Ennakko-oletukset ovat meidän itsemme luomia. Narsistisista omista ennakko-oletuksistamme voimme luopua vain tutustumalla toiseen.
Kiitos kaikille enkeleille joita kaikkia en sellaisiksi heti tunnistanut. Lähipäivät ulkoilen. And I Do. (:
http://www.youtube.com/watch?v=DCnUsInBQws&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=zUW8-ttj95s&feature=related
Ennakko-oletukset
A
27
203
Vastaukset
Löytyi hyvä aloitus tuolta arkistosta.
Ennakko-oletukset: *glunks*
Minä olen kertonut eräästä hienosta ystävästäni, jota suorastaan inhosin alkuaikoina. Minun ennakko-oletukseni liittyivät siihen, että ajattelin tämän ihmisen katselevan minua ylhäältä alaspäin, jota en voinut sietää. Tämä mielessäni rakensin hänestä mahtailevan, tärkeilevän, joustamattoman ja kapeakatseisen materialistin, joiden arvoja saatoin sitten halveksia eli tätä myötä siis asetin itseni moraaliselle jalustalle, sielullisesti hänen yläpuolelleen.
Olinko sitten kateellinen? Luultavasti. Ja häpeästä ja syyllisyydestäni minä myös aloin häntä mitätöimään, jos en julkisesti, niin ainakin mielessäni. Julkisesti ehkä kuitenkin, että annoin viestinnälläni ymmärtää, etten halua olla tuon ihmisen kanssa missään tekemisessä.
Mutta aika ja näkemyserot muuttuvat. Tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa; itsensä kuuntelu, merkitysten ymmärtäminen auttavat käsittämään omia sisimpiä, kätkettyjä tuntojaan. Ja kuoritaan sitä panssarikerrostumaa hitaasti riisuen, vähitellen pois.Khylli. Olen huomannut usein näiden ennakko-oletusten istuvan hieman tiukassa. Muutaman kerran on tullut hieman hyvittunut olo kun onkin huomannut ettei asiat ihan niin ollutkaan...
Itseasiassa tässä lähipäivinä pääsin "aitiopaikalta" seuraamaan toisenlaista ennakko-oletusongelmaa. Minun ja "hänen" välillään.
En nyt jaksaisi lähteä kaivelemaan pohjia alusta asti joten koetan tiivistää.
"Hän" on aina kovin epävarma tms kun olen ns vapaalla, eli ilman työn tai lapsen tuomaan velvoitetta mihinkään. Se jotenkin edustaa uhkaa koska periaatteessa voisin tehdä mitä vain ja milloin vain.
Kun kysyin alunperin mitäs illalla mielessä, hän ei tiennyt. Kerroin vapaastani ja kysyin josko ilmoittaisi ajoissa sikäli jos aikoo messissä olla, sillä jottain olis keksittävä anyway.
Itse kysyin sitä siksi, että muuten joudun istumaan kahdeksaan-yhdeksään asti täällä odottamassa mitä hän nyt päättää siellä kavereidensa luona (jääkö vai tuleeko ajoissa pois) ja hän hermostui kertomastani siksi, että koki sen uhkaukseksi tyyliin "jos ei kiinnosta tulla, lähden h****maan toisaalle."
Aiemmin olisin sanonut että haastoi tahallaan riitaa mutta...nyt huomasin saman kaavan toistuvan mm aina kun olen vapaalla. Hänestä tulee todella hermostunut ja en olis halunnutkaan ja mene kun kuitenkin haluat jne jne kökköä.
Koetin poistaa tätä ennakkoasetelmaa illalla kun hän yllättävän ajoissa ilmoitti ettei jääkään vaan mentäisiin reenaamaan. Sovittiin, että tulee tänne ensin ja katsotaan sitten. Menin suihkuun. Sen aikana hän oli hermostunut totaalisesti kun en ollut vastannut, siitä todisteena pino tekstareita.
Ohitin ne ja vastasin iloisesti mutta päässäni tiesin "mistä tulee". Vaikka en mielestäni ollut mitenkään ennakkoasenteinen siinä vaiheessa kun hän tuli, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli "v****ttaako sua jokin", kun kuulemma naamani siltä näyttää. Ja sitten se alkoi.
"Ihan kun et haluiskaan mua tänne", "Selvästi olisit mielummin jossain muualla", "miten en tunne oloani tervetulleeksi" jne jne.
Koetin pysyä järkevällä linjalla mutta lopulta aloin menettämään malttini. Kysyin että mikäs suakin nyt vaivaa kun tulet tänne alkujaankin kädet puuskassa ihan varmana siitä että olen mielummin "jossain muualla", väität tietäväsi mitä ajattelen (niin kuin arvelinkin hänen tekevän), tunnen ja sitä muuta perushuttua.
