Mitä antaa lahjaksi miehelle jolla on jo kaikkea? Se mitä hänellä ei ole ei häntä juurikaan kiinnosta, muuten hänellä jo olisi se.
Löysin upotuksin koritsellun taskumatin. Se oli naamioitu nokkelasti avaimenperäksi. Tosin kapine oli aika pieni.
Löysin upotuksin koritsellun taskumatin. Se oli naamioitu nokkelasti avaimenperäksi. Tosin kapine oli aika pieni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko pakko antaa mitään? Ja jos on niin.. Vie mies syömään tai joku matsi tms. urheilun parista tai muusta josta hän pitää... :)
Mun mielestä pakko lahjominen on turhaa..siis jos ihmisellä on jo kaikkea, niin enemmän sitä varmaan vaan ärsyttää ylimääränen romu..jota kannetaan nurkkiin :)
Mjoo
Hyvä pointti, siis tuo romumäärän minimalisointi.
osta arvopuukko niistä miehet tykkää.
Käsin tehty matka-arkku oli maalattu mustalla ja velkealla. Oikeastaan se oli harmaa, sillä värit oli pensselöity marmorointia muistuttaviksi sahanlaitakuvioiksi. Se oli kaunis ja olisi sopinut vieläkin sisustukseen, mutta kokonsa tähden ollut tarkoitukseen sopiva. Arkun kansi oli painava kuten muistelin, ja varoakseni sen takaisin putoavaa voimaa, kiskoin sen irti seinästä.
Kun raotin varovasti kantta, tulvahti ulos tuoksu, jolta muistin sen aina tuoksuneen. Tuoksu tuli puusta, josta se oli rakennettu. Vasta silloin muistin, miksi varoin avaamasta kantta. Tiesin, että siihen tarvittiin aikaa.
Lopulta, kun vieressäni oli kasa sekalaista tavaraa, joilla päällisin puolin ei näyttänyt olevan mitään tekemistä toistensa kanssa, paljastui maalaus. Se oli yhä kehystämättä. Maalauksen alta paljastui nippu erillisiä luonnoksia. Yksi niistä esitti silmää, joka oli oikeastaan koko pään kokoinen, eikä siitä voinut olla varma, esittikö se sittenkin ehkä luista päätä.
Toinen luonnos esitti kahta naista, jotka näyttivät keskustelevan vilkkaasti nauttien virvokkeita kahviossa. Heidän edessään oli kaarevat pullot Coca Colaa(?), ja naisten päät taipuivat uteliaasti kohti toistensa käsipuhelimia, joiden mukana olo kuvassa, oli täydessä ristiriidassa esitettyyn aikakauteen. Olin tunnistavani, että toinen puhelimista oli Samsung, vaikkei mallia varmaankaan tunnettu silloin, kun maalaus oli tehty. SIgneraus oli vuodelta 2003 -tai ehkä 2005(?).
Kolmas luonnos esitti kuvasarjaa yhdestä ja samasta miehestä, mutta luonnos se oli selkästi jonkun toisen tekemä. Miehet oli osittain maalattu toinen toisiinsa kiinni, niin että niiden vartalot, tai siltä osin kuin ne näkyivät, tuntuivat olevan yhtä. Katsoin keskelle asetettua kohdetta, joka makasi alasti jäntevästi oikeaan olkapäähänsä nojaten kohti katselijaansa. Keho oli vaalea, ehkä talven jäljiltä. Aurinko valaisi kasvoja, joilta loisti miehekkäästi aurinko... Tai ja jos jotenkin muuten yrittäisin sitä kuvailla, niin voitonriemu ja rentous. Mies tuoksui raikkaalta ja pois pyyhityltä tarkoituksettomuudelta, niin että tuskin pystyin irrottamaan siitä katsetta. Miehen vyötärölle oli laskettu lähes suojelevasti naisen käsi, mutta itse naista ei näkynyt olevan missään.
Tyrkkäsin kaikki tavarat takaisin arkkuun.
Noustessani paikaltani, huomasin että olin unohtanut sivuun kirjan. Se oli naurettava. Se oli naurettava, niin kuin kaikki muukin elämässä. Pidin sen kirjoittajasta.. ja tavasta jolla hän piiluotui.