsekin tehnyt,ei yhteyttä,ei käyntejä ei mitään.
Miksi pitää yhteyksiä perus negatiiviisiin ihmisiin?Hirveästi kuluu omaa energiaa kun pitää kuunnella jatkuvaa muiden ihmisten arvostelua ja mollaamista.
Unohtamatta tyttären kehumista ja kuinka kukaan muu, ei osaa tehdä mitään,vain he.Anoppi ja hänen tytär.
Mutta,mutta oman tyhmyytensähän siinä näyttää.ja onneksi meillä on 200 km välimatkaa!

Kysymys?

Kuinka monta ihmistä tapaatte; päivittäin, viikottain, kuukausittain?
Kuinka montaa heistä säännöllisesti?
Mikä näissä ihmisissä on tärkeää tai vähemmän tärkeää?
Saatteko heiltä odottamanne tuen arvon kehun kiitoksen?

Sano röyhkimykselle suorat sanat. Tuskin tajuaa ottaa mitään vastaan kun kerran pitää itseään niin erinomaisena. Et kai sinä lääkkeitä anopin takia syö? Syöt mitä lääkäri on määrännyt. Pelkäänpä että jos annat tuollaiselle anopille yhtään enempää jalansijaa, sinä vain sairastutat itsesi henkisesti vielä todella vakavasti joakin päivänä.

Kiitos viesteistänne.
Nähdään todella harvoin,tammikuussa viimeeksi.Silloin osasin pitää omia puolia,ja kas anoppi otti ja suutui.Lääkkeet mitä joudun syömään,liittyy syöpääni.Ja tottakai syön mitä on määrätty.Mutta olen rukannut annostukset itselleni sopivaksi.Ja tuo henkinen juttu!On ihan niinkuin kirjoitit,tulen vihaiseksi ja raivostuneeksi silloin harvan kerran kun näemme.En vaan yksinkertaisesti ymmärrä toisten arvostelua ja mollaamista.Ja,minun hieman tummat silmänaluset on anopille maailman suurin ongelma! Minut on kasvatettu niin että,muita pitää kunnioittaa eikä tietentahtoen loukata.Samaa ei voi sanoa anopistani.Eihän se tarkoita että on vanhempi,voi sanoa mitä sylki suuhun tuo.Kateutta varmaankin,olenhan hänen poikansa vaimo ja minusta riippuu näkeekö anoppi poikaansa,vai ei.Kiitos kaikille,asiallisista vastauksista.

Ei,olen sanonut että minä en lähde kuuntelemaan sitä vittuilua ja haukkumista.Puolisolleni olen sanonut että saa mennä mutta yksinään,mutta eipä tuo ole lähtenyt.Eli minusta se ei ole kiinni.Enhän minä voi sille mitään jos puoliso ei mene.Eikä hän ole tossun alla,minä tässä olen 15v joutunut nöyristelemään ja nielemään kaikkea paskaa.Eihän minunkaan kaikkea tarvitse kestää,vai pitääkö?Ja,todentotta jokinmoista kateutta,olenhan vienyt hänen pojan ja kehdannut tehdä lapsiakin,tyhmä minä.Odotas "kummastunut"kun menen ja vedän ranteeni auki kun ,en tajua että anopit on ylitse muiden.
He saavat sanoa mitä sylki suuhun tuo,ja miniöiden pitää niellä kaikki,niinkö?

Apua, menikö nyt miniällä vähän yli? Mikä tuo ranteiden aukivetämisjuttu on? Kääk. Olet äiti lapsillesi ja menetät malttisi nettikirjoittelun vuoksi. Millaistahan teidän arki on oikeasti, lasten kanssa on melkolailla haastavampaa touhuta kuin lukea netin keskustelupalstaa. Jos noin helposti ylireagoit pienenkin vastoinkäymisen kohdatessa, en ihmettele yhtään jos anoppisi ei pidä sinusta.

Siis täh?Tuo ei ollut ap:nkirjoittama!
En ole tuollaista sontaa kirjoittanut.Mutta mutta kiitos kuitenkin viesteistänne.
Ja ,tuo etteikö anoppi pidä minusta.....tunne on varmaankin molemminpuolinen.