Lopputuloksena mojova riita jossa kumpikin oli toisen "kaltoinkohtelusta" ja riidanhalusta raivoissaan. Mielenkiintoista. Siis tyhjästä.
Eli hän näki minut sen odotusarvonsa mukaan ja sai juuri sitä - LOPULTA olin oikeastikin hermostunut hänen läsnäoloonsa ja käyttäydyin hänen ennakkoasenteensa mukaan. "Oli taas ihan sama minne menet.." heh....
Hän siis koki olleensa oikeassa, että en ollut häntä tänne halunnutkaan jne.
Ja ehkä se vanhaan kokemukseen perustuva toteamukseni aikaisemmin (tiesin että näin tulee käymään) vaikutti olemukseeni oikeasti vaikka en sitä tiedostanut ?
Sama toisin päin = vaikka mielestäni olin ohittanut ne sekoiluviestit ja olin normaali, hänen jatkaessaan sitä jankutustaan aloin toteamaan vähitellen että juu, olinpas oikeassa, juuri tuollaisella päällä se nyt on eikä siihen mikään auta vaikka kaikkeni teen....heh... (eikä kyllä yleensä autakaan). Arvasin !
Mielenkiintoista siinä oli se, että kumpikaan ei kokenut ITSE olevansa ennakkoasenteinen....tai käyttäytyvänsä sen mukaan ja koki toisen reaktiot yllättäväksi ja aiheettomiksi. Selkäänpuukotusta.
Aiemmin olisin suoraan sanonut että suoraa riidanhaastamista ja eroon hakemista jne. Mutta enpä enää ole varma.
Tämäkin perusjuttu pitäisi muistaa huomioida. Teimmekö sitä molemminpuolin, sillä kumpikin koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi ?
http://tiedostamaton.net/defenssit/projektio.html- M.B.
lynett kirjoitti:
Khylli. Olen huomannut usein näiden ennakko-oletusten istuvan hieman tiukassa. Muutaman kerran on tullut hieman hyvittunut olo kun onkin huomannut ettei asiat ihan niin ollutkaan...
Itseasiassa tässä lähipäivinä pääsin "aitiopaikalta" seuraamaan toisenlaista ennakko-oletusongelmaa. Minun ja "hänen" välillään.
En nyt jaksaisi lähteä kaivelemaan pohjia alusta asti joten koetan tiivistää.
"Hän" on aina kovin epävarma tms kun olen ns vapaalla, eli ilman työn tai lapsen tuomaan velvoitetta mihinkään. Se jotenkin edustaa uhkaa koska periaatteessa voisin tehdä mitä vain ja milloin vain.
Kun kysyin alunperin mitäs illalla mielessä, hän ei tiennyt. Kerroin vapaastani ja kysyin josko ilmoittaisi ajoissa sikäli jos aikoo messissä olla, sillä jottain olis keksittävä anyway.
Itse kysyin sitä siksi, että muuten joudun istumaan kahdeksaan-yhdeksään asti täällä odottamassa mitä hän nyt päättää siellä kavereidensa luona (jääkö vai tuleeko ajoissa pois) ja hän hermostui kertomastani siksi, että koki sen uhkaukseksi tyyliin "jos ei kiinnosta tulla, lähden h****maan toisaalle."
Aiemmin olisin sanonut että haastoi tahallaan riitaa mutta...nyt huomasin saman kaavan toistuvan mm aina kun olen vapaalla. Hänestä tulee todella hermostunut ja en olis halunnutkaan ja mene kun kuitenkin haluat jne jne kökköä.
Koetin poistaa tätä ennakkoasetelmaa illalla kun hän yllättävän ajoissa ilmoitti ettei jääkään vaan mentäisiin reenaamaan. Sovittiin, että tulee tänne ensin ja katsotaan sitten. Menin suihkuun. Sen aikana hän oli hermostunut totaalisesti kun en ollut vastannut, siitä todisteena pino tekstareita.
Ohitin ne ja vastasin iloisesti mutta päässäni tiesin "mistä tulee". Vaikka en mielestäni ollut mitenkään ennakkoasenteinen siinä vaiheessa kun hän tuli, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli "v****ttaako sua jokin", kun kuulemma naamani siltä näyttää. Ja sitten se alkoi.
"Ihan kun et haluiskaan mua tänne", "Selvästi olisit mielummin jossain muualla", "miten en tunne oloani tervetulleeksi" jne jne.
