Mieheni kaverit

Ei se auta, joko siedät, tai sitten eroat. Mikäli nyt oikeen arvaan, alkaa kuppisi olla piripinnassa jo...että olisko asia tehtävä kovasti selväksi miehellesi tässä vaiheessa, ettei se kuppi kaadu. Asia voi olla korjattavissa.

Sinänsä, jos mies on vielä kakara-vaiheessa, ja ei voi jättää baarikeikkaa väliin kavereittensa nälvimisen takia(muijas ei päästä-tyylin lässytyksen), sitten pakkaa kamasi. Iso mies pystyy olla kotonakin tahtoessaan.

Sanot miehlle että kumman sinä haluat eli rällästää kaverieden kanssa vai rällästää ja ryypätä kavereiden kanssa ja kerrot miehelesi mikä on hänelle tärkeita ja hanen pitää uskaltaa sanoa kavereilleen että nyt on vaimo tärjkein hänelle. Ensin vaimo tai tyttöystävä ja sitten vasta kaverit.

Jokaisella pitää olla tilaa omille kavereille, mutta kun se menee överiksi, kannattaa asiasta keskustella. Sopikaa, että vaikka kahtena päivänä viikossa on nk. kaverien kanssa olopäivät teillä molemmilla ja muut päivät on pyhitettty yhdessä ololle.

Itse en sietäisi moista kokopäiväistä kavereiden kanssa rilluttelua. Ja jos näin olisi, niin itse tekisin juuri samalla lailla hetken aikaa, tietenkin siis niinä aikoina, kun mies on kotona. Tulisin krapulassa kotiin, eikä tasan olisi varaa sanoa mulle yhtään mitään. Hyvässä lykyssä mies menisi hieman itseensä ja miettisi, että tältäkö se tuntuu.

Kompromissit kunniaan, ei kukaan jaksa jos toinen menee kavereidensa kanssa lähes koko ajan. Sun pitää puhua asiasta! Oletko varma, että miehesi tietää tämän kaverijutun edes häiritsevän sua? Keskustelkaa, sillä selviää, mitä kannattaa tehdä jatkossa.

Vaikeeta sanoa, jos miehen olet ottanut mikä tuolla tavoin käyttäytyy. Parisuhdehan pitäisi kyllä olla sijalla 1 ja vaikka kavereita pitääkin olla, niin vaimon kanssa pitäisi itse haluta viettää aikaa, olla, ja rakentaa suhdetta.
Kai se on vaan yritettävä jutella, mutta pakottaa ei voi. Ehkä kannattaisi muuttaa omilleen hetkeksi ja jutella asioista niin, että niissä on tosissaan. Miehesi kuulostaa teiniltä, jolla on vakituinen suhde vain seksin ja kodin hoidon takia. Rakkautta tuo ei ole, aikuisen ihmisen käytöstä tuo ei ole, kestävän parisuhteen & perheen rakennusta tuo ei ole, oikeastaan tuo ei ole kannaltasi edes ystävyyttä: hänhän huomioi ystävänsä ja antaa näille aikaansa, mutta ei sinulle. Olet kämpäkaveri ja vakihoito.

Mutta kompastuskivenä ei ole miehen kaverit vaan miehesi valinnat, ja tietysti, ei hän naimisiin mennessänne tuollaiseksi varmaan ole muuttunut, joten itse olet valinnut. Ehkä sitäkin pitäisi sitten miettiä, millä perusteilla te ylipäätään olette menneet naimisiin?
Keskustelkaa, ja katso sitten mitä teet.

No ei ole. Koska kyllähän sitä nyt ennen avioliittoa sen verta oltu tekemisissä, että ei tuollaisia ylläri-pylläreitä tule. Kyllä sitä yhteiseloa ennen papin aamenia oli sen verta, että tuollaiset jutut tiesi ja sen, ettei niissä ole ongelmaa. Onko teillä tuollainen tullut nyt yhtäkkiä vai oletko vaan jatkanut suhdetta välittämättä ongelmasta?

Mun on vaikea kuvitella, että ihmistä ja hänen tapojaan ja tottumuksiaan pystyisit niin muuttamaan, että hän vielä sen jälkeen haluaisi olla kanssasi. Se mitä voit toki tehdä on keskustella noista (ei riidellä vaan keskustella).

Miksi sitten olette yhdessä jos mies jatkaa sinkku elämää menemällä kuten ennen?
Älä vain sano että kun ostettiin yhteinen asunto ja sinä halusit naimisiin.
Tää on just tätä, ikuiset pennut parisuhteessa.

Sama ongelma täällä. Mieheni tuntuu olevan kiinni perinteissä ja kavereissa, joka asiassa saan kuulla, tämä ja tämä juttu ollaan tehty joka vuosi ja niin tehdään nytkin. Itse en paljon alkoa käytä ja matkoilta palaa huonovointinen mies joka selviäminen kestää puolille viikkoa.

Jos tapahtuu vain pari krt vuodessa, kesälomallaan, niin menköön. Ehkä reissut yhtäkkiä jäävät kun kaveritkin vakiintuvat, tulee pieniä lapsia jne.