olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli kaksi vuotta. hän tuntui alusta alkaen ainoalta oikealta ja ensimmäinen vuosi meni onnen huumassa, enkä juurikaan halunnut nähdä suhteemme huonosti toimivia puolia.
olemme asuneet eri paikkakunnilla melkein koko suhteemme ajan. viime vuoden puolella asuimme samassa taloudessa jokusen kuukauden,kunnes jouduin muuttamaan ulkomaille työkomennukselle. yhdessä asumastamme ajasta poikaystäväni oli kännissä melkein joka päivä. seksielämämmekään ei ole sujunut sillä hän haluaa huomattavasti harvemmin, tuskin lainkaan. hänen puolustuksekseen voinee sanoa että hänen todettiin sairastavan masennusta, joka lienee vaikuttanut sekä juoma- että seksihaluihin.
poikaystävästäni huolehtimisen ja (sairaustilanteessa luonnollisesti) hänen tarpeittensa ehdoilla menemisen johdosta olen tuntenut oloni viimeisen vuoden ajan väsyneeksi, pingoittuneeksi pianonkieleksi. tasavertainen, ihannesuhteemme muuttui äiti-lapsi suhteeksi jossa minun täytyi toimia holhoavana emona.
ulkomaankomennukseni on loppumassa lähiaikoina, mutta näinä viimeisinä viikkoina olen tutustunut kiinnostavaan mieheen. mielenkiinnon suurin herättäjä oli se että huomasimme olevamme luonteiltamme toistemme kopioita, joten mieheen tutustuminen oli kuin olisi tutustunut itseensä. alku oli viatonta tapailua ja yhdessäoloa, toisen ymmärtämistä kunnes ne johtivat intohimoisiin suutelutuokioihin ja hellyydenosoituksiin. asiaa ei viety kuitenkaan koskaan ns. loppuun asti. ajattelin koko ajan poikaystävääni mutten voinut lopettaakaan tekemisiäni, sillä olin niin kauan halunnut kunnon hellyyttä ja henkisesti voimakasta miesseuraa. ulkomaan miesseurani tuntui herättävän minut takaisin henkiin pois nalkuttavasta äiti-roolistani takaisin omaksi itsekseni.
tällä hetkellä olen lopettanut suhteen ulkomaan mieheeni, poden tunnontuskia ja pohdin miltä minusta tuntuu nähdessäni poikaystäväni pitkästä aikaa. hän on saamassa elämäänsä takaisin kuntoon ja parantunut masennuksesta, odottaa minua kiihkeästi kotiin.
kysymys kuuluukin, kannattaako minun kertoa poikaystävälleni tekemisistäni? rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta, mutta viime vuoden ongelmat saivat myös minut heikoksi ja pettämään. joskus poikaystäväni kanssa keskustellessamme kävi ilmi, ettei suuteleminen ole hänen mukaansa pettämistä....
olemme asuneet eri paikkakunnilla melkein koko suhteemme ajan. viime vuoden puolella asuimme samassa taloudessa jokusen kuukauden,kunnes jouduin muuttamaan ulkomaille työkomennukselle. yhdessä asumastamme ajasta poikaystäväni oli kännissä melkein joka päivä. seksielämämmekään ei ole sujunut sillä hän haluaa huomattavasti harvemmin, tuskin lainkaan. hänen puolustuksekseen voinee sanoa että hänen todettiin sairastavan masennusta, joka lienee vaikuttanut sekä juoma- että seksihaluihin.
poikaystävästäni huolehtimisen ja (sairaustilanteessa luonnollisesti) hänen tarpeittensa ehdoilla menemisen johdosta olen tuntenut oloni viimeisen vuoden ajan väsyneeksi, pingoittuneeksi pianonkieleksi. tasavertainen, ihannesuhteemme muuttui äiti-lapsi suhteeksi jossa minun täytyi toimia holhoavana emona.
ulkomaankomennukseni on loppumassa lähiaikoina, mutta näinä viimeisinä viikkoina olen tutustunut kiinnostavaan mieheen. mielenkiinnon suurin herättäjä oli se että huomasimme olevamme luonteiltamme toistemme kopioita, joten mieheen tutustuminen oli kuin olisi tutustunut itseensä. alku oli viatonta tapailua ja yhdessäoloa, toisen ymmärtämistä kunnes ne johtivat intohimoisiin suutelutuokioihin ja hellyydenosoituksiin. asiaa ei viety kuitenkaan koskaan ns. loppuun asti. ajattelin koko ajan poikaystävääni mutten voinut lopettaakaan tekemisiäni, sillä olin niin kauan halunnut kunnon hellyyttä ja henkisesti voimakasta miesseuraa. ulkomaan miesseurani tuntui herättävän minut takaisin henkiin pois nalkuttavasta äiti-roolistani takaisin omaksi itsekseni.
tällä hetkellä olen lopettanut suhteen ulkomaan mieheeni, poden tunnontuskia ja pohdin miltä minusta tuntuu nähdessäni poikaystäväni pitkästä aikaa. hän on saamassa elämäänsä takaisin kuntoon ja parantunut masennuksesta, odottaa minua kiihkeästi kotiin.
kysymys kuuluukin, kannattaako minun kertoa poikaystävälleni tekemisistäni? rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta, mutta viime vuoden ongelmat saivat myös minut heikoksi ja pettämään. joskus poikaystäväni kanssa keskustellessamme kävi ilmi, ettei suuteleminen ole hänen mukaansa pettämistä....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä kerro hänelle "seikkaliuasi". Se voi masentaa hänet uudelleen ja mitä muuta hyötyäkään siitä olisi? Ei mitään!