Koetin pysyä järkevällä linjalla mutta lopulta aloin menettämään malttini. Kysyin että mikäs suakin nyt vaivaa kun tulet tänne alkujaankin kädet puuskassa ihan varmana siitä että olen mielummin "jossain muualla", väität tietäväsi mitä ajattelen (niin kuin arvelinkin hänen tekevän), tunnen ja sitä muuta perushuttua.
Lopputuloksena mojova riita jossa kumpikin oli toisen "kaltoinkohtelusta" ja riidanhalusta raivoissaan. Mielenkiintoista. Siis tyhjästä.
Eli hän näki minut sen odotusarvonsa mukaan ja sai juuri sitä - LOPULTA olin oikeastikin hermostunut hänen läsnäoloonsa ja käyttäydyin hänen ennakkoasenteensa mukaan. "Oli taas ihan sama minne menet.." heh....
Hän siis koki olleensa oikeassa, että en ollut häntä tänne halunnutkaan jne.
Ja ehkä se vanhaan kokemukseen perustuva toteamukseni aikaisemmin (tiesin että näin tulee käymään) vaikutti olemukseeni oikeasti vaikka en sitä tiedostanut ?
Sama toisin päin = vaikka mielestäni olin ohittanut ne sekoiluviestit ja olin normaali, hänen jatkaessaan sitä jankutustaan aloin toteamaan vähitellen että juu, olinpas oikeassa, juuri tuollaisella päällä se nyt on eikä siihen mikään auta vaikka kaikkeni teen....heh... (eikä kyllä yleensä autakaan). Arvasin !
Mielenkiintoista siinä oli se, että kumpikaan ei kokenut ITSE olevansa ennakkoasenteinen....tai käyttäytyvänsä sen mukaan ja koki toisen reaktiot yllättäväksi ja aiheettomiksi. Selkäänpuukotusta.
Aiemmin olisin suoraan sanonut että suoraa riidanhaastamista ja eroon hakemista jne. Mutta enpä enää ole varma.
Tämäkin perusjuttu pitäisi muistaa huomioida. Teimmekö sitä molemminpuolin, sillä kumpikin koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi ?
http://tiedostamaton.net/defenssit/projektio.htmlItsellänikin ne ennakko-oletukset istuvat sitkeämmässä henkilöiden suhteen, jotka ovat mielestäni toistuvasti reagoineet "väärällä" tavalla. Sellaisesta seuraa oma ennakkoreagointi toisen oletettuun reagointiin.
lynett kirjoitti:
Khylli. Olen huomannut usein näiden ennakko-oletusten istuvan hieman tiukassa. Muutaman kerran on tullut hieman hyvittunut olo kun onkin huomannut ettei asiat ihan niin ollutkaan...
Itseasiassa tässä lähipäivinä pääsin "aitiopaikalta" seuraamaan toisenlaista ennakko-oletusongelmaa. Minun ja "hänen" välillään.
En nyt jaksaisi lähteä kaivelemaan pohjia alusta asti joten koetan tiivistää.
"Hän" on aina kovin epävarma tms kun olen ns vapaalla, eli ilman työn tai lapsen tuomaan velvoitetta mihinkään. Se jotenkin edustaa uhkaa koska periaatteessa voisin tehdä mitä vain ja milloin vain.
Kun kysyin alunperin mitäs illalla mielessä, hän ei tiennyt. Kerroin vapaastani ja kysyin josko ilmoittaisi ajoissa sikäli jos aikoo messissä olla, sillä jottain olis keksittävä anyway.
Itse kysyin sitä siksi, että muuten joudun istumaan kahdeksaan-yhdeksään asti täällä odottamassa mitä hän nyt päättää siellä kavereidensa luona (jääkö vai tuleeko ajoissa pois) ja hän hermostui kertomastani siksi, että koki sen uhkaukseksi tyyliin "jos ei kiinnosta tulla, lähden h****maan toisaalle."
Aiemmin olisin sanonut että haastoi tahallaan riitaa mutta...nyt huomasin saman kaavan toistuvan mm aina kun olen vapaalla. Hänestä tulee todella hermostunut ja en olis halunnutkaan ja mene kun kuitenkin haluat jne jne kökköä.
Koetin poistaa tätä ennakkoasetelmaa illalla kun hän yllättävän ajoissa ilmoitti ettei jääkään vaan mentäisiin reenaamaan. Sovittiin, että tulee tänne ensin ja katsotaan sitten. Menin suihkuun. Sen aikana hän oli hermostunut totaalisesti kun en ollut vastannut, siitä todisteena pino tekstareita.
Ohitin ne ja vastasin iloisesti mutta päässäni tiesin "mistä tulee". Vaikka en mielestäni ollut mitenkään ennakkoasenteinen siinä vaiheessa kun hän tuli, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli "v****ttaako sua jokin", kun kuulemma naamani siltä näyttää. Ja sitten se alkoi.
"Ihan kun et haluiskaan mua tänne", "Selvästi olisit mielummin jossain muualla", "miten en tunne oloani tervetulleeksi" jne jne.
Koetin pysyä järkevällä linjalla mutta lopulta aloin menettämään malttini. Kysyin että mikäs suakin nyt vaivaa kun tulet tänne alkujaankin kädet puuskassa ihan varmana siitä että olen mielummin "jossain muualla", väität tietäväsi mitä ajattelen (niin kuin arvelinkin hänen tekevän), tunnen ja sitä muuta perushuttua.
Lopputuloksena mojova riita jossa kumpikin oli toisen "kaltoinkohtelusta" ja riidanhalusta raivoissaan. Mielenkiintoista. Siis tyhjästä.
Eli hän näki minut sen odotusarvonsa mukaan ja sai juuri sitä - LOPULTA olin oikeastikin hermostunut hänen läsnäoloonsa ja käyttäydyin hänen ennakkoasenteensa mukaan. "Oli taas ihan sama minne menet.." heh....
Hän siis koki olleensa oikeassa, että en ollut häntä tänne halunnutkaan jne.
Ja ehkä se vanhaan kokemukseen perustuva toteamukseni aikaisemmin (tiesin että näin tulee käymään) vaikutti olemukseeni oikeasti vaikka en sitä tiedostanut ?
Sama toisin päin = vaikka mielestäni olin ohittanut ne sekoiluviestit ja olin normaali, hänen jatkaessaan sitä jankutustaan aloin toteamaan vähitellen että juu, olinpas oikeassa, juuri tuollaisella päällä se nyt on eikä siihen mikään auta vaikka kaikkeni teen....heh... (eikä kyllä yleensä autakaan). Arvasin !
Mielenkiintoista siinä oli se, että kumpikaan ei kokenut ITSE olevansa ennakkoasenteinen....tai käyttäytyvänsä sen mukaan ja koki toisen reaktiot yllättäväksi ja aiheettomiksi. Selkäänpuukotusta.
Aiemmin olisin suoraan sanonut että suoraa riidanhaastamista ja eroon hakemista jne. Mutta enpä enää ole varma.
Tämäkin perusjuttu pitäisi muistaa huomioida. Teimmekö sitä molemminpuolin, sillä kumpikin koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi ?
http://tiedostamaton.net/defenssit/projektio.htmlOtit Lynett hyvän huomioin tarkastelun alle.
"Teimmekö sitä molemminpuolin, sillä kumpikin koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi ?"
Oon miettinyt samaa. Uhrivaiheessahan ei tunnisteta välttämättä aiheuttamaansa reaktiota, tai tunnustea asenteisuutta. Kyllä sitä on.
Minä: oletin hänen haluavan asioita, joita sitten annoin ihan pyytämättä. Ja kun hän sitten reagoi niin kuin reagoi, eli ei arvostanut tekemääni, koska se itse asiassa loukkasikin hänen itsemäärämisoikeuksiaan tai selvää sanatonta viestintääni siitä, että olen hänen yläpuolellaan ohjaillekseni hänen tarpeitaan. Kun hän hyökkäsi vastaani, näin ne aggressiona, vihana minuutta tai edustamaani kohtaan. Jospa se viha kohdistui omiin narsistisiin kuvitelmiini, käsityksiini?- ent.ilkis
elisakettu kirjoitti:
Otit Lynett hyvän huomioin tarkastelun alle.
"Teimmekö sitä molemminpuolin, sillä kumpikin koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi ?"
Oon miettinyt samaa. Uhrivaiheessahan ei tunnisteta välttämättä aiheuttamaansa reaktiota, tai tunnustea asenteisuutta. Kyllä sitä on.
Minä: oletin hänen haluavan asioita, joita sitten annoin ihan pyytämättä. Ja kun hän sitten reagoi niin kuin reagoi, eli ei arvostanut tekemääni, koska se itse asiassa loukkasikin hänen itsemäärämisoikeuksiaan tai selvää sanatonta viestintääni siitä, että olen hänen yläpuolellaan ohjaillekseni hänen tarpeitaan. Kun hän hyökkäsi vastaani, näin ne aggressiona, vihana minuutta tai edustamaani kohtaan. Jospa se viha kohdistui omiin narsistisiin kuvitelmiini, käsityksiini?Kun vastassa on narsisti - ei niin päin osaa ollakaan, että se olisi oikein ja hyvin.
"Narsisti näkee vastapuolessa kaiken sen, mitä itsessään ei näe - ja päinvastoin: näkee itsessään sen, mitä toisessa ei näe."
-Ilkikurimus ent.ilkis kirjoitti:
Kun vastassa on narsisti - ei niin päin osaa ollakaan, että se olisi oikein ja hyvin.
"Narsisti näkee vastapuolessa kaiken sen, mitä itsessään ei näe - ja päinvastoin: näkee itsessään sen, mitä toisessa ei näe."
-IlkikurimusMoi Ilkkis! Suakin "näkee" :-)
Melkoinen ajatelma, aforismi oikeastaan. Toisaalta se tuo myös lohtua ja tukee minuuskäsitystä.elisakettu kirjoitti:
Moi Ilkkis! Suakin "näkee" :-)
Melkoinen ajatelma, aforismi oikeastaan. Toisaalta se tuo myös lohtua ja tukee minuuskäsitystä.Joo, en ajatellutkaan, että pystyisin jollain omalla käytökselläni muuttamaan toisen asennetta tai käytöstä jonka tiedän istuvan täysin järkkymättömänä paikoillaan. Ei irtoa ei.
Hänellä on todella käsittämättömän sokea piste itsensä kohdalla eikä loppua näy. Tunteensiirto meikän niskaan (lopulta olin sitä mitä hän ajattelikin että olin...) onnistui. Piru vie, että lähdin tunteella reagoimaan.
Näin myös hänet sen vuoksi oman ennakkoasenteeni mukaisesti ja sain vahvistusta ajatelmilleni.
Tämä onkin mielenkiintoista, kuinka tuollainen tunteensiirto miten päin vain, vahvistaa niitä vääriä luuloja lopulta. Se pää vääntää sen tilanteen niin. Ei ihmekään että istuvat tiukassa. Sitä tuolla kertomallani koetin sanoa.
Yhtä hulluun ajatteluun kykenee vain addikti joka keskustelee itsensä totuuden ulkopuolelle, joskus jopa vain itse itsensä kanssa =)
Sitten olin taas pilannut hänen päivänsä, huijannut, järjestänyt koko homman ja vastuussa hänen pahoinvoinnistaan. Laitoin sitten puhelimen vain kiinni ja lähdin toisaallé bailaamaan. Pitäkööt ihan omat tunteensa ja minä omani =)
Vesi hanhen selästä, vesi hanhen selästä.ent.ilkis kirjoitti:
Kun vastassa on narsisti - ei niin päin osaa ollakaan, että se olisi oikein ja hyvin.
"Narsisti näkee vastapuolessa kaiken sen, mitä itsessään ei näe - ja päinvastoin: näkee itsessään sen, mitä toisessa ei näe."
-Ilkikurimus"Narsisti näkee vastapuolessa kaiken sen, mitä itsessään ei näe - ja päinvastoin: näkee itsessään sen, mitä toisessa ei näe."
Tämä on totta mutta ei mielestäni mikään narsistien etuoikeus. Normi-ihmisetkin tekee tätä.
Joskus elämän varrella on tullut sellainen olo, että ihminen kovin helposti muokkaantuu juuri niiden halveksimiensa kaltaiseksi. Ehkä sitä koskaan huomaamattakaan ja tästä päästään siihen, että sen minkä ihminen kieltää itsessään... hän todennäköisesti löytää edestään.
Tämä siksi, että hän ei näe sitä itsessään vaan toisissa eikä siis osaa olla sen kanssa ns varuillaan tai tietoinen kun se on niin vahvasti ulkoistettu.
Tämä ilmiö on selkeä esim riippuvuuksien kehityksessä mutta monessa muussakin arkipäiväisemmässä.
Narsistisen kanssa tuntuu siltä, että hän näkee minussa itsensä ("ulkoistaa") ja itsessään minua (ihanneminä). Se on vain sarja valheellisia heijastuksia.- d.i.c.e
ent.ilkis kirjoitti:
Kun vastassa on narsisti - ei niin päin osaa ollakaan, että se olisi oikein ja hyvin.
"Narsisti näkee vastapuolessa kaiken sen, mitä itsessään ei näe - ja päinvastoin: näkee itsessään sen, mitä toisessa ei näe."
-Ilkikurimus"Narsisti näkee vastapuolessa kaiken sen, mitä itsessään ei näe..."
Vastenmielinen ajatuskin...
No, sitä mitä ei tiedä ei ole olemassa...Aivan kuin sitä mitä ei muista, ei ole tapahtunut. :D
-noppa-
( Ongelma ratkaistu! ) d.i.c.e kirjoitti:
"Narsisti näkee vastapuolessa kaiken sen, mitä itsessään ei näe..."
Vastenmielinen ajatuskin...
No, sitä mitä ei tiedä ei ole olemassa...Aivan kuin sitä mitä ei muista, ei ole tapahtunut. :D
-noppa-
( Ongelma ratkaistu! )"No, sitä mitä ei tiedä ei ole olemassa...Aivan kuin sitä mitä ei muista, ei ole tapahtunut. :D"
Käytän samaa metodia =)- d.i.c.e
lynett kirjoitti:
"No, sitä mitä ei tiedä ei ole olemassa...Aivan kuin sitä mitä ei muista, ei ole tapahtunut. :D"
Käytän samaa metodia =)Hittoakos noilla asioilla alkaa päätään liikaa vaivaamaan. :)
d.i.c.e kirjoitti:
Hittoakos noilla asioilla alkaa päätään liikaa vaivaamaan. :)
Dii ih... hullu "töitä" tekee, viisas pääsee vähemmällä (ulkoistamalla) ;)
- d.i.c.e
lynett kirjoitti:
Dii ih... hullu "töitä" tekee, viisas pääsee vähemmällä (ulkoistamalla) ;)
En huomaa tuota kyllä tekeväni...nykyään. :)
- Pilvi Linna
Miksi sitten olettaa asioita ottamatta ensin selvää? Tyyliin ensin hutkitaan sitten tutkitaan. Onko se into päästä hääräämään niin kova ettei malteta ensin pysähtyä miettimään asiaa tarkemmin vai kenties kiire?
Jossain kohtaa tuli mieleen sellainen seikka, että aviovuoteessahan sanotaan olevan vähintään kuusi henkilöä samaan aikaan, itse pariskunta ja lisäksi näiden vanhemmat. En tiedä onko aina siitä kyse mutta varmasti on yksi osasyy siihen mikä vaikuttaa eri odotuksiin ja näkökulmiin yleensäkin ihmissuhteissa. Sehän on vain inhimillistä.- M.B.
No jos jotakin, niin voisin lyhyesti neuvoa sellaisen neuvon, että KUN tuntuu siltä, että tässä on ihminen joka tuntuu siltä kuin olisimme tunteneet koko ikämme, niin silloin pitää pysähtyä miettimään. Ei sitä, että onko asia niin vai ei, vaan yksinkertaisesti sanoa itselleen, että toinen on ihminen, jonka ehkä kuvittelen tuntevani mutta joka on oma itsensä kuitenkin.
Se yleistys ja ennakko-oletuksen teko tapahtuu niin pienistä toisen olemisessa olevista vihjeistä ihan sen mukaan mikä on ITSELLÄ TUNNE. Parisuhteessa sitten ei vaan enää olekaan tilaa olla sitä mitä on, kun ne ennakko-oletukset, joita toinen on tehnyt jossakin hetkessä, saavat määräävän roolin joka toisen on ikäänkuin täytettävä.
Ystäville liikkumavara on usein laajempi. Mutta tiukkenee jälleen ventovieraiden kohdalla :D
Kovin inhimillistä ja refleksinomaista toimintaa, josta on hyvä olla tietoinen. Kuin myös siitä, että muutkin ihmiset tiedostamattaan saattavat tehdä ja toimia niin. M.B. kirjoitti:
No jos jotakin, niin voisin lyhyesti neuvoa sellaisen neuvon, että KUN tuntuu siltä, että tässä on ihminen joka tuntuu siltä kuin olisimme tunteneet koko ikämme, niin silloin pitää pysähtyä miettimään. Ei sitä, että onko asia niin vai ei, vaan yksinkertaisesti sanoa itselleen, että toinen on ihminen, jonka ehkä kuvittelen tuntevani mutta joka on oma itsensä kuitenkin.
Se yleistys ja ennakko-oletuksen teko tapahtuu niin pienistä toisen olemisessa olevista vihjeistä ihan sen mukaan mikä on ITSELLÄ TUNNE. Parisuhteessa sitten ei vaan enää olekaan tilaa olla sitä mitä on, kun ne ennakko-oletukset, joita toinen on tehnyt jossakin hetkessä, saavat määräävän roolin joka toisen on ikäänkuin täytettävä.
Ystäville liikkumavara on usein laajempi. Mutta tiukkenee jälleen ventovieraiden kohdalla :D
Kovin inhimillistä ja refleksinomaista toimintaa, josta on hyvä olla tietoinen. Kuin myös siitä, että muutkin ihmiset tiedostamattaan saattavat tehdä ja toimia niin.Olen huomannut, että perustaltaan ihminen kokee muiden ajattelevan tai kokevan suht samaan tapaan kuin itse. Se ei voi olla johtamatta ongelmiin.
Sama koskee niitä jotka kokevat ettei kukaan koe tai ajattele kuin he itse.
Toisille ei ikään kuin anneta tilaa olla mitä ovat vaan heidät pyritään laittamaan muottiin. Näinhän muutkin...tai ainakin minä....
Toisen asenteen tai ajattelun "lukeminen" ei ole niin helppoa kuin luullaan. Metsään mennään monesti ja rytinällä.
Mitä tiukempi ennakkoasenne on, sitä varmemmin saa sille vahvistusta. Jos kotona on esim ongelmia ja tullaan palstalle päättelemään toinen nph:ksi...voit olla varma ettei ongelmat selviä vain jäljelle jää vain...se narsismi.
En kiellä ilmiötä vaan kritisoin sen ilmiselviä haittavaikutuksia. Tuntuu, että monien uhrien on vaikeampi puhua siitä koska pelkäävät sitä kautta asettavansa myös oman näkemyksensä vaakalaudalle.
Tämä ilmiö näkyy monesti myös siinä vaiheessa kun herätään tilanteeseen ; narsisteja on kaikkialla yhtäkkiä. Joskus näin voi kuitenkin ollakin ja silloin ihmisessä ei ole narsistin mentävää aukkoa vaan VAIN narsistin mentävä aukko. Sellainen suhde voi luoda jopa "turvallisuutta" ja tuntua ainoalta tutulta tässä maailmassa.
Monesti tulee sellainen tunne, etteivät monet uhritkaan osaa rakastaa vaan ovat samalla tavalla vammautuneita mutta oireilevat vain sen ulos eri tavoin.
Näin he siis hakeutuvat emotionaalisesti turvallisiin suhteisiin ja se tarkoittaa siis jo valmiiksi tuhoon tuomittua...lynett kirjoitti:
Olen huomannut, että perustaltaan ihminen kokee muiden ajattelevan tai kokevan suht samaan tapaan kuin itse. Se ei voi olla johtamatta ongelmiin.
Sama koskee niitä jotka kokevat ettei kukaan koe tai ajattele kuin he itse.
Toisille ei ikään kuin anneta tilaa olla mitä ovat vaan heidät pyritään laittamaan muottiin. Näinhän muutkin...tai ainakin minä....
Toisen asenteen tai ajattelun "lukeminen" ei ole niin helppoa kuin luullaan. Metsään mennään monesti ja rytinällä.
Mitä tiukempi ennakkoasenne on, sitä varmemmin saa sille vahvistusta. Jos kotona on esim ongelmia ja tullaan palstalle päättelemään toinen nph:ksi...voit olla varma ettei ongelmat selviä vain jäljelle jää vain...se narsismi.
En kiellä ilmiötä vaan kritisoin sen ilmiselviä haittavaikutuksia. Tuntuu, että monien uhrien on vaikeampi puhua siitä koska pelkäävät sitä kautta asettavansa myös oman näkemyksensä vaakalaudalle.
Tämä ilmiö näkyy monesti myös siinä vaiheessa kun herätään tilanteeseen ; narsisteja on kaikkialla yhtäkkiä. Joskus näin voi kuitenkin ollakin ja silloin ihmisessä ei ole narsistin mentävää aukkoa vaan VAIN narsistin mentävä aukko. Sellainen suhde voi luoda jopa "turvallisuutta" ja tuntua ainoalta tutulta tässä maailmassa.
Monesti tulee sellainen tunne, etteivät monet uhritkaan osaa rakastaa vaan ovat samalla tavalla vammautuneita mutta oireilevat vain sen ulos eri tavoin.
Näin he siis hakeutuvat emotionaalisesti turvallisiin suhteisiin ja se tarkoittaa siis jo valmiiksi tuhoon tuomittua...Ps. En aina välillä ole varma puhunko näitä juttuja uhrin vai "narsistisen" kannalta mutta menkööt. Oli miten oli, en osaa nähdä uhria normaalilla tavalla emotionaalisesti vakaana, ehjänä tai vastaanottavana.
Siksi jankutan aina sitä, että huolimatta tapahtumista, tekijöistä tai olosuhteista, vastaus on aina itsessä. Jotta olo paranee.- maljojen_prinsessa
lynett kirjoitti:
Ps. En aina välillä ole varma puhunko näitä juttuja uhrin vai "narsistisen" kannalta mutta menkööt. Oli miten oli, en osaa nähdä uhria normaalilla tavalla emotionaalisesti vakaana, ehjänä tai vastaanottavana.
Siksi jankutan aina sitä, että huolimatta tapahtumista, tekijöistä tai olosuhteista, vastaus on aina itsessä. Jotta olo paranee."Vastaus on aina itsessä."
Hienosti sanottu, olen samaa mieltä.
- maljojen_prinsessa
"Ennakko-oletukset ovat meidän itsemme luomia. Narsistisista omista ennakko-oletuksistamme voimme luopua vain tutustumalla toiseen."
Ennakko-oletukset ovat omassa mielessä syntyneitä odotuksia ja mielikuvia. Niissä voi olla joskus hyvinkin vähän mitään "todellista", koska ne ovat juurikin oletuksia ja mielikuvia sekä odotuksia.
Kaikenlaisista ennakko-oletuksista, mielikuvista ja odotuksista pääsee eroon, kun tutustuu toiseen. Minulla on sellainen käsitys, että kun tutustuu toiseen ja mielikuvat ja odotukset rapisevat, niin voi tapahtua mitä vain: voi pettyä ,mutta voi myös riemastua ja kiinnostua lisää. Mistäs sitä tietää (paitsi ne, jotka osaavat ennustaa, heitä en ole tosin koskaan tavannut).
Jos pettyy toiseen ihmiseen, niin itse asiassa usein pettyy ennen kaikkea omiin odotuksiinsa. Ja se onkin kova paikka, kun pitää pettyä itseensä tai ainakin oman mielen sisällä tapahtuneisiin odotuksiin.
Olen vasta viime aikoina itse huomannut, että ihmiset ovat aika huikeita, mitä paremmin heihin tutustuu (kun on päässyt omassa elämässä vaikuttaneiden pettymyksiä tuottavien ihmisten yli, sellaisiakin luonnollisesti on). Ihmiset voivat olla todella ihania - ja vastapainoksi sitten myös hirveitä.
Rakastan humanismia."Jos pettyy toiseen ihmiseen, niin itse asiassa usein pettyy ennen kaikkea omiin odotuksiinsa"
Tämä on monen suhteen kompastuskivi ja tulee olemaan. Näin sitten toinen näyttäytyykin petturina tms.
Mietin aiemmin päivällä tuota ennakko-oletus asiaa palstan näkökulmasta.
Jos joku kommentoi että vakkarit on narsisteja (todistamaton väite), joku muu taas ottaa sen totuutena, ja tämän ennakko-oletuksen vallassa tekee päätelmiä ja ratkaisuja jotka kenties ovat päin mäntyä, mutta ovat kyseisen kommentoijan subjektiivinen totuus, ja värittynyt ja virheellinen ennakko-oletus.
Jos henkinen tutkimusmatkailu tuntuu liian helpolta, siihen saa kyllä lisäväriä virhetulkinnoilla.. ;)- M.B.
Tervehdys :)
Sulla on kyllä taito esittää ajatukset valmiiksi hiottuina timantteina ja ystävällisesti M.B. kirjoitti:
Tervehdys :)
Sulla on kyllä taito esittää ajatukset valmiiksi hiottuina timantteina ja ystävällisestiNo moi kamu-määbää =)
Olen elämän puolella, en sitä vastaan...siitä lienee johtuu jonkin sortin ystävällisyys. Ollaan jokainen osa elämää, sellaisina kuin kukin olemme.
Olen seurannut kirjoittelujasi, ja olet saanut itse paljon hyvää aikaan!Juu, mielelläni käyn edelleen täällä, arvostan mestaa ja sen kirjoittajia, ystävä-hyvä :) Hieman reissuvoittoista on elämä ollut, huomennakin lähden maailmalle taas.
Täällä on välillä rakkaudellinen ilmapiiri, välillä outoa vääntöä...olen sun jutuista tykännyt siitä asti kun tänne tulin. Juuri runsaiden näkökulmien takia.- M.B.
yxex kirjoitti:
No moi kamu-määbää =)
Olen elämän puolella, en sitä vastaan...siitä lienee johtuu jonkin sortin ystävällisyys. Ollaan jokainen osa elämää, sellaisina kuin kukin olemme.
Olen seurannut kirjoittelujasi, ja olet saanut itse paljon hyvää aikaan!*punastusta nousussa*
Mitä, minäkö?
Toivottavasti enemmän hyvää kuin huonoa tosiaan :)
- M.B.
http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/ret_2005.pdf
tänne ja.. tämä linkkivinkki..- A
Kiitos tästä linkistä. Olen hidas lukija ja muutenkin hidas omaksumaan uutta, joten saatan vasta järkyttävällä viiveellä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla5531801Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,18877- 84873
Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101806Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50729- 63715
Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki2707- 64681
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?74638- 65543